Työntekijäammateissa on korkea kuolleisuus

Rakentaja-lehti 17.3.2023

Alkoholilla on osuutta asiaan, mutta se ei selitä kaikkea.

Helsingin yliopiston väitöstutkimuksessa havaittiin miehillä 31 ja naisilla 11 korkean kuolleisuuden työntekijäammattia. Näissä korkean kuolleisuuden ammateissa työskenteli neljännes kaikista miespalkansaajista ja kymmenesosa naispalkansaajista.

Korkean kuolleisuuden ammatteja molemmilla sukupuolilla olivat tarjoilijat, siivoojat, kiinteistönhuoltajat, lehden ja mainosten jakajat, pakkaajat ja lajittelijat sekä rahdinkäsittelijät ja varastotyöntekijät. Miehillä kuolleisuus oli korkeaa myös useilla rakennustyöntekijöillä, konepaja- ja valimotyöntekijöillä sekä kuljetustyöntekijöillä.

Suuressa osassa ammateista ammatin korkeasta kuolleisuudesta selittyi ainakin osa, kun koulutus, tulot, työttömyys ja toimiala huomioitiin.

Pieni palkka, työttömyys ja alkoholi

Väitöstutkimuksen tekijä, erikoistutkija Hanna Rinne Kelan tutkimusosastolta, on viettänyt koko tukijanuransa sosioekonomisten terveyserojen äärellä.

– Niitä on tutkittu Suomessa paljon, mutta silti ne erot ovat suuria. Minua kiinnosti pureutua syvemmin siihen, mikä tietyissä ammateissa on korkean kuolleisuuden syynä, Rinne kuvaa.

Rinne keräsi aineistonsa erilaisista rekistereistä; mukana on kaikki palkansaajat vuodelta 2000. Samalta vuodelta haettiin heidän tulonsa, koulutuksensa ja työttömyytensä sekä Tilastokeskuksen rekisteristä kuolinpäivä ja kuolinsyy vuoden 2015 loppuun saakka.

Korkeaan kuolleisuuteen vaikuttivat rakennusalalla taustatekijät kuten alhainen tulotaso ja työttömyys. Tarkasteltaessa 8:aa rakennusalan ammattia kaikissa näkyi myös alkoholi yhtenä kuolleisuuden taustatekijänä.

– Kaikki rakennusalan tutkituissa ammateissa kuolleisuus olisi ollut korkealla ilman alkoholinkin vaikutusta, mutta muutamassa alan ammatissa alkoholikuolleisuus selitti yli puolet kuolleisuudesta. Niitä ammatteja olivat muurarit ja laatoittajat, putkiasentajat ja -eristäjät sekä rakennusalan työntekijät ja avustavat työntekijät, Rinne listaa.

Rinteen mukaan elämäntavat ja työolot vaikuttavat toisiinsa.

– Yksilön syyllistäminen esimerkiksi alkoholin käytöstä ei kannata, työoloihin vaikuttaminen on tehokkaampaa. Terveyseroja kaventavien toimenpiteiden tulisi kohdentua aiempaa enemmän korkean kuolleisuuden työntekijäammatteihin. Vielä tärkeämpää on paneutua juurisyihin kuten haitallisiin työoloihin, Rinne toteaa.

Rakentajat käyttävät paljon terveyspalveluita

Rinteen väitöskirjan toinen puoli käsitteli terveydenhuollon palvelujen käyttöä. Siinäkin näkyi selkeästi, että työntekijäammateissa niitä käytetään enemmän. Rinne tarkasteli tilannetta Oulun seudulla.

– Tarkasteltujen miesten osalta esimerkiksi rakennusalan työntekijät käyttivät keskiarvoa enemmän terveyspalveluita. Naisten kohdalla toimistotyöntekijät käyttivät niitä eniten. Työntekijäammateissa olevien miesten osalta on kuolleisuus huomioiden selvää, että terveyspalveluiden käyttö oli silti riittämätöntä, Rinne arvelee.

– Onko kyse siitä, että kiinnostus omasta terveydestä ei ole niin korkea ja hoitoon ei hakeuduta ajoissa? Tutkimuksessa näkyi, että terveydenhuollon työntekijät käyttivät palveluita enemmän kuin muut, voiko se johtua siitä, että ovat kiinnostuneempia ja myös tietoisempia palveluista?

Rinne nostaa yhdeksi ongelmaksi sen, mitä myös Rakennusliitossa on huomattu; pienet työnantajat pitäisi vakuuttaa siitä, että työterveyspalveluiden tarjoaminen omille työntekijöille on kannattavaa.

– Työterveyshuollon puute on yhteydessä vähäisempään terveyspalveluiden käyttöön. Julkinen puoli ei pysty paikkaamaan vajetta.

Työntekijäammattien korkeampi kuolleisuus ei ole uusi ongelma. Onkin kysyttävä, miksi tilanne ei muutu?

– Näin on, vaikka Suomessa on jo pitkään tavoiteltu terveyserojen kaventumista. Silti olemme edelleen kärkipäässä, kun verrataan terveyseroja EU-tasolla. Tämä koskee erityisesti miehiä, naisilla terveyserot ovat pienempiä. Onko kyse esimerkiksi siitä, että Suomessa ammatit jakautuvat vahvemmin sukupuolen mukaan kuin monissa muissa EU-maissa? Rinne pohtii.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen