Urakkatyö uuteen nousuun

Rakentaja-lehti 20.6.2024

Urakalla tekemällä rakentajan tulotaso voi nousta 50 prosentilla. Miksi sitä tehdään niin vähän?

Muun muassa elementtiasennuksessa käytetään vielä kohtuullisesti urakkaa.

Urakkatyön määrä talonrakennuksessa on laskenut jo vuosia kuin lehmän häntä. Urakalla tehtävän työn määrä lisääntyi nousukaudella noin 30 prosenttiin, mutta tällä hetkellä mennään vähän alle 20 prosentissa. Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus RT ry yrittävät nyt tehdä asialle jotain yhdessä.

– Urakkatyön määrä on laskenut paljon viime vuosina ja nyt ollaan meidän tilastojemme mukaan alle 16 prosentissa. On jännä, että se laskee erityisesti aina huonoina aikoina, kun juuri silloinhan pitäisi panostaa työn tuottavuuteen ja urakkatyö vaikuttaa siihen, Rakennusliiton talonrakennuksen sopimusalavastaava Toni Malmström toteaa.

– Tällä hetkellä urakalla tehdään liian vähän. Urakkatyöhän on sitä parasta paikallista sopimista. Meillä RT:ssä toiveena on, että sitä tehtäisiin mahdollisimman paljon, Talonrakennusteollisuus ry:n asiantuntija Paavo Mattila komppaa.

Malmströmin mukaan urakkatyötä tehdään eniten putkiasennuksessa sekä lattianpäällystyksessä, jonka tessissä on eräänlainen ”urakkapakko”.

– Talonrakennuksessa urakkaa tekevät eniten kirvesmiesporukat ja elementtiasentajat. Ennen myös raudoittajat, mutta nykyään se puoli on valunut tuntitöille.

Rakennusliitto ja RT alkavat järjestää yhdessä urakkakoulutusta työntekijöille ja työnjohdolle syyskuussa. Koulutuksen toteutuksesta vastaa Mittaviiva Oy.

Miksi urakkatyötä ei tehdä?

– Urakkatyön määrä on laskenut paljon viime vuosina ja nyt ollaan meidän tilastojemme mukaan alle 16 prosentissa, Toni Malmström toteaa.

Jos sekä työntekijä- että työnantajapuoli molemmat toivoisivat urakkatyön lisääntymistä, mikä on syy siihen, että sitä tehdään niin vähän nykyään?

– Jos vertaa vanhoihin hyviin aikoihin, niin ehkä työnjohdossa ja nokkamiehillä ei enää ole sellaista kulttuuria, että niitä kauppoja pystyttäisiin sopimaan luontaisesti. On osaamisen puutteita ja osin ehkä luottamuspulaa. Pääkaupunkiseudulla on paljon aliurakointia ja ulkomaista työvoimaa, jolloin sopimiselle ei ehkä löydy sijaa, Mattila miettii.

Malmström on myös huomannut kulttuurin muutoksen.

– Voi olla, että nuoret työnjohtajat eivät samalla tavalla uskalla tarjota urakkatyötä. Isoissa firmoissa kilpailutus voi mennä suoraan yrityksen hankintaosaston kautta, jolloin urakkaporukka kilpailee suoraan aliurakoitsijoiden kanssa tarjouskisassa, joten se menee aika vaikeaksi.

Malmströmin mukaan silloin, kun urakkatyön osuus oli korkeampi, mentiin mestarin kopille puhumaan urakasta ja se sovittiin siinä paikallisesti.

– Toiminta oli ennen paljon suoraviivaisempaa.

Mattila arvioi, että maaseudulla, jossa urakkaporukat eivät kilpaile erilaisten aliurakoitsijoiden kanssa, tehdään enemmän urakkatyötä kuin pääkaupunkiseudulla.

Urakkatyön väheneminen ei kuitenkaan johdu vain työnjohdosta tai yrityksistä.

– Nuoret työntekijät eivät uskalla lähteä kokeilemaan. Ei ymmärretä pelisääntöjä ja sitä, että urakkatyössä on aina takuupalkka. Vaikka urakka menisi huonosti, tulot eivät tipu nollaan euroon, vaan takuuna on palkkaryhmä 4, jossa tuntipalkka on tällä hetkellä vähän alle 16 euroa tunnilta. Ja urakan voi myös neuvotella uusiksi tai keskeyttää tietyin edellytyksin, Malmström muistuttaa.

Urakkatyö hyödyttää kaikkia osapuolia

– Urakkatyöhän on sitä parasta paikallista sopimista, Paavo Mattila toteaa.

Urakkatyö tuo rakentajille selkeästi korkeammat tienestit kuin tuntityö.

– Se tekee noin + 50 % lisää palkkaan. Eli jos meillä on keskipalkka talonrakennuksessa noin 18 euroa, on se urakkatyössä noin 27 euroa. Vuositasolla – jos voisi tehdä 100-prosenttisesti urakkaa – se on jo parikymmentä tonnia. Kyllä se ainakin minulle maistuisi, Malmström sanoo.

Malmströmin mukaan urakkatyö vaikuttaa selkeästi myös työn tuottavuuteen. Siihen tuottavuuteen, joka raahaa rakennusalalla edelleen monen muun alan perässä.

– Urakkatyössä ei ihmetellä ja räplätä kännykkää. Urakkatyö vaikuttaa myös työn laatuun; urakkaporukka korjaa itse, jos suoritteessa on jotain pielessä. Työtä ei hyväksytä eikä urakkaa makseta, ennen kuin työn taso on oikeanlainen. Ja onhan siinä urakkatyössä työnantajan kannalta plussaa myös ihan selvä nopeus. Toki se edellyttää, että työmaa on organisioitu kunnolla ja urakkarajat selkeät, Malmström luettelee.

Mattilan mukaan urakkatyö on win-win sekä työntekijän että -antajan kannalta silloin, kun sopiminen tehdään oikein.

– Kaikki hyötyvät siitä. Olen tätä alan menoa katsellut aika pitkään ja ihmettelen, miten vähän urakkaa silti tehdään. Urakkatyö voisi olla ratkaisu moneen rakennusalaa vaivaavaan pulmaan, Mattila tähdentää.

Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Johanna Hellsten ja Rakennusteollisuus RT ry

Asiantuntija: Tarvitaan lisää luottamusta

Työmarkkinaosapuolten yhdessä järjestämän koulutuksen sisällön toteuttaa alan vahva toimija, Mittaviiva Oy. Mittaviivan perustajaosakas ja toimitusjohtaja Anssi Koskenvesa on tehnyt pitkän uran rakennusalan kehittäjänä ja kouluttajana. Hän näkee, että jonkinlainen käänne on käsillä ja urakkatyön arvostus on nousussa.

– On alettu ymmärtää, että asioita voidaan tehdä myös toisella tavalla kuin nyt. Mietitään, että voisi olla mahdollista tehdä huomattavasti edullisemmin niin, että on ryhmä ihmisiä, joiden ajankäyttö hanskataan ja joiden kanssa pystytään laskemaan hyvä kauppa puolin ja toisin. Ja sitten tämä ryhmä hoitaa vastuullisesti tekemisen, Koskenvesa sanoo.

Koskenvesa antaa esimerkin Tampereella toimineesta monitoimityökunnasta, joka rakensi kokonaista taloa urakalla:

– Työmaalla pidettiin joka tiistai kokous, jossa käytiin läpi, mitä töitä seuraavaksi tehdään. Työmaan johto oli lähinnä tarkkailijan asemassa ja ryhmä kävi itse läpi työt. Kun yhtenä päivänä nosturi hajosi, se ei pysäyttänyt töitä, vaan ryhmä mietti, mitä voidaan tehdä korjauksen ajan eikä työ keskeytynyt. Tuo ei onnistu kovin hyvin millään muulla systeemillä.

Koskenvesa uskoo myös, että työn laatu voi olla urakkatyössä parempaa kuin tuntityönä tehty.

– Samalla tavalla kuin sinä vastaat jokaisesta kirjoituksestasi ja minä vastaan koulutuksistani, urakkaryhmän sisällä muodostuu omanlaistaan valvontaa. Kun kaikki tietävät, että jokin työ on sinun tekemäsi, niin kyllähän siitä vastaa eri tavalla. Ryhmä tuntee vastuuta omasta jäljestään. Myös se, että sama porukka vastaa jostain kokonaisuudesta, tuo laatua.

Luottamusta ja opettelua

Jos homma toimii, miksi urakkatyötä ei käytetä?

Koskenvesa näkee yhtenä isona syynä luottamuspulan.

– Nykykäytännössä aliurakoitsija ei luota pääurakoitsijaan eikä pääurakoitsija aliurakoitsijaan. Yhtä lailla tilaaja ei luota pääurakoitsijaan eikä pääurakoitsija tilaajaan. On vaikeaa sitoutua, kun ei tiedä, miten toiset pitävät lupauksensa. Sama luottamuspula näkyy urakkatyön vähäisyytenä. Urakat lisääntyvät vain tekemisen myötä ja sitä luottamusta pitää harjoitella ja esimerkiksi koeponnistaa urakoita. Eli ”kokeillaan tätä ja jos se ei onnistu, tästä saa kuitenkin keskituntiansion”.

Toinen ongelma ovat urakkarajat, jotka vuotavat ja voivat pilata hyvän urakan. Eli ”jonkun” pitäisi hoitaa urakoiden rajapinnat niin, että urakkaryhmä ei joutuisi ensin käyttämään aikaansa toisten sotkujen siivoamiseen tai odotteluun.

– Urakkatyössä voidaan oikeasti määrittää tarkasti alkutila ja lopputila eli kaikki se, mikä kuuluu urakkaan. Kohteetkin menisivät paremmin eteenpäin, jos tällaista urakkavuotoa ei olisi.

Koskenvesa vakuuttaa, että sinällään urakanlaskeminen ei ole vaikeaa. Se voidaan opettaa melko kompaktissakin koulutuksessa. Nyt syksyllä alkavan koulutuksen toinen tärkeä anti on, että siellä työntekijät ja työnjohto voivat keskustella yhdessä.

– Koulutuksella pyritään sekä osaamistason nostamiseen että keskusteluyhteyden vahvistamiseen.