Takaisin

Työntekijöiden arvostaminen on yrityksen valttikortti

Rakentaja-lehti 13.12.2024

Pankkien varovaisuus jarruttaa urakoita Kaakkois-Suomessa.

– Voi olla tyytyväinen, että työntekijöitä ei ole tarvinnut lomauttaa, haminalaisen rakennusliikkeen toimitusjohtaja Mika Suntio voi kehaista katsellessaan taaksepäin.

Suntion mielestä lomauttava yritys ottaa aina riskin, sillä väki hakeutuu sinne missä on töitä tarjolla ja nousukauden alkaessa hyvistä tekijöistä tulee pulaa. Siksi hän katsoo, että kannattaa pitää tekijät töissä vaikeiden aikojen yli, jos vain mitenkään mahdollista.

Pitkien työurien etu on sekin, että työnantaja oppii tuntemaan työntekijät ja on helpompi yhdistää tekijä ja tehtävä sen mukaan, missä kukin on hyvä. Työntekijän kannaltakin on mielekästä päästä sellaiseen tehtävään, ja tottakai jälki on silloin parempaa.

Rakennusliike Kalevi Suntio perustettiin 1980-luvun alussa Haminaan, ja pojat ovat jatkaneet isän yritystä. Mika Suntiosta tuli toimitusjohtaja 15 vuotta sitten. Yritys työllistää parikymmentä henkilöä, joista moni on ollut talossa häntä pidempään.

Luottamusmies Mika Forsbergilla tulee täyteen 34 vuotta perheyrityksen palveluksessa. Yhteistyö on ollut mutkatonta, kun kumpikin osapuoli yrittää parhaansa mukaan, että kaikki viihtyisivät työssään.

– Se on vähän sellainen pesti, mihin ei ole tunkua, kertoo puhelimitse tavoitettu Forsberg virnistystä äänessään.

Forsberg kiittelee, ettei ole varsinaisesti joutunut puolustamaan työntekijöitä työnantajaa vastaan vaan ilmapiiri on aina ollut rakentava ja on pyritty yhteisymmärrykseen. Päänvaivaa ovat aiheuttaneet työehtosopimuksen tekstit, joiden kohdalla on joutunut pohtimaan työnantajan kanssa, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Forsbergin mielestä liiton koulutuksista on tässä suhteessa ollut suuri apu aina kun työehtosopimuksiin on tullut muutoksia.

Hän nostaa esiin sen, että palkanmaksu on aina ollut kohdallaan. On mukava mennä töihin, kun tietää että voi luottaa työnantajaan. Hän arvostaa myös sitä, että firmassa on pitkät työsuhteet ja laaja työterveys. Työntekijöiden toivomuksia myös aidosti kuunnellaan.

Forsberg toivoisi, että muissakin yrityksissä maltettaisiin pitää työntekijät töissä pidempään. Toki hän ymmärtää, että jos töitä ei kerta kaikkiaan ole, yritykset joutuvat lomauttamaan.

– Kehkeytyisi sellainen lojaliteetti puolin ja toisin, se kantaisi sitten eteenpäin. Kyllä meillä on vahva luotto siihen, että meille ei niitä lomautuksia tule, Forsberg sanoo.

Suntio ajattelee, että työntekijöitä kannattaa arvostaa, ja se on osoittautunut voittavaksi kortiksi. Yritys pitää kunnia-asiana sitä, että palkat on maksettu aina ajoissa. Käytössä on myös laajennettu työterveys, jossa työntekijä pääsee vaikka yksityiselle erikoislääkärille tai leikkaukseen, jos vaiva niin vaatii. Työntekijät voivat myös käydä hierojalla ja kuntosalilla työnantajan kustantamana.

– Näillä toimilla pyritään pitämään porukka työkykyisenä, Suntio valottaa.

Muuttotappioalueilla ei ole asuntorakentamista

Tällä hetkellä Kymenlaaksossa ei ole enää juuri lainkaan asuntorakentamista, vaan enemmän teollisuuden ja julkishallinnon urakoita. Asuntokohteissa on tarjolla saneerauksia.

Forsberg nostaa esiin seikan, että korjausrakentamiselle olisi alueella tarve ja korjausvelka kasvaa, sillä taloyhtiöiden on vaikea saada lainaa remontteihin. Jos taloyhtiöt saisivat lainaa peruskorjauksiin, se näkyisi myös rakennusmiesten työtilanteessa.

Suntio kertoo, että urakoiden etsimiseen satsataan tällä hetkellä paljon ja oma asuntorakentamisprojektikin on alkamassa.

– Yritetään sitten vaikka vähän tiukemmalla hinnalla ottaa urakoita, jotta yrityksellä ja työntekijöillä olisi töitä.

Samankaltainen tilanne on Imatralla. Rakennusliike Evälahti täyttää ensi vuonna 75 vuotta ja on koko ajan ollut saman perheen omistuksessa. Toimiala kattaa kaikenlaista asuntotuotannosta teollisuusrakentamiseen ja peruskorjauksiin. Peruskorjauksien sekä uusien asuntojen rakentamisen vähyyden taustalla Evälahden toimitusjohtaja Jouni Pohjolainen näkee ainakin osittain pankkien toiminnan.

– Pankit ovat tällä hetkellä hirveän varovaisia rahoittamaan hankkeita. Rahoituspäätökset ovat tiukassa ja se jarruttaa vähän kaikkea, Pohjolainen kuvailee.

Etelä-Karjalassa Venäjän kanssa tehty politiikka näkyy yritysten arjessa. Kun turisteja ei ole, kaikilla on vaikeampaa.

Toinen iso tekijä on hyvinvointialueiden kriisi. Niin kauan kuin niillä ei ole tietoa tulevasta rahoituksesta, ne eivät korjaa eivätkä rakenna. Rakennusalaa kannattelevat kaupungit ja teollisuus. Evälahdella ei mielellään lomauteta, mutta kevätpuolella sekin saattaa olla edessä. Töitä ei yksinkertaisesti ole.

Asuntojen rakentaminen ja peruskorjaaminen ovat jumissa.

– Imatra ei ole kasvava kaupunki ja tällä hetkellä vuokra-asuntotarve ei ole merkittävä, Pohjolainen valittelee.

Keskitetty työehtosopimus vähentää kitkaa

Pohjolainen kiittelee yhteistyötä luottamusmies Matti Kieron kanssa sujuvaksi. Hänen mielestään sellainen järjestelmä on hyvä, jossa palkkataksat tulevat edunvalvontajärjestöiltä ja käytännön toiminta eli se, mitä ja miten asiat tehdään, voidaan sopia paikallisesti. Välit pysyvät parempina, kun ei tarvitse kinata rahasta.

– Olen keskitetyn työehtosopimuksen kannalla. En näe ollenkaan hyvänä tavoitteena, että palkkausasiat siirtyisivät paikalliseen sopimiseen. Se aiheuttaisi sekamelskaa ja ylimääräistä työtä, Pohjolainen toteaa.

12 vuotta Evälahdella työskennellyt Matti Kiero pitää Evälahden työntekijöiden asioiden ajamista siinä mielessä helppona tehtävänä, että suuria ristiriitoja ei ole ollut. Työntekijät pysyvät pitkään töissä ja jopa yli sukupolvien, sillä heillä on muutamakin isä-poika-työpari.

Kiero on ollut luottamusmiehenä 8 vuotta. Tuolloin edellinen luottamusmies ilmoitti luopuvansa tehtävästä ja eräs toinen työntekijä ilmoitti ottavansa tehtävän vastuulleen.

– Mie tuumasin, että ei se silleen pidä mennä ja asetuin ehdolle ihan vaan sen takia, että saadaan vaalit.

Tarkoitus ei ollut voittaa äänestystä, siinä vain kävi niin. Hänelläkin on käynyt nyt mielessä, että joku toinen saisi jatkaa, mutta työkaverit olivat eri mieltä, joten Kiero on jatkanut. Hän on luottamustoiminnan lisäksi oman osastonsa puheenjohtaja, Rakennusliiton Kymen aluehallituksen puheenjohtaja ja mukana torninosturikuljettajien työehtosopimustyöryhmässä. Lisäksi hän on ehdolla kuntavaaleissa, joten ymmärrettävästi tekee mieli siirtää kapulaa seuraavalle joltain osin.

Nyt Evälahdella on työn alla Lappeenrannan entisen kasarmin tupien muuntaminen asunnoiksi. 1800-luvun lopulla rakennetut seinät ovat nähneet monen varusmiehen tulevan ja lähtevän. Muistoja kuuluu yhdestä ja toisesta suusta, toisinaan jopa ohikulkijoilta.

Matti Kiero on päässyt tekemään kaikenlaista kattohommista valuihin ja kirvestöihin. Välillä on pesty ikkunoitakin. Varsinaisesti hän on torninosturinkuljettaja, mutta niitä tehtäviä on lopulta ollut melko vähän.

– Olen sen verran maalta kotoisin, että olen valmis tekemään kaikkea. Olen sanonut, että jos parempaakaan ei ole, voin yrittää.

Asuntorakentamisen puuttuminen lähes kokonaan Kaakkois-Suomesta on tavallaan hyväkin asia, sillä juuri asuntorakentaminen on rakennusalan heilahdusliikkeiden taustalla. Heilahdusliikkeet taas tuovat herkemmin lieveilmiöitä mukanaan. Väki vaihtuu, laatu on mitä sattuu ja yritykset koettavat päästä mahdollisimman vähällä omalla porukalla ja mieluummin ketjuttavat niin että aliurakoitsijallakin on aliurakoitsija.

Suntiollakin käytetään aliurakointia ja vuokratyötä tasaamaan huippuja, mutta pääosan työstä tekevät omat työntekijät.

– Monesti työmaalle tuleva ulkopuolinen hämmästelee, että onko sinulla omat miehet töissä täällä. Kun muualla päin Suomea on aina jotain aliurakoitsijoita ja vuokramiehiä, Suntio kertoo.

Lieveilmiöissä on vahvasti mukana myös harmaa talous, joka rakennusalalla vaanii aina nurkan takana. Alueellinen ”sementoituminen” eli että kourallinen yrityksiä kilpailee urakoista keskenään, toimii siinä suhteessa eduksi että Suntion mukaan ulkopuolelta on kynnys tulla syrjä-Suomeen toimimaan.

Suntio pitää harmaan talouden torjuntaa tarpeellisena, vaikka se maksaa, sillä se poimii pois epäreilua kilpailua.

– Kyllä me varmaan ollaan hyötyjiä siinä. Jos mitään ei kontrolloitaisi, aina villimpää se voisi olla. Ne jotka toimivat niin kuin pitää, häviäisivät siinä.

Teksti ja kuvat: Elina Talvio