EU:n vähimmäispalkkaesitys – tästä siinä on kyse

Rakentaja-lehti 9.12.2020

Pohjoismainen työmarkkinamalli saa vahvistusta komission esityksestä.

Euroopan komissio on tehnyt direktiiviesityksen eurooppalaiseksi minimipalkkalainsäädännöksi. EU:n alueelle ei olla ajamassa samaa minimipalkkaa kaikille, vaan esitys ottaa huomioon maiden erilaiset järjestelmät. Mitä se tarkoittaa suomalaisten ja koko Euroopan työntekijöiden kannalta?

SAK:n kansainvälisten asioiden päällikkö Pekka Ristelä vastaa kansainvälisen edunvalvonnan koordinoinnista ja kehittämisestä. Hän seuraa työssään tiiviisti EU:n päätöksentekoa ja edustaa SAK:ta EU:n Euroopan Talous- ja sosiaalikomiteassa.

Missä vaiheessa keskustelu eurooppalaisesta vähimmäispalkasta sai kunnolla siivet alleen?

– Ajatus itsessään on jo vanha, ja siitä on puhunut sekä ay-liike että monet tutkijat. Viimeisen 3 vuoden aikana aiheeseen ovat ensin tarttuneet Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja esimerkiksi Saksan nykyisen hallituksen ohjelmaan kirjattiin vaatimus eurooppalaisesta minimipalkkalainsäädännöstä.

– Vähimmäispalkka oli viime EU-vaaleissa sosiaalidemokraattisen ryhmän ohjelmassa ja se oli ryhmän ehto Ursula von der Leyenin tukemiseksi komission johtoon. Nimityspuheessaan hän vahvisti komission lähtevän valmistelamaan asiaa.

Ehdotusta on vastustettu. Ketkä ja miksi?

– Vastustajissa on 2 erilaista ryhmää. Ensimmäiseen kuuluvat Ruotsi ja Tanska, jossa sekä työmarkkinajärjestöt että maan hallinto vastustavat esitystä sillä perusteella, että ne katsovat sen vaarantavan maiden työmarkkinamallin. Toiseen vastustavaan ryhmään kuuluvat jotkut itäisen Euroopan maat, jotka ovat muutenkin kriittisiä EU:n sääntelyä kohtaan. Näissä maissa katsotaan, että heidän kilpailukykynsä kärsii, jos palkat nousisivat lainsäädännön myötä. Näiden maiden hallitukset eivät todennäköisesti myöskään pidä siitä, että esityksessä halutaan vahvistaa työmarkkinaosapuolten asemaa, jota esimerkiksi Puolassa on pyritty viime vuosina heikentämään entisestään.

– Suomessa työnantajapuoli vastustaa esitystä perustellen sitä sillä, että se rikkoo EU:n perussopimusta. Komissio on kuitenkin tehnyt esityksensä asiantuntijoiden selvityksen pohjalta ja myös meidän analyysimme on, että koska lainsäädäntö ei pakota johonkin tiettyyn palkkatasoon tai työmarkkinamalliin, on se ihan perussopimuksen mukainen.

Mitä esitys tarkoittaa työntekijöiden kannalta?

– Esityksessä sanotaan, että jäsenmaiden tulee edistää työmarkkinajärjestöjen mahdollisuuksia sopia työehdoista alakohtaisesti tai useampi ala yhdessä. Työntekijöiden kannalta on katsottu, että työehdot ja palkat ovat parempia niissä maissa, joissa niistä on sovittu alakohtaisesti.

– Niissä maissa, joissa on lailla säädetty minimipalkka, ei pakoteta yhteistä tiettyä tasoa, mutta minimipalkkoja määritellessä mukaan pitäisi ottaa työmarkkinaosapuolet. Tarkastelussa pitäisi tulevaisuudessa huomioida ostovoima, elinkustannukset, yleinen palkkakehitys ja tuottavuus. Tällä hetkellä monessa maassa minimipalkan taso on ollut puhtaasti poliittinen päätös.

Entä Suomen kannalta?

– Esitys antaisi velvoitteen edistää sellaista työmarkkinamallia, joka meillä on käytössä eli alakohtaista sopimista. Tätä on kyseenalaistettu viime vuosien keskustelussa Suomessa, on haluttu sopia työpaikka- tai jopa yksilökohtaisesti palkoista ja työehdoista. Nyt komissio antaa tukensa suomalaiselle mallille. Mallissa korostuu vakaus, ennustettavuus ja säällinen palkkataso. Komissio ei myöskään pidä alakohtaista sopimista työllisyyden kasvun esteenä, eikä yleissitovuus ole uhattuna.

– Mielestäni esitys on työntekijöiden kannalta myönteinen. Se vaikuttaisi myös keskusteluun siitä, onko alakohtainen sopiminen hyvä vai huono asia. Esimerkiksi yleissitovuuden poisto, jota jotkin tahot haluavat, voisi olla tämän lainsäädännön hengen vastaista. Vaikka laki ei pakota mihinkään tiettyyn toimenpiteeseen, se kuitenkin määrittää suunnan, mihin mennään.

Miten hanke etenee?

– Esityksestä keskustellaan nyt ensin Euroopan unionin neuvoston virkamiestyöryhmissä, mistä se siirtyy neuvoston käsittelyyn. Myös Euroopan parlamentti aloittelee pikku hiljaa esityksen käsittelyä työelämäasioiden valiokunnassa ja sille nimetään raportööri. Raportööri vastaa parlamentin kannan laatimisesta. Ehkä ensi keväänä alkaa olla tiedossa, minkälaiseksi esitys muokkaantuu.

– Suurin kysymysmerkki on nyt siinä, kuinka moni jäsenmaiden hallituksista vastustaa ehdotusta. Jos riittävän moni vastustaisi, komissio voisi joutua vetämään esityksensä takaisin ja muokkaamaan sitä. Esityksen hyväksyminen vaatii määräenemmistön neuvoston äänestyksessä ja voi olla pitkään epäselvää, meneekö se läpi. Itse en usko, että enemmistö vastustaisi sitä. Kaikilla – kuten Suomella – ei ole vielä kantaa.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen