Lanka taipuu putkimiehen käsissä
Rakentaja-lehti 3.2.2023Kutominen on sanattoman kansainvälinen harrastus.
Eläköitynyt putkimies Jyrki Lipponen on ehtinyt tehdä kaikenlaista. Yli 40 vuoden työura ja reilut 30 vuotta ay-toimintaa. Harrastuksina valokuvaus, sienestys, maastoretkeily, kajakkimelonta, avantouinti, hiihtäminen, maantie- ja maastopyöräily. Vasta kutominen räjäytti julkisuuspotin. Yle on tehnyt 2 juttua kutomisharrastuksesta, Kotiliesi haastatteli vanttuiden valmistuttua.
– Työurani aikana vain Kansan Tahto haastatteli minua kerran yhden liittokokouksen alla, Lipponen vertaa.
Tämän lisäksi Lipposen harrastuksista on kerrottu Rakentajassa SAK:n valokuvauskulttuuriapurahan tiimoilta. Kutomisessa Lipposen perimmäisenä ajatuksena on se, että käden taitojen perinne siirtyy edelliseltä sukupolvelta eteenpäin.
– Olin päättänyt, että opettelen villasukan kutomisen eläkkeelle jäätyäni. Sitten työnantaja meni konkurssiin, jouduin pakkolomalle ja eläkeputkeen. Päälle tuli vielä korona.
– Ensiksi tein sukanvarren ja sen jälkeen lähdin käymään äidin luona Raumalla. Hän näytti minulle kädestä pitäen kantapään teon.
Kutominen on hyvää ajankulua eläkeläiselle, joka on tottunut tekemään käsillään töitä.
– Kuvioneuleen teossa on paljon samaa kuin putkitöissä. Kalustaessani kylppäriä olin onnellinen, kun putket olivat suorassa. Kuvioneuletta tehdessä tulee hauska tunne, kun se menee nätisti.
Kutoessaan Lipponen kuuntelee äänikirjoja. Ensiksi hän käytti kaikkien äänikirjapalvelujen ilmaistarjoukset. Nyt ovat vuorossa kirjaston äänikirjat. Yle Areenan kunnolliset suomenkieliset tv-sarjat on jo käyty läpi.
– Englantilaisiin rikossarjoihin pitää keskittyä. Niitä seuratessa tulee helposti virheitä. Oikeata pystyy kutomaan, mutta jännässä paikassa pitää lopettaa. Kerran tein vahingossa naisten vanttuisiin miesten peukalon.
Lipponen on hyödyntänyt vanhaa valokuvausharrastustaan ja perustanut Instagramiin jyrkikutoo-tilin, jolla on lähes 2 300 seuraajaa.
– Kun laittaa villapaidan veden päälle, siitä tulee lähes kolmiulotteinen kuva. Islantilaisvilla ei ime vettä, se kelluu vaikka kuinka pitkään.
Kädet puhuvat kielitaidottoman puolesta
Kutominen on kansainvälinen harrastus. Lipposen vävyn kautta avautui mahdollisuus tavata islantilaismummo, joka oli islantilaisvillapaitojen asiantuntija. Kanssakäymiseen ei tarvittu yhteistä kieltä.
– Puhuimme keskenämme käsin ja kuvin. Näytimme toisillemme erilaisia aloituksia. Se oli hauska kohtaaminen, joka näytti kuinka käsityöt yhdistävät ihmisiä.
Lipposella on monta erilaista kudontatyötä käynnissä.
– Teen villapaidan kanssa vaikkapa pipoa ja sukkaa. Kun villapaidan tekeminen kyllästyttää, kudon välillä jotain muuta. 40 senttiä pelkkää oikeata vaatii väliin vanttuun tekoa. Tilaustöitä on nyt reilun kuukauden työskentelyn verran tekemättä.
Tavoitteena on matkalaukullinen kudontatöitä, joita voisi lähteä kesällä myymään Tampereen Sorsapuistoon. Laukku ei tahdo täyttyä, sillä tutut tilaavat niin paljon töitä.
– Tarkoitus on pistää puistossa samalla putkipihdit myyntiin. Niillä on jo tienattu eläkerahat. Kutominen on tuonut uusia ulottuvuuksia elämään.
Toinen vaihtoehto kutomiselle olisi ollut puutyöharrastus, mutta tarvittavat työstökoneet eivät mahdu tamperelaiskaksioon.
– Minulla on nojatuoli, joka pitäisi verhoilla ja sisuskalut korjata. Opettelen vielä senkin homman, Lipponen uhkailee.
Juna- ja lentomatkoilla kutominen on hyvää ajankulua.
– Kutominen tekee hyvää aivoille. Opettelet koko ajan uutta. Aluksi ohjeen lukeminen on ihan hebreaa. Sitten siihen pääsee pikkuhiljaa sisälle ja hoksaat sen kuvion. Joillakin kielen opiskelu ajaa saman asian, mutta minulle kielet eivät tartu päähän.