Takaisin

Ilmakitaransoiton SM-kisat ensimmäistä kertaa Työväen musiikkitapahtumassa

Rakentaja-lehti 16.8.2024

Rakennusliitto oli mukana Työväen musiikkitapahtuman ohjelmistossa.

Jartsan voittoon vienyt tyylinäyte ilmakitaransoiton SM-kisoissa.

Nelipäiväinen Työväen musiikkitapahtuma järjestettiin Valkeakoskella jo 52. kerran 25.–28. heinäkuuta. Bändit, paneelikeskustelut ja muu ohjelma toi tapahtumaan noin 20 000 kävijää. Festivaaleilla esiintyivät muun muassa Kotiteollisuus, Suistamon Sähkö, Saimaa, Atomirotta, Lenni-Kalle Taipale & Osmo Ikonen, Kolmas Nainen, Eini, Coitus Int 50 Revival ja Inginmaa/Hypnomen.

Jyrki Ojasen (vas.) ja Pauli Hanhiniemen sanailu kulki leppeissä merkeissä.

Lauantaina musiikkitapahtumassa Rakennusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Ojanen haastatteli lauluntekijä Pauli Hanhiniemeä. Millaisia tarinota sanoitusten takana on ja miten laulut syntyvät?

– Jos tietäisin, miten lauluja tehdään, tekisin taas äkkiä muutaman laulun. Ongelmani on se, että minulla pitää olla tarve tehdä jotain, Hanhiniemi sanoi.

Hanhiniemi käytti esimerkkinä Tästä asti aikaa -kappalettaan.

– Kirjoitin sen tekstin vuonna 1990. Se syntyi hetkellä, jolloin olin lähtenyt Alavudelta jo kolmatta kertaa. Tajusin, etten enää palaa sinne. Se on yksinkertainen laulu siitä, kuinka itseni yllätin ikävöimästä kavereita ja menneitä tapahtumia. Kertsissä kuitenkin katsotaan eteenpäin: ”mulla on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa”. Se on minun voimalauluni.

Kolmannen naisen biiseissä Hanhiniemi teki omat laulusävellykset kitaransoiton sekaan.

– Jätkät soitteli riffejään ja minä tungin laulujani väliin. Jos he olivat hyvällä tuulella, he jättivät sovituksessa minulle vähän tilaa.

Hanhiniemi pitää itseään musiikkiteollisuuden kannalta huonona lisäarvon tuottajana.

– En ole osannut kiteyttää niin kiehtovasti, että ihminen kuullessaan oppii heti ja alkaa rallattemaan hittibiisiä.

– Tunnistatko, että sinulla on usein toistuva rakenne: niin sen piti mennä; niin se meni; sitä sain, mitä uhmassa hain; turpiini kerjäsin ja sain, Ojanen kysyi.

Pienen muodollisen estelyn jälkeen Hanhiniemi myöntää sitä saa, mitä tilaa -rakenteen.

– Sattuma minut tänne toi, sattuma minut aateloi. Vanhat äijät opettaa, mitään sä ilmaiseksi et saa. Mutta jos oikein tarkkaan katsotaan, mistään ei tarvitse maksaakaan. Tämä ei ole minun keksintöni: me synnymme ja kuolemme alasti. Kaikki mitä siinä välissä tapahtuu, on bonusta. Niin kauan kuin elämme, olemme saamapuolella, Hanhiniemi riimitteli.

Ojasen mukaan Hanhiniemen laulujen päähenkilönä on usein mies, joka hakee rehvakkuutensa jälkeistä sovitusta etsivä mies.

– Tämä mies löytää itsemyötätunnon. Kappaleiden sanoituksissa kamppaillaan sitä vastaan, ettei se mene ihan itsesäälin puolelle. Siinä lämmössä on jotain kaurismäkeläistä myötätuntoisuutta, Ojanen haastaa.

– Päähenkilö on monesti minun näköiseni ja yritän muokata hänelle mukavan kohtalon. Se on inhimillistä, että olemme kusipäitä. Se on jo paljon, jos itse huomaa sen, Hanhiniemi totesi.

Ilmakitaraa ja hyviä kavereita

Ilmakitaransoiton SM-kisojen tuomaristoon kuuluivat Petri Markkanen Valkeakosken sanomista (vas.), Kimmo Palonen Rakennusliitosta, Kimmo Virtanen Tampereen musiikista sekä yleisön edustajana valkeakoskelainen Kristiina, jolta kukaan ei muistanut kysyä sukunimeä.

Valkeakoskella järjestettiin ensimmäiset ilmakitaransoiton Suomen mestaruuskisat. Voiton vei Jartsa, valkeakoskelainen hönö.

– Sain minuutissa kitarakamat, Jartsa totesi nappisuorituksestaan.

Kitaran lisäksi Jartsa sai menolipun ilmakitaransoiton MM-kisojen finaaliin Ouluun, ilmakukat ja -diplomin sekä kitaristi Samuli Federleyn lahjoittaman ilmakitaralaukun. Federley toimi SM-kisojen virallisena lämppäri- ja lopettajaisbändinä.

Kisojen tuomariston jäsen, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palosen mielestä Jartsa oli tuomariston mielestä helppo valinta voittajaksi.

– Yleisöllä oli hauskaa, sillä kaikki kilpailijat heittäytyivät hienosti lavaesiintymisissään. Jartsa veti parhaimmat ilmaveivisoolot, joten voitto oli selvä. Kisojen erinomaista antia oli myös Samuli Federleyn kitarointi, jota olisi kuunnellut enemmänkin, Palonen oli tyytyväinen tapahtumaan.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Suistamon Sähkö veteli etnoteknoa Valkeakosken Teollisuuslavalla.