Pasilaa jatketaan Helsingissä pohjoiseen. Entisen Maaliikennekeskuksen alueella NCC:llä on työn alla 4 vierekkäistä kerrostalotyömaata.

– Olen ollut täällä töissä vähän yli vuoden verran. Tulin jo anturavaiheessa työmaalle, Postimiehen ja Kuriirin työmaiden yhteysmies Timo Hautamäki laskee.

– Tulin juuri ennen pääsiäistä tänne, Postiljoonin ja Kustinpolun työmaiden yhteysmies Jari Matilainen jatkaa.

NCC urakoi Pohjois-Pasilassa vuoden 2022 syyskuulle asti.

Maaliikennekeskuksen alue on kallioista. Naapurityömailla räjäytellään vielä. Kerrostalojen perustukset on tehty anturakumien päälle, sillä Helsingin kaupunki suunnittelee raitiovaunulinjan jatkamista alueelle.

Tänä syksynä aloitettiin raitiotien rakentaminen Länsi-Pasilan ja tulevan Pohjois-Pasilan väliin jäävään Ilmalaan asti. Linjan 9 päätepysäkin pitäisi olla käytössä vuonna 2021. Raitsikan saapumisesta Pohjois-Pasilaan ei ole vielä tarkempia suunnitelmia.

Parkkipaikkoja on vielä tarpeeksi. Liikennejärjestelyt muuttuvat koko ajan uudella asuinalueella.

– Reitit ovat muuttuneet jo 3 kertaa puolen vuoden aikana, Matilainen toteaa.

NCC:n työmailla on tällä hetkellä lähes 200 työntekijää. Väkeä tulee lisää, kun varsinaiset sisätyöt saadaan käyntiin. NCC:n omia työntekijöitä on 20.

Luottamus parempi

Matilainen on ollut NCC:n kirjoilla pysyvästi vuodesta 2007 lähtien.

– Olen kotoisin Jyväskylästä, jossa kävin ammattikouluni. Ennen armeijaan menoa sain työpestin NCC:ltä. Muutin Turkuun vuonna 2007 ja kävin kysymässä töitä työmaalta. Pääsin töihin lokakuussa 2007. Turusta muutin Espooseen kesällä 2008. Sain jatkaa pääkaupunkiseudulla NCC:n palkkalistoilla.

– Ensimmäiset hyvä kokemukset NCC:stä työnantajana saivat tulemaan uudestaan. Työtilanne on ollut hyvä. Uusi työmaa on alkanut sopivasti edellisen loputtua. Työkaverit ja työnjohtajat ovat tulleet tutuiksi.

Hautamäki muistaa NCC:lle tulopäivänsä tarkalleen juuri tulleiden lomalistojen ansiosta: 1.6.2012.

Matilainen tekee töitä runkoporukan tahdissa. Työviihtyvyyden kannalta iso tekijä on molemminpuolinen luottamus. Matilainen tietää mitä töitä seuraavaksi mestalla tehdään ja mestari tietää, että hommat tehdään niin kuin pitääkin.

– Välillä joku työnjohtajista käy kysymässä ehdinkö tekemään jonkin homman välissä. Ystävällisellä puheella saa paljon aikaan, Matilainen sanoo.

Matilainen tekee tuntitöitä, mutta joistakin työvaiheista maksetaan suoritusrahaa. Hautamäelle tulee ylimääräinen korvaus ovien sulkemisesta työpäivän päätteeksi.

– Edellisestä Tapiolan työmaasta ei pysty pistämään paremmaksi. Viime vuonna tuli laki vastaan: ylityötunteja ei voinut tehdä enempää.

Molemmat ovat sitä mieltä, että palkan lisistä työajoista pystyy neuvottelemaan työmailla. Jousto toimii molempiin suuntiin, ylitöihin jäädään tarvittaessa.

– Se on molemminpuolista venymistä. Jos jokin tehtävä vaatii ylitöihin jäämistä, se tehdään, jos ei ole omia menoja. Vastaavasti vapaata ja pekkasia voi pitää tarvittaessa, Matilainen sanoo.

– Olen monesti jäänyt perjantaina ylitöihin, koska se vähentää maanantain kiireitä. Se on jo todettu, että betonivalun tilaaminen perjantaiksi on huono idea, Hautamäki kiteyttää.

– Se myöhästyy aina. Muillakin työmailla valetaan yleensä samaan aikaan. Valupäivä on kiireinen kaikille, Matilainen komppaa.

Yhteysmiehen helppo valinta

Matilainen oli yhteysmiehenä ensimmäisen kerran vuonna 2011.

– Moni ei halua yhteysmieheksi työmaalla. Yleensä he osoittavat Jaria sormella: Jarihan voisi olla yhteysmies. Soraääniä ei ole valinnoista kuulunut.

Hautamäki oli edellisellä pitkäaikaisella työmaalla Tapiolassa yhteysmiehenä.

– Se on yksi tapa vaikuttaa työsuojeluun. Tykkään haasteista ja miettiä, mikä on paras tapa tehdä jokin työvaihe turvallisesti. TR-kierroksella näkee ne puutteet, joita seuraavaksi on korjaamassa.

NCC:n pääluottamusmies Pauli Haapiainen kiertää työmaat kerran kuukaudessa, jotta mittaukset pysyvät tasalaatuisina.

Koronapandemia on kiertänyt NCC:n Pohjois-Pasilan työmaat kaukaa. Korona lopetti perinteiset työmaan aamujumppatuokiot, koska kokoontuminen samaan paikkaan ei ole fiksua.

– Tulemme porrastetusti työmaalle, samoin tauot on porrastettu, Matilainen sanoo.

Varotoimenpiteitä on tehty tarpeen mukaan. Desinfiointipullojen ohi ei pysty kävelemään sisätiloihin.

– Siivooja käy joka päivä sosiaalitiloissa, Matilainen sanoo.

Sosiaalitilojen siivous on ulkoistettu, mutta työmaalla on NCC:n omat rakennussiivoojat.

– Joka työmaalla on huomattu, että omat siivoojat pitävät hyvin yllä yleistä siisteyttä. Työmaa muuttuu koko ajan, Hautamäki toteaa.

– Jokainen työntekijä siivoaa omat roskansa, mutta pölynhallinta jää rakennussiivoojan tehtäväksi, Matilainen muistuttaa.

Säilytystiloista puutetta

Etenkin betonityövaiheessa työvaatteiden säilytystilaa ei ole koskaan riittävästi.

– Tessiin pitäisi saada parempi kirjaus vaatekaapeista. Kaikilla pitäisi olla käytössään 2 kaappia, toinen betonin ryvettämille työvaatteille. Siviilikamat pitää nyt tunkea pikkuiseen ylälokeroon, Hautamäki.

Tuleviin tes-neuvotteluihin Hautamäki lähettää tasakorotusterveiset.

– Korotuksen tulee olla euromääräinen. Prosenttipohjaisesta korotukset hyötyvät enemmän kovapalkkaiset työntekijät, Hautamäki muistuttaa.

Pohjois-Pasila

Maaliikennekeskuksen ja Postin lajittelukeskuksen paikalle rakennetaan nauhakaupunkimaista jatketta työn alla olevalle Keski-Pasilalle ja Ilmalalle.

Asuntorakentaminen alkoi viime vuonna entisen Maaliikennekeskuksen alueelta Postipuistosta. Helsingin kaupungin suunnitelmien mukaan Pohjois-Pasilan asukasluku kasvaa yli 12 000 henkeen. Seuraavaksi rakentaminen siirtyy Ilmalan aseman ympäristöön. Viimeisenä rakennetaan Postin lajittelukeskuksen alue 2030-luvulla.

Tällä hetkellä Postipuiston alueella urakoivat muun muassa Evälahti Uusimaa, Fira,

EKE Rakennus, Skanska, Bonava, NCC, U-H Rakennus ja Luja.

• 

• 

• 

Entisellä Pasilan konepaja-alueella näkee koko rakentamisen kirjon. Teollisuuskadun puolella tehdään vasta maanrakennustöitä. Konepajankujalla kannetaan valaisimia konttoritilojen uudelleensisustusta varten ennen vuokralaisten saapumista.

– Vuokralainen on halunnut tilaan lisää huoneita, uusia seiniä maalaava Sannamari Räty kertoo omasta työkohteestaan.

Maalaamo MTW:llä riittää töitä jatkossakin Konepajankujalla.

– Minulla on ollut töitä koko ajan. Ensimmäisen ilmoituksen mahdollisesta lomautuksesta sain tänä keväänä koronan takia, 3 vuotta maalarina työskennellyt Räty toteaa.

Ilmoitus ei kuitenkaan johtanut lomautukseen ja maalaustöitä on riittänyt koko koronapandemian ajan.

Räty on tullut pintakäsittelyalalle Helsingin maalarikoulun verhoilu- ja sisustusalan perustutkinnon kautta. Fyysinen työ ja oman työn edistymisen hahmottaminen ovat tärkeitä syitä alan valintaan.

– Olen tehnyt kaikki harjoittelujaksoni Maalaamo MTW:llä ja jäin töihin tänne. Olen esittänyt todella paljon tyhmiä kysymyksiä, mutta kukaan ei ole hermostunut siitä. Täällä on huippukivat duunikaverit. Firmassa toimitaan reilusti ja työnjohtoon on hyvä puheyhteys. Tykkään haasteista ja sellaisia töitä myös annetaan.

Harjoittelijan vinkkilista

Räty on halunnut pistää omat hyvät kokemuksensa työnohjauksesta kiertoon.

– Omasta urheiluvalmennuksesta ja opettajan sijaisuuksista on ollut hyötyä harjoittelun ohjauksessa. Haluan antaa alasta yhtä positiivisen kuvan kuin itse sain harjoittelijana.

Rädyn vinkkilista harjoitteluun tuleville sisältää tuttuja juttuja, mutta on kertaamisen arvoinen.

– Harjoittelu kannattaa ottaa tosissaan. Se ei vaadi muuta kuin olet ajoissa paikalla ja kuuntelet mitä sinulle sanotaan. Vanhoilla työntekijöillä on hyviä vinkkejä, niitä kannattaa kuunnella. Koulusta tullut harjoittelija ei ole valmis ammattilainen. Minultakin revittiin nauhat pois saumoista moneen kertaan ja sanottiin: tee uudelleen. Nyt olen siitä kiitollinen. En olisi muuten oppinut tekemään nauhoituksia kunnolla. Tämä työ vaatii elinikäistä oppimista. Uusia materiaaleja tulee koko ajan.

– Opiskelijalla ei ole mitään kiirettä töissä. Sanon aina, että tee omaan tahtiisi, sillä tärkeintä on hyvä lopputulos. Hosuminen ei maalaamisessa auta yhtään. Maalasin itse harjoittelijana yhtä pientä huonetta 2 päivää. Työnjohtaja lohdutti, että kyllä vauhti kasvaa vielä. Tämäkin huone pitäisi maalata parissa tunnissa.

Urakkatöihin Räty ei ole vielä 3 vuoden työkokemuksen jälkeen lähtenyt. Urheilijataustasta huolimatta maalausalan urakanteko saattaisi käydä liian paljon kunnon päälle. Kokemuksen karttuessa mieli saattaa muuttua. MTW tekee paljon saneerausta ja suojeltujen tilojen entisöintiä.

– Olin yli vuoden Käärmetalon työmaalla. Peruskorjaus sai vuoden 2019 Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon. Maalasimme ovien karmeja ja kynnyksiä.

Räty on joutunut kerran vaatimaan parempia sosiaalitiloja työmaalle.

– Olimme siivoojan kanssa ainoat naiset työmaalla ja ilmoitin, etten ala vaihtamaan työvaatteitani samoissa tiloissa, jossa on keski-ikäisiä miehiä. En lähde kotiin työvaatteet päällä ja sotke omaa autoani maalitahroilla.

Rädyn mukaan isoilla rakennusyhtiöillä sosiaalitilat ovat aina olleet kunnossa.

Äänikirja rytmittää työtä

Vaihtelevan työn lisäksi maalatessa voi omaa työrauhaansa täydentää äänikirjoilla

– Ystäväni ovat kateellisia siitä, että voin kuunnella äänikirjoja työskennellessäni. Tänä vuonna olen kuunnellut jo 45 kirjaa työajalla.

Kuulokkeet pysyvät taskussa silloin, kun työmaalla on paljon muuta liikennettä. Yksinäinen puurtaminen on siedettävämpää hyvän kirjan tai musiikin kanssa.

– Äänikirjat ovat hyviä senkin takia, että kuuntelun läpi kuulee muutkin äänet hyvin.

Räty suosittelee erityisesti Maria Petterssonin Historian jännät naiset -kirjaa, jonka hän kuunteli heti julkaisun jälkeen kuukausi sitten.

Räty on työn takia joutunut jättämään urheilun puolitoista vuotta sitten. Räty pelasi maalivahtina tuusulalaisen SM-tason Blue Rings -joukkueen riveissä. Urheilu olisi vaatinut liikaa aikaa.

– Maalarin työ ei sovi SM-tason urheilijan rytmiin. Pelin jälkeen yöunet jäivät 4–5 tuntiin. Silloin ei palaudu tarpeeksi, Räty perustelee valintaansa.

Rätyä ei harmita urheilu-uran lopettaminen. Sohvaperunaksi Räty ei ole heittäytynyt, sillä tällä hetkellä hän treenaa ensi kesän puolimaratonia varten.

– Meillä on puolitoistavuotias basset artésien normand -koira, jonka kanssa ulkoillaan säännöllisesti. Tykkään myös hyvin paljon ruuanlaitosta.

Työterveyshuoltoon tarvitaan paremmat tes-kirjaukset

Helsingin kaupungin vuokrataloremonttikohteessa Herttoniemessä tehdään jo uutta pintaa asuntoihin.

– Ennen tehtiin urakalla. Nykyään tehdään porukalla, JMP Oy:n luottamusmies Jukka Viitanen kuvaa maalausalan palkkausperusteiden kehitystä.

–  Urakkahintatarjoukset ovat lähes samalla tasolla kuin 20 vuotta sitten.

Tuntipalkan päälle JMP:ssä maksetaan piiskarahaa. Viitanen odottaa kauhulla uuden muodin eli lean-ajattelun tuloa työmaille. Toyotan autotehtaalla syntynyttä toiminnanohjausmallia on jo kokeiltu Suomessa rakentamisessa.

– Lean voi toimia työmaalla, jossa kaikki tuotteet ovat mittatarkkoja. Tällaisessa remonttikohteessa on aina heittoja mitoituksessa. Jos tällaisessa paikassa joutuu miettimään tiukassa aikataulussa pysymistä, siitä ei tule mitään.

Seuraavalla tes-kierroksella Viitanen haluaisi tuoda keskustelun alle paremman työterveyshuollon.

– Esimerkiksi meillä työterveyshuoltoon kuuluu vain terveystarkastukset. Työterveyshuollon tasoa pitäisi kehittää.

Viitaselle on kertynyt maalausalan työkokemusta jo 27 vuotta. Nykyisen työnantajan leivissä Viitanen on ollut 6 vuotta. Luottamusmiehen pesti on kestänyt 4 vuotta. Tänä syksynä on luottamusmiesvaalit, mutta muita ehdokkaita ei ole vielä ilmaantunut.

Viitasen työmaat ovat etupäässä pääkaupunkiseudulla, jossa parkkipaikat ovat joskus hakusessa. Tällä kertaa Herttoniemen työmaa on pysäköinnin kannalta passelissa paikassa. – Keskustan työmailla auto on pakko jättää kauemmaksi.

Teksti: Jukka Nissinen ja kuvat: Kimmo Brandt

• 

• 

• 

• 

Kouvolan keskustan ja Valtatie 6:n väliin rakennetaan parhaillaan uutta Ratamokeskus-sairaalaa.

Yhteysmies Arvi Kärhä oli ensimmäisiä Lujatalon työntekijöitä Ratamon tontilla.

– Tuli työmaalle 3. helmikuuta. Silloin täällä oli kaivinkone ja 2 maanrakennusmiestä tekemässä työmaakoppien pohjia, Kärhä sanoo.

Kärhä kulkee töissä Luumäeltä käsin. Hän Lujatalon Lappeenrannan yksikön palkkalistoilla, mutta on lainassa tällä työmaalla. Nykyiselle työmaalle matkaa kertyy 62 kilometriä. Lujalle Kärhä on tullut töihin ensimmäistä kertaa 13 vuotta sitten, mutta joutui välillä käymään muualla töissä pitkien lomautusten takia.

– Nyt ei ole enää pitkä matka eläkeikään. Nyt on enää 3 vuotta jäljellä, jos haluaa päästä korotetulle eläkkeelle, 62 vuotta täyttänyt Kärhä laskee.

Kärhä on tyytyväinen siihen, että rakentamisessa on kehitys kulkenut sääsuojauksen osalta eteenpäin.

– Pressujen alla rakentaminen on fiksumpaa, kun vettä ei tule alakertaan.

Ratamokeskus-työmaan TR-tulosten pisteet ovat 90:n paremmalla puolella.

– Siisteyttä ja henkilökohtaisten suojaimien, etenkin suojalasien, käyttöä pitää vielä tehostaa, jotta päästäisiin vielä parempiin pisteisiin.

Lujalla työsuojeluvaltuutetut kiertävät tekemässä TR-mittauksia eri työmailla, jotta mittari pelaa samalla lailla koko konsernissa. Korona-aikana TR-kalibrointi on tietenkin pois ohjelmasta. Kouvolan alueella on tiedossa muutamia sairastapauksia, mutta Lujan työmaat ovat säästyneet pandemialta.

– Tällä hetkellä työmaalla on kymmenkunta alihankkijan työntekijää, jos vuokramiehet lasketaan mukaan, Kärhä toteaa.

Työtekijämäärä kokonaisuudessaan on alihankkijat mukaan lukien noin 70 henkeä. Projektiurakkamalli näkyy siinä, että Ratamokeskus-työmaalla aliurakat pitää kilpailuttaa.

– Se vaikuttaa myös omien miesten palkkaamiseen, siihen on oltava lupa projektijohdolta, alueyksikön ensimmäinen varatyösuojeluvaltuutettu Ville Pihlajasalo sanoo.

Pääosa Lujatalon omista miehistä on yrityksen Kotkan konttorin palkkalistoilla.

– Lujatalolaisia on tällä työmaalla kymmenkunta, kun kaikki kesälomat on pidetty.

Työsuojelu vaatii jatkuvaa ylläpitoa

Pihlajasalo on ollut varatyösuojeluvaltuutettuna vuoden verran. Vaalit menivät sopuisasti, sillä tehtävään ei ollut tunkua.

– Roni Lonka kysyi, lähtisinkö varatyösuojeluvaltuutetuksi. Elämäntilanteeni on sellainen, että voin helposti tuurata Lonkaa.

Työsuojeluvaltuutetun pestissä kiinnosti mahdollisuus päästä vaikuttamaan työpaikan turvallisuusasioihin.

– Työsuojelua ei oteta vieläkään tarpeeksi vakavasti huomioon. Jouduin usein kysymään työmaalla, olisiko jokin toinen turvallisempi tapa tehdä, ettei joutuisi ottamaan riskejä riskeeraamaan. Olen kiinnostunut siitä, että asiat saadaan hoitumaan mahdollisimman hyvin. Pidetään työmaa ja rakennusala turvallisena.

Pihlajasalo on ollut ennen tsv-pestiään yhteysmiehenä. Ronin edeltäjä Juha Mahalakoivu kysäisi nuorelta rakennusmieheltä kiinnostaisiko tällainen pesti.

– Siinä pääsi näkemään työmaata vähän laajemmin. Eihän se paljoa muuttanut tilannetta, puutuin epäkohtiin samalla tavalla aikaisemminkin. Onhan se tietysti hienoa, että joku luottaa sinuun ja samalla pääsee kehittämään työtään. Mahlakoivu halusi siirtää tehtäviään nuoremmille.

Ratamokeskuksen työmaalla ei ole sattunut vakavampia työtapaturmia. Pienillä nirhaumilla on selvitty. Suojavälineissä on vielä kehittämistä, esimerkiksi suojalasien käytettävyyden suhteen.

– Olemme huomanneet, että viiltosuojakäsineitä käytettäessä kädet kuivuvat herkästi. Olen kysellyt mestareilta löytyisikö asiaan ratkaisua. Puuta käsitellessä esimerkiksi laudoitustöissä hanskoista tikut tulevat helposti läpi. Parannettavaa vielä riittää, Pihlajasalo toteaa.

Pihlajasalo ei ole vielä ehtinyt liiton ts-koulutuksiin mukaan.

– Lonka on kehottanut, että lähde ihmeessä. Se onkin minun tavoitteenani,

Koulutukset ovat nyt vaikeammin järjestettävissä koronapandemian takia.

Lujatalon työllisyys hyvällä mallilla

Kymenlaakson rakentajien työllisyystilanne on jo useamman vuoden ajan ollut heikko. Pihlajasalollakin oli lomautus viime talvena.

– Jouduin ajamaan Porvooseen töihin 4 vuoden ajan. Talvet ovat olleet usein hyvin hiljaisia työnteon kannalta.

Tällä hetkellä kaikki Lujatalon työntekijät ovat täystyöllistetty.

– Kuulin, että meille on juuri palkattu yksi timpuri lisää.

Ratamokeskuksen Pihlajasalo on tullut kesäkuun lopulla. Näillä näkymin töitä tällä työmaalla riittää puoleksitoista vuodeksi. Pihlajasalo on tullut Lujatalolle töihin 8 vuotta sitten suoraan ammattikoulusta.

Teksti: Jukka Nissinen, kuvat: Kimmo Brandt

• 

• 

• 

• 

Hector-porauslautalla on erittäin siistiä.

– Kengät pois tai muuten tulee sanomista!

Pääluottamusmies Kjell Johansson ei päästä vieraitakaan laistamaan siisteydestä. Sosiaalitiloissa ja komentosillan toimistossa liikutaan aina sukkasillaan.

Viimeiset 10 vuotta Johansson on pysynyt Wasa Dredgingin palkkalistoilla.

– Löysin jokin aika sitten tuntilistan vuodelta 1999, mutta aivan tarkkaan en muista milloin olen ensimmäistä kertaa tullut Wasa Dredgingille, reilut 15 vuotta firmassa työskennellyt Kjell Johansson kertoo.

Pääluottamusmiehen pestissä Johansson on ollut vasta viime vuodelta, sitä ennen Johansson oli varaluottamusmiehenä vuosina 2010–2011.

– Silloin firma paisui niin suureksi, että piti valita luottamushenkilöt.

Johansson on päätynyt vesirakennusalalle kaverinsa suosituksesta. Alan kokemusta oli karttunut sivutöinä tuttavan työmailla. Wasa Dredgingin työmaapäällikkö oli kysellyt tuttavalta ruoppaushommia osaavaa tekijää

– Läksin pari päivää myöhemmin kokeilemaan.

Työntekijät löydetään yhä samalla tavalla.

Johanssonilla on myös kokemusta maanrakennustöistä Skanskan ja Lemminkäisen leivissä.

– Tunnelityömailla riesana olivat pöly ja pakokaasut. Keuhkojen kunto heikkeni joka vuosi, mistä lääkärikin huomautti. Vaivat menivät lähes heti ohi, kun tulin näihin hommiin. Täällä on raitis ilma koko ajan.

Ruoppaustöihin on hankala löytää tekijöitä. Johanssonin mukaan monen hyvän työntekijän on jäätävä rannalle, sillä 2 viikon työvuorot eivät käy kaikille.

– Moni on lähtenyt alalta silloin, kun perheessä on pieniä lapsia. Äidille voi olla rankkaa olla yksin kotona niin pitkään, Johansson muistuttaa.

Motokuski pärjää hyvin ruoppauksessa

Vesirakentajia ei kouluteta Suomessa. Se näkyy myös Wasa Dredgingin työntekijöiden aikaisemmasta työkokemuksesta. Esimerkiksi motokuskeja on siirtynyt metsästä väylätöihin.

– Maalaisjärki on se, mitä täällä kaivataan. Teemme kaiken itse: kaivamme, poraamme ja huollamme, Kjell Johansson listaa työtehtäviä.

Viimeisin ja hankalin rasti on se, että lautalla pitää vielä siivota, kokata ja pestä työvaatteet. Johanssonin mukaan nämä huoltotyöt eivät käy kaikkien luonteelle.

Johanssonille vuorotyö sopii hyvin.

– Puolisoni sanoo, että on hauskaa, kun tulen kotiin. Yhtä lailla hänestä on hauskaa, kun lähden 2 viikon päästä työvuoroon.

Johansson on ollut useampana talvena töissä Norjassa ja Skotlannissa. Näillä näkymin Hector-lautta lähtee Norjaan.

– Kokkolan työmaa tuli parhaimpaan mahdolliseen aikaan koronakriisin kannalta. Norrköpingin ja Norjan työmaat loppuivat niin, että pääsin tänne melkein suoraan.

Wasa Dredgingilla ei tiettävästi kukaan ole sairastanut koronaa. Lautan työvuorot suojaavat hyvin tartunnalta.

Ulkomaan komennuksilla ei nautita henkeäsalpaavista vuonomaisemista. Merivesi on samannäköistä jokaisella työmaalla ja pohjan muotoja seurataan 3D-mallinnuksista tietokoneiden näytöllä. Paikannustekniikka on niin hyvin varmistettu, että täydellistä laitteiden pimenemistä ei ole sattunut.

– Ruoppauslautta tärisee, kun raavimme kalliota. Siitä syystä tietokoneiden piuhat irtoilevat ja elektroniikkaa särkyy, mutta se on hyvin harvinaista, Johansson sanoo.

Ruoppauslautan arki on samanlaista ulkomaillakin. Ainoa merkittävämpi poikkeama on Ruotsissa, jossa yötyön takia vaaditaan pidempiä palautumisjaksoja työvuorojen väliin.

Lautalla on isot tarvikevarastot

Lautan kaivurilla työskennellään kerrallaan tunnin vuoroissa.

– Väsyneenä kaivamisesta ei tule mitään. Vapaatunnilla tehdään päivittäisiä huoltotöitä sekä kokataan ja siivotaan, Johansson sanoo.

Päivävuorossa työskentelee 3 ja yövuorossa 2 työntekijää. Päivävuorossa työtä pätkittävät suunnitellut tankkaukset ja lastaukset. Yöllä tehdään vain pakolliset korjaukset ja huollot.

– Yövuorossa työskentely on tehokkainta, kun ei tule keskeytyksiä. Päivävuorossa on enemmän pomppimista.

Johanssonin reilun 20-vuotisen väylärakentajan uran aikana suurin mullistus on ollut paikannustekniikan tulo työkoneisiin. Sosiaalitilat ovat myös huomattavasti paremmat kuin viime vuosituhannella.

– Ennen sosiaalitiloina oli muutama kontti täkillä.

Toinen suuri muutos vesirakentamisessa on ollut ympäristöasioiden parempi huomioonottaminen. Öljypäästöjä ei enää hyväksytä.

Ruoppauslautta on mahdollisimman omavarainen. Suuretkin huolto- ja korjaustyöt tehdään paikan päällä, joten huoltotilojen varastoissa säilytetään tarvikkeita moneen lähtöön. Kun lautta lähtee ulkomaille, lastaus on kova työrupeama.

– Täysi työpäivä menee pelkästään ketjujen ja vanttiruuvien kantamisessa, Johansson toteaa.

Kun merenkäynti haittaa hinaajien työskentelyä, työmaa hiljenee.

– Aallonkorkeus määrittää milloin mennään sisäänpäin. Raja menee 2–2,5 metrissä. työmaan vastaava mestari Ove Berg sanoo.

Wasa Dredgingin kalusto on koko ajan liikkeessä. Talvikaudella ruoppaajat työskentelevät yleensä Etelä-Ruotsissa tai Norjassa. Varsinaista huoltotukikohtaa firmalla ei ole, vaan koneet korjataan ja huolletaan paikan päällä.

Teksti: Jukka Nissinen ja kuvat: Anne Laine

• 

• 

Peab Asfaltin Lahden alueyksikön pääluottamusmies, jyränkuljettaja Tommi Horn esittelee tyytyväisenä työtakkinsa uusvanhaa Lemminkäisen hihamerkkiä.

– Tämä on parasta markkinointia. Muistan tämän merkin työkoneiden kyljestä vaahtosammuttimen kokoisesta lähtien.

Hornin ei ole tarvinnut vaihtaa firmaa, sillä hän on kulkenut Lemminkäisestä YIT:n leipiin. Firman nimi muuttui taas palkkakuitissa, kun Peab osti tänä vuonna YIT:n Pohjoismaiden päällystys- ja kiviainestoiminnat.

– Olemme pohjoismaiden suurin asfaltintekijä, Horn kehaisee.

Iso firma tuo Hornille varmuuden siitä, että työkoneet ovat urakkatyötä kestävää mallia ja työtakin hihat säilyvät niin puhtaina, että Lemminkäisen logo näkyy varmasti.

– Kaikki pikeentyy, tie sekä vaatteet, Horn tietää reilun 30 vuoden työkokemuksella.

Jyränkuljettaja Pasi Huovinen on myös tyytyväinen työnantajaansa.

– Täällä henkilöstöpolitiikka on kunnossa ja palkat tulevat ajallaan. Aiemmissa firmoissa on saanut olla palkkansa suhteen tarkkana ja tapella siitä vielä kauden jälkeen.

Huovisen mukaan asfalttiryhmän koneet ovat hyvässä kunnossa. Vanhoilla vempeleillä ei tarvitse urakoida.

– Se on myös työturvallisuuskysymys.

Ennen asfalttihommia Huovinen työskenteli VR:llä. Rakennusliiton jäsenyys on ollut voimassa vuodesta 1984 lähtien.

Suomen suurin asfalttityömaa

Haastatteluhetkellä toukokuun ensimmäisellä viikolla Tommi Hornin työporukka työskenteli Vierumäellä Versowoodin pylväsvaraston risteyksen ja Nelostien välisellä tieosuudella.

– Meillä on tässä 6 hengen porukka. Itse aloitin työ pari viikkoa sitten. Tässä on ehditty pyöriä jo ympäriämpäri monella työmaalla.

Peabin Lahden yksiköllä on isoja asfaltointikohteita lähiympäristössä. Työntekijöitä on kesäkaudella 20–25 henkeä. Lahden kehätie työllistää Hornia Rakentaja-lehden kesäkuun ilmestyessä.

– Lopetin kauden kehätielle viime vuonna. Liipolan tunnelityömaalla saadaan kohta pohjat valmiiksi. Yhdellä asfaltointiporukalla menee siellä kuukausi.

Vt 12 Lahden eteläinen kehätie -rakennushanke työllistää koko kesän Peabin porukkaa. Peab vastaa asfaltoinnista, Skanska ja Destia muusta tienrakennuksesta. Pelkästään siltoja rakennetaan alueelle noin 30 kappaletta.

Nelostien asfaltointia paikkaillaan myös Peabin porukalla. Töitä tehdään pääasiassa yövuorossa liikenteen takia.

– Olimme tällä viikolla asfaltoimassa vanhan Helsingintien Haltonin risteystä. Aloitimme maanantaina iltakuudelta ja pääsin nukkumaan aamuneljältä. Jatkoimme tiistaina aamupäivällä kello yhdeltätoista.  

Peab urakoi myös Lahden kaupungin tilaamat päällystystyöt.

– Peabilla oli esimerkiksi viime syksynä Mukkulan katutöistä kokonaisurakka kivitöitä myöten. Sekin tehtiin yötyönä, vaikka kaupunki olisi voinut sulkea liikenteen bussiliikennettä lukuun ottamatta.

Vaikka korona rokottaa muuta talouselämää, asfalttimiehille riittää töitä. Bitumi on nyt halpaa ja hallitus on jakanut elvytysrahaa tientekijöille.

– Pääteitä päällystetään tänä vuonna 4 000 kilometriä. Se ei kuitenkaan ole mitään verrattuna 1990-luvun päällystysmääriin, Horn muistuttaa.

Vuonna 1993 maanteitä päällystettiin lähes 7 000 kilometriä. Viime vuonna päällystettiin vain 1 700 kilometriä. Tämän kauden asfaltoinnilla teiden kunto pysyy ennallaan.

– Korjausvelka kasvaa. Liikennemäärä pysyy samana, joten tiet rapistuvat.

Määrärahojen niukkuuden lisäksi asfalttialan työntekijöistä alkaa olla pula. Alalle ei tahdo löytyä nuoria.

– Jokaisen ura on lähtenyt pistomiehestä. Ammattilaiseksi kasvetaan, sillä ketään ei voi päästää ensimmäiseksi ajamaan isoa työkonetta. Jotkut kokeilevat kauden verran ja toteavat, ettei tämä luonnistu.

Liiton jäsenyys käy nyt kaupaksi

Tänä keväänä luottamusmiehen on ollut helppo perustella ammattiliittoon kuulumisen tärkeys. Horn on saanut kirjoittaa useamman uuden jäsenhakemuksen Rakennusliittoon.

– Jos et ole jäsen, et voi paljon vaatiakaan.

Horn ymmärtää, että tänä keväänä tessi tehtiin tilanteessa, jossa kukaan ei osaa kertoa millainen maailma on vuoden päästä.

– Tärkeintä on se, että kaikilla on töitä. Korona ei täällä työmaalla haittaa, kun pysytään sopivasti erillään. Pienetkin palkankorotukset ovat kuitenkin aina eteenpäin.

Horn valittiin toukokuussa kolmannelle kaudelleen asfalttiyksikön pääluottamusmieheksi. Lasse Loveson valittiin samalla kertaa uudeksi työsuojeluvaltuutetuksi Ville Makkosen tilalle.

– Tunnen hyvin asfalttialan tes-toimitsija Lauri Haikolan ja Lahden aluetoimitsija Jari Lindgrenin. Yhteistyömme pelaa hyvin Peab-konsernin asfalttipuolen pääluottamusmies Kai Myllymäen kanssa. Paketti on hyvässä kunnossa, saan vastaukset ja avun nopeasti tarvittaessa.

Teksti: Jukka Nissinen ja kuvat: Kimmo Brandt

• 

• 

• 

Pohjantikankujalla Oulun Kaakkurissa tehdään parhaillaan kahta kerrostaloa, joihin ei tule ulkoseiniin eristeitä ja muovikalvoja. Muurausporukka urakoi 88-senttistä ulkoseinää lähes 100 vuotta vanhoilla muuraustekniikoilla.

Talojen välipohjat on rakennettu pilarien varaan. Ulkoseinät eivät kanna välipohjalaattoja. Ikkunoiden sisä- ja ulkopuolella on syvät ikkunapenkit. Ulkoseiniin ei tule villaa eristeeksi eikä muovista kosteussulkua.

Kerrostaloihin tulee myös perinteinen painovoimainen ilmanvaihto. TA-yhtiöiden kerrostalohankkeen yhtenä pontimena on ollut Tekesin sekä kiinteistö- ja rakennusalan rahoittama Terve Talo -teknologiaohjelma.

– Suurin tekijä oli homeongelmat, TA-yhtiöiden projektipäällikkö Jouko Knuutinen perustelee talohanketta.

Vaikka oppia on haettu vanhoista rakennustekniikoista, Pohjantikankujalle ei tehdä mitään perinnetorppaa.

– 1960-luvulla rakennuksissa oli huonommat ikkunat ja märkätiloista puuttui vesikiertoinen lattialämmitys, Knuutinen kertoo.

Ilmanvaihto on toteutettu elpo-hormeilla. Ilmankiertoa on parannettu lämpövastuksilla hormin yläosassa ja kasvattamalla hormien kokoa ylöspäin mentäessä.

– Heinä-elokuu on ilmanvaihdon kannalta ongelmallisin ajanjakso. Monet ovat sitä mieltä, että koneellinen ilmanvaihto on parempi. He ovat oikeassa silloin, kun se on päällä ja toimii. Suodattimet ovat usein tukossa, säädöt pielessä ja joskus ilmastointikone on sammunut eikä kukaan huomaa sitä.

Tuuletusikkunoissa käytetään Mobair-järjestelmää. Tuloilma lämpiää venttiilien välisessä tilassa ennen sisälle pääsyä.

– Tuuletusikkunassa on lämmitystermostaatti, jotta ilma ei olisi liian kylmää talvella.

Talorungon kuivuminen varmistetaan pitemmällä rakennusajalla. Talo ehtii kuivua koko ensi kesän. Ulkoiseinärakenteisiin upotetaan antureita, joilla seurataan lämpötilaa ja kosteutta. Jokaisessa asunnossa on erillinen lämpötilan seuranta.

– Kahdessa asunnossa seinät tasoitetaan ja maalataan savitasoitteilla ja -maalilla. Verrataan näiden huoneistojen kosteusolosuhteita muihin huoneistoihin. Savella pitäisi olla kosteutta tasoittava vaikutus

Määräykset muuttuivat, hormeihin lisättiin lämmitys

Kerrostalohanke ei saanut keväällä 2018 rakennuslupaa, sillä iv-määräysten mukaan talossa piti olla koneellinen ilmanvaihto. Vuoden 2019 alusta määräykset lievenivät ja mahdollistivat painovoimaisen ilmanvaihdon käyttöönoton. Ilmanvaihtojärjestelmään lisättiin aurinkosähköllä toimiva hormien yläosan lämmitysjärjestelmä, joka tehostaa ilmankiertoa kesäisin.

– Oulun yliopistolla on tehty virtaussimulointi, jonka mukaan ilmastointi tulisi toimimaan kohtuullisen hyvin.

Muutosten jälkeen lupa heltisi. Kerrostalojen toimivuutta seurataan vielä valmistumisen jälkeenkin. Mikäli tekniikan toimivuudessa on ongelmia, lupaviranomaiset voivat vaatia niiden korjaamista.

TA:ssa aiotaan jatkaa uusien rakentamistapojen kokeilemista asuntotuotannossa.

– Kaikki tuotanto ei voi olla pelkkää kokeilua. Meillä pitää olla myös normituotantoa, jotka kantavat mukanaan kokeiluja.

TA on iso vuokra-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja rakentava yhtiö. Pelkästään Oulun alueella yhtiöllä on reilut 3 000 asuntoa.

– Meillä on parhaillaan suunnitteilla rivitalokohde, jonka ulkoseinät ovat massiivihirrestä.

Puun lisäksi muut luonnonmateriaalit kiinnostavat.

– Olki eristeenä ja savi pinnoitusmateriaalina. Savea kokeilemme Pohjantikankujallakin.

Kokeilemisen yhtenä pontimena on TA:lla hiilijalanjälkeä pienentävien rakennustapojen etsiminen.  Alustavien laskelmien mukaan paikallaanmuuratun ja painovoimaisella ilmanvaihdolla toimivan kerrostalon energiankäyttö olisi vähäisempää tavanomaiseen koneellisesti ilmastoituun elementtikerrostaloon verrattuna.

Paksun muuratun ulkoseinän harvoja ongelmia on nykykännyköiden heikko kuuluvuus sisätiloissa. Tätä ongelmaa korjataan talon sisäpuolisilla tukiantenneilla.

Pohjola Rakennuksen vastaava mestari Jyrki Kivelä ja TA-yhtiöiden projektipäällikkö Jouko Knuutinen tarkastavat elpo-hormien eristeitä, jotka jouduttiin tekemään työmaalla.

Suomen suurin muurauskohde

Kerrostalokohteessa muurataan lähes puoli miljoonaa tiiltä. Runkoon uppoaa tiiliä 360 000 kappaletta. Sisäseinissä osa tiilipinnasta jätetään näkyville.

– Normaalisti tavallisen kerrostalon muurauksessa kuluu 30 000–40 000 kiveä, ProSAH Oy:n toimitusjohtaja Mikko Jesiöjärvi vertaa.

Runko muurattiin 4 muurarin voimin. Sisäpuolella muuraus tehtiin telineiltä, ulkopuoli hoidettiin samaan aikaan mastolavanosturin avulla

– Seinärakenne oli niin leveä, ettei sitä pystynyt muuraamaan pelkästään yhdeltä puolelta.

Painovoimainen ilmanvaihto näkyy ulospäin siinä, että kerrostalon katolla törröttää 52 ilmanvaihtohormia.

Vuodesta 1979 ilmastointiasennusta tehneelle Leo Lämsälle Pohjantikankujan kerrostalotyömaa on todella harvinainen kohde.

– Työurani alkuvuosina tällaisia painovoimaisia ilmanvaihtojärjestelmiä tehtiin vielä jonkin verran, etenkin Ruotsissa, missä aloitin työurani. Suomesta en muista vastaavaa kohdetta.

Pitkä työkeikka, lyhyt työmatka

Muurausporukan nokka Kalle Anttila on tyytyväinen urakkaan. Hinnoittelun perusta on tessin saumatun muurauksen neliöhinta, mutta kohde käydään ensin läpi ja haittalisät korottavat yksikköhintaa.

– Sillä lailla löytyy oikea hinta. Töitä ei kannata myöskään ylihinnoitella, jotta työtä riittää jatkossakin.

Muurauskauhalla saa asiallisen tienestin. Muurausporukkaan kuuluvat apumiehet tienaavat myös kohtuullista tuntipalkkaa.

Anttila on ollut ProSAH Oy:n palkkalistoilla kokoaikaisesti vuodesta 2017 lähtien. Urakkaporukassa on myös Anttilan kaksoisveli Ville.

– Ville on luvannut jatkaa muuraamista minun nimissäni sen jälkeen, kun minä lopetan.

Anttilalla on harvinaisen lyhyt työmatka ja pitkä muurausurakka samalla työmaatontilla. Työmatka sujuu polkupyörällä ja näillä näkymin muurauskeikka jatkuu toukokuulle asti. Pienempiä muuraustöitä on mahdollisesti luvassa ensi kesälle.  

Muuraustekniikka on koeponnistettu jo 100 vuotta sitten. Suomessakin massiivirunkoisissa ja painovoimaisen ilmanvaihdon kautta hengittävissä kerrostaloissa asuu tyytyväisiä ihmisiä tänäkin päivänä.

– Jos tämän talon tekniikka saadaan toimimaan, asumisviihtyvyys on aivan omaa luokkaansa. Tärkeintä on antaa rakenteiden kuivua tarpeeksi, Anttila sanoo.

Urakkaporukka aloitti työt syyskuun puolivälissä. Töiden aloittamista viivästytti työmaan pohjatyöt, sillä maapohja oli arvioitua pehmeämpää. Urakkaporukalla meni hieman aikaa tavallista massiivisemman ulkoseinän muuraustavan hanskaamisessa ennen kuin työt alkoivat sujua urakkatahtiin. Ulkoseinän kokotiilinen paksuus on 88 senttiä. Ikkunat ja parvekkeet hidastivat urakkavauhtia, mutta talojen päädyissä on puolestaan pystytty latomaan suoraa seinää vauhdikkaasti.

– Päädyissä yhteen kerrokseen meni 8 000 tiiltä. Parhaimmillaan muuraamme yli 6 000 kiveä päivässä. Rekka tuo joka toinen päivä tiiliä. Se pitää meidät tahdissa, Anttila laskee.

Anttilan urakkaporukka ei ole aikaisemmin tehnyt kerrostalon paikallaanmuurausta. Työ luonnistuu mainiosti muurarin perusoppimäärällä.

– Olen muurannut vuodesta 1985 ammattikoululaisesta ja ämpärimuurauksesta lähtien.

Rakennusliitto on Kalle Anttilalle tuttu yhdistys, sillä hän on osasto 614:n, Oulun muurarit, varapuheenjohtaja.

Teksti: Jukka Nissinen Valokuvat: Petteri Löppönen    

Helsingin Laajasalon Köökarinkujalla on tehty remonttia Lehto Remontit Oy:n voimin elokuusta lähtien. Kerrostalo on vuodelta 1971. Remontin pohjimmainen syy on linjasaneeraus. Uusiksi menevät niin putket, sähköt kuin antennitkin. Kylpyhuoneet ja vessat uusitaan kokonaan. Asukkailla on ollut mahdollisuus tilata myös keittiöremontti, maalaustöitä ja laminaattilattioiden asennus samaan yhteyteen.

Rappukäytävät sekä yleiset tilat, kuten kerhohuoneisto, sauna ja uima-allas remontoidaan. Kerrostalon piha-alueella parannetaan salaojitusta ja viemäröintiä sadevesien paremman juoksutuksen takaamiseksi. Ulkoseinien vauriot korjataan tarpeen mukaan.

Työmaan yhteysmiehenä on yksikön luottamusmies Kalle Kosonen. Kososella on näillä näkymin töitä tiedossa tässä kohteessa elokuulle asti. Työmaalla on 3–4 Lehdon omaa asentajaa ja puolenkymmentä aliurakoitsijan asentajaa.

Kalle Kosonen valittiin viime syksynä uudestaan yksikön luottamusmieheksi.

– Olen ollut 4,5 vuotta luottamusmiehenä. Valinta tehtiin aina firman asentajapalaverissa, joten se ei mennyt aivan kalenterivuosien mukaan.

– Sovimme, että tällä kertaa luottamusmieskauteni kestää vuoden. Meidän linjasaneeraus- ja remonttiyksikkömme sulautetaan Lehto Asunnot -yksikköön ja siellä on pääluottamushenkilönä Satu Mäkinen. Katsomme vuoden päästä luottamusmieskuviot uudestaan.

Lehdolla on työmaita ympäri Suomea ja yksi vaihtoehto on valita alueellisia luottamushenkilöitä. Lopullinen kuvio on vielä mietinnässä.

Kosonen on päätynyt Lehdolle töihin yrityskauppojen myötä, kun Lehto-konserni osti vuonna 2010 Rakennuskartio Oy:n sekä sen tytäryhtiö Remonttipartio Oy:n. Sitä ennen Lehto-konserni oli ollut vähemmistöosakkaana yrityksissä. Vanhat yritysnimet hävisivät vasta muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä yksikössä työskentelee satakunta rakentajaa.

– Minusta tuli luottamusmies puolivahingossa, sen suurempaa kutsumusta minulla ei ollut tähän tehtävään.

Työkokemusta Kososella on reilut 20 vuotta. Nykyisen yrityksen palkkalistoilla Kosonen on ollut 8,5 vuotta. Kososen aikaisempi työura pienemmissä rakennusfirmoissa oli kuitenkin jo tasoittanut tietä luottamusmiehen pestille. Aikaisempien työnantajien kanssa oli joutunut vääntämään ja selvittelemään urakkahinnoittelua ja palkanmaksun perusteita. Nykyisessä työpaikassa nämä asiat ovat kunnossa.

– Luottamusmiehen kannalta asiat ovat silloin hyvin, kun ei ole tekemistä.

Lehto-konsernissa käytiin syksyllä yt-neuvottelut, mutta ne eivät koskeneet suoraan remonttiyksikköä. Kosonen edusti myös korjausrakentamisyksikön työntekijöitä, sillä heillä ei ollut omaa luottamusmiestä. Irtisanomisilta vältyttiin, joten Kososella oli lähinnä tiedottajan rooli neuvotteluprosessissa.

Remonttimies tykkää vaihtelusta

Remonttihommissa Kososta miellyttää vaihteleva työ.

– Työuran alussa olin laatoittaja, sitten mattomies. Sen jälkeen menin sellaiseen firmaan töihin missä piti tehdä parketti- ja laminaattilattioita sekä maalaustöitä ja keittiöasennuksia. Monipuolinen tekeminen on mukavampaa.

Kososella on kokemusta isoista uudiskohteista, joissa työ on suoraviivaista suunnitelmien toteuttamista.

– Remonttikohteissa joutuu miettimään ja soveltamaan enemmän. Jokainen työmaa on erilainen.

Juuri työn alla olleessa keittiökalusteiden asennuksessa on hyvä esimerkki muuttuvista tilanteista. Kalusteiden sovitusmittausten jälkeen lv-nousut jouduttiin tekemään suunniteltua korkeammiksi, mikä muutti alakoteloiden korkeutta.

– Ratkaisu on keksittävä nopeasti.

Köökarinkujalla Kosonen on tehnyt myös yleistilojen mattotöitä ja paikkauksia. Monipuolisten töiden kääntöpuoli on se, että työkaluja on melkoinen arsenaali.

– Omista työkaluista saa korvauksen. Tykkään käyttää omia työkaluja, sillä niillä on tottunut tekemään. Kun lainaa toisen ruuviväännintä, erimerkkinen kone ei tunnu istuvan käteen.

Lähes kaikki tekevät kaikkea

Lähes kaikki remonttiyksikön työntekijät muutamaa maalaria lukuun ottamatta tekevät työkohteiden kaikki työvaiheet. 

– Esimerkiksi kylpyhuoneen tehnyt laattamies ottaa usein hoitaakseen asunnon muut työt, kuten laminaattilattiat ja listoitukset.

Remontin keskeltä löytyy välillä asukkaitakin, mikä ei Kososta haittaa. Sosiaaliset taidot pitää olla kunnossa, vaikka palaute on voittopuolisesti positiivista.

– Asiakaspalvelu pitää olla hanskassa.

Kaupunkialueella työmaatontit ovat usein ahtaita ja parkkipaikat kaukana. Laajasalossa on mukavasti tilaa. Työmaan tavarat mahtuvat kerrostalon pihamaalle ja kadun varteen mahtuu pysäköimään koko päiväksi. Sosiaalitilat on tehty kerrostalon yleisiin tiloihin.

– Keskustan työmaat ovat hankalia autoilun kannalta.

Köökarinkujan työmaa on sopivan lähellä kotia.

– Asun Jollaksessa, työmatkaa tulee 4 kilometriä. Eniten aikaa vieviä projekteja ovat työmatkat Espooseen. Menetkö Helsingin keskustan läpi vai kehäteitä pitkin. Jos lähtee tavallista myöhempään töistä, joudut seisomaan ruuhkassa.

Kososella ei ole tulevalta tes-kierrokselta muita erityisempiä toiveita kuin asialliset palkankorotukset. Työporukassa on puhuttu siitä, että nykyistä pekkaspäivien prosenttiperusteista maksatusta olisi korjattava. Lehdolla palattaisiin mielellään vanhaan käytäntöön eli pekkaspäivien ja arkipyhien maksamiseen silloin, kun vapaapäivä pidetään. Arkipyhät pienentävät tilipussia etenkin vuodenvaihteessa.

– Monia harmittaa se, että pekkaspäivä on nyt tavallaan palkaton päivä.

Pekkaspäivien maksatus voisi toimia vanhaan malliin vakiintuneissa rakennusyrityksissä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen