Lakkoherkkyys huipussaan
Rakentaja-lehti 22.3.2024Hallitus haluaa suitsia myötätunto- eli tukilakkoja ja poliittisia lakkoja. Asiaa ei tarvitse kummastella, koska tätä poliittinen oikeisto ja elinkeinoelämä haluavat – heikentää ammattiyhdistysliikkeen vaikutusmahdollisuuksia.
Ministeri Satonen perustelee toimien tarpeellisuutta kerta toisensa jälkeen sillä, että kansainväliset investoinnit karttavat Suomea lakkoherkän ammattiyhdistysliikkeen vuoksi. Lapinlahden linnut lauloivat aikanaan osuvasti: ”Miksei asioista puhuta, niiden oikeilla nimillä”. Mitään tilastoituja lukuja tuki- ja poliittisten lakkojen määristä Suomessa en ole nähnyt ministerin väitteidensä tueksi esittävän. Ääneen hän on sen sijaan sanonut, että teemme nyt ennakoivaa lainsäädäntöä. Toisin sanoen: viemme Ay-liikkeeltä tosiasialliset työkalut vastustaa tulevia työelämän heikennyksiä ja oikeuksien rajoituksia.
Kurkataanpa hieman lukuja ajalta ennen Orpon hallituksen aikaa. Tilastokeskuksen arvio työllisten määrästä 6/2023 oli 2,7 miljoonaa työllistä. Kun vuodessa on noin 220 työpäivää, saadaan henkilötyöpäivien kokonaismääräksi 594 miljoonaa. Poliittisia lakkoja on arvioitu olleen viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin 36 000 henkilötyöpäivää vuodessa. Kun tämä luku suhteutetaan 594 miljoonaan henkilötyöpäivään saadaan menetyksen osuudeksi 0,000061. Kolmas nolla pilkun jälkeen on promille ja ensimmäinen luku ilmestyy sadastuhannesosien kohdalla. Kysymys kuuluukin: kuinka pieni luvun pitäisi olla, ettei kansainvälinen sijoittaja kauhistuisi poliittisen lakkoilun aiheuttamaa investointiriskiä.
Tukilakkoja rajataan epämääräisellä kirjauksella. Lakko ei saa aiheuttaa suhteetonta vahinkoa ulkopuolisille yrityksille. Epäselväksi jää se, missä kulkee sallitun ja kielletyn tukilakon välinen raja. Kysytäänkö kenties yritykseltä mielipide vai miten suhteettomuus arvioidaan? Tukilakot ovat yhtä harvinaisia kuin poliittiset lakotkin. Kumpiakaan ei ole heppoisin perustein toimeenpantu. Tuoreimmat tapaukset ovat Keitele Groupin ja Postin kiistat. Keitele Group kieltäytyi solmimasta työehtosopimusta ja Posti halusi väkisin heikentää työntekijöidensä palkka- ja työehtoja työehtosopimusta vaihtamalla. Tukilakkojen rajoittamisella avataan latua niille työnantajaliitoille ja työnantajille, joilla on voimaa toteuttaa työehtojen heikennyksiä.
Niin kutsuttujen laittomien lakkojen sanktioita korotetaan merkittävästi. Käytännössä nämä laittomat lakot ovat työntekijöiden spontaaneja reagointeja yritysten lopettamisiin tai erityisen keljuun kohteluun työnantajan toimesta. Kirsikkana kakun päälle säädetään 200 euron suuruinen yksilölle kohdistuva seuraamusmaksu. Yksilön rankaiseminen kollektiivitoimesta on kyllä melkoinen innovaatio. On selvää, että maksun konkretisoituminen on enemmän teoreettinen kuin todellinen uhka ja siksi voikin kysyä, miksi ihmeessä tämä pitää säätää. Kyse lieneekin epätietoisuuden kylvämisestä ja siitä, että yksittäisen työntekijän motivaatiota osallistua mihin tahansa lakkoon halutaan heikentää.
Työehtosopimusta rikkoville järjestäytyneille työnantajille voidaan tuomita sanktio työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta työtuomioistuimessa. Arvatkaapa, onko näihin hyvityssakkoihin tulossa korotuksia.
Kimmo Palonen, Rakennusliiton puheenjohtaja