Rakentajan eväät 2/2020
Rakentaja-lehti 13.3.2020Punttipaten ruokavalio
Oulun seudulla kirvesmiehen töitä paiskiva Jarkko Kemppainen treenaa kehonrakennusta tosissaan. Toukokuussa alkava kisadieetti laittaa muutenkin syömisiään tarkoin kontrolloivan miehen lujille.
15-vuotiaasta lähtien punttisaleja kolunneen Jarkon tähtäin on ensi syksyssä ja Kehonrakennuksen SM-kisoissa. Se vaatii 6–7 treenikertaa viikossa sekä systemaattista ravitsemusta. Kun raskaan työn päälle treenataan illat, on energiantarve valtaisa.
– Päivittäinen kulutukseni huitelee 4 500–5 500 kilokalorissa. Kun tuota elopainoakin on 120 kiloa, jo perusaineenvaihdunta ottaa paljon energiaa.
Pitääkseen aineenvaihduntansa optimaalisesti käynnissä Jarkko syö 7–8 kertaa päivässä.
– En erottele aterioita ja välipaloja, vaan lasken treenijuomatkin syömisiksi. Kaikki ateriat ovat mulle samanarvoisia; saan niistä yhtä paljon proteiinia ja hiilareita. Tärkeintä on ruokailun rytmittäminen.
Polttoainetta kehoon pitkin päivää
Kehonrakentajalle omat eväät ovat kova sana. Mustikoilla ja mansikoilla höystetyn aamupuuron jälkeen Jarkko sekoittaa kaurahiutaleet, veden ja proteiinin shakerissa sekä pilkkoo kasvikset eväitä varten. Etenkään kisaruokavaliokaudella ”ei voi syödä missä tahansa”.
– Valmentaja tekee ruokaohjelmani ja vaimo keittelee ruokaa pari kertaa viikossa. Minä sitten mittailen ja purkitan. En osaa enää syödä ilman keittiövaakaa. Vaikka mittaaminen masentaa hetkittäin, niin vaa’an unohtuminen mökkireissulta on kauhia paikka! Jarkko naurahtaa ja jatkaa:
– Pidän huolta, että joka aterialla on kurkkua, parsakaalia tai pinaattia – eli näitä emäksisiä aineita, jotka tasapainottavat elimistöä. Ja välillä korvaan lihan nyhtökauralla tai muilla uusproteiineilla.
Myös nesteytys pysyy kunnossa, kun päivän mittaan tulee hörpittyä viitisen litraa vettä.
Entä jos kaikesta huolimatta alkaa hiukoa?
– Jos olen muualla kuin töissä, syön vaikka banaanin ensi hätään. Mutta näissä urakkahommissa ei auta muu kuin painaa etiäpäin, vaikka heikottaisi.
Työmaapäivän jälkeen Jarkko käy nopeasti kodin kautta, nappaamassa kahvin ja treenijuoman.
– Juomassa on hiilareita, proteiinia, kreatiinia ja aminohappoja, mutta ei makua. Proteiinissa tosin on suklaa-aromia, mutta muuten välttelen makeutus- ja makuaineita. Maustamattomia juomia on myös helpompi sekoittaa keskenään.
Kisakuntoon – ja sieltä takaisin
180-senttinen Jarkko toteaa, että hänen kohdallaan kisakunto tarkoittaa reilun parinkymmenen kilon karistamista varresta.
– Kisadieetin kesto riippuu lähtökunnosta, mutta yleensä se kestää 16–20 viikkoa. Silloin ei nautita äidin kotiruoasta kastikkeineen, vaan vedetään riisiä ja kanaa paljaaltaan. Onneksi ketsupilla saa pelastettua paljon.
– Tällä hetkellä voin vielä syödä suht vapaasti, mutta kun alan hankkiutua kisakuntoon, kastikkeet sun muut pitää unohtaa, koska niiden kalorimääriä on hankala mitata. Valkosipulikanaa ja kiinalaista tulee pian ikävä.
Kun kisat ovat ohitse, ensimmäiset pari päivää Jarkko syö ihan kaiken, minkä napa vetää. Sen jälkeen ruokavaliota aletaan normalisoida asteittain. Treenaamisesta pidetään 2–4 viikkoa taukoa.
Normalisointi tarkoittaa, että hän sallii taas itselleen lempiruokansa pizzan tai hampurilaisen.
– Tai jonkun pikkuherkun, kuten suklaalevyn tai karkkipussin. Mutta makeisiin virvoitusjuomiin ja saunakaljaan en ole koskaan tottunut: saunavichy on paljon mieluisampi vaihtoehto!
Teksti: Sanna Pöyry, Kuva: Harri Similä