Raksanuoret eivät ole pilalla

Jututin tämän lehden teemaa varten Raksanuorten mediakurssille osallistuneita nuoria rakentajia. Kysyin heiltä, minkälaisista asioista he kaipaavat tietoa lehdeltä ja Rakennusliitolta. Odotin varmaankin jotain ihmeellisen trendikästä ja käsittämättömän siistiä, jota tällainen keski-ikäinen tietotyöläinen ei osaisi edes toteuttaa. Vastaukset yllättivät.

Nuoria huolettavat ihan samat asiat kuin vanhempiakin rakentajia; eläkeasiat, verotus, työllisyys ja työttömyys. Kiinnostuksenkohteissakin on paljon samaa: koulutukset, liiton tapahtumat ja työturvallisuusasiat. Kuulosti siltä, että me emme voi viestiä liikaa. Tiedontarve on valtava.

Moni eläkekysymystä kommentoinneista ajatteli, että he pääsevät eläkkeelle vasta seitsemänkymppisenä, jos mitään eläkkeitä edes siinä vaiheessa maksetaan. Rakentajan sivulla 22 Työeläkevakuuttajat TELA:n erityisasiantuntija rauhoittelee pahimpia pelkoja; Suomen eläkejärjestelmä on kansainvälisessä vertailussa parhaimmiston joukossa.

Toki tuleviin eläkkeisiin liittyy riskitekijöitä, jos Suomen syntyvyys pysyy alhaisena ja yhä pienempi työssäkäyvien joukko maksaa yhä suuremman joukon eläkkeet, joten nuorten huoli ei ole täysin perusteeton. Kun tähän yhdistetään vielä se, etteivät nuoret välttämättä työllisty heti perinteisiin työsuhteisiin, voi tulevaisuus tuntua joskus epävarmalta.

Onneksi tulevaisuus ei kaikilta osin näytä niin synkältä. Digitaalisuus hiipii työmaille pikkuhiljaa, mutta varmasti. Siitä saattaa löytyä viisastenkivi ratkaisemaan rakennusalan tuottavuusongelmia. Nuorille erilaiset digivehkeet ovat kuin oman ruumiin jatke. He osaavat käyttää niitä ja he myös haluavat hyödyntää niitä. Työmailta löytyy varmasti töitä sellaisille tekijöille, joilla pysyy kädessä sekä akkuruuvinväännin että tabletti.

Vanhempien rakentajien velvollisuus on ottaa nuoret avosylin vastaan työmailla. Hiljainen tieto ja oppi siirtyy parhaiten työntekijältä toiselle. Kukaan ei ole valmis suoraan koulunpenkiltä, vaan työmaan tavoille oppiminen vaatii koko rakentajien yhteisöä.

Johanna Hellsten, päätoimittaja

Lehti muuttuu maailman mukana

Rakentaja-lehti perustettiin vuonna 1925. Jo sitä ennen kirvesmiehillä, muurareilla ja maalareilla oli omat lehtensä Lastu, Peruskivi ja Maalarien Viesti, jotka alkoivat ilmestyä viime vuosisadan alussa, vuoden 1905 suurlakon jälkimainingeissa.

Enimmillään Rakentaja-lehtiä tipahti liiton jäsenten postilaatikkoon peräti 47 kertaa vuodessa. Siitä luvusta on tultu tasaisesti alaspäin, kun jäsenviestinnän tarpeet ovat muuttuneet. Sähköiset kanavat ovat tänä päivänä yhä tärkeämpiä, kun viestinnän nopeuden vaatimukset vain kiristyvät.

Rakentaja-lehti on käynyt viime syksyn aikana yhden sen historian suurimmista muutoksista. Lehti ilmestyy jatkossa 8 kertaa vuodessa, sen ulkoasu muistuttaa enemmän aikakauslehteä ja sisältö on mietitty uudelleen niin, että se palvelisi lukijoitaan ja liittoa paremmin. Lehti keskittyy enemmän taustoittaviin ja syvällisiin sisältöihin, sillä uutiset luetaan verkosta mahdollisimman tuoreina.

Uudistuneeseen lehteen on mietitty erilaisia teemoja, jotka rytmittyvät vuoden kulun mukaan. Ensimmäinen teema on korjausrakentaminen. Korjaaminen muodostaa yli 40 prosenttia kaikesta rakentamisesta ja sen osuus yleensä nousee silloin, kun uudisrakentamisessa hidastellaan. Korjausrakentaminen myös kehittyy vauhdilla, sen prosesseja mietitään uusiksi ja avuksi otetaan uudenlaista teknologiaa. Niistä lisää sivulta 16 alkaen.

Muita Rakentajan teemoja ovat tänä vuonna muun muassa nuoret rakentajat, työterveys ja -turvallisuus, maanrakennus ja uudisrakentaminen. Teemat eivät kuitenkaan koskaan vie koko lehteä, vaan yllätyksille jää aina tilaa.

Lehden rakenteeseen liittyvä iso uudistus on jäsenille tärkeiden asioiden huomioiminen jokaisessa lehdessä. Rakentajien terveyttä, lakia ja oikeusasioita sekä taloutta ruoditaan kaikissa lehden 8 numerossa omilla palstoillaan. Pyrimme tuomaan alan parhaiden asiantuntijoiden tietotaitoa lukijoidemme käyttöön.

Liittolehtien on pysyttävä mukana lehtialan kehityksessä. Aivan samalla tavalla kuin kaupalliset lehdet kisaavat lukijan huomiosta lehtiständeillä Suomen kaupoissa ja kioskeissa, myös liiton julkaisun on houkuteltava vastaanottajaa avaamaan lehti. Sillä mitä iloa on lehden tarjoamasta, jäsenelle tärkeästä tiedosta, jos se päätyy suoraan takansytykkeeksi? 

Johanna Hellsten, päätoimittaja