Harjoittelijasta tulee ammattilainen ohjaamalla
Rakentaja-lehti 13.3.2020Työnohjaajakoulutukselle on kova kysyntä. Turun kurssilla 50 rakentamisen ammattilaista tutustui ohjaustyön teoriaan.
Rakennusalalla pelätään työvoimapulaa. Samaan aikaan opetusta on siirretty koululuokista työmaille. Turussa työpaikkaohjaajien koulutustilaisuudessa annettiin eväitä harjoittelijoiden ohjaamiseen työmaalla.
– Sinä olet esimerkki nuorelle rakentajalle. Hän imee kaiken tiedon ja näkemyksesi, Kiljavan opiston koulutuspäällikkö Antero Ahonen muistutti työpaikkaohjaajan vastuusta.
Ahosesta leivottiin muottitimpuri Äänekosken paperitehtaan rakennustyömaalla 1980-luvun lopulla.
– Ensimmäisenä työpäivänä mestari viittasi isolla työmaalla kaukaisuuteen: ”Mene tuon Männistön Reiskan matkaan”. Reiskalla oli päällä punainen teddykarvainen metsurin välitakki. Päässä oli pelkästään lampaanvillainen kypärämyssy. Jumankauta mille se mies haisi: moottorisahan katkulle, purulle, hielle ja ehkä vähän vanhalle viinalle. Ajattelin, että tuo on kyllä oikea Mies!
Tärkein tunne Ahoselle oli se, että Reiska otti mukaansa joka paikkaan: kahvitauolle, työnjohtajan kopille ja muun työporukan joukkoon. Esitteli mestarit, työsuojeluvaltuutetun ja luottamusmiehen.
– Ensimmäisen tilin jälkeen meitä oli 2 samannäköistä timpuria. Ostin metsurintakin ja moottorisahan.
Ahosen mukaan käytännössä kaikki työntekijät ohjaavat työpaikalla uutta tulokasta. Vastuu onnistuneesta harjoittelusta kuuluu koko työyhteisölle.
Harjoittelijalle annettava sopivasti vastuuta
Forssalainen tasoitemies ja maalari Niko-Juhani Pitkänen oli 4 vuotta sitten työharjoittelussa Tasoite ja Maalaus Virolainen Oy:ssä. Pitkäsellä on kokemusta kolmenlaisista työnohjaajista.
– Tapio Virolainen oli parasohjaaja. Toisen ääripään ohjaaja ei onnistunut ohjaamisessa ollenkaan. Hän vain kiukutteli ja jätti minut yksin tekemään töitä. Työn jälkeen hän ei ollut koskaan tyytyväinen, Pitkänen vertaa.
Kolmas ohjaaja oli mukava ja avulias, mutta liiallisella holhoamisella esti harjoittelijan oman työnteon ja oppimisen.
– Olin enemmänkin apumiehenä. Se ei kehitä osaamista. Kehittyminen tapahtuu haasteiden kautta.
Maalarimestari Virolaisen ohjauksessa oli sopiva sekoitus neuvomista ja harjoittelijan omaa yrittämistä.
– Teimme töitä työparina. Tein ensin itse. Jos työ ei mennyt kohdilleen, Tapio näytti kuinka hän tekisi sen itse. Kirjoista näitä töitä ei opi, vaan tekemällä.
Virolainen arvosteli Pitkäsen näyttötyöt, vaikka hän ei ollutkaan virallinen ohjaaja.
– En antanut ihan puhtaita papereita näytöistä, Virolainen kertoo.
Arvioinnit olivat hyvin perusteltuja: mitä hyvää suorituksessa oli ja mitä pitäisi vielä kehittää.
Virolaisen mielestä työharjoittelujärjestelmän iso ongelma on se, että työnohjaaja on viimeinen, jolle kerrotaan harjoittelijan tulosta työmaalle. Harjoittelusopimus tehdään oppilaitoksen ja yrityksen välillä.
– Ohjaaja joutuu ohjaamaan hänelle aivan tuntematonta harjoittelijaa, Virolainen toteaa.
Pitkäsen mukaan harjoittelija saattaa joutua hyppäämään työmaalla liian suuriin saappaisiin.
– Vaikka lain mukaan opiskelija ei saisi korvata työntekijää, kiireen takia harjoittelija joutuu siihen tilanteeseen.
Turun työpaikkaohjaajien koulutustilaisuus oli hetkessä täynnä. Rakennusliiton läntisen toiminta-alueen päällikkö Jouni Ruotsalainen ihmettelee työnantajien nihkeyttä ohjaajakoulutusta kohtaan.
– Työnantajat eivät päästä työaikana ohjaajakoulutukseen. Tarvetta koulutukselle on, sillä tällekin kurssille on 70 hakijaa ympäri läntistä toiminta-aluetta. He olivat valmiita opiskelemaan vapaa-ajallaan.