Eläkeläinen palaa riitapaikalle
Rakentaja-lehti 24.4.2020Valtakunnansovittelijan toimisto on Leo Suomaalle tuttu työmaa.
Eläkeläinen Leo Suomaan puhelin soi pari kuukautta sitten. Soittaja halusi tietää, olisiko Suomaa mahdollisesti kiinnostunut sivutoimisen valtakunnansovittelijan paikasta.
– Sanoin nukkuvani 2 yötä ennen vastaustani. Rauhallisesti nukuttujen yöunien jälkeen ilmoitin, että nimeni on käytettävissä, Suomaa kertoo.
Työmarkkinakeskusjärjestöiltä kysytään mielipidettä, ennen kuin sovittelija valitaan. Virallinen esitys tehdään työ- ja elinkeinoministeriössä. Sovittelijan työ on Suomaalle entuudestaan tuttua, sillä hän toimi 6 vuotta valtakunnansovittelijan sijaisena. Suomaa avusti tessien synnyssä tarpeen mukaan.
– Jos Esa Lonka oli kesälomalla purjehtimassa, sovittelun hoiti meistä kesälomalaisista se, joka oli lähempänä Bulevardia. En ole viettänyt niin paljon heinäkuun öitä kenenkään muun miehen kuin Tuomas Aarton kanssa, sillä Palvelualojen työnantajilla oli usein kesällä pieniä sopimusriitoja.
Haastatteluaikaan valtakunnansovittelijan toimisto oli tyhjäkäynnillä, sillä teollisuusliittojen sopimukset oli tehty ja muun muassa julkisen sektorin liitot neuvottelivat vielä keskenään. Rakennusliitto pyrkii tekemään tessit ilman valtakunnansovittelijan apua, mutta sovitteluun on mentävä, jos sinne kutsutaan.
Yöllä syntyy tessejä
Suomaa on huomannut, että sopimus syntyy parhaiten kello yhdeltä yöllä. Siihen asti kannattaa jatkaa sovittelua, mutta sen jälkeen tilanne laukeaa hihittelyksi. Suomaa ei ole työurallaan nähnyt tappeluita, vaan erilaisten näkökantojen yhteensovittamista.
– Joskus, mutta vain harvoin, neuvottelussa on käytetty alatyylisiä ilmaisuja.
Valtakunnansovittelija ei tee työehtosopimuksia. Kotiläksynsä tehneet neuvottelijat pärjäävät parhaiten tes-sopimusten tekijöinä.
– Olen tavannut piinkovia neuvottelijoita, joilla on selvä näkemys mitä he tavoittelevat ja kohtuullisen hyvä käsitys siitä, miten siihen tavoitteeseen päästään. Neuvotteluissa tarvitaan joskus sovittelijan apua, jotta synnytys muljahtaa käyntiin. Jos sovittelija erehtyy isän tai äidin rooliin, silloin ei tule hyvää sopimusta.
Suomaa on nähnyt sellaisenkin neuvottelutilanteen, jossa osapuolet eivät tienneet mistä he ovat eri mieltä. Sovittelu onnistui vasta sitten, kun oikeat ongelmat oli tunnistettu.
Työsuojelun uudet haasteet
Kun Leo Suomaa aloitteli uraansa työsuojeluasioiden parissa opiskellessaan työhygienian mittauksia, jokaisena työpäivänä joku kuoli työtapaturmassa. 1990-luvulla oli jo vainajattomia viikkoja. Vuonna 2019 työpaikoilla kuoli 14 ihmistä. Rakentaminen on yhä muita aloja vaarallisempaa: rakennustyömaiden osuus oli 5 kuolemantapausta.
– Nuoriso voi esimerkiksi sanoa, että meluntorjunnassa ei ole saatu minkäänlaisia edistysaskeleita. He eivät tiedä millaista oli työelämä 1970-luvulla. Hyppäys 1990-luvulle oli valtava.
Työsuojelussa tilanne on saatu hallintaan, mutta tehtävää riittää jatkossakin. Työelämä on muuttunut ja fyysisen vammautumisen sijaan henkisen kuormittavuuden ongelmat ovat arkipäivää myös rakennusalalla.
– Häirintä ja epäasiallinen kohtelu työpaikalla, erityisherkät työntekijät, jotka saavat oireita, mutta syitä ei löydetä, Suomaa luettelee.
Koettu kuormittuminen ja altistuminen ovat tärkeässä roolissa työsuojelussa, sillä ne aiheuttavat samalla lailla työkyvyttömyyttä kuin vammautuminen onnettomuudessa. Perinteisessä työsuojelussa riittää, että poistetaan vaaratekijät työympäristöstä.
– Mitkä ovat ne lähestymistavat ilmiöihin, jotka poikkeavat perinteisen työsuojelun toimintatavoista? Esimerkiksi yleinen, ellei yleisin tapa kiusata ihmistä työpaikalla on olla tervehtimättä. Miten ei-mitään poistetaan työmaalta?
Teksti: Jukka Nissinen, Kuva: Kimmo Brandt