Pelkät numerot eivät kerro mitään
Rakentaja-lehti 13.3.2020
Tilastokeskuksen erikoistutkija Anna Pärnänen tulkitsee työkseen työmarkkinoita koskevia tilastotietoja. Mitä ne kertovat työsuhteiden ja työnteon tapojen muutoksesta maassamme?
– Tilastokeskuksessa on kerätty tietoa työmarkkinoista jo 60 vuotta. Yksityiskohtaista tietoa meillä on viimeisten 20 vuoden ajalta. Sen perusteella vakituisessa kokoaikatyössä käyvien palkansaajien osuus, 65 prosenttia työvoimasta, ei ole muuttunut.
Lopun 35 prosentin sisällä sen sijaan on tapahtunut muutoksia: määräaikaisessa työsuhteessa olevien työntekijöiden määrä on hiipunut, ja yksinyrittäjyys, freelancer-työskentely – maatalousyrittäjyyttä lukuun ottamatta – on nostanut päätään.
– Eli vaikka puhutaan, että pätkätyöt ovat lisääntyneet, ei työmarkkinoilla ole tapahtunut rakenteellista muutosta. Itsensä työllistävien määrä on kasvanut, ja kasvu on ollut suurinta media-, rakennus- ja kuljetusaloilla. Myös osa-aikatyö on lisääntynyt, vaikka Pohjoismaista meillä tehdään yhä vähiten osa-aikaista palkkatyötä.
Rakennusalan yrittäjillä pyyhkii hyvin
Muutama vuosi sitten julkaistussa artikkelissaan Pärnänen vertaili yrittäjien ja palkansaajien tuloja verotietojen valossa. Siinä missä monilla aloilla yrittäjien palkkataso jäi selvästi jälkeen palkansaajista, rakennusalalla yrittäjillä oli sama – tai jopa parempi – tulotaso kuin palkansaajilla.
– Siihen on varmasti useampiakin syitä. Arvelen yhdeksi syyksi sitä, että alalla ollaan hyvin tietoisia TES-tason palkasta. Markkinoilla oleva työvoima tietää, mitä he voivat työstään pyytää.
Pärnäsen mukaan alan tilannetta selittänee myös se, että rakennusosaamista vaativat työt ovat usein välttämättömiä. Jos vaikkapa katto vuotaa, palkataan ammattimies hätiin viipymättä.
– Lisäksi olemme eläneet hyvän työllisyystilanteen aikaa, ja rakennusmiehistä on ollut jopa pulaa. Ala on kuitenkin hyvin suhdanneherkkä: kun talous kääntyy laskuun, se heijastuu heti rakentamiseen.
Tilastojen valossa vuosina 2005–2019 rakennusalalle on tullut 34 000 ihmistä lisää töihin.
– Yrittäjien määrä alalla on kasvanut. Palkansaajiakin on tullut lisää, mutta yrittäjiä on tullut suhteessa enemmän. Tämä johtunee siitä, että alihankintaketjut työmailla ovat lisääntyneet, kun urakkatöitä pilkotaan yhä enemmän spesifeiksi osa-alueiksi.
Pärnänen huomauttaa, että luvut eivät silti kerro koko kuvaa alan tämän päivän tilanteesta:
– Meillä on paljon ulkomaalaistaustaisia työmiehiä. Moni heistä ei ole rekisteröitynyt Suomeen, joten näistä ihmisistä emme saa tietoja työvoimatilastoihimme.
Miksi tilastot sytyttävät?
Pärnänen itse astui työvoimaan jo varhain silloisessa kotikaupungissaan Kuopiossa.
– Olin 13-vuotiaana pesulassa kesätöissä. Halusimme kaverin kanssa rahaa uusiin farkkuihin, joten kiersimme Puijonkatua ovelta ovelle kysymässä hommia. Viides ovi tärppäsi, ja saimme pesulapestin kuudeksi viikoksi.
Seuraavat kesät kuluivat Kuopion torilla Hanna Partasen maankuuluja kalakukkoja, lihapiirakoita, munkkeja ja riisipiirakoita myyden. Sieltä tie vei Jyväskylän yliopistoon, josta Pärnänen väitteli yhteiskuntatieteiden tohtoriksi organisaatioiden ikäpolitiikoita koskevalla tutkimuksellaan. Tilastokeskus on työllistänyt vuodesta 2001.
– Tilastot heijastavat aikaansa. 1980-luvun lopulla alettiin kerätä tietoa osa-aikatyöstä ja 90-luvulla määräaikaistyöstä. Viime vuosina on kartoitettu nollasopimuksia ja tarvittaessa työhön kutsuttavia työntekijöitä sekä alustatyöntekijöitä. Työelämän haasteet ovat erilaiset kuin 1950–70-lukujen rakennemuutoksen ja Ruotsiin muuttoliikkeen aikaan. Silloin tapetilla oli toimeentulon niukkuus.
Pärnänen sanoo, että Tilastokeskuksessa on työnjako tilastonikkareihin ja sisältöasiantuntijoihin.
– Sisältöasiantuntijana tehtäväni on ymmärtää työelämän ilmiöitä, ja tämä on näköalapaikka siihen, mitä työmarkkinoilla tapahtuu. Tässä työssä tajuaa myös sen, miten paljon lainsäädäntötyöhön tarvitaan lukujen avaamista ja selittämistä.
Pärnänen kuuluukin työministeriön kokoamaan riippumattomaan tutkijaryhmään, jonka tavoitteena on pohtia keinoja, joilla työllisyysasteemme saataisiin nostettua 75 prosenttiin.
– Meillä on useampia tietolähteitä, esimerkiksi työnvälitysrekisteri ja väestölle tehtävät kyselyt. Mutta vasta keväämmällä voin kertoa ensimmäisistä ehdotuksistamme tarkemmin.
Teksti: Sanna Pöyry, Kuva: Antti Kirves