Painotalo Punamustan pihalla Tampereen Tesomassa odottaa tiukasti pakattuna 2 isoa möhkälettä siirtoa rekan lavalle. Vanhat painokoneet ovat lähdössä kohti uutta elämäänsä Kiinaan. Pihaan ajaa noin 75 tonnia painava Tadono Faun ATF 180G-5. Perässä seuraa lavettiauto, jonka kyydissä matkaavat ajoneuvonosturin vastapainot.

Näin iso ajoneuvonosturi on niin painava, että jos vielä yksikin 12 tonnin vastapaino lisättäisiin autoon, olisi se liian raskas Suomen teille. Siksi hommat hoidetaan yhdessä lavettiauton kanssa.

– Tämän kokoinen auto on käytännössä muutenkin aina erikoiskuljetus, ajoneuvonosturinkuljettaja Nostokonepalvelu RN Oy:n luottamushenkilö Marko Niemenpää kertoo.

Koneessa on kaksi moottoria; ala- ja ylämoottori. Auto kulkee alamoottorilla ja ylämoottori pyörittää nosturin hydrauliikkaa.

30 vuotta töitä

Niemenpää operoi ajoneuvonosturia jo 30 vuoden kokemuksella.

– Suoritin aikoinaan autonasentajan koulutuksen, mutta päätin, että en halua tehdä sitä työkseni. Ajoin kuorma-autokortin ja ajoin jonkun aikaa. Silloin tuli käytyä välillä työmailla ja ajattelin, että ajoneuvonosturin kuljettaminen voisi olla käypäistä hommaa, Niemenpää kertoo.

Niemenpää suoritti ajoneuvonosturinkuljettajan ammattitutkinnon oppisopimuksella, joka suoritettiin Forssan ammatti-insituutin ohjauksessa siten, että teoriaopinnot suoritettiin siellä. Koulutus kesti vuoden ja kortti oli kädessä vuonna 1991.

Työura on sen jälkeen kulunut melkein kokonaan saman yrityksen, Nostokonepalvelu RN Oy:n palveluksessa. Yritys on osa Nostokonepalvelut-konsernia ja toimii Tampereen seudulla.

– Pahimman laman aikaan olin 5 vuotta töissä toisessa yrityksessä. Sitten palasin tänne.

Tyypillisimpiä ajoneuvonosturinkuljettajan töitä ovat erilaiset elementtinostot. Joskus pääsee tekemään vähän toisenlaisiakin kohteita.

– Erikoisin nostotyö itselle oli Särkänniemen vuoristoradan kokoaminen. Sitä tehtiin 2 talvea. Kappaleet eivät olleet erityisen isoja, mutta ne olivat aivan ihmeellisen muotoisia, mikä vaikutti nostoihin.

Niemenpää on ollut yrityksen luottamushenkilönä jo parikymmentä vuotta. Siihen ei mene kovin paljon työaikaa.

– Jokunen riita-asia on ollut, mutta sellaiset menevät yleensä ”ylemmäs” organisaatiossa. Rakennusliitto on aina auttanut, kun sitä on tarvittu, Niemenpää kiittelee.

Työ ei sovi kaikille

Jos työmaan päivä kestää 8 tuntia, kestää ajoneuvonosturinkuljettajan päivä vähintään tunnin pidempään. Kuljettaja tietää harvoin aamulla, missä päin ajelee iltapäivällä, eikä päivän pituudesta usein ole tietoa.

– Palkkauksen osalta sanon sen, että saman saisi säännöllisistä töistä ja siksi moni lähtee näistä hommista muihin töihin, Niemenpää toteaa.

Jos alalle ei vedä työaika eikä palkkaus, mikä siinä sitten on hyvää?

– Jos tykkää isoista koneista ja niillä ajamisesta. Ala on myös muuttunut. Silloin kun valmistuin, asiat olivat paremmin: rakennusliikkeillä oli omat työntekijät ja meidänkin työmme oli säännöllisempää. Nykyään tuntuu siltä, että huomista ei enää ole; kaikki on saatava tehtyä juuri tänään.

Se näkyy kuljettajien ylitöiden määrässä. Niemenpää ei pysty sanomaan, minkä mittainen tyypillinen työpäivä on, mutta joka vuosi ylityörajat tulevat vastaan.

Kun googlettaa termin ajoneuvonosturinkuljettaja, saa tulokseksi työn kuvauksen sijaan listan vapaita työpaikkoja ja rekrytointikoulutusilmoituksia. Alan osaajista on pulaa.

– Töitä riittää, mutta nuoret eivät jää alalle. Sellaiset ihmiset, joiden kanssa minä aloitin työt, ovat jääneet pikkuhiljaa eläkkeelle. Paljon alalla käy uusia työntekijöitä, mutta moni ei ole jäänyt.

Rakennusliiton tuore tamperelainen aluetoimitsija Ville-Veikko Kuusinen on itsekin tehnyt ajoneuvonosturinkuljettajan töitä.

– Täysin arvaamattomat ja epäsäännölliset työajat vaikeuttavat perhe-elämää ja esimerkiksi säännöllistä harrastamista niin paljon, että moni nuori ei pysty jäämään alalle, Kuusinen pohtii.

Työturvallisuus parantunut

– Työturvallisuuden tärkein asia työssäni on osaava radiopuhelinmies. Eli henkilö, joka ymmärtää ja osaa käsimerkit. Myös taakankiinnittäjänä hänen on oltava taitava, Niemenpää sanoo.

30-vuotiseen työuraan on mahtunut joitakin läheltä piti -tilanteita, joissa esimerkiksi maa on pettänyt ison auton alla, mutta mitään vakavaa ei onneksi ole koskaan sattunut.

– Aloitin ajamisen 1970-luvun koneilla, eikä niissä ollut kummoisia valvontalaitteita eli riskejä kyllä oli.

Oman osansa työturvallisuuden parantumiselle on tehnyt se, että nykyään ajoneuvonostureita käytetään oikeasti siihen, mihin ne on tarkoitettu, eli nostoihin.

– Vielä 1990-luvulla kaikki tehtiin nostureilla rakennusten purkuja myöten niin, että kappaleiden painosta oli vain summittainen arvio. Työt tehtiin sillä mitä oli. Tällaiset vaaralliset hommat ovat jääneet käyneet harvinaisemmiksi.

Myös koneet ovat kehittyneet ergonomisemmiksi kuljettajille.

– Ohjaamoissa ei ole enää pitkiä nuppeja, hytit kallistuvat ja niissä on ilmastointi. Alkaa olla sellaista kuorma-autotasoa.

Hytin kallistuminen on olennaista kuljettavan työterveyden kannalta. Kun hytti kallistuu, ei kuljettajan tarvitse kuikuille niska kenossa ylöspäin.

– Niska- ja olkapäävaivat ovat tyypillisiä tässä ammatissa. Vanhoista kollegoistani lähes kaikki ovat jääneet niihin liittyvistä syistä sairaseläkkeelle. Tämä työ myös rasittaa käsiä, sillä työ sisältää paljon staattisia pitoja, Niemenpää selventää työn riskejä.

Nostotyö sujuu ammattilaisen ottein ja kun ensimmäinen painokone on kelkassa, siirrytään kohti seuraavaa. Välillä pohditaan, kenen vastuulla on taakan kiinnittäminen.

– Se, että oikein kenellekään ei kuulu taakan kiinnittäminen, on tyypillistä näille hommille. Ei ole mietitty etukäteen, Niemenpää toteaa ja jatkaa ajoa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Asfalttikallion ja NCC:n asfalttitoiminnan työntekijät ovat sulautuneet yhdeksi tiimiksi tämän vuoden aikana.

Asfalttikallion Nokian koneasemalla kesäkiireet väistyivät muutamaksi päiväksi heinäkuussa, kun kierrätysasfaltin syöttöön tarkoitetun RC-elevaattorin akseli sanoi työsopimuksensa irti. Vaikka koneasemaa huolletaan säännöllisesti, mekaaniset osat ovat kovilla ja korkeat lämpötilat vaativat veronsa.

– Koneistamolta on tullut uusi akseli ja sitä asennetaan parhaillaan, koneasemanhoitaja Marko Vallius kertoo.

Nokian koneasema kuului alun perin NCC:lle, mutta yritysfuusion myötä se päätyi Asfalttikalliolle. Asema työllistää 2 Asfalttikallion työntekijää sekä 2 pyöräkonekuljettajaa, mikä on minimimiehitys isolle asfalttiasemalle. Aseman runko on vuodelta 1992 ja peruskorjattu vuonna 2016. Massaa tehdään 4 omalle levitysryhmälle ja 1–3 ulkopuoliselle ryhmälle päivässä.

– Tällä asemalla asfalttia tehdään 100–150 tuhatta tonnia vuodessa. Meillä on toinen asema Ylöjärvellä.

Marko Vallius on pohjakoulutukseltaan autosähköasentaja. Työuraan kuuluu myös vuoden pesti Norway Seafoodsin kalatehtaalla. Suomeen palattuaan Vallius mietti, missä pääsisi asiallisille tienesteille.

– Muistin, että asfalttialalla tehdään pitkää päivää. Amomatic Oy:llä oli haku päällä ja sinne valittiin 2 työntekijää. Olemme molemmat nykyään töissä Asfalttikalliolla.

Valliuksen mielestä koneaseman hoitajan työssä vapaus ja vastuu ovat sopivasti tasapainossa. Ruoka- ja kahvitauot voi vapaasti määritellä oman rytmin mukaisesti. Tuotannon sujuminen puolestaan vaatii ennakointia ja prosessin tuntemusta. Juha Pesiö on ollut Valliukselle tärkeä opastaja koneaseman sielunelämään.

– Kun lähdet kylmäsyöttölaitteesta kiven matkaan ja mietit kaikki ne komponentit, jotka kivi käy matkallaan läpi. Silloin ymmärrät, miten kone toimii ja mikä vaikuttaa mihinkin, Vallius kertaa Pesiön kertomaa tarinaa asfalttiaseman toiminnasta.

Valliuksellakin meni pari vuotta ennen kuin koko kiven matkan ja siihen vaikuttavat voimat aukesivat lopullisesti. Matkan läpikäyminen on helpottanut monta kertaa vikatilanteiden selvityksessä.

NCC osaksi Asfalttikalliota

Asfalttikallio osti NCC:n asfalttiliiketoiminnan viime vuonna. Kaupan myötä 200 NCC:n työntekijää siirtyi Asfalttikallion palvelukseen, mikä tarkoitti väkimäärän tuplaantumista.

– NCC:llä oli pitkään rakennettu omaa vahvaa yrityskulttuuria. Imagoon kuuluivat työturvallisuus, järjestelmät sekä työn seuranta ja toteutus, NCC:n entinen asfalttipuolen pääluottamusmies Vallius kuvaa.

Asfalttikalliolla työturvallisuus on myös tärkeä lähtökohta, mutta toiminnanohjausjärjestelmien sijaan firma satsaa tekemiseen.

– Pidetään huolta siitä, että työt tehdään nopeasti ja tehokkaasti. Päätöksenteko on nopeampaa ja suorempaa, Vallius vertaa.

Heti keväällä NCC:n ja Asfalttikallion työntekijät tutustutettiin toisiinsa luomalla uusia sekatyöryhmiä. Valliuksen mukaan alan pienuuden takia vastaan tuli paljon uusvanhoja työkavereita, jotka olivat tuttuja jo entuudestaan. Vallius halusi töihin Nokian koneasemalle, sillä tiesi porukan välisestä luottamuksesta, kunnioituksesta ja huumorista.

– Puhumme asioista suoraan ja seassa on aina paljon huumoria. Se auttaa selviytymään pahoistakin hetkistä töissä. Tänne on joka aamu kiva tulla.

– Näistä tekijöistä syntyi hyvä yhteishenki. Vaikka järjestelmät muuttuivat etenkin koneasemilla, työ on samanlaista.

Koneasemanhoitaja Pasi Savinen on ollut asfalttihommissa 32 vuotta, siitä 20 vuotta koneasemalla. Savinen on Pesiön lisäksi opastanut Valliusta alkuun asfaltintekemisessä.

– Kun tulin Nokian asemalle töihin, pääsin kulkemaan kotoa käsin työmatkat reissuhommien jälkeen, Savinen kertoo.

Uusi tes-pykälä syntyy hitaasti

Palkankorotukset ovat jääneet yllättäen niin kiihtyneen inflaation kuin polttoaineiden kallistumisen jalkoihin.

– Matkakustannusten korvaaminen olisi meidän alallamme ehkä paras tapa vastata tilanteeseen.

Asfalttialalla työntekijä ei voi vaikuttaa siihen minne uutta tienpintaa tehdään. Matkakustannusten korvaamisesta käydään keskusteluja syksyn mittaan työnantajien kanssa. Vallius on mukana tässä työryhmässä.

Vallius oli ensimmäistä kertaa mukana asfalttialan tes-neuvottelukunnassa tällä kierroksella. Neuvottelujen monimutkaisuus ja laaja-alaisuus oli pienoinen yllätys. Jokaiselle ammattiryhmälle on löydettävä kohtuullinen ratkaisu. Ammattiryhmien sisällä on myös eroja esimerkiksi kaupunkilevitysryhmien ja maantieasfaltoijien välillä. Liikenteenohjaajat oli tällä kertaa se ryhmä, jonka palkkausta yritettiin korjata.

– Moni luulee, että epäkohdat korjataan nopeasti seuraavassa tessissä. Se on pitkä prosessi, joka vaatii pohjustamista ja miettimistä. Sitä lähdetään ajamaan eteenpäin pikkuhiljaa ja tunnustellaan työnantajan kantoja. Uuden asian saaminen tessiin vie vähintään 2–3 tes-kierrosta.

Tes-neuvottelukunnassa on oltava sopivassa suhteessa konkareita ja tuoreita neuvottelijoita, jotta pitkät prosessit saadaan maaliin ja uusia aloitteita käsittelyyn. Vallius haluaisi korjata erityisesti tessin vanhentunutta matkustussääntöä. Vuoden 2023 palkankorotuksista neuvotellaan syksyn aikana.

– Olemme keskustelleet tessin kokonaisuudistuksesta. Työehdot eivät saa missään nimessä huonontua.

Omaa neuvottelunäkemystään varten Vallius kävi paljon puhelinkeskusteluja työkavereidensa kanssa. Aikaisemmassa NCC:n pääluottamuspestissä Vallius halusi kuunnella mahdollisimman laajasti porukan mielipiteitä. Tarvittaessa asiasta äänestettiin sähköpostitse.

– Luottamusmiehenä olin viestinviejä työnantajan ja -tekijöiden välillä. Työnantajakin ymmärsi paremmin, jos 90 prosenttia työntekijöistä oli jotain aloitetta vastaan.

Vallius on sitä mieltä, että asfalttialalla yhtä yritystä koskeva paikallinen sopiminen ei toimi. Silloin keskustelu pitäisi avata levitysryhmä- ja aluekohtaisesti, jotta sopimisesta olisi jotain hyötyä myös työntekijöille.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Uutta rataa syntyy Hyrynsalmella lähes kilometri päivässä.

Destian topparoikan uusi sveitsiläinen Matisa-tukemiskone on Hyrynsalmella sisäänajovaiheessa. Haastattelupäivänä tehtiin töitä Mummoksi nimetyllä tukemiskoneella.

– Mummo on Destian vanhin tukemiskone. Se on vuosimallia 1983, tukemiskoneen kuljettaja, Destia Railin pääluottamusmies Risto Nikula kertoo.

Kontiomäki–Pesiökylä-radan vanhat kiskot vaihdetaan kokonaan. Tarvittaessa ratapohjan kantavuutta parannetaan muun muassa routaeristeillä.

– Aamulla kello 4 vanhat kiskot sahataan poikki. Pätkät vedetään sivuun kahdella pyöräalustaisella kaivinkoneella, Nikula kuvaa työpäivän alkua.

Seuraavaksi kaivinkoneella puhdistetaan vanhat sepelit ja sorat radan varteen.

– Sen perässä kulkee toinen kaivinkone tasaamassa pohjat.

Mittamiehet määrittävät radan paikan tarkasti. Routaeristettä käytetään tarpeen mukaan. Ratapohjaa oikaistaan sorakerroksen avulla.

– Sen jälkeen tulee pöllinjakoyksikkö. Seuraavalla koneella vedetään kiskot päälle, miehet tulevat perässä ja ampuvat ne pölleihin kiinni.

Uusi rata tehdään 150 metriä pitkistä pätkistä, jotka hitsataan yhtenäiseksi. Vanhoja kiskoja hyödynnetään esimerkiksi ratapihojen kiskotuksessa.

Kiskojen kiinnityksen jälkeen junalla tuodaan sepelivaunuroikka paikalle. Seuraavaksi tukemiskone nostelee kiskoja, jotta alle saadaan tarpeeksi sepeliä ja rata tuettua haluttuun asentoon.

– Ensimmäisellä nostolla kiveä laitetaan pöllin korkeuden verran. Toisellakin tukemiskerralla kiveä menee paljon.

Tällä kertaa käytössä oli 7 sepelivaunua, jotka vetivät yhteensä 490 tonnia kiveä. Se riitti vajaalle 400 metrin ensituennan matkalle. Sepelipatjan paksuus radan alla voi olla jopa 60 senttiä. Nikulan mukaan Mummo-tukemiskone sopii hyvin uuden radan tekoon.

– Mummolla pystyy tekemään näitä töitä nopeammin. Modernimmalla vehkeellä tehdään fiinimpää työtä, mutta siitä ei oikein tähän karkeampaan tekemiseen. Vanha kalusto toimii hyvin tässä kohdin.

Kapteeni keulassa

Mummon kapteeni on tukemiskoneen esimies Jevgeni Nemerzitski. Kapteeni säätää tukemiskoneen keulassa radan geometria-arvot.

– Olen työskennellyt Mummolla vuodesta 2004. Tulin Virosta koneen mukana Suomeen.

Nemerzitski on koulutettu Sveitsissä uuden tukemiskoneen kapteeniksi.

– Tehtaan asentajat eivät ole vielä säätäneet uutta konetta loppuun asti. Sitä säädetään ratatyön aikana, Nemerzitski sanoo.

Nemerzitski on kouluttanut muiden tukemiskoneiden miehistöjä. Tämä on radanrakennuksessa tavallista, sillä alalle ei ole virallista koulutusväylää.

Tukemiskoneen keskiosassa on tukemisyksikkö, joka nostaa kiskot pölleineen kohdilleen.

– Korkeus, kallistus, sivusuunta eli rekkaus, Nikula luettelee asetuksia.

– Sepeli tiivistetään tukemisyksikön hakuilla pöllien alle, jotta rata jää haluttuun asentoon.

Tukemiskone ajaa rataosuuden vähintään kahteen kertaan. Mummosta puuttuu harjausyksikkö, joka on uudemmissa laitteissa integroitu tukemiskoneen yhteyteen. Harjauskoneella muotoillaan tukikerros ja puhdistetaan rata muun muassa hitsausta varten. Valmista kiskotusta syntyy normaalisti 900 metrin päivävauhtia.

Kontiomäki–Pesiökylä-ratatyömaalla on töissä puolensataa työntekijää ja parikymmentä työkonetta.

7 päivää töitä, 7 päivää vapaata

Nikulan ura rautateillä on alkanut vuonna 2012 VR:n ro-veturinkuljettajana. Destialle Nikula vaihtoi vuonna 2017.

Ratatyöporukan työ rytmittyy 7 päivää töitä, 7 päivää vapaata -kierron mukaan. Nikula on tyytyväinen työaikajärjestelyyn. Pitempi vapaa auttaa elpymään reissuhommista.

– En jaksaisi tehdä keikkatyötä jatkuvasti, jos tekisin normityöviikkoa, Nikula arvioi.

– Pystymme pitämään kesälomaa, vaikka työ on sesonkiluonteista.

Mittauspuolella puolet työntekijöistä on tällä hetkellä kesäharjoittelijoita.

– Opiskelijoita palkataan kesätyöntekijöiksi. Kun pätevä kaveri valmistuu koulusta, palkkaamme hänet, mittausvastaava Sami Pehkonen kertoo rekrytoinnista.

Ratatyöntekijöiden liikkuvuus yrityksestä toiseen on lisääntynyt rataurakoiden kilpailutuksen ansiosta.

– Rata-alueiden kunnossapito kilpailutetaan 3–5 vuoden välein. Silloin joku saattaa vaihtaa haalareita. Työt säilyvät samalla alueella, vaikka työnantaja vaihtuu, Nikula toteaa.

Nikulan mukaan työnantajan vaihtaminen voi vauhdittaa alan palkkakehitystä.

Haastattelupäivän harvinaisuus on se, että tukemiskoneella työskennellään päivävuorossa.

– Teemme paljon yötöitä. Se johtuu lämpötiloista ja junaliikenteestä. Lämpötila on tärkein määräävä tekijä. Päivällä voimme tehdä uutta rataa, mutta valmiin radan tukemisessa on otettava huomioon se, että ratakiskoihin voi koskea tiettyjen lämpötilarajojen puitteissa. Kiskot lämpenevät helteellä liikaa ja silloin valmiilla radalla ei voida tehdä tukemistyötä.

Kesätyöntekijä Jussi Olli on ollut tyytyväinen kesäpestiin.

– Kunhan saan opinnot loppuun ja armeijan pois alta, ei nämä työt olisi välttämättä huonompi idea. Mukavat hommat ja mukavia ukkoja työkavereina.

Imatralta kotoisin oleva Olli on ollut töissä myös harjakoneella kotikulmiensa lisäksi Kouvolassa, Tampereella ja Hämeenlinnassa. Hyrynsalmelle Olli tuli kesälomista johtuen tutustumaan eri töihin.

– Palkka voisi olla pari euroa korkeampi. Saan kuitenkin päivärahat, matkakorvaukset ja toisella koneella teemme etupäässä yötöitä. Ne vähän paikkaavat tilannetta.

Vuorotyö sopii Ollille. Pisimmillään työpäivä on venähtänyt 13,5-tuntiseksi.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Mitä viisikymppinen elementtityöntekijä tekee, kun firma lähtee alta? Hän perustaa kavereidensa kanssa elementtitehtaan.

Eräs kansainvälinen rakennustuotetehdas pisti ovet säppiin Kangasalan elementtitehtaalla pari vuotta sitten. Pitkään tehtaalla raataneesta luottamusmies Tommi Rönöstä tuntui siltä, että vaihtoehdot olivat vähissä.

– Istuin jalat pöydällä luottamusmiehen kopissa tehtaalla. Silmäilin siinä Rakennusliiton jäsenyyshakemusta. Huomasin, että liiton jäsenyys ja palkansaajan asema säilyisi, jos omistaa alle 15 prosenttia yhtiön osakkeista.

Rönö selvitteli asiaa työttömyyskassan ja TE-keskuksen kanssa. Elementtitehtaan perustaminen ja liiton jäsenyyden säilyttäminen näytti mahdolliselta. Tosin viranomaisten vastauksissa oli hajontaa.

– Emme voineet saada starttirahaa, koska emme olleet yrittäjiä. Sitten TE-toimiston työttömyysturvaosaston mielestä osa meistä oli yrittäjiä, Rönö kertaa sekalaista vyyhtiä.

Kaiken lisäksi osakkuutta miettivät saivat erilaisia vastauksia samoihin kysymyksiin.

– Tuskastuin siihen ja pyysin TE-keskuksesta yhtä henkilöä paikan päälle kertomaan kaikille vastauksen asemaamme. Se ei kuulemma käy, koska se on henkilötietosuojan vastaista. Tiedämme täällä toisemme velat, vaimot ja kaiken muunkin, Rönö ihmettelee.

Rakennusliitosta aloittelevat tehtailijat saivat parempia neuvoja kuin viranomaisilta. Ongelmia saattaa tulla vielä, kun Lentolan laatuelementiltä haetaan ensimmäisen kerran työttömyysturvaa.

Tampere ei ole maaseutua

Aluksi tehtaalle haettiin tiloja Kangasalta, mutta sopivaa tehdashallia ei löytynyt. Samalla tehtaan perustajilta jäi saamatta 33 000 euroa maaseututukea. Nimestään huolimatta tehdas on nyt Tampereen puolella, ja tuotanto on pyörinyt vuoden verran.

Elementtien ostajia löytyi yllättävänkin läheltä. Ensimmäiset elementit toimitettiin työmaalle vajaan 10 kilometrin päähän. Sama firma on tilannut elementit jo kolmanteenkin kohteeseen.

Lentolan laatuelementti Oy:n omistajina on 7 entistä Kangasalan tehtaan työntekijää.

– Olemme palkanneet 2 määräaikaista työntekijää. He ovat meidän vanhoja työkavereitamme. On ollut puhetta, että työsuhteet vakinaistettaisiin.

Tehtaan perustamisvaiheessa Rönö lähti kyselemään yli 50-vuotiaita työkavereita, sillä ammatin vaihtaminen on heille vaikeampaa. Logistiikasta vastaava jokapaikanhöylä Mikko Salo on ainoa alle 50-vuotias osakas.

– On hienoa tehdä töitä oman tutun porukan kanssa. Vähän huolettaa mitä tuolla maailmalla tapahtuu, Salo harmittelee teräksen kovaa hinnannousua ja saatavuutta.

– Osakkaana joutuu ottamaan enemmän vastuuta ja tekemään enemmän ja monipuolisemmin töitä. Olen opetellut esimerkiksi lastausta.

Onneksi tutusta kuljetusyrityksestä on saanut apua ja neuvoja kuormakirjan täyttämisestä lähtien. Salo on tyytyväinen valintaansa. Jokainen osakas joutui panemaan vakuustilille reilut 10 000 euroa, jota on vapautettu takaisin yrityslainojen maksujen myötä.

– Me maksamme tessin uuden palkkaryhmittelyn mukaista palkkaa, Rönö toteaa.

Työmaalle kuuntelemaan tuotekehitysvinkkejä

Raudoittaja Ossi Putkonen neuvotteli ensin kotona, onko mahdollista lähteä osakkaaksi tehtaaseen. Asialle näytettiin vihreää valoa.

57-vuotias Putkonen ei ollut kovin halukas koulun penkille ja vaihtamaan kokonaan alaa.

– Vanha työ tuntui omalta jutulta. Sitä kun on tehnyt niin pitkään. Samalla lailla se rauta vääntyy täällä kuin vanhallakin tehtaalla, Putkonen toteaa.

Betonimies Petri Kalliala on ensimmäinen Lentolan laatuelementtiin palkattu työntekijä. Sopivaa vakituista työpaikkaa ei edellisen tehtaan lopetuksen jälkeen ole tullut vastaan.

– Olen ollut reilun kuukauden töissä ja sopimus on alkuun reilun 3 kuukauden mittainen.

Kalliala tuli mielellään töihin vanhojen työkavereiden firmaan.

Rönö vastaa tuotannon aikataulutuksesta ja muottien purkamisesta. Se onnistuu aikaisemman kokemuksen ja excel-taulukon avustuksella. Tällä hetkellä myydään ensi talven tuotantoa.

– Tuotannosta pitää tehdä tarpeeksi väljä, Rönö paljastaa niksinsä.

Lopulliset tarjoukset katsotaan koko porukan kanssa. Samalla päätetään mihin tuotannossa kannattaa keskittyä.

– Pyrin keskustelemaan työmailla elementtiasentajien kanssa mitä kehitettävää meillä olisi, Rönö kertoo tuotekehityksestä.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Kemijoen suistossa Metsä Fibren vanha sellutehdas korvataan uudella biotuotetehtaalla.

Biotuotetehdastyömaan yhteyshenkilö Mika Vuoti on työskennellyt reilun vuoden verran Pajusaaressa.

– Tulin tänne sapattivapaalta. Olen ollut Raahen terästehtaalla töissä 30 vuotta, siitä pääluottamusmiehenä 14 vuotta.

Vuoti on myös Teollisuusliiton hallituksen jäsen. Terästehtaan luottamusmiehen työ poikkeaa merkittävästi suuren rakennustyömaan yhteyshenkilön työstä.

– Täällä on monia erilaisia työehtosopimuksia. Se lisää valvonnan tarvetta. Tässä työssä eri ammattiliittojen toimihenkilöt ovat tärkeitä, sillä heiltä saan vastauksia erilaisiin kysymyksiin.

– Täällä on paljon ulkomaalaisia lähetettyjä työntekijöitä, joiden asema on valitettavasti suomalaisia työntekijöitä heikompi.

Vuotin mukaan osaa suomalaisistakin yrityksistä joutuu ohjeistamaan jatkuvasti. Yhteyshenkilön työtä helpottaa se, että Metsä Group haluaa työmaan pyörivän kaikilta osin kelvollisesti.

– Metsä-Fibrellä on hyvä asenne. He pyrkivät kaitsemaan harmaata taloutta ja he haluavat, että täällä noudatetaan työehtoja. Toivottavasti muut isot yritykset ottavat tästä mallia, eikä yritetä tehdä kaikkea mahdollisimman halvalla.

Pääluottamusmiehen työstä merkittävä osa on taustatietojen hakemista yrityksistä. Työmaalta tulee Vuotille vinkkejä siitä, mihin valvontaa kannattaa kohdentaa.  Tessin alittavat palkat, sunnuntaityökorvaus, ylityökorvaukset ja työaikalakien noudattaminen ovat yleisimmät ongelmat.

– En yleensä joudu puuttumaan työpäivän aikaiseen tauotukseen, vaan työpäivän pituuteen. Tuleeko vuorokausi- ja viikkolepo huomioitua? Tasataanko työtunnit työehtojen mukaisesti?

Vuotin mielestä Rakennusliiton tessit antavat hyvän pohjan työajan valvontaan.

– Rakennusalan tessissä on paremmat määräykset kuin teknologian sopimuksissa asennustyössä. Ne ovat selkeästi väljemmät ja hankalammat valvoa.

Työsuojeluvaltuutettu Ilpo Hiltulan mukaan rakennustöissä lähtöpalkaksi on sovittu 4-palkkaryhmä.

– Tämä on ammattilaisten työtä. Ei voida lähteä siitä, että joku tuosta pyörätieltä haettaisiin tänne hommiin.

Palkkoja on korjattu niin koti- kuin ulkomaisten alihankkijoiden työntekijöille.

Maansiirtoa ja raskaita nostoja

Peabin monitoimimies Kyösti Siekkinen on työskennellyt puoli vuotta Metsä Fibren työmaalla.

– Tällä hetkellä alla on pyöräkone ja teemme muottihommia. Nostohommia on paljon, mutta ajan välillä myös kaivinkonetta.

Peab rakentaa tehtaan kemikaalivarastoa. Lunta ja tuulta piisasi Kemijoen suistossa viime talvena. Isoimmat valut tehtiin telttojen suojissa. Peabilla on vain 2 omaa työntekijää tällä työmaalla. Työpäivän tauotus sujuu ongelmitta.

– Meillä on pieni kahvikoppi työmaan vieressä.

Havatorin pääluottamusmies, ajoneuvonosturinkuljettaja Veikko Tapiolle biotuotetehdastyömaat ovat tuttuja entuudestaan, sillä hän oli rakentamassa Metsä Fibren Äänekosken biotuotetehdasta reilu 5 vuotta sitten.

Tapio on tullut Kemin Metsä Fibren työmaalle toissatalvena, jolloin tehtiin 105-metrisen tehtaanpiipun pohjaraudoituksia. Jokisuiston maapohja on hyvin pehmeää ennen maansiirtoja.

– Alussa työmaa oli kaivuumonttu täynnä dumppereita. Nyt nostopaikoilla on hyvät sorapedit ja niitä muokataan tarpeen mukaan.

Havatorilla on Kemissä 30 koneyksikköä.

– Havatorilla on täällä 30 henkeä töissä. Kiivaimpaan aikaan syksyllä paikalla on arviolta 50 nosturia.

Torniosta lähtöisin olevan Havatorin paikalliset ajoneuvonosturinkuljettajat eivät riitä, vaan työntekijöitä kierrätetään muista toimipisteistä Kemiin töihin.

– Meillä on kymmenkunta kuljettajaa, jotka ajavat tänne Kemi–Tornio-alueelta. Loput pyörivät rotaatiossa: 2 viikkoa töitä ja viikko vapaata.

Lauantaisin työmaalla nostoja tehdään puolenkymmenen koneen voimin. Sunnuntaisin nostoja tehdään vaihtelevasti muutamalla nosturilla.

– Iltavuoroa ei tehdä, vaan jatketaan päivää tarvittaessa. Yövuoroja oli perustusvaiheessa ja varmaan myös laiteasennuksissakin.

Joitakin nostoja on pakko tehdä vasta sen jälkeen, kun työmaa on hiljentynyt muulta liikenteeltä. Havatorin asiakasyritysten määrä kasvaa työmaan edetessä laiteasennusta tekeviin firmoihin.

– Toivottavasti saamme selkeyttä merkinnäyttöön, että siellä alhaalla ei ole 8 merkinnäyttäjää näyttämässä eri suuntiin. Se toisi enemmän luottamusta liikkeellelähtöön.

Suurin osa Havatorin kuljettajista pitää tauot säntillisesti ajallaan.

– Pitkien työpäivien, esimerkiksi työaika on kello 7–17.30, tauot pyritään pitämään ajallaan.

Kotimaisten yritysten kanssa taukojen sopiminen on helpompaa.

– Ulkomaiset yritykset pitävät yhden pitkän tauon työpäivän aikana eikä muita taukoja. Teemme istumatyötä, joten olisi välttämätöntä päästä 2 tunnin välein tauolle. Tästä saan keskustella jatkuvasti asiakkaiden kanssa.

Lopputiliketju korvaa lippusiiman

Rakennusliiton toimitsija Ilpo Hiltula vaihtoi työpaikkaa huhtikuussa 2021 Metsä Fibren työmaan työsuojeluvaltuutetuksi.

– Kun aloitimme täällä Mika Vuotin kanssa, tässä oli aava kenttä ja puolet Suomen paalukoneista, Hiltula hahmottaa.

Työmaasta halutaan tehdä niin turvallinen kuin mahdollista.

– Työmaan tapaturmataajuus on työmaan alusta laskien 11,9, mikä on hyvä tulos. Tämä vuoden alusta laskettuna tapaturmataajuus on 10,6. Täällä on sattunut vain yksi vakavampi tapaturma. Siinäkin selvittiin reilun kuukauden sairaslomalla.

Rakennusalan tapaturmataajuus oli viime vuonna 19,4 työpaikkatapaturmaa miljoonaa työtuntia kohden. Metsä Fibren työmaalla putoamissuojaus ja korkealla työskentelyn turvaratkaisut ovat keskeisellä sijalla.

– Kesäkuussa aloitetaan isot asennusnostot muun muassa haihduttamolla.  Jokainen nostotyökohde rajataan lippusiiman sijaan punavalkoisella lopputiliketjulla ja merkitään kieltokyltillä.

Tänä keväänä työmaalla aloitti vakituisten telinetarkastajien ryhmä.

Työmaalla on kaikille työntekijöille yleisperehdytys ennen työmaalle tuloa. Tämän lisäksi jokainen työnantaja antaa työkohteessa tarvittavan lisäperehdytyksen. Työturvallisuustiimi voi määrätä yrityksille ja työntekijöille lisäkoulutusta tarpeen mukaan.

– Teemme myös omia turvavartteja erilaisista aiheista, esimerkiksi kvartsipölyn hallinnasta tai korkealla työskentelystä. Jokaisessa alihankintafirmassa koulutus on käytävä läpi ja kuitattava se meidän järjestelmäämme.

– Kuka tahansa voi tehdä puhelimella ilmoituksen turvallisuuspuutteesta teehavainto.fi-palveluun. Havainnot käsitellään turvatiimissä ja kohdistetaan se siihen yritykseen, jolle sen korjaaminen kuuluu.

Yleinen TR-mittausluku oli toukokuun puolivälissä Pajusaaressa 95,3. Telinetarkastuksen TR-luku oli 98,3.

– Meillä on ollut reilun kuukauden käytössä siisteysmittari. Yleissiisteyden luku on 95,5.

Työmaalla on tehty 2 kertaa siivoustalkoot koko henkilökunnan voimin.  

– Siihen ovat osallistuneet kaikki työmaajohtajaa myöten. Portilla on jaettu roskasäkkejä ja suojakäsineitä sekä -laseja. Varsinkin lumien sulettua romua ja roinaa riitti.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Työvehkeet väärässä paikassa ja hukassa. Tuomas Auvisen työkaluvaunu korjaa tilanteen.

Skanskan asennus- ja korjausmies Tuomas Auvinen tympääntyi lopullisesti edellisellä työmaalla.

– Yhteiset työkalut olivat huonokuntoisia ja ne olivat yleensä hukassa. Kaiken lisäksi työmaakontit olivat 400 metrin päässä.

Auvisella on kalustemuotoilijan koulutus ja hän päätti korjata tilanteen työkaluvaunulla. Ideointiin osallistui vastaava mestari Tuomo Pikkusilta. Suunnittelun lähtökohta oli, että materiaalit ovat tuttuja työmaalta. Runko kertopuusta ja seinät 15 millin havuvanerista. Tarveaineet maksoivat vajaat 100 euroa.

– Hifistelin vähän ja maalasin pohjan Miranolilla.

Kaupasta tarvittiin liiketunnistimella pelaava led-valo kaapin sisälle, pyörät kaapin pohjaan ja pätkä kettinkiä vaunun lukitsemista varten. Työkaluvaunuun mahtuvat kaikki urakkaa tekevän rakentajan työkalut. Vaunu toimii myös työtasona.

– Saan tämän tarvittaessa yksin pakettiautoon. Selviän päivän duuneista tällä sisällöllä.

Auvinen suunnitteli vaunun 3D-mallinnuksen avulla.

– Jos minulla olisi puuverstas käytössä, vaunun tekeminen kestäisi reilut puoli päivää.

Nykyisellä työmaalla Auvisella on urakka runkoelementtien aputöistä.

– Se on sellainen sillisalaattiurakka. Tykkään siitä, että tiedän mitä teen työpäivän aikana.

Työkalut löytyvät puolta nopeammin

Työmaalla on tehty myös opinnäytetyötä varaston järjestyksen vaikutuksesta työaikahävikkiin ja ajankäytön tehokkuuteen. Varaston käyttöä on kellotettu 4 työntekijän voimin. Vertailussa on ollut mukana 2 muuta Skanskan työmaata, jossa varaston järjestystä ei ole mietitty tavallista enempää.

Auvinen on suunnitellut varaston järjestelyt. Varastosta näkee yhdellä silmäyksellä, mitkä tarvikkeet ovat vähissä ja mitä työkaluja puuttuu. Varastossa on liukuovi, mikä helpottaa liikkumista ahtaassa työmaakopissa.

– Kaikki asiat ovat helposti saatavilla. Seinät on varattu työkaluille. Alhaalla on harvemmin käytetyt työkalut. Kaikki terät ovat työpöydän laatikossa.

Aluksi työkavereilla oli totuttelemista uuteen varastoon, mutta nyt tavarat palautuvat jo omille paikoilleen. Varastoon on tehty myös kaappitilaa työntekijöiden omille työkaluille.

– Olen opiskellut jonkin verran palvelumuotoilua. On mielenkiintoista ratkoa sitä, miksi jokin työkalu jää johonkin paikkaan.

Seuraavan varastoratkaisun Auvinen haluaa rakentaa moduuleista.

– Silloin varasto voitaisiin siirtää esimerkiksi pommisuojaan työmaan edetessä. Varasto liikkuisi työntekijöiden mukana.

Metropoliassa opiskelevan työnjohtoharjoittelija Aaro Heikkilän mukaan hyvin järjestelty varasto säästää 50 prosenttia yhteisten työkalujen hakuajasta sekavaan varastoon verrattuna. Heikkilän lopputyö valmistuu lähiaikoina.

– Tutkin myös miten ylimääräinen hakeminen vaikuttaa työmotivaatioon. Tässä pilottihankkeessa työntekijä haki työkaluja 15 minuuttia viikossa. Muualla aikaa kului puoli tuntia viikossa.

Heikkilän mukaan hakuaikojen erot saattavat olla jopa mitattuja suurempia. Mittauksessa mukana olleet työtekijät olivat kertoneet, että työkalujen hakemiseen oli saattanut mennä yli tunti päivässä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Yhdessä asiassa alan suunnannäyttäjä Fira on tullut jälkijunassa; työntekijäporukka sai oman pääluottamushenkilön vasta vuoden 2021 keväällä. Hän on mittamies Janne Vanhapelto, joka tuli yritykseen töihin 4 vuotta sitten NCC:ltä.

– Silloin NCC:stä lähti työmaajohtoa Firaan ja minä seurasin perässä, Vanhapelto kertoo.

Vanhapelto edustaa käytännössä yhtä timpuriporukkaa. Muuten työporukat vaihtuvat, sillä Fira teettää suurimman osan rakennustöistä aliurakoitsijoilla. Kun muuten työntekijät vaihtuvat, vaikuttaako se siihen, miten luottamushenkilö otetaan vastaan työmaalla?

– Ihan samanlaista mulkoilua on ollut muissakin paikoissa työmaan alussa, Vanhapelto naureskelee.

Vähän hommia

– Olen ollut nyt vähän yli vuoden luottamushenkilönä ja pakko sanoa, että näin vähällä ei kyllä pääse missään muualla. Ei minulta tule kukaan edes kysymään mitään. Aliurakoitsijatkin ovat niin isoja toimijoita, ettei sieltäkään tule tarpeita, Vanhapelto luonnehtii luottamushenkilön roolia.

Vanhapelto toimii pääkaupunkiseudun alueella mittamiehenä. Työmaista on ollut helppo neuvotella työnantajan kanssa. Hän ehtii varsinaisen työnsä ja luottamustehtäviensä lisäksi usein tekemään muutakin.

– Tällä työmaalla (Vantaan Kivistössä) teen välillä esimerkiksi porrasmuotteja sisääntuloaukkoihin.

Firalla työntekijöiden palkat ovat kohdillaan, eikä eduista voi valittaa.

– Meillä on täällä muun muassa polkupyöräetu, terveysvakuutukset, laaja työterveyshuolto, lounaskortit ja lisäksi olemme kaikki mukana yrityksen tulospalkkiojärjestelmässä. Se motivoi miettimään itsekin säästöä erilaisissa asioissa, on sellainen porkkana takaraivossa, Vanhapelto toteaa.

Teknologia näkyy

Huolenpito ulottuu myös työvälineisiin. Mittamiehen työssä tarvitaan monenlaista kalliimmanpuoleista laitetta työn sujuvuuden takaamiseksi. Niistä ei ole tarvinnut neuvotella.

– Kun katselimme, mitä kalustoa tarvitsen, oli minulla vapaat kädet. Täällä mennään teknologian osalta siten, että vähän överimmän mukaan. Minulla on esimerkiksi useampi tietokone erityyppisiä töitä varten.

Yksi koneista on kotona. Vaatiiko yritys tekemään siellä paljon töitä?

– Kotityötä tulee hirveän vähän. Joitain tunteja, ehkä päivän verran kuukauden aikana. Saatan tarkistaa joitain asioita kotona edellisenä iltana.  Työaika joustaa täällä puolin ja toisin.

Yrityksen teknologiavetoisuus näkyy Vanhapellon mukaan muussakin kuin tietotekniikassa.

– Uudisrakennuspuolella käytetään hiukan normaalia enemmän puolivalmisteita ja kokeillaan uutta. Yrityksellä on oma suunnittelukirjasto ja asioita yritetään tuotteistaa ja saada projektien läpimenoaikoja nopeammiksi.

Firan töistä noin 95 prosenttia on myyty ulos. Tarkoittaako se valtavaa määrä vuokratyöntekijöitä ja kevytyrittäjiä?

– Esimerkiksi tällä työmaalla ei ole ollenkaan vuokratyöntekijöitä. Jotkut pienimmät urakat ovat yhden, kahden miehen juttuja, muuten kaikki aliurakoitsijat ovat isompia yrityksiä. Myyrmäen asuntokohteessa taitaa olla yksi vuokratyöntekijä, mutta hän on ollut monta vuotta töissä Firan työmailla.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Kruunusiltojen työmaalla ollaan meren ja kaupunkiliikenteen puristuksessa.

Helsingissä Hakaniemen, Merihaan ja Kruunuhaan rannat ovat olleet täynnä järeitä työkoneita ja proomuja, kun Kruunusillat-hanke käynnistyi lokakuussa. Ennen suurten siltatyömaiden aloittamista alueella on vedetty viemäreitä ja hulevesikanavia uusiksi sähköjohtojen ja tietoliikennekaapeleiden sekamelskan selvittelystä puhumattakaan.

Työmaiden läpi puikkelehtii myös autoilijoita, sillä työmaan sisään jää katuyhteys Hakaniemestä Pohjoisrantaan ja Sörnäisten rantatielle. Kaikki autokuskit eivät muista noudattaa 30 kilometrin nopeusrajoitusta. Taksikuskitkin eksyvät välillä työmaapuomien sisäpuolelle.

– Nopeusrajoituksista piittaamattomuus kertoo yleisestä asenteesta liikennesääntöihin, työsuojeluvaltuutettu, liikennejärjestelijä Kimmo Birkavs toteaa.

Birkavs on työskennellyt infrarakentajana YIT:llä vuodesta 2010 lähtien. Sääntöjen noudattamisen vaikeuksiin hän törmäsi myös ennen rakentajan uraansa, sillä Birkavs työskenteli Virossa konstaapelina.

– Olen opiskellut Saksassa ja saanut FBI-koulutusta Yhdysvalloissa, Birkavs valottaa aiempaa työkokemustaan.

Kaikki alueella liikkujat saavat olla tarkkana, sillä työmaa muuttaa koko ajan muotoaan ja ajoreittejään. Välillä asfaltoidaan uusia tienpätkiä ja vanhoja siltarakenteita puretaan. Pahimmaksi pullonkaulaksi liikenteelle on osoittautunut Patentti- ja rekisterihallituksen edusta, mutta Birkavsin mukaan kyseisen korttelin liikennejärjestelyitä on saatu parannettua.

Millitiimin nokkamies

YIT:llä Birkavsin ensimmäinen työmaa oli Vuosaaressa.

– Minun oli siellä pakko kokeilla kaikki liikkuvat työkoneet. Opin käyttämään laseria ja lukemaan piirustuksia.

Birkavsista tuli pian Millitiimiksi kutsutun työporukan nokkamies.

– Otimme haasteena voimmeko tehdä putkitukset ja viemäröinnit millilleen. Onnistuimme tekemään työmaan kaikki linjat niin, että heitot jäivät millin sisään.

Millintarkkaa miestä harmittaa se, että infra-alalle on vaikea löytää osaavaa työvoimaa. Nuoria ei oikein tule alalle ja vanhemmat ammattilaiset siirtyvät hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Birkavs ei usko aliurakoinnin edullisuuteen.

– Olen sitä mieltä, että pitäisi tehdä kerralla kunnolla valmiiksi eikä toiseen tai kolmanteen kertaan korjaamalla.

Työsuojeluvaltuutettu joutuu yleensä paimentamaan aliurakoitsijoita enemmän kuin omia työntekijöitä. Kruunusillat-työmaalla on oltu alusta asti tarkkoja suojavarusteiden käytöstä ja oppi on mennyt yleensä hyvin perille. Valppaana on kuitenkin oltava.

– Kerran tällä työmaalla joku hitsasi ilman suojalaseja. Siitä tuli heti sanktio.

Yksittäisiä liukastumisia lukuun ottamatta Kruunusilloilla on vältytty työtapaturmilta.

Ensimmäisen kerran Birkavs valittiin työsuojeluvaltuutetun pestille Raidejokerin työmaalle pari vuotta sitten. Vaalit sujuivat sopuisasti, sillä muita ehdokkaita ei ilmaantunut.

– Olen oppinut työsuojeluvaltuutetun tehtäviin työmailla. Tavoitteenani on lähteä kurssille tulevaisuudessa.

Tärkeimmäksi opinahjokseen Birkavs nostaa E18-moottoritietyömaan. Kruunusillat-työmaalla Birkavs on liikennejärjestelijänä, mikä sopii hyvin yhteen työsuojeluvaltuutetun tehtävien kanssa.

– Käyn joka päivä työmaan läpi. Toimivatko valot, ovatko merkit oikeissa paikoissa.

Hiekoitussepeliä naapurinkin tontille

Birkavs on ollut Kruunusillat-työmaalla 4 kuukautta. Korjattavaa ja parannettavaa riittää jokaiselle päivälle. Haastatteluviikonkin talvikeli näytti Hakaniemen työmaalle pari jekkua. Maanantaina satoi räntää, jonka päälle paukahti vähän pakkasta. Hiekotussepeliä kuluu ja routa hidastaa työntekoa.

– Helsingin kaupunki oli jättänyt Näkinsillan rampin hiekoittamatta. Kävin itse hiekoittamassa, mistä tuli heti sanomista.

Tilanne laukesi, kun Birkavs kertoi olevansa ihan vapaaehtoisesti tekemässä kaupungille kuuluvia töitä. Kaiken kaikkiaan työsuojeluvaltuutetun kannattaa olla oma-aloitteinen ja tehdä tarvittavia suojaustöitä vastuurajoista välittämättä.

Birakvsin mukaan työmaa on edennyt hyvin aikataulussaan. Töitä tehdään näillä näkymin vuoteen 2026 asti. Tällä hetkellä Kruunusiltojen työmailla työskentelee reilut 100 henkeä.

– Joudumme välillä tekemään yötöitä. Yleensä pystymme lopettamaan viimeistään kello 18.

Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Kimmo Brandt

Yksi Suomen kohutuimmista rakennuskohteista, Tampereen Arena, komeilee uutuuttaan kiiltävänä Tampereen ydinkeskustassa. Sen sijainti on peräti otollinen: Arenan alla kulkee Tampere-Helsinki junarata, linja-autoasema on parin sadan metrin päässä ja ratikkalinjakin menee melkein ohitse.

Rakennusliiton Tampereen toimisto sijaitsi vuosikymmenet lähes Arenan seinänaapurissa, Sorinkadulla. Siellä pitää yhä majaa liiton suurin osasto, ”kymppi”.

Kun Rakentaja vieraili työmaalla, pantiin Arenaa kiihkeästi avajaiskuntoon. Tamperelaisessa jääkiekossa alkaa uusi aikakausi, kun Tappara ja Ilves jättävät legendaarisen Hakametsän – tamperelaisittain ”Hakamettän” – hallin ja siirtyvät pelaamaan Arenalla.

Ensi keväänä Arena isännöi jääkiekon MM-kisoja.

Rakentaja käväisi työmaalla ja kysyi kolmen Rakennusliiton jäsenen mietteitä uuden urheilu- ja tapahtumakeskuksen avajaisjuhlan aattona.

”Mahtava kokemus” ja ”työ kuin työ”

– Tämä on ollut aivan mahtava kokemus. Tunnen, että olen saanut olla mukana historiallisessa projektissa. Tällaista ei elämässä pääse ehkä koskaan enää kokemaan, ihastelee rakennuslogistiikkaa koordinoiva Sanna Virtanen.

– Olen 61-vuotias ja nähnyt monenlaisia työmaita, mutta kyllä tämä on yksi mieleen jäävimmistä. Työ on tietysti työtä, mutta on ollut hienoa nähdä parin vuoden aikana, miten kokonaisuus on syntynyt, säestää työsuojeluvaltuutettu Matti Malander.

Kolmas haastateltava Juhana Ruonakoski ei kuitenkaan lähde hypetykseen mukaan:

– Minusta tuntuu, että tämä on vain yksi työmaa muiden joukossa. Kun vielä olen ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä, niin en voi edes sanoa, että minun kädenjälkeni jäisi tähän millään tavalla. Olen oppinut täällä paljon uutta, mutta odotan jo siirtoa uudelle työmaalle ja sen mukanaan tuomia haasteita.

Eteläkannen päälle rakentuvista kerrostaloista toinen on jo valmistunut, mutta toista tehdään vielä täyttä päätä. Parhaimmillaan työmaalla on ollut noin 700 työntekijää, mutta nyt määrä on pudonnut 300:een. Kun eteläinen kansi rakennuksineen on valmis, siirrytään tekemään pohjoista kantta, lähemmäs rautatieasemaa. Sen päälle tulee vielä 3 kerrostaloa.

Paksu kansi

Kerrostaloja ja Arenaa kannatteleva kansi on rakennettu rautatien päälle. Se on paksu ja luja, koska heppoinen rakenne ei pystyisi kantamaan valtavia rakennusmassoja.

– Siinä on rautaa aivan jumalattomasti. Voi olla, että rautaa on enemmän kuin betonia, Matti Malander siunailee.

Ts-valtuutettu Malander on tehnyt työmaalle paljon turvallisuutta edistäviä rakenteita, kuten aitoja, aukkosuojia ja kaiteita.

– Aina kun olen nähnyt turvallisuuspuutteita, olen yrittänyt korjata niitä.

Malanderin ponnisteluista huolimatta työmaalla on sattunut muutama työtapaturma.

– Ne ovat olleet ikäviä juttuja, mutta kun verrataan tapaturmia valtavaan työntekijämäärään, niin ei tämä ehkä sittenkään ole ollut mikään kovin vaarallinen työmaa.

Isoimman turvallisuusongelman ovat muodostaneet suuret korkeuserot.

– Kun Arenan katsomoita ei ollut vielä asennettu, oli lehtereiltä aika hurja pudotus alas. Kaiteita on pitänyt tehdä paljon. Toinen ikävä asia on ollut koronaepidemia. Täällä on pyörinyt muutamia tartuntaryöpsähdyksiä ja kerran on järjestetty oikein iso joukkotestauskin, Malander kertoo.

Juhana Ruonakosken titteli on turvallisuustyöntekijä, mutta tällä työmaalla hän on ollut pääasiassa perehdyttämistehtävissä.

– Ennen työmaalle saapumista työntekijä suorittaa verkossa pääurakoitsijan eli SRV:n oman yleisperehdytyksen, jonka kieliversiot ovat viro, englanti, latvia, puola, suomi, ruotsi ja venäjä. Verkossa suoritettavan työmaaperehdytyksen kieliversioita ovat suomi, englanti, viro ja venäjä.

Perehdyttämisessä vieraat kielet ovat tarpeen, koska ulkomaalaisten osuus työntekijämäärästä on peräti neljännes.

Tavaraliikenteessä on ollut järjestämistä

Kansi ja Arena on mahdutettu pienelle tontille aivan Tampereen vilkasliikenteisessä keskustassa. Kun runko valmistui, ei tavaraliikenteelle jäänyt paljon tilaa. Logistiikalle tämä on asettanut aivan erityisiä vaatimuksia.

– Tavarantoimittajat eivät aina noudata sovittuja aikatauluja. Siitä seuraa väistämättä ongelmia, logistiikasta huolehtiva Sanna Virtanen huokaa.

Virtasen toinen tehtävä on toimia rakennussiivoojien esinaisena.

– Meillä on enimmillään ollut 13 siivoojaa. Nyt heitä on enää 3, Virtanen laskee marraskuun lopussa.

– Kun olen nyt ollut siivoajien kanssa tekemisissä, olen huomannut, kuinka tärkeää työtä he tekevät. Työmaan turvallisuus ja yleinen viihtyvyys riippuvat paljon heidän panoksestaan.

Kukaan Rakentajan haastattelemasta kolmikosta ei tunnustaudu jääkiekon ylimmäksi ystäväksi. Kaikki lupaavat kuitenkin ”jossain vaiheessa” tulla jonkun pelinkin katsomaan.

Kolmikon asenne tiivistyy Matti Malanderin diplomaattiseen tunnustukseen:

– Kun minulta Tampereella kysytään, olenko Tapparan vai Ilveksen kannattaja, vastaan yleensä, että en kummankaan. Kannatan Rauman Lukkoa.

Teksti ja kuvat: Esa Tuominen