Ihana, hirveä peltilehmä
Rakentaja-lehti 25.9.2020
Sain ensimmäisen motorisoidun ajoneuvoni 15-vuotiaana. Se oli mopo, Suzuki PV50 eli tuttavallisemmin Suitsa, jolla pääsin huristelemaan teinirientoihin, kun bussi kulki kavereiden luokse kerran tunnissa ja viimeinen tuli kotiin 21.30.
Ajokortin ajoin heti kun se oli mahdollista, sillä lukioon piti mennä kahdella bussilla ja jos niistä ensimmäinen oli vähän myöhässä, joutui vaihtoa odottamaan Kehä III:n varrella tunnin, satoi tai paistoi. Sitä onnea, kun pääsin isän auton puikkoihin ensimmäistä kertaa.
Opiskelu- ja työurani alun asuin Helsingissä Punavuoressa, enkä tarvinnut yli 10 vuoteen autoa. Omat jalat ja julkinen liikenne toimivat täydellisen hyvin Helsingin ydinkeskustassa, jossa sijaitsivat sekä opiskelu- että työpaikka.
Sitten muutin takaisin vanhaan kotitalooni. Vantaan taajama-alueelle, jossa lähin kauppa on 3 kilometrin päässä ja busseja menee Helsinkiin tunnin välein. Ilman autoa olisi erityisesti nyt korona-aikaan ollut ihan mahdotonta liikkua. Erilaisille kuvauskeikoille olisi pitänyt jättää kokonaan lähtemättä, sillä matka-aika olisi kestänyt puolen tunnin sijaan 1,5 tuntia. Ei kovin tehokasta työaikaa.
Rakennustyömaat sijaitsevat usein paikoissa, joihin ei vielä edes kulje julkista liikennettä. Työntekijöillä on raskaita työkaluja, joita ei hevillä kanniskella mukana metrossa. Ja koska me tavalliset ihmiset saamme tavallista palkkaa, emme voi valita itsellemme perheasuntoa Helsingin keskustassa.
Tuntuu, että auto on ikuinen lypsylehmä, jonka käytölle keksitään loputtomasti uutta maksua ja veroa. Polttoaineiden verotusta kiristettiin taas. Valtionvarainministeriön nerot myös ehdottivat hetki sitten työpaikan parkkipaikkojen verottamista.
Kannatan ehdottomasti julkisen liikenteen käyttöä sekä kehittämistä ja uskon, että autokanta sähköistyy pikkuhiljaa. Täyssähköautojen hinnat ovat kuitenkin edelleen varsin korkeita, ja niiden ostamiseen maksettava hankintatuki on vaivaiset 2 000 euroa. Se ei lohduta hirveästi, kun ladattavan sähköauton hinta on 1,5-kertainen polttomoottorilliseen verrattuna.
Missä vaiheessa kestävämpään liikenteeseen aletaan pyrkiä realistisesti, kunnon porkkanalla, eikä ainaisella kepillä?
Johanna Hellsten, päätoimittaja