Tätä vuosipäivää ei juhlita
Rakentaja-lehti 18.3.2021
Noin vuosi sitten olin Helsingin kirvesmiesten kevätkokouksessa Kannelmäessä esittelemässä uudistunutta Rakentaja-lehteä. Juteltiin ja syötiin kakkua, mutta ilmassa oli jo uhkan tuntua. Koronavirus oli alkanut levitä Suomessa. Tartuntaluvut olivat vielä pieniä, mutta kättely oli jo lopetettu. Viikko eteenpäin, ja Suomi meni osittain kiinni.
Nyt vuotta myöhemmin olemme edelleen keskellä pandemiaa, tartuntoja tulee rapiat 700 kappaletta päivässä ja ravintolat ovat menneet kiinni. Aivan kuten vuosi sitten, myös syksyllä ja uudestaan joulun jälkeen rajojen yli tuotiin tautia muun muassa rakennustyömaille. Pakkotestausta rajoilla ei ole saatu voimaan, eikä omaehtoinen karanteeni maahan tullessa ole edelleenkään muuta kuin höpöhöpöä.
Uudenmaan sairaanhoitopiirin infektioylilääkäri Asko Järvinen totesi maaliskuussa, että Viron tartunnat ovat heijastuneet pääkaupunkiseudulla muun muassa rakennustyömaiden tartuntoihin. Virossa on parhaillaan meneillään katastrofaalinen koronatilanne. Maiden raja ei ole edelleenkään koronatiivis ja rakentajat maksavat siitä kovan hinnan.
Työmailla on ollut vuosi aikaa kehittää tapoja, joilla tartuntoja voidaan estää. Osa urakoitsijoista on oppinut, osa ei, ja osa ei edelleenkään välitä. Rakennusliiton toimitsijat saavat edelleen jatkuvasti avunpyyntöjä työmaiden työntekijöiltä; sosiaalitilat ovat siivottomia ja liian pieniä, mahdollisuuksia edes käsienpesuun ei ole, koronatartuntoja tulee, mutta työntekijöitä ei informoida asiasta ja edelleen alipalkatut ulkomaiset komennusmiehet asuvat pienenpienissä asunnoissa kylki kyljessä.
Nyt työnantajat odottavat ilmeisesti työntekijöiden maskipakosta hopealuotia koronatartuntojen estämisessä. Onpa eräs nimeltä mainitsematon yritys jo yrittänyt määrittää työntekijöille sakkojakin, jos maski ei pysy päässä. Maski on toki hyvä alku, mutta se ei yksin riitä. Tarvitaan myös aitoja karanteeneja, nopeaa testausta ja erilaisia järjestelyjä työmailla, jotta rakentajien olisi turvallista tehdä työtään.
Ja voisi olla tässä vaiheessa myös ihan fiksua tarkastella sitäkin, onko alan bisnesmalliin kuuluva, halvan työvoiman rahtaaminen Suomeen huonoihin asumisoloihin kaikkein kestävin toimintatapa, oli pandemia tai ei.