Larabe Oy:n työmaa Kirkkonummen Masalassa oli toukokuun lopulla 2 kerrostalon urakan osalta loppusuoralla.

– Nostamme juuri viimeistä kiveä. Olemme vuoron perään tehneet molempia taloja rinnakkain, Larabe Oy:n työsuojeluvaltuutettu, alamies Hannu Puustinen toteaa.

Seuraava työmaa on Järvenpäässä, jonne Larabe tekee pari 7-kerroksista kerrostaloa.

– Ne ovat ontelolaattatyömaita.

Puustinen kehuu koko työporukkaa. Erityiskiitokset saa Havatorin nosturikuski Jari Turpeinen.

– Hyvä kuski vaikuttaa paljon työntekoon. Silloin ei tarvitse kiroilla niin paljon, että päähän koskee illalla.

– Oikein hyvä kuski, rauhallinen ja taitava, runkorakentaja Axu Raitamaa jatkaa kehuja.

Larabella tehdään kaikki mahdolliset työt urakalla. Omia työntekijöitä on 15 henkeä, mikä riittää 2 työmaan pyörittämiseen yhtä aikaa.

– Joskus urakka menee paremmin, joskus huonommin, Raitamaa kertoo.

Raitamaa on tullut Laraben leipiin vajaat 5 vuotta sitten. Aikaisempi työpaikka oli PKR Groupissa

– Olen tehnyt runkotöitä 13 vuotta. Olen tehnyt kaikkia työvaiheita.

Eläkkeelle vasta 75-vuotiaana

Hannu Puustinen täyttää syksyllä 74 vuotta.

– Olen ollut alamiehenä pitkään, jo 20 vuotta, Puustinen laskee.

Alamiehen työ on liikkuvaa.

– Päivän aikana tulee otettua yli 15 000 askelta. Paikallaan ei tarvitse olla. Tälläkin työmaalla oli 5 fakkia käytössä.

Puustinen aikoo olla töissä 75-vuotiaaksi asti.

– Eläkkeellä olosta ei tulisi mitään. Täällä on hyvä porukka, joiden kanssa on mukava tehdä töitä. Minä suorastaan nautin työnteosta.

Työnteon herkkua Puustinen on maistellut lapsuudesta lähtien. Kotitilalla Vehmersalmella työntekoon harjaannuttiin heti kuin vain kynnelle kykeni. Puustinen teki savottaa hevosmiehenä jo ennen armeijaa.

– Silloin oli kovia talvia eivätkä työvaatteet ja -kengät olleet sellaisia kuin nykyään.

Puustinen ei osaa lomallakaan olla paikallaan. Kesämökillä Vehmersalmella on kaikenlaista puuhaa. Viime vuosina Puustinen on pitänyt pitempiä lomia. 

– Pidin viimeksi kesällä 4 kuukautta kesälomaa. Tein risusavottaa ja halkoja. Veljeni, joka oli kotitilan isäntänä, on menehtynyt, joten tein myös tilan töitä.

Vehmersalmella ei ole kuitenkaan riittänyt tarpeeksi tekemistä, sillä Puustinen on käynyt kahtena kesänä saneeraamassa Kuopiossa kerrostaloja Juhin Rakennus Oy:n työmailla.

Rakennustyöt Puustinen aloitti vuonna 1974 Rakennusliike Matti Rinttilä Oy:n leivissä Kuopiossa. Etelä-Suomeen Puustinen muutti vuonna 1989. Rakennusala on muuttunut parempaan suuntaan etenkin työturvallisuuden osalta.

– Oli se hurjaa, kun esimerkiksi kattotöissä ei ollut mitään kaiteita. Työturvallisuutta valvotaan nykyään paremmin. Aikaisemmin työmailla tuhrattiin viinan kanssa. Sitä ei enää tapahdu.

Puustisella on työtapaturmien takia leikattu sekä polvi että olkapää.

Pitkästä työurastaan huolimatta Puustinen on ensimmäistä kauttaan työsuojeluvaltuutettuna ja varaluottamusmiehenä.

– Tämä on helppoa työtä, kun Piitulainen hoitaa kaikki asiat kunnolla. Vaihdamme parhaillaan talvivaatteita kesäisempiin. Vanhat työvaatteet lähtevät pestäväksi ja korjattavaksi.

Laraben toimitusjohtaja Juha Piitulainen saa melkoiset kehut työntekijöiltään. Palkkaus on kohdillaan, turvavarusteet ovat kunnossa ja työnjohdolla on asiallinen ote. Piitulaiseen Puustinen tutustui 1980-luvun puolivälissä Neuvosto-Virossa Muugan sataman rakennustyömaan raudoitushommissa.

Sopuvaaleilla luottamusmieheksi

Puoli vuotta sitten pääluottamusmieheksi valittu urakkaporukan nokkamies Jani Thil on parhaillaan vanhempainvapaalla.

– Meillä oli vaalit, mutta olin ainoa ehdokas. Ei tarvinnut hirveästi taistella luottamusmiespaikasta, Thil hymähtää.

Thil on ollut Laraben palkkalistoilla 5 vuotta. Edellinen työnantaja oli jo konkurssin tehnyt ME-perustukset Oy.

Luottamusmiehen pesti on leppoisa, sillä asiat ovat kunnossa ja järjestäytymisaste hipoo 100:a prosenttia.

– Sen verran myyntipuheita joutuu pitämään ja muistuttamaan, että Rakennusliitto on työntekijän puolella.

Jäsenmaksun suuruus on eniten kritiikkiä aiheuttava tekijä.

– Puhumalla olen kuitenkin saanut kaikki pysymään jäseninä.

Thil tykkää tehdä töitä urakalla.

– Se on sekä pääurakoitsijan että aliurakoitsijan etu, kun homma toimii hyvin työmaalla.

Nokkamiehenä Thil tasapainoilee hyvän palkkatason ja yrityksen pärjäämisen kanssa. Tähän asti molemmat ovat onnistuneet Laraben työmailla.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Kun takuukorjaaja soittaa asukkaan ovikelloa, hyvä supliikki auttaa korjauskeikan onnistumisessa.  Juha Seittosella on puheenlahjat kunnossa, sillä hän on porilaisuudestaan huolimatta evakkokylän ja karjalaismummon kasvattama. Seittonen on ollut YIT:n kirjoilla 5 vuotta.

– Tein yrittäjänä maalarin hommia kymmenkunta vuotta. Paras opinahjo timpurin hommiin on se, että asuu vuonna 1952 rakennetussa rintamamiestalossa, Seittonen kuvaa.

Seitosella on pohjilla maalarin ammattikouluopinnot, mutta amiksen jälkeen oli muita kiireitä. 1980-luvun alusta lähtien porilainen Dingo-yhtye työllisti rumpalia pitkän tovin. Lopulta bändi hajosi ja Seittonen päätyi helsinkiläiseen musiikkiliikkeeseen rumpumyyjäksi.

Pojalleen rumpuja ostamaan tullut rakennusyrittäjä houkutteli Seittosen ensin satunnaisiin keikkatöihin ja lopulta töitä oli niin paljon, että hän pisti oman firman pystyyn. Vuonna 2008 iski maailmanlaajuinen pankkikriisi ja rakentaminen loppui kuin seinään.

– Jäin vähän tyhjän päälle. Mietin, että mitä nyt. Vaimo muistutti, että onhan sinulla ne lähihoitajan pahvit takataskussa.

Pienen epäröinnin jälkeen Seittonen haki sote-alan töitä. Työpaikkoja oli tarjolla valittavaksi asti. Seittonen työskenteli ensin Helsingin kaupungin Maunulan kotihoidossa 4 vuotta. Sen päälle yksityisessä sote-firman kouluttajana vajaat 3 vuotta.

– Palasin sen jälkeen takaisin kotihoitoon, mutta työ oli muuttunut sellaiseksi hullunmyllyksi mitä se tänä päivänä on.

Seittoselle sysättiin liian paljon vastuuta.

– Saatoin olla ainoa pistosluvallinen hoitaja iltavuorossa. Illalla  saattoi olla 20 kotikäyntiä diabeetikon luona. Siinä lopulta alkoi miettimään, onko antanut oikean insuliininannoksen oikealle ihmiselle. Vaikka niiden mummojen kanssa oli hauskaa tehdä töitä, oli pakko lopettaa.

Seittonen kokeili vielä sote-alan hommia yhden kesän Kymenlaaksossa. Suunnitelmat muuttuivat, kun tuttu mestari YIT:ltä soitti ja kysyi kiinnostaisiko vastuukorjaushommat.

Toisen asunto, korjaajan työmaa

Vaikka Seittosella ei ollut varsinaista työkokemusta pienkorjauksesta, aikaisempi työura loi hyvät pohjat takuukorjausten tekoon. Vastuukorjaajat ovat tärkeä lenkki YIT:n maineenhallinnassa.

– Olen oppinut, kuinka toisen kotiin mennään, koska se on samalla minun työmaani. Osaan säilyttää harmonian näiden välillä. Osaan myydä itseni siinä langanohuessa tilanteessa.

Välillä asukkaan kanssa ei kuitenkaan oikein päästä puheväleihin ja sopimaan asioista jouhevasti. YIT:n mestarit tulevat tässä vaiheessa neuvottelemaan ja takuukorjaukset etenevät jälleen yhden asunnon verran eteenpäin.

– Tällaisia tilanteita on aika vähän. Pääosa asukkaista on erittäin mukavia.

YIT:n työntekijä on aina paikalla myös silloin, kun vastuukorjaus kuuluu aliurakoitsijalle. Se tuo välillä lisäjenkaa asiakaspalveluun. Urakoitsijan työntekijät työskentelevät yleensä työmaalla, jossa ei ole asukkaita. Läppä saattaa olla liian roisia ulkopuolisten kuultavaksi tai asunnon suojaus voi unohtua, jolloin Seittonen viheltää pelin poikki ja kertaa porukalle käytöstapoja.

– Me YIT:n takuukorjaajat olemme iskunvaimentimena asukkaan ja urakoitsijoiden välillä.

Seittonen on tehnyt Kuninkaantammessa takuukorjauksia viime syksystä lähtien. YIT:n takuukorjaajia on alueella yhteensä 3 työparia.

– Asuntoon ei saa mennä yksin.

Kuivumishalkeamat ovat yleisin korjauskohde. Seittoselle lankeaa yleensä kuivuneiden akryylimaalien siistiminen ynnä muut maalaushommat.

– Sen lisäksi on jonkin verran ovien ja ikkunoiden säätöä. Jonkin verran tehdään pieniä laatoitushommia, mutta niitä tekevät aliurakoitsijatkin.

Aikaisemmin Seittonen teki 10-vuotiskorjauksia.

– Ne ovat yleensä isompia korjauksia. Niihin tarvitaan nostureita ja telineitä.

Isommissa korjauskohteissa kokeneemman työparin opastuksesta on ollut suurta apua.

Silmätippoja vanhukselle kittausten välissä

Seittonen on huomannut, että kaikesta rakennusalan ulkopuolisesta työkokemuksesta on hyötyä.

– Olin tekemässä asunnossa halkeamakorjausta. Asukas oli huolissaan ja kysyi, tuleeko korjauksesta paljon pölyä?

Seittonen kertoi vanhalle herralle, että työpari käyttää imuria koko ajan kohteessa, jotta pölyhaitat minimoidaan mahdollisimman vähäisiksi. Paljastui, että vanhan herran puoliso on juuri menossa kaihileikkaukseen. He pelkäsivät, että pöly kulkeutuisi verkkokalvolle ja hankaloittaisi leikkauskohdan paranemista.

Seittonen sai työparinsa kanssa alustavat kittaukset tehtyä ja sopivat pariskunnan kanssa seuraavan päivän aikatauluista. Paljastui, että vanhalla rouvalla oli myös huoli siitä, kuinka osaavatko he annostella leikkauksen jälkeisiä silmätippoja oikein.

– Mitäs, jos tulen aamulla kello 8 ja laitan ensimmäiset tipat ja opetan miehesi samalla tippojen laittoon. Minulla on tuhansien kertojen kokemus tippojen laitosta, Seittonen ehdotti rouvalle.

Rouva rauhoittui ja suostui hoitoratkaisuun.

– Seuraavana aamuna aviomies kertoi, että rouva oli koko ajan puhunut lääkärille, että hänellä on hoitaja kotona tippojen antamista varten. Kävin antamassa vielä päivätipatkin. Siitä tuli itsellekin oikein hyvä fiilis.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Jokiväri Oy:n Kuopion alueluottamusmies Tomi Tirkkonen kehuu työnantajansa ja työkaverinsa maasta taivaisiin. Mestaritkin ovat asiallisia ja heidän kanssaan on helppo tulla toimeen. Tiedotus pelaa, sillä Jokivärillä järjestetään kerran kuussa aamupuurotilaisuus, jossa aamupalan painikkeeksi kerrotaan yhtiön tilanteesta työntekijöille.

– Kun tulin taloon, työntekijöitä ei ollut kuin vajaat 10 henkeä. Aluepäällikkö ja muut mestarit ovat tehneet ison työn kasvun eteen.

Tirkkosen mukaan työntekijöiden viihtymiseen Jokivärin palveluksessa on monia tekijöitä. Työnantaja tarjoaa muun muassa kulttuuri- ja liikuntasetelit sekä laajan työterveyshuollon.

– Käytän itse Edenredin korttia elokuvalippuihin ja kesäisin minigolfiin.

Edenredin kortille ladataan jokaiselle työntekijälle 240 euroa vuodessa.

– Uusimpana meille on tullut vaatehuolto. Siitä en ole kuullut muuta kuin positiivista palautetta.

Työvaatteet lähtevät pesuun maanantaina ja puhdasta pyykkiä palautetaan tiistaina. Työntekijöiden pestäväksi jäävät vain t-paidat. Pesulakäynnin yhteydessä työvaatteisiin tehdään tarvittaessa ja pyydettäessä myös korjauksia.

– Työnantaja on panostanut muutenkin meidän työturvallisuuteemme. Voimme valita itse Würthilta laajasta mallistosta kypärän, suojalasit sekä talvi- ja kesäkengät.

Remontoijat kaipaavat omaa urakkahinnoittelua

Tirkkonen sai juuri jatkopestin alueluottamusmiehenä.

– Iltaisin, kun oikein tylsii, luen tätä tes-opusta välillä. Jos eteen tulee kysymys, johon en osaa vastata, soitan Rakennusliiton toimitsija Kimmo Hirvoselle.

Yleensä epäselvyydet johtuvat tessin kimuranteista tekstimuotoiluista. Neuvottelujen kompromissit ovat tuottaneet sotkuisia lauseita. Tirkkonen haluaisi myös kehittää nykyistä urakkahinnoittelua.

– Hinnoittelu on tehty uudisrakentamista varten. Olisi mukavaa, jos saneerauspuolelle saataisiin samanlainen hinnoittelu. Hyvä esimerkki hinnoittelusta on kylppärin uuden hormin muuraaminen. Jos lähdemme tekemään tällä tessin hinnoittelulla urakkaa, saamme palkaksi 6 euroa. Työhön menee aikaa 0,5–2 tuntia.

Jokivärillä on siirrytty muutama vuosi sitten maalausalan tessistä talonrakennusalan tessiin. Syynä tähän on se, että nykyisin tehdään vaativampia ja monipuolisempaa osaamista edellyttäviä remontteja. Muutosta on pidetty hyvänä, mutta yhtä asiaa vanhasta tessistä on kaivattu takaisin.

– Ammattitutkinnon suorittaneiden erikoisammattitutkintolisää ei ole talonrakennusalan tessissä, Tirkkonen harmittelee.

Jokivärin julkisivukohteissa käytetään pintakäsittelyn tessiä urakkahinnoittelussa.

Kuopion työmailla harvinaisen hiljaista

Tirkkonen tuli ensimmäisen kerran Jokivärille töihin vuonna 2015.

– Tein yhden kattotyömaan ja läksin sillä kertaa pois. Virallisesti olen ollut Jokivärillä töissä vuodesta 2016 asti.

Tirkkosella on sähköasentajan koulutus. Tirkkosen isä houkutteli Tomin varsinaisen rakentamisen pariin peltikattotöiden kautta.

Tirkkonen vastaa yleensä työmaan sähköistyksestä. Sähköasentajan opinnot helpottavat kuormitusten laskemista. Varsinaisia sähkötöitä varten Jokivärissä on omat ammattimiehet.

Jokivärillä on Kuopiossa käynnissä tällä hetkellä 2 työmaata. Tirkkonen työskentelee Kumpukadulla kaupungin omistaman vuokrataloyhtiön 1980-luvulla rakennettujen kerrostalojen saneeraustyömaalla. Työntekijöitä on kaikkiaan tusinan verran, joista noin puolet on Jokivärin palkkalistoilla. Tirkkonen on työmaan työsuojeluvaltuutettu.

– Työmaa alkoi syyskuun puolivälissä ja kestää helmikuun loppuun.

Sen lisäksi Jokivärin työntekijöitä on 10-kerroksisen kerrostalon työmaalla Kuopion Särkiniemessä.

– Aika monet kohteet on tehty viime aikoina suppeammalla putkiremontilla. Se varmaan johtuu siitä, että taloyhtiöt eivät saa rahoitusta isompiin remontteihin. Kevääksi on laskennassa joitakin urakoita, mutta vasta kevät kertoo, miten niitä tulee.

Tirkkosen mukaan hänen aikanaan Jokivärillä ei ole aikaisemmin ollut Kuopiossa näin hiljaista. Yleensä firmalla on puolen tusinaa työmaata yhtä aikaa käynnissä. Kuopion yksikössä on tällä hetkellä 56 työntekijää. Jokiväri on juuri laajentanut toimintaansa Tampereelle.

Jokivärin työntekijät olivat syksyn mielenilmauksessa mukana. Silloin järjestettiin puolen päivän työnseisaus.

– Kaikki ymmärtävät sen, miksi taistelemme heikennyksiä vastaan, Tirkkonen toteaa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Hirrenveistäjä Kimmo Vuorijärven mielestä hirsirakentamista pidetään aivan turhaan tekijälleen raskaana rakennustapana.

– Tässä ei tarvitse paljoakaan nostella. Gyproc-levykin painaa, jos sitä joutuu siirtelemään.

Hirsien nostot sujuvat vanhan tukkiauton nosturilla ja hirsien nosteluun suunnitellulla kouralla.

– Tämä on vaihtelevaa työtä, eikä joudu konttailemaan.

– Teemme kaiken pukkien päällä, ylhäällä telineillä emme tee mitään, hirrenveistäjä Heikki Alaraatikka jatkaa.

Vuorijärvi ja Alaraatikka tekevät hirsirakennuksia rovaniemeläisellä teollisuusalueella. Vuorijärvellä on reilun 25 vuoden yhtämittainen kokemus hirsirakentamista. Vieläkin käytössä oleva koirankoppi oli ensimmäinen Vuorijärven pystyttämä hirsirakennus.

Alaraatikka on aiemmin tehnyt tavallisia omakotitaloja.

– Olen harrastanut hirsirakennustöitä 1980-luvun lopulta. Tämän porukan kanssa olen tehnyt töitä 6 vuotta, Alaraatikka kertoo.

Vuorijärvellä ja Alaraatikalla on parhaillaan työn alla omakotitalon hirsirunko. Talo pystytetään Simoon merenrannan tuntumaan.

– Rakennuttaja meinaa laittaa komean talon piiloon tekemällä ulkovuorauksen päälle, Vuorijärvi harmittelee puolitosissaan.

– Omistaja arvelee, että rannassa tuulee niin kovaa ja vettä tulee vaakasuorassa. Talo kestää seuraavat 300 vuotta, kun katto on ehjä.

Alaraatikan ja Vuorijärven hirsitaloissa ei käytetä muoveja tai liimoja. Lopputulos on perinteinen hirsirakennus.

Väljempi aikataulu, parempi lopputulos

Hirsitalon tilaajilla on yleensä väljemmät aikataulut. Talon ostajalla on ymmärrystä sille, että hosumalla ei synny kestävää rakennusta.

– Ennen ei ollut kiirettä, talon rakentamiseen saattoi olla vuosikin aikaa. Nyt tuntuu siltä, että huomenna pitäisi olla valmista, Vuorijärvi sanoo.

Vuorijärvi arvioi, että Simon omakotitalon rungon tekoon menee Rovaniemellä 5 viikkoa.

– Pystytyksessä menee 3–4 normaalia työpäivää, mutta reissuhommissa se usein kutistuu kahteen, Alaraatikka sanoo.

Pitkää päivää tehdään jo siksi, että kuljetuksessa käytettävällä tukkirekalla ja nostoja tekevällä kuljettajalla on jo kiire seuraavalle keikalle.

Isoon, 130 neliömetrin omakotitaloon uppoaa lähes 900 metriä pelkkahirttä.

– Hukkahirttä tulee vähän. Pystymme käyttämään kaikki yli 75-senttiset hirrenpalat hyödyksi, Alaraatikka laskee.

Perinteisen hirsitalon suunnitteluun kykeneviä arkkitehtejä on, mutta he ovat harvinaisempia ammattimiehiä.

– Piirustukset eivät ole niin vikaan piirrettyjä, etteikö niistä saisi korjaamalla kunnollisia, Vuorijärvi toteaa.

Piirustukset voidaan tehdä myös rungon pystyttämisen jälkeen, kuten Simon omakotitalon kohdalla tehdään.

Julkiset hirsirakennukset lisäsivät kysyntää

Ounaspuu Oy on urakkaporukan hirsitoimittaja. Paksumman pelkkahirren osalta saatavuus on heikentynyt parin viime vuoden aikana. Kunnollinen tukkipuu kasvaa hitaasti, kelohonka on hävinnyt lähes kokonaan.

– Etelässä olisi isompaakin puuta, mutta se on sitä nopeakasvuisempaa, Vuorijärvi moittii nuoren puun pehmeyttä.

Vuorijärven ja Alaraatikan ei ole tarvinnut mainostaa osaamistaan. Töitä on tullut tarjolle sopivassa tahdissa. Hirsitalon hankkijoiden tietotoimisto tuo ostajat paikalle.

Vuonna 2015 valmistunut Pudasjärven hirsitalokampus vauhditti hirsirakentamista selvästi. Perinteinen hirsi nousi arvoonsa, kun maailman suurin hirsirakennus nousi otsikoihin.

– Kun Suomessa ruvettiin tekemään julkisia rakennuksia hirrestä, myös omakotitaloja alettiin rakentaa enemmän. Sitä ennen hirsirakentaminen oli painottunut loma-asuntoihin.

Tontilla syntyy niin omakotitaloja, huviloita kuin saunojakin. Tilaajia on ympäri Suomea. Yksi Vuorijärven suurimmista rakennushankkeista pystytettiin Rymättylään. Talo oli myynnissä muutama vuosi sitten 1,75 miljoonan euron hintaan.

Joulumuorin talo Rovaniemellä on suurin hirsitalo, minkä teossa Alaraatikka ja Vuorijärvi ovat olleet mukana. Taloprojektissa työskenteli 5 veistäjää. Rakennuksen pinta-ala on 360 neliömetriä, tornin huippu keikkuu reilun 10 metrin korkeudessa. Hirsiä tarvittiin 4,5 kilometrin edestä.

– Tuntuu, että nyt on vähän hiljentynyt, Vuorijärvi miettii.

Kaksikolla on töitä jouluun asti. Näin vuodenvaihteessa tehdään vähän lyhyempää päivää.

– Maaliskuun puolivälistä alkaa hyvät rakennuskelit. Nyt on 2 pimeää vastakkain, Alaraatikka kuvaa.

Mistä seuraavat hirrenveistäjät?

Moottorisaha on hirsirakentajan perustyökalu. Hieman yllättäen sahanterää ei tarvitse olla jatkuvasti teroittamassa.

– Teroitusväli on helposti pari viikkoa. Puu on talvella otettuna puhdasta, siinä ei ole hiekkaa, Alaraatikka sanoo.

Hirret kuljetetaan sahalta hyvin suojattuna työmaalle.

– Silloin, kun Venäjältä tuotiin keloa, sitä kuljetettiin pitkiä matkoja tavallisella tukkirekalla hiekkateitä pitkin. Silloin saattoi aamuhämärissä lentää vähän kipinöitä. Sahaa teroittaa lähes joka tankillisen jälkeen, Vuorijärvi vertaa.

Hirsirakentajille ei ole ilmaantunut jatkajia, eikä alalle ole koulutusta. Vuorijärvi epäilee, että maaseudun tyhjenemisellä on osuutta asiaan.

– Maatilat ovat nykyään harvassa. Siellä oppi tekemään kaikenlaista.

Alaraatikka on huomannut, että metsureilla on hyvät lähtökohdat kehittyä hirrenveistäjäksi moottorisahan käytön osaamisen ansiosta.

Kivijärvi ja Alaraatikka eivät pääse puutöistä eroon vapaa-ajallakaan. Molemmat harrastavat lappilaisten jokiveneiden tekoa ja korjaamista.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Rakennusteollisuus RT:n suhdannekatsauksen mukaan rakentamisen työllisyys laskee 160 000:een, eli siitä on pian sulanut pois koko nousukauden kasvu, 20 000–30 000 työpaikkaa. Projektiluonteisuuden vuoksi rakentamisen työttömyys nousee kriiseissä muuta taloutta herkemmin.

Monilla rakennustuoteteollisuuden tehtaalla tämä on tarkoittanut pitkiäkin lomautuksia ja tehtaiden sulkemisia. Näkymät tälle vuodelle vaihtelevat; jossain painetaan vielä täysillä töitä, toisaalla on hiljaista.

Vain 10 henkeä töissä                          

Betonielementtejä valmistavan Laukaan Betonin pääluottamusmies Marko Jokio pudistelee huolestuneena päätään, kun häneltä kysytään, miten menee.

– Firmalla on 2 tehdasta ja normaalisti työntekijöitä on 50–60. Nyt meitä on 10, muut ovat lomautettuina, Jokio kertoo lokakuun alussa.

– Omalle kohdalle ei ole osunut työuran alusta, vuodesta 2002 lähtien näin suurta kuoppaa. Edes finanssikriisissä ei nähty vastaavaa. Koskaan aiemmin ei ole jouduttu lomauttamaan väkeä kesää vasten.

Ensimmäiset lomautukset tehtailla alkoivat jo pääsiäisenä.

– Kesään mennessä jo lähes kaikki olivat lomautettuna. Heinäkuussa oli enää 4 henkilöä töissä, joista 2 oli luottamushenkilöitä. Kysyin silloin pomolta, että kannattaako tehdasta edes pitää auki, mutta siellä oli luvattu tehdä pari hommaa.

Syksyä kohden on pikkuhiljaa saatu pienempiä projekteja ja pari isompaa kohdetta. Tehtaalla odotetaan nyt niiden suunnittelun valmistumista ja elementtikuvia. Sitten ihmisiä voisi alkaa kutsua takaisin töihin.

– Tämän hetken näkymä on se, että vuoden vaihteen yli olisi töitä. Mutta jos jotain tilauksia peruuntuu, voi olla, ettei töihin kutsuta ennen ensi vuoden huhtikuuta.

Betset sulki tehtaita

Betonielementtejä valmistava Betset-yhtiöt on joutunut sulkemaan vuoden sisällä 3 tehdastaan vähäisen kysynnän takia. Viimeisin tehdas suljettiin lokakuussa.

– Tällä hetkellä yrityksen Turun tehtaalla riittää vielä töitä. Nummelan ja Paraisten tehtaat on suljettu jo aiemmin, Mikkelin tehdas suljettiin juuri, Betsetin Turun tehtaan luottamusmies Jyri Vasamaa kertoo.

Turun tehtaalla tehdään tällä hetkellä ”täysillä töitä”.

– Tällä tehtaalla tehdään vähän kaikenlaisia betonielementtejä julkisivuelementtien lisäksi. Teollisuushallien ja julkisten rakennusten osalta kysyntää riittää vielä. Tänne on myös siirretty isojen pilareiden teko. Niitä ei normaaliaikana valmisteta tällä tehtaalla, Vasamaa selventää.

Tällä hetkellä tehtaalla työskentelee vähän alle 50 ihmistä. Muun muassa suljetun Paraisten tehtaan väkeä on siirtynyt Turun tehtaalle töihin.

– Meillä on koko ajan päällä yt-neuvottelut. Vaikka nyt ei vielä ole hätää, ensi vuodesta ei tiedä vielä mitään. Nämä hallituksen suunnittelemat leikkaukset tässä tilanteessa eivät kyllä paranna tilannetta. Ihmiset eivät uskalla ostaa asuntoa, mikä vähentää kysyntää entisestään. Hallituksessa luullaan tehtävän hyviä päätöksiä, mutta ne saattavatkin olla todella huonoja, Vasamaa toteaa.

Kurikan tehtaalle töitä

Ruduskin on saanut iskuja alan heikentyneen tilanteen vuoksi. Yle Uutisten syyskuussa tekemän jutun mukaan yrityksen Kiteen tehtaan koko henkilökunta on lomautettuna. Kurikan tehtaalla menee paremmin.  Tehtaan pääluottamusies Juha Isomäen mukaan kaikki tehtaan työntekijät ovat tällä hetkellä töissä.

– Työvoiman osalta vuoden ajan on ollut ailahtelevaa, eli pakkolomiakin on ollut. Mutta ihmiset ovat aika ymmärtäväisiä, vaikka jotkut harmittelevatkin. Tämä ei ole kiinni työnantajasta vaan alan tilanteesta.

– Ketään ei ole irtisanottu, ihmisiä on lähtenyt esimerkiksi opiskelemaan ja töihin muille aloille, Isomäki jatkaa.

Isomäen mukaan tällä hetkellä tilanne on ihan hyvä.

– Mutta tulevaisuudesta ei kai oikein kukaan osaa sanoa, milloin tilanne paranee.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Betonin maine ei ole ollut rakennusmateriaaleista parhaasta päästä, kun puhe on ilmastovaikutuksista. Nyt asiaan aiotaan saada korjaus.

– Tavoitteenamme on leikata raaka-aineiden CO2-päästöistä puolet vuoteen 2035 mennessä ja saavuttaa tuotannollinen hiilineutraalisuus vuonna 2040, Lujabetonin valmistuspäällikkö Joonas Salmela linjaa.

– Meidän Järvenpään tehtaallamme on otettu jo ensimmäiset askeleet vähähiilisen betonin valmistuksessa. Ja lisää otetaan lähivuosina.

Tehtaan pääluottamusmies Marko Pukero pitää vähähiilisyyttä tärkeänä tavoitteena.

– On kysymys siitä, millaisen ilmaston me lapsillemme ja lastenlapsillemme jätämme. Siksi kaikki on tehtävä, jotta päästöt saadaan alas.

Työnohjaaja Miro Lehikoinen säestää:

– Jos kaikki vain ajattelevat, että ei sillä ole väliä, miten betonia tuotetaan, ei mikään muutu. Siksi työntekijöistäkin ainakin valveutuneimmat tukevat täysin rinnoin ”vihreään betoniin” siirtymistä.

Onteloa ja superia

Lujabetonin Järvenpään tehdas sijaitsee teollisuusalueella kaupungin keskustan ulkopuolella. Lujabetoni osti tehtaan tilat Valmetilta 6 vuotta sitten.

Järvenpäässä valmistetaan betonimassaa sekä erilaisia elementtejä. Pihalla näkyy niin ontelolaattoja kuin talotekniikkaa sisältäviä superlaattaelementtejäkin. Ne on nostettu teräksisille jaloille, joista rekkojen on helppo lastata ne lavalleen.

Lujabetoni toimittaa tuotteitaan useammalle rakennusliikkeelle. Rakennusalan paljon puhuttu syöksykierre ei ainakaan vielä pahemmin näy Järvenpään tehtaalla.

– Melkein kaikki ovat yhä töissä. Massaa ja elementtejä tehdään niin kuin ennenkin, Marko Pukero iloitsee.

– Vaikka eivät ne uutiset rakentamisesta viime aikoina hyviä ole olleet. Saa nähdä, koska hiljeneminen alkaa säteillä tänne.

Tuotantotyöntekijöitä Järvenpään Lujabetonilla on lähes 100. Heistä osa on vuokrafirman kautta tulleita.

Hiilipäästöjä vähennetään joka vaiheessa

Valmistuspäällikkö Joonas Salmela muistuttaa, että rakennusten osuus kaikista hiilipäästöistä on lähes 40 prosenttia. Siksi rakennusten hiilijalanjäljen pienentäminen näkyisi nopeasti hiilitaseessa.

– Jos puhutaan meidän tuotannostamme, niin betonimassan sisältämän sementin valmistaminen tuottaa suurimman osan päästöistä. Lisää tulee energiankäytöstä, tehdasinfrasta, kuljetuksesta ja jätteidenkäsittelystä. Sementinvalmistajat ovat ottaneet asian tosissaan ja heidän ratkaisunsa säteilevät tietysti heti meidän päästöihimme.

– Olemme etsineet korvaavaa materiaalia tavanomaiselle sementille. Esimerkiksi terästeollisuudessa syntyvä jäte, masuunikuona, on seosaine, jota voidaan lisätä sementin joukkoon. Myös energiateollisuudessa syntyvää lentotuhkaa voidaan käyttää sementtiä korvaamaan. Näin pystytään vähentämään betonimassan hiilidioksidipäästöjä.

– Testausvaiheessa ovat sellaiset sementin korvaajat kuin kalkkikivi, pozzolaanit ja poltettu savi. Toinen keino on kierrätys. Murskattua betonia voidaan käyttää uudelleen ja näin pystytään hiilipäästöjä pienentämään.

Sementtiteollisuus on kantanut kortensa kekoon ilmastotalkoissa ja ilmoittanut tavoittelevansa 30 prosentin hiilivähennyksiä vuoteen 2030 mennessä.

Hiilidioksidin ilmaan laskemisesta halutaan tehdä päästökaupan kautta kallista.

– Lujabetoni valmistaa jo nyt sertifioitua vähähiilistä betonia Pirkanmaalla. Uudellamaalla ja Oulussa.

Salmela arvioi, että vähähiilisten betonituotteiden käyttö johtaa siihen, että betonisen rakennuksen hiilijalanjälki saadaan vähintään kilpailevien rakennusmateriaalien tasolle.

Työntekijät tukevat

– Vähähiilisyys on tulevaisuutta, lausuvat kuin yhdestä suusta Lujabetonin Järvenpään tehtaan pääluottamusmies Marko Pukero ja työnohjaaja Miro Lehikoinen.

Pukero iloitsee siitä, että kierrätys tehtaalla toimii hyvin. Murskattu betoni otetaan uudelleen käyttöön.

Vähähiilisyys ei kuitenkaan ole ruokatuntikeskusteluissa Pukeron mukaan tärkeimpiä aiheita.

– Vaikka kyllä siitä joskus puhutaan. Kenelläkään ei ole sellaista asennetta, että se olisi jonninjoutavaa puuhailua.

– Ei se kierrätyksenkään kanssa aluksi helppoa ollut. Monet ihmettelivät sen mielekkyyttä. Nyt kuitenkin muottilaudat ja raudoitusteräkset pannaan niiden keräyspisteisiin ilman mutinoita.

Pukeron mielestä ilmastonmuutosta ei ole syytä vähätellä:

– Kaikki ovat varmaan huomanneet, että maapallon ilmasto on muuttumassa. Hirveitä helteitä ja kaatosateita on yhä useammin. Eivät nämä ole enää leikin asioita.

Vieressä nyökyttelevä Miro Lehikoinen on samaa mieltä:

– Kyllä ilmastonmuutos pitää ottaa tosissaan. Jos vähähiilisellä betonilla voidaan hidastaa edes vähän ilmaston lämpenemistä, niin hyvä juttu.

Lehikoinen on havainnut tehtaalla uusia menetelmiä betonin valmistuksessa:

– Ontelolaattaa valettaessa on seokseen lisätty terästehtaan kuonaa. Tällainen valmistustapa vaikuttaa loppulujuuteen positiivisesti. Läpivienneissä se on hankalampi materiaali, mutta eipä tule hiilipäästöjä yhtä paljon.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen

Wienerbergerin Korian tiilitehdas on selvinnyt rakentamisen romahtamisesta yllättävän hyvin. Tehtaan pääluottamusmies Mika Laaksosen mukaan monipuolinen tuotevalikoima ja tuotteiden laatu ovat pelastaneet työntekijät lomautuksilta.

Tehtaan uunit lämpiävät sekä maakaasulla että biokaasulla. Venäjän hyökkäys Ukrainaan sotki energiamarkkinat, mutta se ei ole näkynyt tuotannossa.

Parhaimmillaan koko Wienerbergerin tiilentekoprosessi toimii niin, että muurari on ensimmäinen ihminen, joka koskettaa käsin tiileen.

– Kun tulin tänne vuonna 2000, katselin tätä huuli pyöreänä. Savea laatikkoon ja siitä puristellaan kivi, laitosmies Laaksonen kertoo ensimmäisistä kokemuksistaan salamyhkäisestä tiiliteollisuudesta.

Tehtaan prosessi on hioutunut parissa vuosikymmenessä niin, että tiiliä tuotetaan saman verran, mutta nykyisin pienempinä tuote-erinä. Parikymmentä vuotta sitten tuotannossa oli vain kourallinen erilaisia tiililaatuja

– Meiltä tulee nykyään reilut 300 erilaista kiveä, jos kaikki eri muodot, pinnat ja värit otetaan huomioon.

Savimassan matka raaka-ainekasasta huputetulle kuljetuslavalle kestää reilun viikon.

Tehtaalla on vajaat 30 työntekijää. Töitä tehdään kahdessa vuorossa.

Samalla tontilla saven kanssa on pelattu 1950-luvulta lähtien. Vanhoja tuotantotiloja ja -koneita on vielä jäljellä, mutta ei alkuperäisessä käytössä.

–  Vanhassa tehtaassa massantekokoneet ovat olleet tornissa. Nykyään massa siirtyy paikasta toiseen vaakatasossa, Laaksonen kuvaa tekniikan muuttumista.

Porukka ratkoo tuotannnon ongelmat

Wienerbergerin Korian tiilitehtaan porukka on aina ollut itseohjautuvaa. Mika Laaksonen haluaa pitää osaamisen vähintäänkin samalla tasolla jatkossakin.

– Meillä on fiksua ja ammattitaitoista porukkaa, että se pystyy ratkomaan pienemmät probleemit itse. Se tekee työstä monipuolisempaa.

Tiilipinnan jatkokäsittelyyn ei ole olemassa valmiita työkaluja, vaan ne tehdään tehtaalla itse. Laaksoselle tuodaan työkalun raakile tai mallikuva, josta tehdään sarjatuotannossa kestävä vekotin.

–  Isoin syy tänne jämähtämiseen on se, että täällä tehdään paljon omin käsin. Laitosmiehen työ ei ole pelkkää huoltotyötä. Täällä ei ole kahta samanlaista työpäivää viikossa.

Valikoija Lauri Berg seuraa tiilien siirtymistä lavoitukseen.

– Olen moniosaaja, pystyn työskentelemään monessa työvaiheessa, Berg toteaa.

Berg tuli suoraan ammattikoulusta töihin tiilitehtaalle 3 vuotta sitten. Työrupeama on kertaalleen keskeytynyt asevelvollisuuden takia.

– Aluksi ajattelin mennä töihin Anjalan paperitehtaalle, mutta koulukaverini oli täällä töissä. Hän kertoi, että täällä mukava työporukka ja kannattaa hakea tänne töihin.

Ensi kerralla prosenttikorotukset

Mika Laaksonen on ollut luottamusmiespestissä 2000-luvun alusta lähtien yhtä kautta lukuun ottamatta.

– Olin ollut töissä täällä vajaan vuoden verran. Vanhemmat äijät rupesivat kyselemään kiinnostaisiko minua luottamusmieshommat.

Työkaverit olivat kiinnittäneet huomiota siihen, miten tuoreella työntekijällä on mutkattomat ja suorapuheiset välit joka suuntaan. Laaksosen mukaan luottamushenkilön on osattava kuunnella ja tehdä tarvittaessa myös kompromisseja, jotta asiat etenevät raiteillaan.

Seuraavissa rakennustuotteen palkankorotuksissa Laaksonen painottaisi mieluiten prosenttilinjaa.

– Meillä on pari viimeistä tes-kierrosta ollut taulukkopainotteisia. Seuraavat pari sopimusta voitaisiin tehdä prosenttipohjalta. Silloin ei unohdettaisi meitä vanhoja työntekijöitä.

Laaksosen mielestä taulukkokorotukset ovat olleet tarpeen, jotta rakennustuoteteollisuus pysyisi vetovoimaisena alana.

– Rakennustuotteessa on ollut ongelmana, ettei tämän päivän nuoriso halua tulla tänne paskaan pyörimään. Sen takia olemme aiemmin hilanneet taulukko- ja lähtöpalkkoja ylös.

Rakennusalan tämänhetkiset tessit ovat vielä ensi vuoden voimassa, mutta tulevan tes-kierroksen valmistelu on jo aloitettu Rakennusliiton tes-jaostoissa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Edellisessä Rakentajassa kerroimme ReCreate-hankkeesta, jossa kehitetään tapoja kierrättää purettavien rakennusten betonielementit uusiin rakennuksiin. Projektin testikohteen purku alkoi syyskuun alussa Tampereella. Vuonna 1982 valmistuneen toimistorakennuksen runkoelementit puretaan kokonaisina ja ne saavat uuden elämän Skanskan tulevissa uudisrakennuskohteissa.

– Skanska toimii projektin pääurakoitsijana, purun suorittaa Umacon Oy ja elementit kuljetetaan Parman tehtaalle testattavaksi ja kunnostettavaksi siellä, tutkimusprojektia vetävä Tampereen yliopiston korjausrakentamisen tenure track -professori Satu Huuhka kertoo.

Tavoitteena on saada noin 300 elementtiä uusiokäyttöön. Skanska ei vielä paljasta, minkälaisiin kohteisiin elementit käytetään. Kohteissa pitää kuitenkin noudattaa normaaleja nykyhetken rakennusvaatimuksia.

Pitkää päivää

Vuodesta 2006 Skanska Talonrakennus Oy:ssä työskennellyt torninosturinkuljettaja Hannu Tuukkanen hoitaa irrotettavien elementtien nostot ja saamisen maanpinnalle ehjinä. Tämä on Tuukkaselle ensimmäinen purkukohde torninosturin ohjaimissa.

– Aikoinaan olen kyllä ajoneuvonosturilla ollut purkamassa parvekekaiteita Helsingin Lauttasaaressa, Tuukkanen kertoo.

Rakennuksesta otetaan talteen ontelolaatat, pilarit ja palkit, mutta ei julkisivuelementtejä eikä massiivilaattoja. Nostot hoidetaan 370-tonnisella Yongmao-torninosturilla. Nosturissa on18 tonnin vinssi.

– Painavin kappale on tähän mennessä ollut 4,6 tonnia painava massiivilaatta. Vaikka sekin tuotiin ehjänä alas, se menee murskaukseen.

Tuukkanen tekee tällä työmaalla nelipäiväistä työviikkoa, jossa 3 päivää on pitkiä ja 1 eli torstai, on lyhyt. Tähän on päädytty Umaconin reissutyötä tekevien työntekijöiden takia.

– Itse kun olen paikallisia, ei järjestely ole ihan ideaali, mutta ymmärrän kyllä sen. Reissumiehet pääsevät helpommin kotiin käymään pitkän viikonlopun aikana.

Purkuun on varattu aikaa 3 kuukautta. Marraskuussa pitäisi olla valmista ainakin säilytettävien elementtien osata.

Tiukkana turvallisuuden kanssa

Rakennuksen purkaminen palasina eroaa hyvin paljon esimerkiksi uudisrakennustyömaasta. Nostot itsessään ovat sinällään normaalia rutiinia, mutta irrotusvaihe onkin sitten aivan omanlaistaan työtä.

– Yksi esimerkki on nostoapuvälineen valinta. Nostot tehdään tässä päällysteraksilla, joka vaurioituu herkästi osuessaan jatkuvasti teräviin timanttisahalla sahattuihin pintoihin. Tässä nostotyössä ketjut toimisivat todennäköisesti paremmin, Tuukkanen kertoo.

Ontelolaattojen irrottaminen on osoittautunut alkuperäistä suunnitelmaa hitaammaksi.

– Laatoista on löytynyt leikkaamattomia ontelosaumarautoja ja vanhoja nostolenkkejä. Juuri kun on kuviteltu, että laatta on irti, siellä onkin vielä yksi rauta, joka pitää kiinni parinsadan kilon voimalla. Nostoja ei voi tehdä nykäisemällä laatta irti, koska se olisi hyvin vaarallista purkajille, Tuukkanen selittää.

Tällaisessa purkutyössä torninosturin kuljettajan pitää tietää hyvin tarkasti, mitä irrotettava kappale painaa, sillä nosturin veto säädetään täsmällisesti oikealle painolla. Yliveto voisi tehdä nostosta hallitsemattoman.

Jatkuva kommunikaatio sekä alamiehen että purkajien kanssa on välttämätöntä.

– Kun työskentelen uudisrakennustyömaalla, teen noston, ja kun kivi on paikallaan, voin ottaa hetken rauhassa. Tässä on oltava koko ajan skarppina ja kyttäysmoodissa 2–3 tuntia kerrallaan, kun ontelolaattaa irrotetaan. Kädet ovat koko ajan kahvoilla. Lehmän hermoja tarvitaan, Tuukkanen sanoo.

Tuukkasen mukaan työmaalla tehdään todellista pioneerityötä.

– Kehitettävää löytyy, mutta jostain on lähdettävä liikkeelle.

Rakentajan numerossa 5/2023 on Satu Huuhkan haastattelu, jossa kerrotaan projektin taustoista ja kokonaisuudesta tarkemmin. https://rakennusliitto.fi/rakentaja/rakennukset-kiertoon/

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten