Seksuaalista häirintää ei oteta tosissaan rakennusalalla
Rakentaja-lehti 9.2.2024”Kaikki, mitä toin esille, sivuutettiin. Esimiehetkin olivat huomanneet kohtelun, mutta eivät sanoneet mitään.”
Rakentaja-lehti lähetti joulukuun lopulla sähköpostitse Rakennusliiton naispuolisille jäsenille kyselyn seksuaalisesta häirinnästä rakennusalalla. Kyselyyn vastasi 464 liiton naisjäsentä. 44 prosenttia vastanneista oli kohdannut jossain vaiheessa työuraansa seksuaalista häirintää työssään.
Yleisimmin häiritsijä oli eri työyhteisön palveluksessa oleva henkilö (62 %), mutta myös työkaverit olivat syyllistyneet häirintään (58 %).
Huolestuttavaa on, että 66 % kyselyyn vastanneista naisista ei kokenut saaneensa minkäänlaista tukea häirintätilanteessa. Kun häirinnästä kerrottiin, siitä kerrottiin kuitenkin ensisijaisesti esihenkilölle (55 %), mutta esimerkiksi työsuojeluvaltuutetulle häirinnästä oli kertonut vain 11 %.
Kyselyyn vastanneista naisista 62 % oli kokenut henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksia työssään.
”Joskus on koskettu perseeseen ja naureskeltu. Jos kesällä on ollut kuuma ja olen ollut teepaidassa, niin heti on tuijoteltu ja yritetty koskea.”
”Minua ahdisteli vanhempi timpuri, joka on ollut firmassa pitkään ja joidenkin esihenkilöiden reaktio oli ”se on aina ollut sellainen” ja ”Kari on Kari” (nimi muutettu).”
”Esimerkiksi itse löysin pari viikkoa sitten Sejon tyttökalenterin vuodelle 2024 työpaikkani yhteisestä varastosta.”
”Jos on lattianrajassa töissä ja joutuu kyykistelemään, ei oikeuta kommentteihin perseestä tai siihen, että jäädään taakse tuijottelemaan.”
Niistä vastaajista, jotka ovat joutuneet häirinnän kohteeksi, 80 % koki asiasta ahdistusta ja 66 % koki stressiä. Työssäjaksamiseen häirintä vaikutti paljon 28 %:lla ja työmotivaatioon 26 %:lla vastaajista.
Esihenkilöt ja työmaajohto vähättelevät
Rakentaja-lehti kysyi, minkälaista tukea vastaajat olivat saaneet työpaikalla seksuaaliseen häirintään liittyen. Avovastauksia tuli 100 vastaajalta. Työmaiden johto ja esimiehet eivät pääse helpolla naisten kommenteissa. Moni kertoo vähättelevästä asenteesta.
Myös häiritsijöiden joukossa oli esimiehiä. Vastaajista 38 % nimesi seksuaaliseksi häiritsijäksi esimiehen.
Useissa vastauksissa toistui myös se, että häirinnästä ei uskalleta kertoa esimiehelle. Pelättiin oman aseman heikkenemistä työpaikalla sekä sitä, että kertomusta ei oteta tosissaan.
”Mielestäni tämä aihe voitaisiin ottaa paljon vakavammin työmailla. Olen nähnyt paljon välinpitämättömyyttä ja hiljaisuutta aiheesta.”
”En saanut tukea. Työterveydestä voivottelua. Esimies kertoi, että olisi pitänyt sanoa siinä hetkessä, vaikka olin shokissa. Kertoi että kannattaa vaihtaa alaa.”
”Esimiesasemassa olevien pitäisi ottaa pienempiäkin tilanteita vakavasti. Tuntuu, että ahdistelun täytyy olla fyysistä kiinni käymistä, että siihen puututaan.”
”Ensinnäkin se, että jos asiasta ilmoittaa esimiehelle niin otetaan tosissaan, eikä niin että ilmoittaja ylireagoi. Valistusta, valistusta…”
”Työmaiden työnjohto ei minun nähden ole suoranaisesti osallistunut seksuaaliseen häirintään esim. seksistisen kommentoinnin muodossa, mutten koskaan ole nähnyt myöskään tilanteisiin puuttumista tai kommentointia ettei käytös ole ok.”
”Haluaisin, että työnjohto tekisi selväksi, että häirinnälle on nollatoleranssi, ja että ovat aina tukena. En ole uskaltanut valittaa, kun pelkään että ei oteta tosissaan, ja että asema työmaalla heikentyisi entisestään tai työt loppuisivat.”
”Varsinkin miespuoliset esihenkilöt ja työnjohto vähättelevät tapahtunutta.”
”Lähinnä vähättelyä saanut osakseni ja perinteinen ”no tällaista pitää vain kestää, koska miehet nyt on miehiä” eli tukea en ole saanut.”
Mitä häirinnälle pitäisi tehdä?
Rakentaja-lehti kysyi myös, mitä rakennusalalla tapahtuvalle seksuaaliselle häirinnälle pitäisi tehdä. Johdolta odotetaan nollatoleranssia ja asioihin puuttumista, mutta kommenttien mukaan näin tapahtuu van harvalla työpaikalla. Vastaajat toivovat kampanjointia ja koulutusta työmailla, jotta tietoisuus seksuaalisestä häirinnästä ja sen vahingollisuudesta lisääntyisi.
”Seksuaalista häirintää voitaisiin ehkäistä ja vähentää lisäämällä tietoisuutta siitä, mikä kaikki on seksuaalista häirintää ja miten se voi vaikuttaa työntekijän työssä jaksamiseen.”
”Lisää infoa asiasta. Paljon. Ei toimi näin tämä homma.”
”Työpaikan/työmaan perehdytyksiin voisi panostaa ja lisätä turvallisen tilan periaatteiden mukaisia osuuksia sekä tasa-arvoisen työmaan toimintaohjeita.”
”Minusta olisi hyvä järjestää koulutuksia seksuaalisesta häirinnästä ja ottaa myös huomioon erilaiset kulttuurit työmaalla, mikä voi lisätä häirintää.”
”Kampanja, joka ilmaisee miehille sen, että nainen rakennusalalla on töissä, ei näyteikkunassa kuolattavana, näytti hän miltä tahansa. Nainen ei halua töissä osakseen ihailua tai seksuaalista huomiota, nainen haluaa arvostusta tekemästä työstään sellaisenaan.”
Vaan riittääkö valistus?
Kaikki eivät usko koulutuksen voimaan, vaan toivovat suoria ja kovia sanktioita häiritsijöille.
”Mielestäni jokaisen esimiehen olisi välittömästi puututtava häirintään ja annettava esimerkiksi varoitus tällaiselle häiritsevälle työntekijälle.”
”Sitä voitaisiin kitkeä tuntuvilla sanktioilla ja varoituksilla/irtisanomisella.”
”Seksuaalisen häirinnän sanktiointi on tarpeen. Häirinnän kohteeksi joutuneen tulee myös kyetä nostamaan ääntä asiasta eikä antaa asian jäädä pimentoon. Esihenkilön tulee myös rohkeasti kuulla asiaa ja puuttua siihen, vaikka kuinka tuntuisi häveliäälle ja tekisi mieli vain hyssytellä ja toivoa, että ongelma katoaa itsestään.”
”Ahdistelijan irtisanominen.”
”Vanhat miehet pitäisi laittaa johonkin puhuttelevaan ”käytöskouluun” ja se tulisi kohdistaa vain miehiin. Olen nainen ja kokenut ainoastaan miehiltä seksuaalista ahdistelua.”
”Kunnon rangaistukset ja pelotteet käyttöön.”
”En usko, että valistuskampanjoista on niinkään hyötyä. Nollatoleranssi ahdisteluun ja sakkokäytäntö varmaan toimisi parhaiten.”
”Häiritsijä pitäisi poistaa työmaalta.”
”En tiedä, auttaako mikään siihen, jos työpaikalla on henkilö, joka ajattelee, että on sallittavaa ahdistella muita ja saa siitä iloa. Ainakin näkisin tarpeellisena, että sellaiselle henkilölle annetaan varoitus ja potkut, jos ei lopeta käytöstään.
Työmaiden kulttuuri kaipaa pöyhimistä
Häirintä ei rajoitu työmailla pelkästään seksuaaliseen häirintään, vaan naiset kokevat, että heihin kohdistetaan myös muunlaista epäasiallista kohtelua. Vastaajista peräti 69 % kokee, että heihin on kohdistettu työnteon perusteetonta arvostelua, 57 %, että heidän mainettaan tai asemaansa on kyseenalaistettu.
Moni näkee, että seksuaalinen häirintä on osa naisia aliarvioivaa kulttuuria työmailla.
”Ehkä enemmän tulee vastaan vähättelyä (jaksatko/pystytkö kantaa, osaatko käyttää tätä ja tota konetta) kun seksuaalista häirintää. Tuntuu, että omaa osaamistaan pitää todistella enemmän.”
”Monesti tuntuu, että naisena joutuu jatkuvasti todistelemaan muille osaamistaan ja tekemään paljon enemmän töitä kuin mies vastaavassa asemassa. Silti työpanosta vähätellään.”
”Naisten eriarvoisuus työpaikalla on suuri ongelma ja moittimista työnjäljestä ja teosta saan enemmän sukupuoleni takia.”
”En keksi tapaa, jolla muutettaisiin ennakkoluuloja ja vanhoillista ajattelutapaa siitä, että naiset eivät kuuluisi rakennusalalle, voisi olla fyysisissä miesvaltaisissa työtehtävissä kuten rakennusalalla tai sitä että naiset olisivat yllätys ja vääränlainen näky rakennusalalla. Ainoastaan aika voi muovata tätä käsitystä.”
”Yleisesti ottaen mielestäni suomalaista sukupuolten tasa-arvoa painottavaa työkulttuuria täytyisi edistää rohkeasti ja selkeästi kansallisuudesta riippumatta.”
”Hyvin näkee vielä takapajuista ajattelumallia alalla. Tuntuu erikoiselta, että nykypäivänäkin saa nainen todistella ammattitaitoaan.”
Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Kimmo Brandt, kyselyn toteutus: Jukka Nissinen ja Johanna Hellsten