Noutokahvia moneen makuun - Rakennusliitto

Takaisin

Noutokahvia moneen makuun

10.2.2022

Kun lunta tulee kuin aisaa, on täydellinen päivä lähteä pitkälle kaupunkivaellukselle ja särpiä sumppia lämmikkeeksi siellä sun täällä. Mistä kannattaa napata kahvi mukaan silloin, kun aikaa on rajallisest

Kun lunta tulee kuin aisaa, on täydellinen päivä lähteä pitkälle kaupunkivaellukselle ja särpiä sumppia lämmikkeeksi siellä sun täällä. Mistä kannattaa napata kahvi mukaan silloin, kun aikaa on rajallisesti?

Viisi kaupunginosaa, viisi kupillista

Tammikuisena tiistaiaamuna kello 10.50 satun yhteen Kampin alueen pienistä K-marketeista, kuten muutama lounastaukoa pitävä rakennusmieskin. Kaupan kahvinurkka on siisti ja kiva – ja sumppi hyvää! Termoksesta annosteltavan lappeenrantalaisen Lehmus Roasteryn suodatinkahvin maku on miellyttävä, pehmeän hapokas ja harmoninen. Myös lämpötila on oiva: ei liian kuuma vaan juuri sopiva pakkasen kohmettamalle kävelijälle. Lisäksi kahvi maistuu tuoreelta. Pieni pahvimuki irtoaa 1,50 eurolla. Lisäpisteet esillepanosta, jossa pavut ovat näytillä.

Puolisen tuntia myöhemmin tutkin Lidlin noutokahvitarjoomaa. Sähkötalon Lidlin viereinen kebab-pizzeria pursuaa läheisen työmaan väkeä, ja myös Lidl Deli Corner -hyllyn edessä miehiä on jonoksi asti. Koska Lidlissä – ainakaan tässä myymälässä – ei myydä itse keitettyä kahvia, Deli Cornerin kylmät kahvijuomat eli Milbona-tuotemerkin Latte Macchiato ja Cappuccino ovat ainut vaihtoehto. Nappaan jälkimmäisen (1,25 e) hyllystä ja palaan ulos tuiskuun. Kahvijuoma maistuu samalta kuin monien automaattien cappuccinot: makealta maitojauheelta ja maltodekstriiniltä. Kun mietin sitä, miten maukkaita Lidlin paistopisteen tuotteet ovat, tämä esanssimainen kahvijuoma jää maussa kauas niistä.

Iltapäivällä yhden aikaan olen jo Töölössä, yhdessä Mannerheimintien vilkkaimmista risteyksistä. Lounaan jäljiltä kahvihammasta kolottaa, joten suuntaan kulman R-kioskiin. Kahvipisteessä on kolmea kuppikokoa sekä erikoiskahveja. Pienessä suodatinkahvissa (2 e) Pauligin Guatemalaa on miellyttävä, lempeän suklainen maku vailla kioskikahveille monesti tyypillistä kitkeryyttä. Omaan, tujua ihannoivaan makuuni kahvi on turhan laihaksi keitetty. Plussaa siitä, että kahvipöydän ohella kioskissa on kaksi ikkunapöytää, joista voi sumppia särpiessään katsella Manskun vilinää.

Kahden pintaan Hakaniemessä keli muuttuu ikäväksi, ja poikkean Ympyrätalon S-markettiin. En tiedä, saako S-ketjun marketeista noutokahvia eli kysäisen. Sympaattinen vartija lähtee opastamaan kahvipisteelle keskellä myymälää. Sumppi on halpaa: kaikki erikoiskahvitkin ovat vain euron. Ikävä kyllä suomalaisen JOBmeal-automaatin café au lait’ssa on yhdentekevä maku, eikä juoma ole järin lämmintäkään. Jonkun mielestä ehkä ”hintaansa ookoo”; omalla listalla ”ei jatkoon”. Kahvipistekin on epäsiisti.

Sama fiilis jää runsasta tuntia myöhemmin Kruununhaassa, jättimäisen työmaan viereisen Alepan Kaffe Kulmassa. Euron hintainen Autobar-automaattisumppi – nyt valitsen suodatetun – ei herätä tuntemuksia. Kokonaisuus on valju, litkumainen. Pirteä keltainen muki kompensoi kahvipisteen tylsyyttä.

Testin myötä käy hyvin selväksi, etteivät automaattikahvit pärjää itse keitetyille. Minä ainakin mieluusti maksan 50 senttiä tai euron lisää – ja nautin kahvihetkestäni.

Teksti ja kuvat: Sanna Pöyry