Onko hyvä asunto kansalaisoikeus?
Rakentaja-lehti 9.2.2024Kuntien maapolitiikka toimii nykyään enemmän markkinavoimien ehdoilla. Se voi vaikeuttaa asumisolojen parantamista.
1980-luvulla kunta hankki raakamaata ja laati kaavan. Sen jälkeen kunta myi tai vuokrasi kaavoitettua maata ja sai tuloja. Kuntien maapolitiikka muuttui vuosituhannen taitteessa, kun maankäyttösopimukset ja kumppanuuskaavoitus yleistyivät. Maanomistaja ja kunta sopivat, kuinka kaavoituksesta saadut hyödyt jaetaan.
– Tutkimuksessani piirtyy kuva kumppanien voimistuneesta sananvallasta kuntakaavoittajaan nähden. Eräs haastateltava sanoi, että kumppanuuskaavoituksessa kaavoittajan valta on kuin narulla ohjaamista, tutkija Mika Hyötyläinen toteaa.
– Valtion ja kuntien maapolitiikkaan on tullut yrittäjähenkisiä, maanvuokraa maksimoivia piirteitä, jotka rajoittavat pyrkimyksiä vähentää kaupunkien eriarvoisuutta.
Hyötyläinen on tutkinut muun muassa maa- ja asuntopolitiikan muuttuvia ja ristiriitaisia keinoja ja tavoitteita Suomessa. Uppsalan yliopistossa tutkijanpestiään lopettelevalta Hyötyläiseltä ilmestyy helmikuussa vertaisarvioitu Urban Inequality in Finland -kirja.
Maapolitiikan muutosten kanssa samaan aikaan on tapahtunut käänne asuntopolitiikassa.
– Vielä 1970-luvulla asumista pidettiin kansalaisoikeutena ja julkinen valta tuki asuntopolitiikallaan ihmisten asumisolojen parantamista.
Hyötyläisen mukaan markkinavoimille on annettu suurempi valta asuntomarkkinoilla. Valtion ja kuntien tehtäväksi on jäänyt erityisryhmien, kuten eläkeläisten ja opiskelijoiden asuntojen rakentaminen.
Kaupungit kamppailevat toisiaan vastaan
Hyötyläisen mukaan hyvinvointiyhteiskunnassa kaikille kuuluvasta mahdollisuudesta asua laadukkaassa asunnossa on siirrytty moraalipaniikin vaiheeseen, jossa pelätään väärien ihmisten hyötyvän julkisesti rahoitetusta asuntotuotannosta.
– Keskiluokka halutaan ajaa yksityisille asuntomarkkinoille. Ei haluta, että keskituloinen kotitalous asuisi valtion jollain tavalla subventoimassa asunnossa. Aiemmin markkinoiden ei uskottu tuottavan asumisen kautta tapahtuvaa hyvinvointia kaikille, jolloin valtion pitää tehdä interventioita.
Hyötyläisen mukaan julkinen tuki halutaan kohdistaa erityisryhmiin.
– Jotkut puhuvat asuntomarkkinoiden väliinputoajista, mutta se termi ei kerro yhtään mitään. Silloin puhutaan vain yksilön ongelmista, ei asuntomarkkinoiden epätäydellisestä toiminnasta.
Aiemmin suomalainen asuntopolitiikka on ollut taloussuhdanteisiin nähden vastasyklistä. Petteri Orpon (kok.) hallituksen toimettomuus näyttää poikkeavan tästä kaavasta.
– Olemme taas talouskriisissä, jolloin valtion apu olisi tervetullutta jopa markkinoiden näkökulmasta.
Hallituksen ohjelmassa on monia heikennyksiä, jotka kohdistuvat suoraan köyhimpien asumismenoihin, kuten yleisen asumistuen pienentäminen ja tulojen tarkempi huomioiminen tukea laskettaessa.
– Nyt ollaan asuntomarkkinoilla tekemässä heikennyksiä sekä kysyntään että tarjontaan yhtä aikaa.
Hyötyläinen pelkää, että asuinalueiden eriarvoistuminen eli segregaatio ja gentrifikaatio saattavat pahentua Orpon hallituksen toimien takia. Tämä näkyy myös kuntien välisen kilpailun kiristymisenä.
– Aiemmin aluepolitiikalla tuettiin alueiden tasapuolista kehittymistä. Nyt sanotaan, että kaupungit kilpailkoot keskenään.
Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves