Sukka- ja jalkapyykki kannattaa
Rakentaja-lehti 16.8.2024Jokapäiväisellä jalkojen pesulla ja kuivauksella pärjää pitkälle. Työmaan sosiaalitilojen siisteys on tärkeätä myös jalkojen terveydelle.
– Sukka on osa jalkahygieniaa, Diabetesliiton jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen muistuttaa ensimmäisenä jalkojen terveydelle tärkeästä, mutta helposti unohtuvasta asiasta.
Paras sukkamateriaali on merinovillan ja keinokuitujen sekoite. Tekniset kuidut pumppaavat hikeä pois iholta. Villa puolestaan imee kosteutta luonnostaan.
– Keinokuitu tekee sukasta kestävämmän ja ennen kaikkea se siirtää kosteutta sukan ulkopintaan. Puuvilla on huono sukkamateriaali, sillä se imee kosteutta vain oman määränsä verran. Jos on oikein hikoilevat jalat, tunnin päästä sukka on märkä ratti.
Jalkojen päivittäinen pesu ja kuivaus on tärkein ennaltaehkäisevä hoito jalkaterveyden kannalta. Aamulla puhtaat ja kuivat sukat jalkaan, sitten moukaroimaan lisäarvoa kustannuspaikalle.
Jos perimälotossa on käynyt oikein huono tuuri, syntymälahjaksi on voitu arpoa oikein hikoilevat jalat. Liian pienet umpinaiset muovikengät voivat kiihdyttää hikoilumäärän viisinkertaiseksi. Hiki sinänsä on vaaratonta, mutta kosteassa kalossissa bakteerit ja sienet voivat tehdä tuhojaan.
Huhtanen suhtautuu jalkojen rasvaamiseen pidättyvästi.
– Apteekista voi kysyä kuivattavia jalkakylpyjä. Voi myös kokeilla hikoileville jaloille tarkoitettuja voiteita. Itse yhdistäisin sellaisen rasvauksen kuivattavaan jalkakylpyyn.
Muille jalkojen rasvaukseen käyvät ihon perusvoiteet, jotka ovat edullisempia kuin kaikenlaiset erikoisrasvat.
– Pitää myös miettiä tarvitsevatko jalat rasvausta. Jos iho on hyväkuntoinen, se ei ole kuivunut eikä siinä ole kovettumia, silloin tarvitsee huolehtia vain puhtaudesta. Jos iho kitisee ja natisee vielä parin tunnin päästä suihkusta eikä ihon oma kosteus ole palautunut, silloin kannattaa käyttää rasvaa, Huhtanen selvittää.
Joissakin tilanteissa, kuten atooppisen ihon kanssa, rasvaus on välttämätöntä. Mikäli rasvaaminen ei auta viimeistään parin viikon aikana, kannattaa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Kyseessä voi olla jalkasilsa
– Silsa ei välttämättä ole hygieniakysymys. Meillä jokaisella on erilainen immuunipuolustus, joka ei aina pysty hoitamaan tilannetta. Ihon rikkoutuminen ei välttämättä ole merkki sienitartunnasta, mutta se edesauttaa tartunnan syntymistä.
Sosiaalitilojen siivous ehkäisee silsaa
Huhtanen aloittaa potilaiden jalkojenhoidon pesulla ja kuivauksella. Jalat hikoavat kuitenkin nopeasti takaisin kosteaksi. Perinteinen lampaanvilla varpaiden välissä pitää ne kuivina.
– Apteekin lampaanvilla on turkasen kallista. On halvempaa ostaa huovutukseen käytettävää värjäämätöntä villaa, Huhtanen vinkkaa.
Villalle allergiset voivat käyttää samaan tarkoitukseen apteekista saatavaa Sorbact Fungi -sidosta. Laaman ja alpakan villassa ei ole lanoliinia, joten se voi sopia ainakin osalle villa-allergikkoja.
– Jos 4 päivän päästä hoidon aloittamisesta näkyy liuskoittuvaa, irtoavaa ihoa, kyseessä on sieni-infektio. Silloin tarvitaan lääkehoitoa.
Rikkonaisen jalkaihon kanssa ei kannata mennä vaikkapa uimahalliin, sillä tartunnan saa silloin helposti. Suihkutossuilla voi yleisissä tiloissa vähentää tartunnan riskiä.
– Jos sosiaalitilat ovat epäsiistit, se on riski jalkaterveyden kannalta, Huhtanen muistuttaa työmaan siisteyden tärkeydestä.
Jalkojen kovettumat kertovat siitä, että elimistö on yrittänyt korjata epätasapainoon joutunutta tilannetta. Huhtasen mukaan kovettumat syntyvät usein virheasentojen seurauksena.
– Esimerkiksi polvi- tai lonkkavamma voi muuttaa jalan luonnollista liikettä. Kovettuma on ihon liikakasvua. Kovettuman alueelle tulee painetta, hankausta, kitkaa.
Kovettuman hoidossa rasvaaminen on ensimmäinen hoitotoimenpide.
Virheasentoja hoidetaan yleisesti muotoiltujen tukipohjallisten avulla, mutta niiden sovittaminen turvakenkiin on hankalaa. Huhtanen lohduttaa, että markkinoille on parhaillaan tulossa turvakenkämallisto, jossa pohjan jäykistyksellä saadaan aikaan rullaavampi käynti parantamaan jalan luonnollista askelta.
Diabetesliiton jalkaterveyden koulutuksissa lähdetään liikkeelle kävelytekniikasta ja vasta sen jälkeen puhutaan jalkojen hyvinvoinnista.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen
