Kuutamokeikasta harmaaseen talouteen
Rakentaja-lehti 8.11.2024Verokarhu Markku Hirvonen muistelee Rakennusliittoa lämpimästi.
Kun verotusneuvos Markku Hirvonen aloitti työt verohallinnossa, harmaata taloutta ei ollut olemassa. Sen sijaan kuutamourakointi oli niin yleistä, ettei verohallituksen pääjohtaja Mikko Laaksonen saanut 1970-luvulla rakennusmiestä mökkityömaalleen tekemään kuitillista työtä.
– 1990-luvun alussa harmaaseen talouteen tartuttiin kiinni rakennusalan järjestöjen vaatimuksesta. Kun asiaa ruvettiin purkamaan, kävi ilmi, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Se ei ollut pientä kuutamourakkaa, vaan massiivista aliurakointia.
1990-luvun puolivälissä käyttöön otetut yritysten kirjanpidon reaaliaikaiset tarkastukset toivat päivänvaloon uuden ilmiön: kuittikaupan, jossa kikkailtiin arvonlisäveron vähennyksillä ja palautuksilla tekaistujen kuittien avulla.
– Se oli yllätys, kuinka laajaa kuittikauppa oli, Hirvonen kertoo.
Seuraava suuri muutos sekä harmaan että rikollisen taloudellisen toiminnan saralla oli Baltian maiden liittyminen EU:hun vuosituhannen alussa. Työvoiman liikkuvuutta rajoitettiin aluksi, mutta se ei estänyt virolaisia yrityksiä tulemasta rakennusalalle.
– Palvelut saivat liikkua heti alusta asti ja se oli Rakennusliiton kannalta merkittävä muutos. Olin sanonut aikaisemmin, että Rakennusliitto oli meidän tehokkain viranomaisemme. Se tiesi, mitä tapahtuu työmailla ja se pystyi pistämään yrityksen saartoon. Lopulta saarrot eivät enää tepsineetkään, virolaisfirma vaihtui nopeasti toiseksi.
Hirvonen uskoo, että järjestäytynyt rikollisuus oli ollut jo aikaisemmin mukana rakennusalalla, mutta ilmiö tuli esille 2000-luvun alussa.
– Silloin tuli esille useita juttuja, joissa liivijengit olivat mukana ja taustalla. Silloin väitettiin, että ne olivat mukana erityisesti telineasennuksessa, jossa tarvittiin enemmän lihaksia kuin ammattitaitoa. Näitä firmoja tavattiin esimerkiksi suurten teollisuuslaitosten vuosihuoltojen yhteydessä.
Veronumero oli Rakennusliiton pitkäaikainen hanke, joka saatiin lopulta maaliin vuonna 2012.
– Veronumeroa vauhditti huomattavasti ulkomaisen työvoiman ongelmat.
Talousrikosten tutkinta on poliitikkojen heittopussi
Hirvosen mukaan työnantajien etujärjestöt, poliitikot ja viranomaiset ovat olleet aina innokkaasti mukana harmaan talouden vastaisessa taistelussa. Välillä tosin ei ole selvää, millä puolella rintamaa. Esimerkiksi Orpon hallitus ei ole jatkanut harmaan talouden torjuntaohjelmaa. 1980-luvulla presidentti Mauno Koivisto epäili, että rötösherrajahti on mennyt liian pitkälle.
– Sipilän hallituksen taksiuudistus, Hirvonen jatkaa listaa poliitikkojen vastakarvaisista päätöksistä.
Julkisuus ja media ovat sekä vauhdittaneet että lamaannuttaneet harmaan talouden torjuntaa.
– Vuonna 1997 oli massiivinen trollauskampanja, joka oli reaktio tehostuneeseen verotarkastukseen. Se oli tyypillistä infosodankäyntiä, perusteettomia väitteitä, joita ammuimme alas. Toisaalta käännetyn alvin kohdalla tiedotusvälineet pitivät hyvin asiaa esillä. Varsinkin sen jälkeen, kun vaalirahajupakka nousi vuonna 2008. Pääsin silloin vähän ilkeilemään.
Hirvonen uskoo, että vilungintekijöiden ja viranomaisten otteluita nähdään jatkossakin. Siksi verohallinnon, poliisin ja syyttäjälaitoksen resurssit talousrikosten tutkinnassa pitäisi olla kunnossa.
– Toimintaympäristö muuttuu kaiken aikaa ja tulee uusia väärinkäytösten muotoja.
Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves