Sopivasti uutta ja vanhaa
Rakentaja-lehti 16.8.2024Peabin koko remikserikalusto on tänä kesänä tuotannossa.
Peabin remikseriryhmä käynnistelee päällystysprosessia Vt 16:lla Lapuan ja Alajärven välillä heinäkuussa. Tänä kesänä Peabilla on poikkeuksellisesti 4 remikseriryhmä tavallisen kolmen sijaan.
– Kaikki remikseriryhmään kuuluvat koneet ovat omia, perämies Markus Eurén toteaa.
Eurénin työporukka aloitti Peabin remikseriryhmistä viimeisenä 23. huhtikuuta.
– Porissa tuli silloin 10 senttiä lunta. Se hankaloitti töiden aloittamista.
Remikseriryhmien suuremman määrän takia kalustoa on jouduttu käyttämään luovasti.
– Yleensä käytössä on 3 lämmitysyksikköä, mutta nyt meillä on vain 2. Tuo edessä oleva pienisäiliöinen auto on otettu työkäyttöön, toista lämmitysvaunua ajava lämmittimen kuljettaja Timo Vuori kertoo.
– Ajamme nyt täysillä kaasuilla koko ajan, jotta saamme tarpeeksi lämpöä.
Syksymmällä pahimpien kiireiden hellittäessä letkaan saadaan kolmaskin lämmitysyksikkö letkaan mukaan. Vuoren lämmitysyksikön säiliöön mahtuu 12 tonnia kaasua. Kaasumäärä riittäisi parin päivän työskentelyyn, mutta toisessa yksikössä on pienempi 7 tonnin säiliö ja täyttö tehdään päivittäin.
Remikserin työporukassa on tusinan verran työntekijöitä. Omien liikenneohjaajien lisäksi Ramuddenilta on työryhmä vastaamassa remikserin ohittavasta liikenteestä ja liikennevaloista.
Liikenteenohjaaja Elisa Matalamäki on ylpeä työstään.
– Olin ensimmäistä kertaa liikenteenohjaajana 18-vuotiaana Asfaltti-Hakalla. Säät ja työmaat vaihtelevat. Emme korjaa samaa kohtaa joka vuosi, teemme niin hyvää laatua.
Asfaltti-Haka muuttui yrityskaupan myötä Lemminkäiseksi. Matalamäki on työskennellyt myös Ramuddenilla. Liikenteenohjaaja saa hyötyliikuntaa työpäivän aikana.
– Tässä saa pyöriä kuin väkkärä ja nähdä joka puolelle. Autoilijoiden, jalankulkijoiden ja omien massa-autojen liikkeet pitää olla koko ajan seurannassa. Hyvä näkö, kuulo, reagointikyky ja pelisilmä ovat tarpeen.
Moni autoilija yrittää saada liikenteenohjaajalta erivapauksia työmaa-alueella liikkumiseen.
– Liikennevalojen kanssa ei neuvotella, Matalamäki kiteyttää.
Työmaan turvallisuuden vaarantamisen lisäksi omilla säännöillään ajavat voivat pilata tuoreen asfalttipinnan.
Kokkolalainen Matalamäki teki välillä kuorma-autonkuljettajan hommia, Peabilla on nyt meneillään ensimmäinen kausi.
– Olen ollut liikenteenohjaajan erilaisissa työporukoissa, kuten urapaikkauksessa.
Perämies hallitsee myös asfaltoinnin teorian
Markus Eurén on ollut asfalttialalla vuodesta 1996 lähtien.
– Tulin näihin hommiin heti 18 vuotta täytettyäni.
Ensimmäiset 12 vuotta Eurénin työpaikka oli Elg-yhtiöissä.
– Sieltä siirryin Lemminkäiselle. Sen jälkeen firmalla on ollut erilaisia nimiä, Eurén kuvaa asfalttialan keskittymistä oman työuransa kautta.
Eurén on työskennellyt yleensä erikoiskaluston parissa.
– Olen tehnyt töitä myös tavallisen levitysporukan kanssa syksyisin valtion urakoiden loputtua.
Eurénin ura perämiehenä alkoi toistakymmentä vuotta sitten, mutta on viime vuosina ollut katkolla työryhmän vetäjän tehtävien takia.
– Tulin nyt takaisin perämieheksi, kun meillä on paljon töitä, mutta ei tekijöitä. Tämä on tuttua hommaa.
Asfaltoinnin teoriapuolta Eurén on käynyt hiomassa Metropoliassa, jonne hän teki mestarin opinnäytetyönsä.
– Tein sen harrastuksena. Opinnot eivät koskaan miestä pahenna.
Vähemmän paperitöitä, enemmän asfaltointia
Timo Vuori aloitti alan työt toukokuussa 1988 Haka-asfaltissa. Etu- ja perämiehen vakansseilla Vuori on työskennellyt 20 vuotta.
– Muistan vielä ensimmäisen asfaltointipaikankin. Se oli Vaasan Ristinummella Sala-ampujankatu.
Vuori muistaa miten pikkupoikana hän kimmastui asfalttiporukalle 1970-luvun puolivälissä Vähässäkyrössä.
– Porukka veti silloin öljysoraa kotipuolessani. Ajelin pyörällä uutta öljysoraa pitkin ja jarrutin levittäjän peräpenkin takana.
Työmiehet ärähtivät pojankoltiaiselle, mutta saivat kuulla kunniansa.
– Huusin niille, etten ikinä tule tuommoisiin paskahommiin, Vuori muistelee pieleen mennyttä uhkaustaan.
Vuori tuli remikseriryhmään viime kesänä.
– Tämän työkokemuksen jälkeen voin sanoa, että asfalttihommissa ei ole enää mitään, mitä en olisi tehnyt remikserin ajoa lukuun ottamatta.
Kotimaisten työmaiden lisäksi Vuori on asfaltoinut myös Tanskan ja Venäjän kamaraa.
Varsinaisten töiden lisäksi Vuori on kouluttanut Peabin porukkaa huoltotöiden saloihin.
Paras näkemys kokonaisuudesta
Jyrä/kolamies Juha Heinävaara ohjastaa remikseriryhmän jälkijyrää.
– Tästä näkee hyvin mitä me touhuamme. Jos esimerkiksi etujyrälle tulee jokin häiriö ja se jää remikseristä jälkeen, pääsen puikkelehtimaan avuksi. Etujyrästä jää pysähtyessä aina pieni patti ja se pitää heti kuumana tasata. Jäähtyneenä se klöntti ei enää lähdekään pois. Mitä enemmän jyräyskertoja, sitä tasaisempi pinta. Jos pintaa jyskyttää liikaa, piki nousee pintaan ja siitä tulee liian kiiltävä, Heinävaara hakee kohtuullista keskitietä.
Heinävaaralla on 40 vuotta asfalttialan työkokemusta. Remikseriryhmässä Heinävaara on tämän kesän tulokas.
– Olen silloin tällöin ollut remikseriporukoissakin mukana. Olen sellainen prikkamies, minua heitellään paikasta toiseen silloin kun tarvitaan.
Heinävaaran elämäntilanteeseen kiertävä työ sopii hyvin. Uuteen työporukkaan siirtyminen vaatii uskallusta, jota kaikilla ei välttämättä ole.
– Minulla on tuttuja joka puolella. Senkin takia minua pyydetään paikkaajaksi.
Heinävaara liittyi Rakennusliittoon jo 1980-luvun alkupuolella.
– Tein ensin raudoitushommia, mutta sitten tuli lamanpoikanen ja siirryin asfalttihommiin.
Peabilla Heinävaara on nyt ollut 4 kesää. Aikaisempaan työhistoriaan kuuluvat muun muassa Lemminkäinen, Destia, Rudus asfaltti ja NCC.
Heinävaara on huolissaan hallituksen työttömyysturvan leikkauksista.
– Asfalttiala menee melko kylmäksi, jos ansiosidonnaisen päivärahan saamiseen tarvitaan jatkossa 10 kuukauden työt. Vanhana kuuskymppisenä äijänä harmittelen, että nuoret lähtevät varmasti alalta ja vanhemmatkin miettivät alanvaihtoa. Tässäkin remikseriporukassa on paljon osaamista, jota on vaikea korvata.
Lisää liksaa
Timo Vuori oli asfalttialan tes-neuvottelukunnassa reilut 10 vuotta. Markus Eurén otti neuvottelukuntapaikan vastaan työryhmässä suoraan lennosta.
– Kaikki työkaverit ovat sanoneet, että kaikki muu nousee paitsi palkat. Tyttäreni ja vävyni ovat hyviä esimerkkejä. Kummatkin perheet ovat ostaneet omakotitalot ja heillä on pieniä lapsia. Valtio tiputtaa koko ajan etuisuuksia pois. Päättäjienkin pitäisi ymmärtää, että painamme täällä puoli vuotta perse ruvella töitä, Vuori esittää mielipiteensä tes-neuvotteluiden tavoitteista.
Eurén on palkkatason nostosta Vuoren kanssa samoilla linjoilla. Palkankorotusten lisäksi neuvottelukunnassa pallotellaan myös uusia ideoita.
– Esimerkiksi asfaltoinnin erikoistöihin voitaisiin kehitellä tuotantopalkkiojärjestelmiä, Eurén tunnistaa yhden mahdollisen kehityskohteen tessissä.
Toinen korjaussarjan kohde olisi majoituspykälässä. Lähtökohtaisesti työnantajan on tarjottava yhden hengen huonetta matkatöissä, mutta työnantaja saa ottaa kustannukset huomioon ja majoittaa ahtaammin.
– Se vähentäisi tulkinnanvaraisuutta. Maksajan mielestä euronkin kalliimpi voi olla kohtuuton, Eurén linjaa.
Eurénin mielestä Petteri Orpon (kok.) hallituksen ajama vientivetoinen palkkamalli olisi myrkkyä asfalttialan palkkauksen kehittämiselle.
– Suomen tilannetta on turhaa verrata Ruotsiin. Siellä on jo valmiiksi korkeampi palkkataso. Meillä on ostovoima jo valmiiksi heikentynyt.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen