Näin ammattitautia tutkitaan
Rakentaja-lehti 9.6.2023Työterveyslaitoksen laboratorioissa kuplii keitoksia, joiden avulla etsitään syyllistä esimerkiksi ammatti-ihotauteihin.
Ikävä ihottuma käsissä, joka jostain syystä rauhoittuu lomalla ollessa? Kortisonivoide auttaa, mutta aina töihin palatessa ihottuma pahenee uudelleen? Tässä vaiheessa oma työterveyslääkäri, terveyskeskuksen tai erikoissairaanhoidon lääkäri saattaa epäillä ammatti-ihottumaa, jonka joku työssä käytettävistä kemikaaleista saa aikaan. Tässä vaiheessa lääkäri tekee lähetteen Työterveyslaitokseen.
– Minä tai toinen ihotautilääkäri Marja Pesonen luemme lähetteen ja jos meidän mielestämme näyttää siltä, että kyseessä ammatti-ihotautiepäily, sen tutkimista on perusteltua jatkaa meillä. Tämän jälkeen pyydetään työnantajan vakuutusyhtiöltä maksusitoumusta tutkimusten tekoon, apulaisylilääkäri Sari Suomela Työterveyslaitokselta kertoo.
Maksusitoumuksen varmistuttua hoitajat ottavat yhteyttä potilaaseen ja kysyvät halukkuutta tulla tutkimuksiin. Sen jälkeen sovitaan sopiva ajankohta ja potilasta ohjeistetaan, mitä hänen pitää tuoda mukanaan.
Kun ammatti-ihotautia selvitetään, menee siinä potilaan osalta aikaa 5 arkipäivän verran. Tutkimuksiin kuuluu aluksi kattavat haastattelut, jotta ongelman jäljille päästään paremmin. Lääkärit myös tarvitsevat käyttöönsä työpaikkaselvitykset ja työpaikan riskikartoitukset sekä kaikki tautiin liittyvät potilastiedot eri lähteistä.
Tieto saadaan selkänahasta
Monelle lienee tuttu klassinen ihon pistokoe, jolla selvitetään allergioita. Ammatti-ihotauteja selvitetään hieman eri tavalla ja siihen menee aikaa. Kyseessä on epikutaani- eli lapputesti. Siinä potilaan selkään kiinnitetään ihoteippiin kiinnitettyjä alumiinikuppeja, joissa on allergeeneja, yksi kutakin kuppia kohden.
– Jos allergeeneja on niin paljon, etteivät kaikki testilaput mahdu selkään, voidaan niitä laittaa myös esimerkiksi olkavarsiin ja reisiin, Suomela kertoo.
Esimerkiksi rakennusalalla erilaiset epoksiyhdisteet kuuluvat testisarjaan, usein myös esimerkiksi isosyanaatit. Maaleissa käytetään säilöntäaineita, jotka aiheuttavat joillekin ammatti-ihotautia ja niistäkin on oma testisarjansa.
– Se, mitä kaikkia testisarjoja käytetään, riippuu osin siitä, mitä epäillään. Jotta saisimme täyden kuvan siitä, mille kaikelle työntekijä altistuu, pyydämme häntä ottamaan kaikki käyttämänsä aineet mukaan. Ne laimennetaan laboratoriossamme ja niistä tehdään testiaineita. Pyydämme tuomaan kaiken mahdollisen ja sitten raakkaamme ne täällä. Monen voi olla vaikea uskoa, että joku aine, jota käytetään pari tippaa, voisi olla ihottuman aiheuttaja, mutta sitten voikin selvitä, että se oli juuri se.
Erityisesti potilaan itse tuomien aineiden testaus vaatii laboratoriolta paljon työtä. Aineiden käyttöturvallisuustiedotteista tutkitaan, miten paljon ainetta pitää laimentaa, sillä jotain hyvin ärsyttävää tuotetta ei voida sellaisenaan laittaa iholle.
– Testilaput ovat selässä 3 päivää ja niihin laitetaan kunnon teippaukset päälle, jotta ne pysyvät varmasti paikoillaan. Hikoilla ei saisi, siksi potilas on sairaslomalla tutkimuksen ajan. Kun testilaput irrotetaan, iho merkataan tarkasti, jotta nähdään, millä tavalla iho on reagoinut eri allergeeneihin.
Selkä saattaa testin aikana kutista, mutta kivuliasta testauksen ei pitäisi olla. Ihon reaktio luokitellaan +, ++ ja +++ -reaktioiksi.
Toimittajalle näytetään kuvaa, jossa kromin kohdalla on selkeästi ärhäkän näköinen ihottuma.
– Rakennusalalla kromiallergian voi saada tavallisista työssä käytettävistä suojahanskoista. Kromiallergia valitettavasti kroonistuu herkästi. Allergian syntyyn voi riittää se, että ensin ollut ihottuma käsissä, kun on tehty ilman käsineitä töitä. Iho on rikki ja sitten työkäsineestä allergeenit pääsevät syvemmälle ihoon.
Näytön pitää olla pitävää
Ihopuolelle tulee keskimäärin 150 lähetettä vuodessa. Yleensä siinä vaiheessa potilas on jo käynyt läpi monta terveydenhuollon tasoa ja ollaan jo muutenkin pitkällä selvitystyössä. Silti Työterveyslaitoksen kahdelle ihotautilääkärille työtaakka on melkoinen, sillä ammattitaudin diagnosoiminen on tarkkaa työtä. Pääosa epäilyistä vahvistuu testeissä ammatti-ihottumiksi. Potilas ei siis voi enää olla tekemisissä allergisoivan aineen kanssa ja työtä täytyy muuttaa niin, ettei näin enää kävisi.
Välillä kyseessä voi olla työn pahentama sairaus, ei ammattitauti.
– Ammattitaudin on oltava sellainen, että sitä ei olisi puhjennut, ellei potilas olisi ollut kyseisessä työssä. Jos perussairaus hankaloituu työn takia, sitä ei käsitellä ammattitautina.
TTL:n asiantuntijat kirjoittavat auki pitkät perustelut vakuutusyhtiötä varten.
– Esimerkiksi epoksiyhdisteitä työssään käsittelevän potilaan epoksihartsiallergia on melko helppo perustella vakuutusyhtiölle, sillä harva on näiden aineiden kanssa yhtä suuressa määrin tekemisissä vapaa-aikanaan. Nikkeli sen sijaan on hankalampi, kun sitä voi olla esimerkiksi halvoissa koruissa tai metallisissa kellonrannekkeissa.
Useimmiten vakuutusyhtiöt hyväksyvät TTL:n lausunnon, mutta aina niin ei käy.
Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten