Työväenluokan häviämisestä on jo puhuttu pitkään, mutta siitä huolimatta moni tuntee itsensä työläiseksi.
– Työväenluokkainen lapsuudenkoti nousee esiin merkittävimpänä työväenluokkaan
samastumista selittävänä tekijänä, Aino Tiihonen sanoo.
Tampereen yliopiston tutkijatohtori Aino Tiihosen tuoreen väitöskirjan kysymyksenasettelu kiertyy luokkasamaistumisen käsitteeseen.
– Aikaisemmissa tutkimuksissa vastaajilta oli kysytty mihin yhteiskuntaluokkaan he kuuluvat. Moni koki kuuluvansa johonkin yhteiskuntaluokkaan, vaikka ennakko-oletuksena on ollut se, että yhteiskuntaluokkakäsite on vanhentunut.
Myös todellisen yhteiskuntaluokan ja äänestyskäyttäytymisen välillä oli selkeitä eroja. Korkeasti koulutetut saattoivat äänestää vasemmistoa ja pienipalkkainen yksinhuoltaja kokoomusta.
– Kiinnostuin näistä ilmiöistä. Omassa tutkimuksessani käytin pääasiassa kansallisten eduskuntavaalitutkimusten kyselyaineistoja.
Työväenluokka äänestää nykyään muitakin kuin vasemmistopuolueita. Erityisesti perussuomalaiset ovat nousseet merkittäväksi puolueeksi, mutta ääniä menee myös vihreille ja keskustalle.
Tiihonen on ryhmitellyt äänestyskäyttäytymistä 2 muuttujan avulla. Objektiivinen luokka-asema määräytyy ammatin perusteella. Luokkasamaistuminen on puolestaan ihmisen oma näkemys siitä mihin luokkaan hän kuuluu.
– Koettu luokka-asema määrittää arvoja ja asenteita. Ne vaikuttavat voimakkaasti puoluevalinnan taustalla.
Näiden muuttujien avulla Tiihonen hahmotteli 3 erilaista työväenluokkaryhmää. Perinteiseen työväenluokkaan kuuluvat ne, jotka ovat työntekijäammatissa ja samaistuvat työväenluokkaan. Ammatillisessa työväenluokassa työskennellään työntekijäammatissa, mutta samaistutaan johonkin keskiluokan ryhmään. Tässä ryhmässä oli suurin perussuomalaisten ja keskustan kannatus.
– Tämä ryhmä oli arvoiltaan konservatiivisin.
Ideologiseen työväenluokkaan kuuluvat ne, jotka samaistuvat työväenluokkaan, mutta eivät työskentele työntekijäammateissa.
– Jos haetaan kaikkia työväenluokan ryhmiä yhdistävää tekijää, se on EU-kriittisyys.
Ay-aktiivit yllättivät
Vasemmistoliiton kannatus on suurinta perinteisen työväenluokan keskuudessa. Perussuomalaiset saivat merkittävästi ääniä kaikista ryhmistä.
Kaikki työväenluokkaryhmät olivat talouspoliittisilta näkemyksiltään jokseenkin oikealla.
– Eniten sosioekonomisesti vasemmalla olivat ne, jotka eivät ammatiltaan kuuluneet työväenluokkaan.
Vihreiden työväenluokkaiset äänestäjät kuuluvat samaan ryhmään. Tiihosen mukaan heillä on yleensä työväenluokkainen tausta ja korkeakoulutus.
– Korkeakoulutus korreloi vahvasti liberaalin arvomaailman kanssa. Vihreät löytyvät puoluekentältä samalta suunnalta.
Tiihosen yksi merkittävä löydös oli se, että ammattiliittoon kuuluminen eikä edes aktiivisuus ay-toiminnassa ei lisännyt työväenluokkaan samaistumista. Tiihonen haluaisi tutkia tätä tarkemmin haastattelututkimusten avulla.
– Lapsuudenkoti nousi voimakkaaksi selittäjäksi työväenluokkaiselle identiteetille. Samoin puolison ammatti selittää identiteettiä hyvin,
Ekologisesti kestävä yhteiskunta syntyy suunnitelmallisella rakentamisella.
Jussi Ahokas luottaa suomalaisen yhteiskunnan kykyyn ratkaista ilmastonmuutokseen liittyvät kysymykset, vaikka aikaa ei ole tuhlattavaksi.
Jussi Ahokas aloitti BIOS-tutkimusyksikön ekonomistina vuodenvaihteessa.
– Työnkuvani on kaksijakoinen. Teen poliittisen talouden tutkimusta ja tutkin talouden yhdyspintoja ekologiseen jälleenrakentamiseen, Ahokas kuvaa yhtä puoliskoa työstään.
Ekonomistipuoli työssä on jokseenkin samanlaista kuin edellisessä työpaikassa Suomen sosiaali ja terveys ry:ssä eli Sostessa. Ahokas on aktiivinen keskustelija, joka perustelee vihreän siirtymän tarpeellisuutta niin talouden kuin yhteiskunnan edun kannalta.
Rakennusala on tärkeässä roolissa siirryttäessä ekologisesti kestävämpään talousjärjestelmään.
– Esimerkiksi energiatehokkuudessa rakentamisella ja remontoinnilla on valtava merkitys.
Rakentamisessa voidaan myös ehkäistä luontokatoa ja lisätä hiilen varastointia valitsemalla ja kehittämällä uusia raaka-aineita ja parantamalla vanhojen materiaalien pitkäikäisempää käyttöä. Tämä työ on vasta alussa.
– Rakentamisen prosessien on oltava nykyistä ekologisesti kestävämpiä. Miten esimerkiksi voidaan järjestää työntekijöiden kimppakuljetuksia tai huolehtia siitä, että lamput eivät pala turhaan työmaalla, pieniä konkreettisia asioita mainitakseni.
Esimerkiksi työmaalle järjestettävillä lukollisilla kaapeilla voitaisiin vähentää omien työkalujen jokapäiväistä kuljetusta.
– Nyt vastuu on yksittäisillä rakennusmiehillä. Tätä kokonaisprosessia ei kukaan ole edes vielä miettinyt.
Päätöksenteon pirstaloituminen hankaloittaa Ahokkaan mukaan siirtymää ekologisesti kestävään talouteen.
Talouteen luvassa myrskyisiä aikoja
Ahokas ei lupaa kivutonta siirtymää. Tästä hyviä esimerkkejä ovat polttoaineen poukkoileva hinta ja turveteollisuuden äkillinen alasajo.
– Jos nopeaa päätöksenteko- tai toimeenpanokykyä ei ole ja suunnitelmallisuus puuttuu, silloin tulee tällaisia purskahduksia. Niihin joudutaan sopeutumaan.
Rakennusala on paremmassa turvassa kuin turpeentuotanto, sillä rakentajia tarvitaan aina. Vanhoja tekemisen tapoja joudutaan muokkaamaan kuitenkin aikaisempaa nopeammin muuttuvissa tilanteessa. Ahokas kaipaa suurempaa ”keskusjohtoisuutta” ja yhteiskunnallisia investointeja muutoksen vauhdittamiseksi
– Taloudellisesti järkevätkään asiat eivät lähde liikkeelle, jos esimerkiksi alkuinvestointi on hyvin kallis. Näissä investointipisteissä voidaan tehdä vääriä valintoja.
Ahokas käyttää esimerkkinä kaupunkien kaukolämpöä, joka on ollut aikanaan erinomainen investointi. Se vähensi saasteita ja alensi energian hintaa, mutta sitä tehtiin fossiilisilla polttoaineilla. Nyt tilanne on jälleen palautumassa taloyhtiöiden erillisiin ratkaisuihin, kuten hukka- ja maalämpöön.
– Nyt hienolla instituutiolla tuotetaan haittoja.
Hajautetulla järjestelmällä on etunsa, mutta kokonaisnäkemyksen puute voi tuottaa resurssien tuhlausta ja jättää toiset huonompaan asemaan. Esimerkiksi kaupunkien keskustoissa joidenkin taloyhtiöiden tonteille ei voi rakentaa maalämpökaivoja. Vastaavasti viereisellä tontilla pystytään tuottamaan tarpeeksi lämpöenergiaa kaikille, mutta se jää osaoptimoinnin takia hyödyntämättä.
– Kaikkia ongelmia ei voida ratkaista paperilla vuosikymmeniksi eteenpäin, mutta raamit ja selvitettävät asiat olisi hyvä käydä yhdessä läpi, Ahokas muistuttaa.
Suunnittelu on muuttunut aikaisempaa monimutkaisemmaksi. Energiahuollossa tarvitsi aikaisemmin miettiä vain tuotantoa ja jakelua. Nyt on otettava huomioon myös energian käyttö ja varastointi. Energian varastointiin ei vielä ole hyviä ekologisia tapoja, jolloin tarvitaan sekä soveltavaa että perustutkimusta hyvien ratkaisujen löytämiseksi.
– Nyt puhutaan pienydinvoimaloista, mutta milloin ensimmäinen toimiva prototyyppi on valmis, Ahokas kuvittaa ideoiden ja todellisuuden välistä kuilua.
Uuden teknologian rakentamiseen tarvitaan ensiksi koulutettuja osaajia. Tuulivoiman osaajia Suomessa ei ole, sillä tuulivoimaan energianlähteenä ei uskottu aiempina vuosikymmeninä. Kotimaiset ydinvoimarakentamisen osaajat ovat myös ehtineet jo eläköityä.
– Nämä ovat hyviä esimerkkejä ongelmista yhteiskunnan sähköistämisessä. Rakentajien pitää osata rakentaa, insinöörien suunnitella ja korjaajien pitää osata huoltaa oikein.
Suomessa luotetaan yhteistoimintaan
Vaikka ilmastonmuutoksen selättäminen ja luontokadon pysäyttäminen ovat valtavia ongelmakimppuja, Ahokas uskoo suomalaisen yhteiskunnan pystyvän ratkomaan ne tyydyttävästi.
– Keskeinen kysymys on se, että meillä on aikaa muutokseen todella vähän. Muutokset pitäisi toteuttaa 10 vuodessa. Miten yhteiskunta kestää sen, se on vaikea kysymys.
Ahokkaan mukaan Suomi on maailman mittakaavassa yksi resiliensseimmistä yhteiskunnista. Ihmiset luottavat poliittiseen päätöksentekojärjestelmään ja sosiaalisia ongelmia pystytään ratkomaan yhteisvoimin.
– Kannattaa visioida suuresti, mutta varautua siihen, että kaikessa ei onnistuta. Eiköhän me jatkossakin löydetä ne tavat sopia asioista ja viedä prosessia rakentavasti eteenpäin.
Yksittäiset yritykset eivät pysty Ahokkaan mielestä ratkaisemaan ekologisia ongelmia. Yritykset odottavat, että joku muu ottaisi ensiaskeleen muutostyössä.
– Tarvitaan toimialat ylittävää koordinaatiota ennen kaikkea energiantuotannon, teollisuuden ja rakentamisen välillä. Siinä ei välttämättä tarvita valtiota, kunhan keskusteluyhteys syntyy osapuolien välillä. Projektien liikkeellelähdölle on yhteiskunnallista tilausta.
Ilta-Sanomien videokuvassa työmaalla Tapiolassa näkyy valtava kiinalaisvalmisteinen torninosturi, jonka otteessa matkaa teepussi kohti teemukia. Ja osuu kohdilleen. Nosturin ohjainta pyörittelee torninosturinkuljettaja Jani Iivonen, joka osallistui tempullaan kansainväliseen haasteeseen. Vain pari muuta kuljettajaa maailmalla on onnistunut suorittamaan tehtävän vaaditussa ajassa.
– Kokeilin ensin temppua yhden kerran, mutta en ollut tarpeeksi nopea. Toisella kerralla temppu onnistui, Iivonen kertoo.
Iivosen mukaan se, mikä ei näy videolla ja mikä helpotti tehtävän suorittamista, oli työmaan ja sen korkojen tuttuus ja osaavat alamiehet.
– Lisäksi konekin oli tuttu. Mielestäni kuka tahansa tuntemani hyvä kuski pystyisi samaan suoritukseen, Iivonen toteaa tyypilliseen suomalaiseen, vaatimattomaan tapaan.
Koneet aina mielessä
36-vuotias Iivonen on nyt ajanut nosturia 6 vuotta. Rakennusalalla hän on ollut jo pidempään. Hän suoritti koneopinnot Forssan Faktiassa 5 kuukauden ajassa.
– Olen aina ollut kiinnostunut koneista ja niiden toiminnasta, joten opinnot olivat aika helppoja. Sain töitä heti seuraavana päivänä, kun tutkintopaperi oli kourassa. Ajan tällä hetkellä Trenox/Bolt Works Oy:llä.
Iivonen kehuu Forssan koulua siitä, että siellä on hyvin monenlaisia koneita – muun muassa Potain-, Betox-, Liebherr-, ja YongMao -merkkisiä – joilla pääsee harjoittelemaan.
– Lisäksi kouluttajana toimi Jari Ollanketo, joka on todella hyvä siinä, todellinen alan konkari, Iivonen kertoo.
Nykyisellä työmaallaan, Kymenlaakson keskussairaalan laajennustyömaalla, Iivosella on käytössään hänen uransa ensimmäinen Liebherrin nosturi.
– Monet kuskit vannovat Liebherrin nimeen, osa tykkää Lindenistä ja jotkut Potaineista. Makunsa kullakin, itse olen tykästynyt Kiinan vehkeisiin ihan jo pelkästään parhaan ergonomian takia, puhumattakaan hytistä. Hytti on suunniteltu Suomessa.
Iivosen mukaan ohjaimet liittyvät myös olennaisesti työergonomiaan; mitä raskaampi ja jäykempi ohjain, sitä enemmän käyttäjän ranteet rasittuvat.
Rauhallisuus on hyve
Kun Iivoselta kysyy, mikä tekee taitavan ja hyvän nosturinkuljettajan, hän mainitsee ensimmäisenä rauhallisuuden.
– Toinen tärkeä asia on, että ei stressaannu helposti, vaikka alhaalla hätiköitäisiin. On myös hyvä, jos tuntee monenlaisia koneita. Silloin uuden laitteen kanssa on helppoa päästä tutuksi ja pystyy ajamaan rennosti.
Iivonen kertoo, että hyvistä hoksottimista on myös hyötyä.
– Tajuaa, miten työmaa toimii ja pystyy ennakoimaan ja seuraamaan tilanteita.
Myös yksinäisyyden sietokyky on hyvä ominaisuus, sillä koneesta ei kiipeillä tunnin välein alas.
– Tykkään olla omissa oloissani. Se luo hyvää vastapainoa perhe-elämälle.
Kuljettajan tärkein tuki on hyvä alamies.
– Kun kuski ja alamies pystyvät luottamaan toisiinsa ja kommunikointi on sujuvaa, nostotyö on helppoa. Teen elementtiporukan kanssa 90 prosenttia nostoista työmaalla; Tällä työmaalla on paras elementtiporukka, joka on uralla tullut vastaan, Asennuspalvelu Huuhka Oy.
Iivonen on tyytyväinen nykyisellä työmaalla. Hän asuu Kotkassa ja oli jonkin aikaa lomautettuna, kun seudun työtilanne oli huonompi.
– Ajoin Helsingissä muutaman kuukauden, mutta kotoa ei ollut kiva olla poissa koko ajan. Onneksi tuli tämä Kymenlaakson keskussairaalan työmaa, jolla on töitä seuraavat puolisen vuotta. Kotkan seudulla on nyt muutenkin kovia suunnitelmia muun muassa sataman ja asuinalueiden rakentamisessa eli töitä ehkä riittää lähempänä kotia.
Aluetoimitsija Esa Niskasesta on kasvanut vuosien varrella Oulun palvelupisteen virkavuosi-seniori.
Kajaanin ja Kemin toimistojen työt ovat siirtyneet Ouluun.
– Tulin töihin Rakennusliittoon toukokuussa 2007. Se oli hyvä jatkumo lähes 8 vuoden kokemukselle luottamushenkilön ja työsuojeluvaltuutetun tehtävissä, NCC:llä reilut 15 vuotta työskennellyt Niskanen perustelee.
Niskasen päävastuulla on luottamushenkilöiden valintojen seuranta.
– Pohjoisella palvelualueella on saatu jo valittua 79 luottamushenkilöä. Oulun alueen osuus on 28 henkeä.
Vaikka jäsenmaksua on nyt halpuutettu kuin Prismassa ikään, jäsenhankintaan pitää Niskasen mielestä panostaa lisää paukkuja.
Palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Kirsti Haapasalo tuli taloon joulukuussa 2014.
– Olin aiemmin töissä tilitoimistossa. Se oli puuduttavaa työtä ja halusin vaihtaa työpaikkaa. Mieheni löysi työpaikkailmoituksen aluetoimistonhoitajaksi.
Haapasalon työnkuva on muuttunut merkittävästi viimeisen vuoden aikana. Alueen rahaliikenteen ylläpito on vaihtunut jäsenrekisterityöhön. Uutta opittavaa on tullut muutosten myötä.
– Duunimylly on tullut vastuualueelleni, Haapasalo kertoo.
Palveluneuvoja, jäsenyysasiantuntija Pirkko Kiviniemi aloitti työt liitossa tammikuussa 20016.
– Olin töissä 20 vuotta Oulun diakonissalaitoksen eri yksiköissä. Sitten tuli ammatillisen koulutuksen reformi ja minut osa-aikaistettiin. Hain silloin tänne, Kiviniemi sanoo.
Kiviniemen työ on pääasiassa puhelinpalvelua, joka sisältää muun muassa soittokierroksia uusille jäsenille.
Suomi täytti 100 vuotta vuonna 2017 ja aluetoimitsija Olli Seppänen aloitti työt Rakennusliiton Kajaanin konttorilla.
– Vuosi sitten syyskuussa tulin tänne, kun tieto Kajaanin toimiston lopettamisesta tuli vuoden 2020 lopussa.
– Jos Kajaanin toimistolla olisin istunut yksinään seuraavat 10 vuotta, olisi mielenterveyden kannalta eteen tullut sellainen tilanne, että olisin varmaan jo hyppinyt seinille.
Työkokemusta Seppäselle ehti kertyä Tulikiven Suomussalmen tehtaalla 16 vuotta, josta 14 vuotta luottamushenkilönä. Seppäsellä on päävastuu Pohjois-Suomen rakennustuoteteollisuuden edunvalvonnasta.
– Kuulun myös pohjoisen palvelualueen riita-asioiden valmistelutiimiin.
Tuorein aluetoimitsija Mika Yli-Suvanto aloitti työt liitossa aprillipäivänä viime keväänä.
– Toimitsijan työ oli erilaisempaa kuin kuvittelin. Tämä on paljon monipuolisempaa ja työyhteisö rennompi kuin ajattelin.
Maalausala ja yhteydenpito nuoriin jäseniin ovat Yli-Suvannon erityisalueet Oulun palvelupisteessä.
– Kiersimme meidän toimitsijaporukallamme kaikki ammattioppilaitokset heti toukokuussa, kun se oli mahdollista.
Tänä syksynä oppilaitoksissa käynti on sujunut helpommin.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen taustakartta: Maanmittauslaitoksen Vanhat kartat -palvelu
Valtakunta-juttusarjassa Rakentaja matkaa läpi Suomen vieraillen liiton palvelupisteissä.
Luottamusmies Aki Ollila sai vuonna 1991 lama-Suomesta tarpeekseen ja lähti ulkomaille. Entisen kirvesmiehen väitöskirja työntekijän lojaalisuusvelvollisuudesta on nyt paketissa.
– Työnantajan ja työntekijän tietoisuus lojaalisuusvelvollisuudesta ja siitä sopimisesta auttaisi välttämään erimielisyyksiä ja turhia oikeusriitoja, Aki Ollila sanoo.
Oulusta lähtöisin olevalle Aki Ollilalle opiskelut eivät napanneet nuoruudessa.
– Peruskoulun päästötodistus riitti ammattikoulun kirvesmieslinjalle.
Vuonna 1991 Suomi romahti lamaan. YIT:n Oulun sairaanhoito-oppilaitoksen rakennustyömaan pääluottamusmieheksi noussut Ollila sai tarpeekseen ja lähti seikkailemaan pariksi vuodeksi maailmalle. Kotimaahan palattuaan hän törmäsi sattumalta Siikaranta-opiston opettajaan, joka kysyi joko Ollilla oli hakenut oikeustieteelliseen tiedekuntaan opiskelemaan.
– En ollut tiennytkään, että luottamusmieskurssin työoikeuden tentin suorittaminen oikeutti hakemaan yliopistoon.
Ollilla pääsi opiskelemaan lakia Turkuun. 2010-luvun alussa Ollilla työskenteli Puu- ja erityisalojen liiton lakimiehenä. Käytännön työmarkkinoiden oikeustapausten syvällisempi pohdinta sai Ollilan hakeutumaan jatko-opintoihin Helsingin yliopistolle. Lokakuussa Ollila väitteli tohtoriksi aiheenaan työntekijän lojaalisuusvelvollisuuden perusta, sisältö ja rajoitukset. Ollilan duunaritausta näkyy väitöskirjan näkökulmassa. Keskeinen kysymys on työntekijän sananvapauden laajuus työsuhteessa, joka asettaa joitakin rajoituksia sananvapauden suhteen.
– Yksi keskeinen kysymys on työntekijän sananvapauden ja lojaalisuusvelvollisuuden suhde työsuhteessa: lojaalisuusvelvollisuus rajoittaa työntekijän sananvapautta.
Tarkkana somessa
Perusperiaate on, että työntekijällä on suurempi oikeus moittia työnantajaansa julkisesti kuin esimerkiksi työmaan vastaavalla mestarilla. Välillä työnantajan toilailut voivat ottaa pattiin ja somessa tekisi mieli avautua pöljyyksistä.
– Sananvapaus perusoikeutena ei oikeuta sen väärinkäyttöön. Työnantajan julkinen solvaaminen voi olla työsuhteen päättämisperuste.
Ollila pitää työntekijän oikeusturvan kannalta ongelmallisena, että oikeuteen päätyneissä työntekijän epäasiallista käyttäytymistä koskeneissa tapauksissa näyttää unohtuneen työsopimuslain 3:1:n toinen virke, joka ilmentää työntekijän lojaalisuusvelvollisuutta lain tasolla.
– Uskoakseni lainkohdan sivuuttamien johtuu siitä, että TSL 3:1:n toinen virke on kirjoitettu avoimeen muotoon ja se ymmärretään usein periaateluontoisena säännöksenä. Virkkeen tunnistaminen ja sen johdonmukainen soveltaminen parantaisi työntekijän oikeusturvaa, Ollilla miettii.
Moni rakentaja törmää työmailla työsuojelun laiminlyönteihin, jotka ylittävät viranomaisten puuttumiskynnyksen. Mikä merkitys lojaalisuusvelvollisuudella on tällaisissa tilanteissa?
– Lojaalisuusvelvollisuus itsessään ei velvoita työntekijää ilmoittamaan väärinkäytöksistä. Työntekijän asemasta tai työsopimuksesta tällainen velvollisuus voi seurata. Muutoin työntekijä toimii oma-aloitteisesti. Lojaalisuusvelvollisuus edellyttää, että hänen tulee aiheuttaa väärinkäytöksestä ilmoittaessaan mahdollisimman vähän vahinkoa työnantajalle. Tämä tarkoittaa, että ensisijaisesti ongelmasta kerrotaan työnantajalle, Ollilla sanoo.
Inflaatio pysyy aisoissa ja lisävelan tarve pienenee, ekonomisti Anni Marttinen ennustaa.
Anni Marttinen on Suomen ensimmäinen TikTok-ekonomisti. Taloudesta voi puhua myös ymmärrettävästi, ei pelkästään ammattislangilla.
Korona on tahdittanut ekonomisti Anni Marttisen työtä SAK:ssa alusta asti.
– Tulin töihin 4 kuukautta ennen koronapandemian alkua. Se käynnisti työt rytinällä, tuli elpymispaketit ja muut kuviot.
Marttisen mukaan ekonomistin silmin näytti siltä, että kriisi olisi ohi, koska talous lähti niin hyvään nousuun.
– Alkusyksystä tuli hyvää talousdataa, työllisyys ja talous kasvoivat. Luulin, että olemme pääsemässä pois koronaongelmista.
Kriisin hoidossa on jo päästy varsinaiselle talouden kasvu-uralle. Valtion velanottoa jatketaan vielä, mutta lisävelan tarve on pienentynyt koko ajan.
Inflaatio on tehnyt paluun menneisyydestä. Tämä on saanut etenkin oikeisto-opposition pelottelemaan talousongelmista.
– Ennusteiden mukaan velka syö itse itseään, kun elvytämme ja bruttokansantuote kasvaa, Marttinen toteaa.
Matalat lainakorot hyödyttävät velanottajia. Marttinen ei myöskään usko inflaatiopeikkoon.
– Äkilliseen ja pitkäaikaiseen inflaatioon tarvittaisiin isoja talouden rakennemuutoksia. Kulutuksen ja investointien kasvua ei ole näkyvissä. Inflaatiossa oli lyhytaikainen, koronasta johtuva piikki.
Eurokriisi ja sen aiheuttama taantuman pitkittyminen 10 vuotta sitten oli hyvä esimerkki siitä, kuinka EU-alueen tiukka talouskuri esti talouden elpymisen.
– Julkiset investoinnit voivat vivuttaa myös yksityisiä investointeja.
Ympäristöinvestointeja haitallisten tukien sijaan
Ilmastonmuutos on Marttisen mukaan tiukka haaste talouspolitiikalle.
– Suomella on kovat tavoitteet, mutta ne eivät ole heijastuneet konkreettisiin toimiin.
Päästöjä on vähennettävä tulevaisuudessa kaikkialta, myös liikenteestä. Poliittisesti arkaan aiheeseen ei ole vielä puututtu.
– Julkiseen liikenteeseen ja sähköautoinfraan olisi panostettava muuallakin kuin pääkaupunkiseudulla. Liikenteen päästöjen verottamisen voisi aloittaa pääkaupunkiseudulta, jossa on toimiva joukkoliikenne. Jos ihmisillä ei ole muuta mahdollisuutta kuin liikkua omilla autoilla, verotusta ei pidä kohdistaa heihin.
Ensimmäiseksi Marttinen poistaisi ilmastopolitiikan kannalta tehottomat ja jopa haitalliset tuet teollisuudesta ja maataloudesta. Turveala on hyvä esimerkki haitallisesta verovarojen tuhlaamisesta. Ekologisesti kestävä energiantuotanto on kuitenkin mahdollista.
– Elpymispaketissa on tulossa tukea bio- ja geoenergian tuottamiseen, Marttinen sanoo.
Helppolukuinen taloustietokirja
Talouspuhe ja termit ovat monelle melkoista hebreaa. Marttinen haluaa avata talousjargonia selkokieliseksi ja on parhaillaan kirjoittamassa talousaiheista tietokirjaa.
– Kirja etenee pikkuhiljaa. Vuoden päästä pitäisi olla valmista. Kansantajuisesti talouden kiemuroista kertovalle teokselle on jo pitkään ollut tarvetta. Se auttaisi ihmisiä keskustelemaan ja kritisoimaan talousjärjestelmää, Marttinen määrittelee.
Marttinen tituleeraa itseään Suomen ensimmäiseksi TikTok-ekonomistiksi. Nuorille TikTok on erittäin tärkeä somealusta ja yleistajuisen taloustiedon jakamisen kannalta tärkeä väylä.
Marttinen on halunnut muutenkin pöllyttää perinteistä ekonomistiroolia. Työpaikka SAK:ssa helpottaa omanlaisen roolin ottamista talouskeskustelussa.
– SAK:n arvomaailma on hyvin lähellä omaani ja tähän pestiin kaivattiin myös some-osaamista.
Joensuun liikekeskusta on keskittynyt viime vuosina pienemmälle alueelle.
Pohjois-Karjalan työmailla odotetaan jäsenmaksualennuksen jälkeistä ryntäystä Rakennusliittoon.
– Rakentamisen tahti on ollut viitisen vuotta kohtuullisen hyvä. Rakentajat ovat saaneet täällä hyvin töitä, aluetoimitsija Matti Leinonen toteaa.
– Työmailla käydessä entiset kollegat kertovat, että kaikki kynnelle kykenevät rakentajat ovat nyt töissä, aluetoimitsija Lauri Kinnunen komppaa.
Yksi syy rakentamisintoon on vuonna 2018 toteutettu Itä-Suomen yliopiston opettajankoulutuslaitoksen siirto Savonlinnasta Joensuuhun.
– Se toi liki 1 000 uutta opiskelijaa ja heidän opettajansa tänne, Leinonen kertoo maan sisäisestä muuttoliikkeestä.
Leinosen mukaan Savonlinnasta on purettu vuoden loppuun mennessä 700 kerros- ja rivitaloasuntoa tarpeettomana.
Lauri Kinnunen on siirtynyt Rakennusliike Joen Talo Oy:n kirvesmiehen ja luottamushenkilön tehtävistä aluetoimitsijaksi elokuun puolivälissä rakkaudesta lajiin ja työn haasteiden perässä. Joensuun osasto 027:n aktiivi halusi kokeilla liiton hommia.
– Olen ollut mukana liiton nuorisotoiminnassa ja valtuustossa. Olen myös kiertänyt oppilaitoksia entisen toimitsijan, ArtoLaatikaisen kanssa, Kinnunen valottaa pohjustustaan toimitsijan pestiin.
Kävijämäärät Joensuun toimistolla ovat pienentyneet muutenkin kuin aukiolojen vähentymisen takia.
– Jostain syystä jäsenillämme on nykyään korkeampi kynnys ilmoittaa työmaan epäkohdista ja ongelmista. Ne kärsitään mieluummin omissa nahoissa kuin pyydetään toimitsijaa paikalle, Leinonen toteaa.
– Nuorempi rakentajapolvi ei välttämättä tiedä oikeuksiaan, Kinnunen jatkaa.
Toimistolle voi tulla tapaamaan toimitsijoita aukioloaikojen ulkopuolella, kunhan varmistaa tilanteen puhelinsoitolla.
Kinnusen mukaan eniten epätietoisuutta on työvaatteiden kustantamisesta, loma-aikojen palkoista ja lomautusajoista
– Hyvin usein työnantajat ottavat myös itse yhteyttä ja kysyvät neuvoa.
Leinonen lisää listaan työmaiden sosiaalitilat.
– Villeillä yrityksillä myös sosiaalitilat ovat villejä.
Jäsenmaksu laskee, lupaukset on lunastettava
Matti Leinonen on ollut Rakennusliitossa töissä 21 vuotta. Ensin Kuopiossa, viimeiset 6 vuotta Joensuun toimistolla jälkeen.
– Se on kolmannes eletystä elämästä.
Kokenut urakkatimpuri haluaisi lisätä työkaupan tekoa.
– Oikeiden urakoiden teko on harvinaista. Oikeassa urakassa työmäärä lasketaan ja tehty työ mitataan.
Leinonen opettaa mielellään urakanlaskennan ilosanomaa. Pohjoisella palvelualueella lokakuussa on urakanlaskentakurssit Kuopiossa ja Oulussa.
– Jos haluaa nostaa ansiotasoaan, urakka on lähes ainoa tapa tehdä se, Leinonen muistuttaa.
Kinnusen mukaan työnantajapuolella on sekä osaamattomuutta urakan määrittelyssä että pelkoa siitä, että rakentaja tienaa liikaa tekemästään työstä.
Uusi kiinteä jäsenmaksu tuo uutta kipinää jäsenhankintaan.
– Työmailla on puhuttu, että liittoon liitytään, kun jäsenmaksu on kohtuullinen. Vuoden alussa heillä on näytön paikka lupauksen suhteen, Leinonen ja Kinnunen napauttavat yhteen ääneen.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen
Valtakunta-juttusarjassa Rakentaja matkaa läpi Suomen vieraillen liiton palvelupisteissä.
Peruskoulun jälkeiset opinnot vähentävät nuorten tekemiä rikoksia.
Professori Kristiina Huttusen mukaan Suomessa on helppo tehdä yhteiskuntatieteellistä tutkimusta hyvien tilastoaineistojen ansiosta.
Professori Kristiina Huttunen on työryhmineen tutkinut vähentääkö suomalaisten nuorten opiskelu rikollisuutta. Tutkimusryhmä on jatkanut siitä, mitä muut tutkijat olivat löytäneet. Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa pitempi peruskoulutus vähensi nuorten tekemiä rikoksia.
– Esimerkiksi Yhdysvaltojen osavaltiota vertailtaessa on huomattu, että niissä osavaltioissa, joissa oli nostettu oppivelvollisuuden yläikärajaa, nuorten ikäkohorteissa oli tehty vähemmän rikoksia.
Huttunen halusi tarkentaa tieteellistä kysymyksenasettelua omassa työssään.
– Suomessa olemme tutkineet koulutuksen ja rikollisuuden yhteyttä hieman eri tavalla. Vertasimme juuri kiikun kaakun opiskelemaan päässeitä nuoria niihin, jotka eivät päässeet. Nämä ryhmät ovat ominaisuuksiltaan hyvin samanlaisia.
– Huomasimme, että niillä nuorilla, jotka eivät päässeet kouluun, oli suurempi todennäköisyys tehdä rikoksia.
Huttunen muistuttaa, että nuorisorikollisuus on huomattavasti vähäisempää kuin mitä vaikkapa iltapäivälehtiotsikoista voisi päätellä.
Tilastokeskuksen tilastojen mukaan alle 2 prosenttia alle 20-vuotiaista tekee rikoksia. Näpistys oli yleisin rikoslaji, osuus lähes 17 prosenttia. Pahoinpitelyt olivat toiseksi yleisin rikostuomion syy vajaan 12 prosentin osuudella. Nuorisorikollisuus on vähentynyt merkittävästi 2010-luvulta lähtien.
Suomalaisten rekisteriaineistojen ansiosta tutkijat pystyivät selvittämään nuorten elämänhistoriaa pitemmältä ajalta.
– Seurasimme nuorten rekisteritietoja 10 vuoden ajalta. Pitemmällä aikavälillä ei enää havaittu eroa rikosten vuosittaisessa määrässä, Huttunen toteaa.
Vankan kansainvälisen tutkimustiedon valossa voidaan olettaa, että Suomessa 2010-luvulta alkanut nuorisorikollisuuden väheneminen jatkuu tulevaisuudessa pitemmän oppivelvollisuuden myötä.
– Tämän ja usean muun tutkimuksen valossa oppivelvollisuuden ikärajan nosto vähentäisi rikollisuutta.
Miehen työttömyys vie vaimon hautaan
Huttunen on aloittanut akateemisen uransa työmarkkinoiden tutkijana. Väitöskirja käsitteli työpaikan menettämisen vaikutuksia 1990-luvun alun lamasta lähtien.
– Sillä on pitkäaikaiset tulo- ja työllisyysvaikutukset. Seurauksena olivat alemmat palkat ja rikkonainen työura. Menetämme jotain tässä siirtymässä, vaikka työpaikan menettäminen ei johtuisi omasta päätöksestä.
Tutkimusaihe on laajentunut muun muassa työttömien ja heidän puolisoidensa kuolleisuuden seurantaan.
– Laman aikana työpaikkansa menettäneillä miehillä oli selvästi korkeampi kuolleisuus 20 vuoden seurantajakson aikana. Myös heidän puolisoidensa kuolleisuusaste kasvoi.
Yllättäen yhteys ei toiminut toisinpäin. Työttömäksi jääneiden naisten aviomiesten kuolleisuus ei noussut samalla lailla.
Lama-ajan työttömyys vaikutti myös lasten ammattivalintoihin.
– Varsinkin isän työpaikan menetys vaikutti siihen, että lapsi valitsi jonkun muun kuin isänsä ammattialan opinnot. Tätä ei ole aikaisemmin dokumentoitu missään, Huttunen kertoo uraauurtavasta tutkimuksesta.
Rakennusalan työnantajien kannattaa miettiä miten nuoret ammattilaiset saadaan tulevaisuudessa pysymään työmailla. Vain 49 prosenttia Rakentaja-lehden nuorisogalluppiin osallistuneista oli sitä mieltä, että he jatkavat rakennusalalla vielä 10 vuoden päästä. Yksi alanvaihdon syy on työpaikan epävarmuus.
– Armeijan jälkeen jäin jumiin vuokrafirmoihin, joissa osaamisen hankkiminen on hankalaa. On paljon varmempaa lähteä kouluttautumaan sähköalalle ja saada sieltä oikea työpaikka, eräs vastaajista kertoo.
– Asun melko pienellä paikkakunnalla. Täällä ei ole maalareille tarpeeksi töitä. Tänä kesänä sain tuurilla 3 viikoksi maalaustöitä, joiden piti kyllä jatkuakin, mutta ”ei olekaan töitä”. Loppukesä työttömänä. Aloitan sote-alan opinnot.
Muista rakennusalan kielteisistä puolista mainittiin muun muassa osaamaton työnjohto, erilaiset syrjinnän muodot ja huono työilmapiiri.
Vastaukset eivät olleet pelkkää valitusta. Monelle rakennustyömaa on juuri oikea paikka hankkia toimeentulo. Ammattiylpeys paistaa läpi monista vastauksista.
– Tavoitteena on joskus olla rakennusalan täydellinen ammattilainen. Tällä alalla ei ole koskaan valmis, jatkuvasti riittää haasteita ja uutta opittavaa.
– Rakennusala on niin monipuolinen ja jokainen päivä on erilainen. Työssä näkee oman käden jäljen. Aina oppii jotain uutta ja paras motivaattori on tyytyväinen asiakas.
Työkavereilla on myös suuri merkitys.
– Työporukka, koko työympäristö. En vaihtaisi alaa, vaikka maksettaisiin.
Miten työelämää voidaan parantaa?
Työelämää voi aina parantaa ja kehittää.
– Parempi työnjohto, tes ja palkka. Uusien asioiden oppimiseen tyrkyttäminen ja työntekijän kuunteleminen, eräs vastaaja kiteytti lähes kaiken olennaisen.
Vuokratyön ongelmat ovat nuorille rakentajille liiankin tuttuja.
– Vuokratyöhön, vuokratyöntekijän oikeuksiin ja työehtoihin on saatava parempi valvonta. Rakennusfirmoille pitää asettaa tiukat kiintiöt montako vuokratyöläistä saa palkata kerrallaan. Vuokratyö ei missään nimessä saa olla vakituinen ratkaisu.
Työturvallisuudesta ei tule koskaan valmista, samoin sosiaalitiloissa on puutteita.
– Työturvallisuussääntöjen noudattaminen ei ole itsestäänselvyys jokaiselle työntekijälle. Vaikka on kiire, on toimittava määräysten mukaisesti. Vanhempi sukupolvi on jo luovuttanut kuulonsuojauksen osalta.
– Sosiaalitilat paremmaksi. Työmailta puuttuvat muun muassa pukukaapit, vesi ja käsienpesupiste.
Työaika voisi olla muutakin kuin se ikuinen 7–15.30.
– Enemmän joustavuutta työaikoihin. Esimerkiksi 4-päiväinen 40 tunnin työviikko ja 3 päivän viikonloppu.
Työpaikkakiusaamista ja naisten syrjintää esiintyy yhä työmailla.
– Rakennusalalla on ajoittain huono asenne nuoria ja etenkin naistyöntekijöitä kohtaan.
Naistyöntekijöiden on näytettävä miehiä kovempaa osaamista, jotta töitä olisi jatkossakin.
Ammattikoulutus ja etenkin sen puute
Ammatilliset opinnot saivat melkoisen ryöpytyksen avovastauksissa. Moitteita tuli muun muassa turhista aineista ja opettajien näkymättömyydestä. Seuraava kommentti kiteyttää vastausten perussävyn.
– Oikeastaan ammattikoulussa ei oppinut mitään. Oppilaitoksessa kaikki oli sähläämistä ja huonosti järjestettyä toimintaa. Ainoastaan työharjoittelujaksot rakennusfirmoissa toivat työkokemusta ja varmuutta tekemiseen. Kaikki muu ammattikoulussa on aika turhaa. Eniten ihmetytti se, miksi rakennusalan perustutkintoon sisältyy esimerkiksi äidinkielen tunteja ja muita yhtä tyhjänpäiväisiä ”lukiolaisten” kursseja, jotka eivät liity mitenkään rakennusalaan.
22 prosenttia vastaajista piti rakennusalan ammattikoulutusta hyvänä. Moitteita tuli lähes 65 prosentilta vastaajia.
Oppisopimuskoulutusta ja aikuiskoulutusta pidettiin ammatillista perusopetusta parempana tapana oppia rakentajaksi.
– Opiskelin oppisopimuksella työn ohessa talonrakentajan perustutkinnon. Opiskelusta oli hyötyä. Työ oli vaihtelevaa, oppisopimuksella on jonkinlainen irtisanomissuoja. Kaikki uudet työkaverit suhtautuivat todella reilusti ja opastavasti minuun.
– Vaihdoin sähköalan aikuiskoulutukseen (rakennusalan perustutkinnosta). Aikuiskoulutuksessa opetetaan asiat niin, että pystyt itse tekemään kokonaisen keikan itsenäisesti. Ihmettelen minkä takia nuorten ammattikouluista saa paperit sillä, että siellä käy syömässä?
Työharjoittelusta tuli lähes ainoastaan positiivista palautetta.
– Opiskelu oli lähinnä työssä harjoittelua ja hyvä niin.
– Kävin ammattikoulun 2 vuodessa työmailla oppien.
– Ensimmäisen kerran, kun menin rakennustyömaalle, olin ihan pihalla mitä pitää tehdä. Nyt olen ollut töissä pitempään ja osaan paljon paremmin.
Ammattikoulutus kärsii kokonaisnäkemyksen ja resurssien puutteesta.
– Nykyajan ammattikoulu vaatisi mielestäni tsemppausta. Tuntuu, että ammattikoulun opettajia ei kiinnosta oppilaiden tulevaisuus.
– Ammattiopistojen opetuksen taso on nykyään aika kuralla. Meillä oli ”parhaimmillaan” 38 maalariopiskelijaa ja YKSI opettaja. Opetuksen laatu kärsii huomattavasti tai sitä ei saa juuri ollenkaan, koska yksi opettaja ei ehdi millään opettamaan kaikkia opiskelijoita ajan kanssa ja huolella. Ammattiopistojen johdossa oletetaan, että yritykset kouluttavat opiskelijoita. Pahimmassa tapauksessa opiskelijat eivät opi tekemään oikealla tavalla, tai he eivät pääse tekemään alan töitä ollenkaan. Ovat työmailla vain siivoajia ja tavaroiden kantajia.
Pandemia on valitettavasti vaikuttanut myös ammatilliseen koulutukseen.
– Lähiopintoja ei juurikaan ollut. Suoritin opinnot pääosin harjoittelussa.
Opiskelusta tuli myös myönteistä palautetta.
– Mukavaa ja pysytään hyvin asiassa. Tulee myös jonkin verran uutta tietoa ja saa hyviä näkökulmia omaan työhön.
– Salonseudun ammattiopisto, mukava paikka ja rakennuspuolella on mahtavat opet.
Liiton palveluita ei oikein tunneta
Rakennusliiton omissa palveluissa on vielä kehittämisen varaa, sillä 45 prosenttia ei ollut käyttänyt mitään palvelua.
– En muistanutkaan, että liitolla oli pitkä liuta palveluja.
– Liiton pitäisi tuoda enemmän itseään näkyville nuorille esimerkiksi pienimuotoisten tapahtumien avulla.
Polttoainealennus oli eniten käytetty etuus. Joka kolmas nuori rakentaja oli tankannut Teboililla alennuksen kera. Työttömyyskassan palveluita oli tarvinnut 29 prosenttia vastaajista. Kassan palvelut saivat sekä risuja että ruusuja.
– Työttömyyskassan kanssa asiointi on ollut helppoa ja nopeaa! Viestipalvelussa vastataan aina hyvin ja kattavasti. Kiitos siitä!
– Työttömyyskassaan paljon tarkemmat ja selkeämmät ohjeet.
Itsemaksavat jäsenet toivoivat helpompaa tapaa maksaa jäsenmaksut ilman joka kuukautista tulojen laskemista.
Rakentaja-lehden elokuussa kaikille alle 26-vuotiailta liiton jäsenille lähetettyyn sähköpostikyselyyn tuli 221 vastausta. Osallistuneiden kesken arvottiin 3 Lippupisteen lahjakorttia. Voittajiin kuuluivat muun muassa Tuulia Suni ja Miko Suojalinna.
