Kimmo Palonen: TES-pöydässä korjataan hallituksen jälkiä
Rakentaja-lehti 16.8.2024– Meidän on vakavasti harkittava paikallisen sopimisen elementtien poistamista rakennusalan työehtosopimuksista, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen sanoo.
Hallituksen esitys paikallisen sopimisen laajentamisesta villiin yrityskenttään on niin vakava uhka rakentajien työehdoille, että Rakennusliiton on tarvittaessa käytettävä kaikki keinot työehtojen puolustamiseksi.
Hallitus vie esityksensä paikallisen sopimisen laajentamisesta eduskuntaan elokuun aikana. Ensi vuoden alusta alkaen kaikki yritykset voisivat sopia paikallisesti niistä asioista, joista järjestäytyneet yritykset voivat jo nykyisin sopia työehtosopimuksiin tehtyjen kirjausten nojalla. Järjestäytymättömillä eli työnantajaliittoon kuulumattomilla yrityksillä ei tätä toisin sopimisen mahdollisuutta nykyisin ole.
Kun sopimusoikeus laajenee villiin kenttään, heikkenee rakennusalan yritysten motiivi kuulua työnantajaliittoon. Suomessa yleissitovuuden keskeisin mittapuu on, kuinka suuri osa alan työvoimasta työskentelee järjestäytyneissä yrityksissä. Jos yritysten järjestäytymisaste laskee, vaarantuu yleissitovuus. Sillä puolestaan olisi erilaiset vaikutukset eri toimialoilla. Rakentamisen alalla vaikutus olisi järisyttävä.
– Ulkolaiset yritykset voisivat tehdä omat sopimuksensa, käytännössä työskennellä Suomessa maksaen jonkinlaista minimipalkkaa. Jo tuo paikallisen sopimisen avaaminen villiin kenttään johtaa siihen, että ulkomaiset yritykset ottavat käyttöön maksimijoustot. Kotimaisten yritysten kilpailukyky tarjoustilanteissa romahtaisi, puheenjohtaja Palonen summaa riskejä.
Putsataan paikallinen sopiminen sopimuksista?
SAK:laisten liittojen yhteistyötä tiivistetään syksyn mittaan kohti tulevaa työehtokierrosta. Rakennusliiton työehtosopimukset ovat voimassa helmikuun 2025 loppuun asti. Neuvottelut käynnistyvät toden teolla vuoden vaihteen jälkeen, mutta jo syksyllä alkavat erilaiset tunnustelut ja Rakennusliiton sopimustavoitteiden muodostaminen muun muassa maakokouksen, sopimusalatyöryhmien kokouksen ja osastokyselyjen avulla.
Paikallisen sopimisen vapauttaminen vaikuttaa myös Rakennusliiton tes-neuvotteluihin.
– On vakavasti harkittava, että poistamme sopimuksistamme kaikki paikallisen sopimisen elementit, Kimmo Palonen jyrähtää.
Julkisuudessa paikallinen sopiminen esitetään usein hopealuotina, joka parantaa olennaisesti yritysten kilpailukykyä. Vähälle huomioille jää se, että paikallinen sopiminen on jo useilla toimialoilla laajasti käytössä. Rakennusalalla jopa niin laajasti, että syksyllä eläkkeelle siirtyvä Rakennusteollisuus RT:n pitkäaikainen työmarkkinajohtaja Kim Kaskiaro on julkisesti todennut, ettei alalla tarvita yhtään enempää paikallista sopimista.
– Kannattaa myös huomata, että järjestäytymättömätkin alan yritykset saavat toisin sopimisen mahdollisuuden, kun allekirjoittavat alan työehtosopimuksen Rakennusliiton kanssa, Palonen muistuttaa.
Kuka kouluttaisi luottamusvaltuutetut?
Vuoden vaihteesta alkaen villeissä yrityksissä liittoon kuulumaton henkilöstö voisi valita keskuudestaan luottamusvaltuutetun, joka sopisi asioita samalla laajuudella kuin liittoon kuuluvat luottamushenkilöt.
Villeissä yrityksissä voidaan päätyä jopa tilanteeseen, jossa järjestäytyneitä työntekijöitä sopimuspöydässä edustaa luottamusmies ja järjestäytymättömiä työntekijöitä luottamusvaltuutettu. Rakennusalalla tätä riskiä tuskin on, sillä rakennustuoteteollisuutta lukuun ottamatta myös liittoon kuulumattomat työntekijät voivat äänestää luottamushenkilövaalissa Rakennusliiton sopimusaloilla.
Luottamusvaltuutettujen osaamisesta vastaisi työnantaja. Hallitus siis laittaa työnantajat kouluttamaan työntekijöiden edustajia näiden oman edunvalvonnan suhteen. Sanamuotona on, että ”työnantajan olisi edistettävä luottamusvaltuutetun osaamista ja kykyä ymmärtää”. Mitään sitovuutta lakiin ei ole tulossa.
– Tuo olisi alusta alkaen kuollut kirjain, täysin tehoton. Jopa valveutuneiden työnantajien osalta on kysyttävä, kuka kouluttaa, missä kouluttaa ja miten kouluttaa, Palonen muistuttaa.
Vertailuksi todettakoon, että esimerkiksi Rakennusliitolla on omille luottamushenkilöilleen maanlaajuinen ja ammattimainen koulutus- ja tukiorganisaatio, jossa on vuosikymmenten osaaminen taustalla.
Toinen kuollut kirjain on hallituksen lupaus kiristää sopimusten valvontaa. Kaikki paikalliset työehtosopimukset olisi lähetettävä työsuojeluviranomaisille. Kysyttävä on, kuinka viranomaisen suorittama arkistointi lisäisi valvontaa, sillä työsuojeluviranomaisilla ei ole mitään mahdollisuutta sopimusten analysointiin ja arviointiin.
– Resurssipula siellä on huutava eikä valvontahenkilöstö riitä edes nykyisiin tehtäviin. Kysymys kuuluu, mistä työsuojeluviranomaisille löytyy resurssi ja ammattitaito tulkita kaikkien Suomessa olevien ammattialojen paikallisia sopimuksia, Palonen kysyy.
Teksti: Janne Mäkinen, kuva: Jukka Nissinen