Taksissa barrikadeille
Rakentaja-lehti 9.2.2024Buridanin aasi puntaroi kahden yhtä houkuttelevan heinätuppaan välissä kummasta söisi. Ja kun ei saa päätettyä, kuolee nälkään. Vanhaa tahdonvapauden kuvausta on kritisoitu siitä, että jumittaminenkin on päätös.
Urakka tunnetusti kusee, jos alkaa aasia neuvomaan. Mielessä silti käy; entä jos aasi haukkaisi reippaasti pois siitä tuppaasta, jolla ei ole todellisia budjetti- tai työllisyysvaikutuksia. Ja henkensä pitimiksi sitten siitäkin, jolla on. Tupasratkaisu edellyttäisi, että aasi kaikelta vapaudeltaan malttaisi eritellä mielessään, miksi kuviot ovat pielessä.
Lainkuuliaisuutemme on maailmanluokkaa. Se on puolustamisen arvoista. Välillä, esim. EU-normeihin liittyen, on voinut melkein kuulla saksanpähkinän halkeavan pakaroidemme välissä. Rakennusalalla on saatettu ottaa paikka paikoin vähän rennomminkin.
Lait päättää eduskunta. Jos se olisi hallitusten tehtävä, miksi eduskunnassa edes äänestetään? Liike-elämä toki säästäisi, kun tarvitsisi lobata vain kesällä 4 vuoden välein. Sotekin olisi ratkaistu kertalaakista jo 2005.
Poliittista lakkoa, uhanalaista lajia, on tavattu maassamme vain harvoin. Stadissa oli joitain protesteja 2018 taksiuudistuksen edellä. Nykyiset päähallituspuolueet pitivät silloin visionsa. Porukka ja hinnoittelu ainakin vaihtui, ehkä jotain muutakin? Muun muassa sanan taksijono merkitys.
Hallitus tavoittelee selkävoittoa työmarkkinoilla. Jos ay-liike ei nyt reagoisi, milloin sitten? Yöllä taksin takapenkillä ei käännetä enää kelloa taaksepäin.
Moni rakentajakin saattoi vaalien aikaan ja vielä leikkauksista kuullessaan ajatella, että sosiaalipummit kuriin vaan. Kun omavastuupäivien lisäämisen, lomakorvauksen jaksotuksen, työssäoloehdon pidentämisen ja päivärahan porrastuksen yhteisvaikutus paljastuu tiliotteelta, voi joku vielä soitella kansanedustajalleen. Minkäs rakentajat tuleville talville voivat.
On myös letkauteltu kommareista ja mafiasta. Voisi vaihteeksi letkautella siitä, kuinka tasapuolisesti neuvotellen paikallinen sopiminen sujuukaan yrityksissä, jotka tuovat kolmansista maista työntekijöitä ketjuihin. Ja mitä se palkkojen ja pienten paikallisten yritysten suhteen tulevaisuudessa tarkoittaa.
Väestökehitys kertoo, että oma kansamme ei riitä hyvinvoinnin ylläpitämiseen. Sosiaalinen valmiutemme vastaanottaa maailmalta töihin saapuvat ihmiset ei ole aivan maailman huippua. Yhteisen, sopimiseen ja luottamukseen nojanneen työmarkkinakulttuurin hylkääminen ei asiassa ainakaan auta.
Jyrki Ojanen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja
Kuva: Kimmo Brandt