Korjausrakentaja on moniosaaja
Rakentaja-lehti 30.9.2022Työtehoseura ja Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keuda kouluttavat nuorista ja vanhemmista korjausrakentamisen erikoisosaajia.
Keravalla korjataan noin satavuotiasta pientä puutaloa, jossa alun perin asui 2 perhettä, mutta sen jälkeen se toimi pitkään saksalaisena päiväkotina. Pikkuruista taloa korjaavat Keski-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä Keudan korjausrakentamisen opiskelijat.
– Olen alkuperäiseltä koulutukseltani nuoriso-ohjaaja, mutta huomasin pian, että ehkä se ei olekaan minun juttuni. Äiti ehdotti jo 9. luokalla, että tulisiko minusta rakentaja. Silloin ihmettelin sitä, mutta oikeassahan äiti lopulta oli, pintakäsittelyn opiskelija Oona Kolehmainen sanoo.
Kolehmainen on juuri viettänyt aikaa kuukulkijan ohjaksissa. Hän raaputtaa pahimpia rosoja irti ja pohjamaalaa talon vanhaa peltikattoa. Hän on tykännyt siitä, että opintoihin kuuluu aidoissa korjauskohteissa työskentely.
– Minulle sopii koulutus, jossa pääsee aidosti tekemään jotain. Olen tykännyt käytännön työstä tässä kohteessa. Ensin pelotti, että miten pärjään kuukulkijan korissa, mutta ei se sitten kuitenkaan pelottanut yhtään. Peruskorjaus kiinnostaa minua, voisin kuvitella tekeväni sitä enemmän.
Kolehmainen on osa noin 20 opiskelijan joukkoa, joka korjaa taloa tuntiopettaja Juha Alaraatikan lempeässä ohjauksessa. Työmaan vetovastuu on kokeneemmalla opiskelijalla, Voitto Savolaisella, jolle projektin vetäminen on osa opintoja.
– Osa opiskelijoista suorittaa täällä TE-toimiston kautta 6–9 kuukauden korjausrakentamisen koulutusta, osa on oppivelvollisia. Todella suuri osa on alanvaihtajia, Alaraatikka kertoo osallistujista.
Keudan korjausrakentamisen opetus tapahtuu pitkälti käytännön työssä. Opinahjolla on vuosittain pari kohdetta, joissa opiskelijat pääsevät oppimaan kädentaitoja konkreettisesti. Kivenhakkaajan mökiksi kutsutussa kohteessa tehdään aumakaton pesu, puhdistus ja maalaus, ulkoseinien ikkunapielien puhdistus, kunnostus ja maalaus, sokkelin kunnostus, hulevesien ohjaus, tavaroiden poisvienti, purkutyöt ja siivous. Lisäksi opiskelijat oppivat telineasennusta ja kuukulkijan käyttöä.
Alaraatikan mukaan työmaakokemus on todella tärkeää korjausrakentajille, eikä koulu aina saa niin monia työmaita, kuin olisi tarve. Jos hän saisi ylimääräistä rahaa sen verran kuin haluaa, opettajalla olisi yksi unelma.
– Ostaisin 1970–1980-lukujen rivitaloja. Siinä tulisi kaikki peruskorjauksen oleelliset asiat vastaan.
Pintakäsittelyn opettaja Suvi Höglund on ehtinyt olla vuoden töissä Keudassa. Aikaisemmin hän opetti samaa alaa Vantaan Variassa. Hänellä on parikymmentä opiskelijaa, joista osa on paikalla kohteessa.
– Tämä kohteessa tehtävä työ on sitä parasta opetusta. Vaikka emme pääse tekemään tässä julkisivun ulkomaalausta Keravan tekemän päätöksen takia, saimme toisen kohteen, jossa sitäkin päästään tekemään.
Kivenhakkaajan mökin ikkunat irrotetaan ja viedään koululle, jossa opiskelijat kunnostavat ne vanhaa arvostaen. Se on oma tutkinnonosansa. Kohteessa on myös päästy harjoittamaan salapoliisintyötä, kun on selvitelty, mitä maaleja on käytetty ikkunapokien, katon ja julkisivun maalaamiseen.
– Se oli hauskaa, kun testasimme maaleja Tikkurilan testipaketilla, opiskelija Oona Kolehmainen kertoo.
Käytännön työtä
Myös Työtehoseuran Variston toimipisteessä on vilskettä ja meininkiä, kun työsalissa opetellaan vesieristämistä.
– 6–9 kuukauden korjausrakentaja-koulutukseen tulee pääosa opiskelijoista TE-toimiston kautta, mutta myös omaehtoisia kouluttautujia on. Opiskelijat ovat aikuisia ja tulevat hyvin erilaisista taustoista. Alanvaihtajien määrä on kasvanut selvästi, koulutuspäällikkö Mikko Myller Työtehoseurasta kertoo.
Talonrakennuksen opettaja Pohto Salonen arvelee, että suosio johtuu rakennusalan fyysisyydestä.
– Halutaan päästä tekemään konkreettista työtä. Meillä oli koulutuksessa yksi lentäjäkin koronan aikana. Monella saattaa olla taustaa alalle harrastusten kautta. On hyvä, kun näillä alanvaihtajilla on jo työelämätaidot valmiiksi hallussa, kun nuoremmilla opetus lähtee usein kellon opettamisesta, Salonen toteaa.
Koulutuksen loppuun suorittaneiden määrä vaihtelee.
– Joskus sitä saa kaikki maaliin, joskus muutama lähtee matkalla, osa tosin alan töihin. Koulutuksesta valmistuneiden työllistymisprosentti on noin 60:n kieppeillä, Salonen kertoo.
– Pohto saa opiskelijat työllistettyä hyvin. Meillä on paljon yrityksiä yhteistyökumppaneina, mikä auttaa siinä, että 35–40 prosenttia opiskelusta tapahtuu työssäoppimisena koulutussopimuksella, Myller kertoo.
Korjausrakentaja-koulutuksen sisältö riippuu opiskelijan henkilökohtaisesta opintosuunnitelmasta, mutta useimmiten siihen kuuluvat muun muassa elementtiasennukset sekä perustus-, vedeneristys- ja laatoitustyöt. Usein myös asbesti-koulutus on osana kokonaisuutta.
– Teoriaopintoja on yhtenä päivänä viikossa ja loput 4 päivää vietetään työsalissa tai työmailla. Opiskelijat ovat esimerkiksi toteuttaneet näiden meidän omien tilojemme märkätilojen remontin, Myller sanoo.
Märkätilojen ja keittiöiden uudistamiset ovat useimmissa asuntoremonteissa ne tärkeimmät kohteet.
– Me olemme keskittyneet korjausrakentamisen opetuksessa tällaisiin työllistäviin taitoihin. Esimerkiksi perinnerakentaminen ja siihen liittyvä korjaus ei hirveästi työllistä, vaikka sellaisenkin osaajia tietysti tarvitaan, Salonen toteaa.
Korjausrakentajat ovat joustavia
– Uudisrakentaminen ja korjausrakentaminen vaativat omanlaisiaan osaajia. Korjauksia suunnitellaan hankkeen edetessä ja yllätyksiä tulee. Vaatii vähän erilaista hereillä oloa ja valppautta, Mikko Myller toteaa.
– Korjauksessa korostuvat enemmän myös sosiaaliset taidot, kun työt risteävät kaiken aikaa ja koko porukka on usein samaan aikaan mukana työmaalla. Joutuu ehkä tekemään enemmän yhteistyötä, Pohto Salonen miettii.
Myllerin ja Salosen mielestä tietynlainen vastuun ottaja sopii parhaiten korjausrakentajaksi.
Juha Alaraatikka miettii, että kädentaitoja vaaditaan enemmän korjaus- kuin uudistyömailla.
– Suunnitelmat ovat harvoin tarkkoja, jolloin tarvitaan paljon enemmän paikallasuunnittelua ja soveltamista. Uudisrakentaminen on ehkä hiukan yksinkertaisempaa.
Myller ja Salonen arvelevat, että vaikka rakentaminen lähtisi muuten laskuun, korjaaminen säilyy ja työllistää.
– Kun tekijöitä on ollut rakentamisen buumin aikana vaikea saada esimerkiksi omakotitalojen korjaustyömaille, on muodostunut patoutunutta kysyntää. Kun vasta 1990-luvun lopulta on alettu rakentaa nykystandardien mukaisia pientaloja, on vaikka kuinka paljon vanhempaa kantaa, jossa riittää korjattavaa, Myller toteaa.
Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten