Vierailija: Rakentamassa jatkuvan oppimisen työkalupakkia
Rakentaja-lehti 10.2.2022
Jatkuvasta oppimisesta on puhuttu viime vuosina paljon. Keskustelu realisoitui hiljattain toiminnaksi, kun opetushallitukseen perustettiin Jatkuvan oppimisen ja työllisyyden palvelukeskus. Palvelukeskuksella pyritään edistämään työikäisten osaamisen kehittämistä ja osaavan työvoiman saatavuutta. Itse keskus vasta käynnistelee toimintaansa, mutta sille on jo nyt ladattu merkittäviä odotuksia työllisyyden edistämisen suhteen.
Työttömyys ei ole koskaan hyvä asia. Ideaalitilanteessa työttömyysjaksot jäävät lyhyiksi, kun henkilöt siirtyvät saumattomasti vanhasta työpaikasta uuteen. Tämä onkin syy, miksi hallitus on päättänyt panostaa jatkuvan oppimisen edistämiseen. Työssäkäyvien tulisi päivittää omaa osaamistaan ennakoivasti, niin että uuden työpaikan löytäminen olisi tarvittaessa mahdollista ilman hyvinvointia tuhoavaa työttömyyttä.
Itse jatkuvan oppimisen idea ei ole kuitenkaan uusi, sillä tästä löytyy kirjallisuutta jo useiden vuosikymmenien takaa. Aikuisväestön koulutukseen osallistuminen ei ole myöskään mikään uusi asia, sillä jo nyt esimerkiksi ammatillisessa koulutuksessa on Suomessa opiskelijoina enemmän työikäisiä aikuisia kuin alaikäisiä nuoria. Mistä on siis kyse?
Pulmana on ollut jo varsin pitkään se, että omasta osaamisestaan pitävät yleensä huolta ne työntekijät, jotka ovat valmiiksi korkeasti kouluttautuneita. Julkiset koulutuspalvelut näyttävät nykyisellään hyödyttävän vain osaa työntekijöitä. Esimerkiksi pelkän peruskoulun varassa olevia aikuisia ei juuri löydy Työllisyysrahaston tarjoaman aikuiskoulutuen käyttäjistä. Tukea käyttävistä löytyy sen sijaan esimerkiksi juristeja, jotka opiskelevat itselleen työnohessa ammatillista tutkintoa. Tämä ei varmaan ole kovin järkevää julkisen rahan käyttöä.
Tätä rakenteellista ongelmaa koulutuksen kohdentumiseen liittyen pyritään nyt purkamaan uuden palvelukeskuksen avulla. Julkisella sektorilla ei ole ollut aikaisemmin välineitä kohdentaa tukea niihin työntekijäryhmiin, jotka ovat eniten osaamisen päivittämisen tarpeessa. Tuen kohdentaminen työttömyysriskissä oleviin työntekijäryhmiin on perusteltua, mutta se ei tule olemaan ainakaan alussa helppoa. Vanhoilla toimintatavoilla ei voida luoda tarvittavaa muutosta. Uusi toiminta vaatii ajattelutavan muutosta ja uuden oppimista asiaa hoitavalta virkamieskoneistolta. Onneksi jatkuvaa oppimista tuetaan Suomessa niin avokätisesti.
Keskustelusta unohtuu usein myös se tosiseikka, että suurin osa oppimisesta tapahtuu työtä tekemällä. Eri arvioiden mukaan jopa 80 prosenttia työntekijän uran aikaisesta oppimisesta on työssäoppimista. Uusien työkalujen ja ohjelmistojen opettelu on osa monen työpaikan normaalia toimintaa eikä siihen tarvita erillisiä kursseja. Parhaimmillaan suomalainen koulutusjärjestelmä onnistuu luomaan nuorille niin hyvän pohjan uuden oppimiselle, että he pärjäävät työelämässä ilman ylimääräistä apua siirtyen tarvittaessa jouhevasti yhdestä työstä toiseen.
Koulutusjärjestelmän resurssipula ja rapautuminen voivat kuitenkin johtaa siihen, että entistä useampi nykyinen nuori tarvitsee tukea uuden oppimisessa tulevan työuran aikana. Siihen Suomella ei ole varaa. Mikään palvelukeskus tai jatkuvan oppimisen työkalu ei riitä, jos tulevaisuuden työntekijöiden oppimisen perusteet eivät ole kunnossa.