Södertäljen kanavaa Tukholman eteläpuolella peruskorjataan. Urakkapalkalla työskentelevät rakentajat tienaavat hyvin. Kiitos siitä kuuluu Johan Sandmanille, joka on nokkamies. Toisin kun Suomessa, nokkamiehen tehtävä on luottamustoimi ja työkaverit valitsevat hänet.
Ahtojää on vihdoin hellittämässä otettaan Södertäljen kanavasta, ja enää isommat jäälautat lilluvat vedessä.
– Ehkä päästään liikkumaan pikkuveneillä jo parin viikon kuluttua, betonityöntekijä Johan Sandman tuumailee.
Se helpottaisi Johan Sandmanin ja hänen työkavereidensa työtä huomattavasti. Iso Dunder-proomu lipuu näyttävästi ohi. Proomuilla viedään tavaraa, kuten valurautoja ja betoniautoja, edempänä kanavassa oleviin työkohteisiin. Mutta tammikuun lopussa proomu on jäätilanteen takia työntekijöiden ainoa tapa liikkua kanavalla.
Kanavaa reunustaa uututtaan hohtavaa betonirakenteinen laituri. Täällä, noin 30 kilometriä Tukholmasta etelään, betonityöntekijä Johan Sandman työkavereineen vahvistavat ja peruskorjaavat kanavan rantaa urakkapalkalla. Takanaan heillä on jo 2 kilometriä uutta kanavanlaituria, edessään vielä noin puolitoista.
Kanava yhdistää Mälaren-järven ja sen satamat esimerkiksi Västeråsissa ja Köpingissä Itämereen. Se peruskorjataan, jotta liikenteen sujuvuus paranisi ja jotta se soveltuisi raskaampaan laivaliikenteeseen.
Lagbas edustaa tiimiä
Tämä on ensimmäinen vedenläheinen rakennusprojekti, jossa kokenut Johan Sandman on mukana. Hän on työskennellyt JVAB Infrassa ja kanavaprojektissa vähän yli vuoden. Pelastusliivi on nykyään tärkeä osa suojavarustusta, koska iso osa työstä tehdään työlautoilla kanavan päällä.
Tämän aikana hän on toiminut myös työpaikan lagbasina, jonka tehtävät muistuttavat suomalaisen työmaan nokkamiehen tehtäviä. Täällä lahden toisella puolella lagbas on luottamustehtävä. Sen sijaan että esimies valitsee tiiminvetäjän, työntekijät valitsevat keskuudessaan lagbasin. Hän edustaa työntekijöitä ja toimii lenkkinä heidän ja työnjohdon välillä.
– Minulle on tosi tärkeää, että työntekijät valitsevat minut. Siten tiedän, että minulla on heidän luottamuksensa, Sandman toteaa.
Naiset ja miehet paiskivat töitä urakkapalkalla.
– Jos tekee työtä urakkapalkalla, lagbaseja tarvitaan, Sandaman toteaa.
Työn suunnittelu ja urakkapalkan neuvotteleminen ovat lagbasin tärkeimpiä tehtäviä. Kun projekti alkoi vähän yli vuosi sitten, tuntipalkka oli noin 288 kruunua. Viime kokouksen jälkeen se oli jo noussut yli 344 kruunuun.
– En usko, että kukaan meistä ollut aiemmin tehnyt töitä yli 300 kruunun tuntipalkalla, Sandman sanoo.
Hänellä itsellään on lagbasina iso rooli palkan määräytymisessä.
– En päätä siitä, mutta pystyn vaikuttamaan siihen. Se vaatii myös sen, että kaikki vetävät yhtä köyttä, työnjohto mukaan lukien.
Kun työntekijät tienaavat, yrityskin tienaa
– Tämä projekti on mennyt ihan saakelin hyvin, Mikael ”Micke” Larsson, JVAB Infran työmaajohtaja Södertäljen kanavaprojektissa sanoo.
Hän on tyytyväinen, ja sen huomaa. Hänen mukaansa urakkapalkka on inarbetad tid.
– Kun työntekijät tienaavat hyvin, myös yritys tienaa hyvin. Se on win-win -tilanne, hän sanoo.
Larsson on tyytyväinen siihen, että lagbas-tehtävä on nimenomaan luottamustehtävä, johon työntekijät valitsevat edustajansa. Muuten saattaisi helposti käydä niin, että lagbas istuisi kahdella tuolilla samanaikaisesti.
– Mitä vahvempi ja yhtenäisempi työporukka on, sitä helpommaksi minun työni muuttuu, Micke Larsson sanoo.
Sen sijaan, että hän olisi johtamassa pikkutarkasti työtä työmaalla, hän pystyy keskittymään pidemmän aikataulun suunnitteluun ja siihen, että työntekijät saavat parhaat mahdolliset edellytykset hoitaa työnsä hyvin. Lagbasina Johan Sandman puolestaan huolehtii siitä, että työt tulee tehdyiksi suunnitelmien mukaan.
– Työntekijöillä on vastuullinen vapaus –vapaus vastuulla, Larsson toteaa.
Larsson painottaa kuitenkin, että urakkapalkassa kyse ei ole juoksemisesta tai stressaamisesta. Hyvään tulokseen päästään hyvällä suunnittelulla ja työn teon järkevöittämisellä.
– Kaikki tehdään yhdessä, eikä kukaan ole tärkeämpi kuin toinen. Kuulostaa hemmetin söpöltä, mutta näin se on, hän nauraa.
Työtä veden päällä
Toimistokonteista noin pari kilometriä edempänä Johan Sandmanin duunikaverit tekevät hommia työlautoilla veden päällä. Ne on kiinnitetty rakenteilla olevaan laituriin. Materiaalit kuten valuraudat, betoni ja betoniautot kuljetetaan isoilla proomuilla kohteisiin. Lisäksi kanavalla on normaalia laivaliikennettä, vaikka nyt onkin hiljaista. Välillä kanavan liikenne suljetaan kokonaan, jotta työntekijät saavat rauhassa tehdä töitä.
Monen palan pitää loksahtaa paikoilleen, jotta työ sujuu ja tienesti pysyy hyvänä. Lagbasina hän pitää langat hyppysissään.
– Suunnittelu tehdään yhteistyönä porukan kanssa, Johan Sandman toteaa.
Joka aamu alkaa kirvesmiesten, betonityöntekijöiden ja sukeltajien yhteisellä kokouksella, jolloin he käyvät läpi päivän hommia. Vasta aamulla he saavat aikataulun kanavan muulle liikenteelle, ja sen mukaan pitää tehdä ja jakaa työt.
– Kun logistiikka sujuu hyvin, olen tyytyväinen, Sandman sanoo.
Se, että kaikki osallistuvat suunnitteluun, on hänen tapansa osallistaa kaikkia ja siten vähentää eripuraa. Kaikkien tienestit ovat jokaisen vastuulla.
Kerran viikossa on yhteinen kokous työmaanjohtajan kanssa, jolloin käydään läpi mitä parin seuraavan viikon aikana pitäisi saada tehtyä.
Lagbasin korvaus vaihtelee
Usein sanotaan, että jos palkka on hyvä se on kiitos duunareiden, ja jos se on huono se on lagbasin syytä.
– Täällä ei onneksi ole sellaista. Koen tehtävän kehittävänä ja haastavana.
Johan Sandman ja kollega Martin Forsström kokoavat viikkoraportoinnin. Tuntien koonti ja läpikäyminen työnjohdon kanssa tehdään joka toinen kuukausi.
– Tähän asti ollaan pääasiassa oltu samoilla linjoilla siitä, mitkä tunnit korvataan erikseen, Sandman toteaa.
Näin ei kuitenkaan ole kaikissa paikoissa, Sandman tietää kokemuksesta. Aiemmassa työpaikassa, jossa hän ehti olla lagabasina 4 vuotta, työnantaja kyseenalaisti enemmän erikseen korvattavia tunteja. Se teki tehtävän hoitamisesta raskaampaa.
– Täällä en koe lagbas-tehtävää taakkana, vaikka totta kai mietin ehkä työasioita vähän enemmän kuin tavallinen työntekijä.
Sandman hoitaa lagbas-tehtävää työaikanaan, ja voi käydä liiton järjestämissä koulutuksissa. Hänelle ei kuitenkaan makseta erillistä korvausta tehtävästä tällä työpaikalla. Edellisessä työpaikassa hän sai 15 kruunua per tunti tehtävän hoitamisesta.
Käytäntö korvauksen maksamisesta vaihtelee alueittain ja työpaikoittain, Byggnadsin järjestötyön toimitsija Per Jansson tietää.
– Korvauksesta sovitaan yrityksessä. Mutta en usko, että korvaussumma on se, mikä houkuttelee, vaan enemmänkin vastuu ja mahdollisuus vaikuttaa työhön ja palkkaan.
– Hyvä palkka on kuitti hyvin hoidetusta tehtävästä, Jansson toteaa.
Teksti ja kuvat: Jonna Söderqvist
