Totista tympeilyä
Rakentaja-lehti 3.5.2024Eduskunnassa on parhaillaan hallituksen esitys, jonka tarkoitus on vapauttaa lakia heikommin sopiminen villeissä yrityksissä. Suomen Yrittäjien fantasia on ollut kaiketi keskeisin syy kevään poliittisille lakoille.
Paikallista sopimista on kehitetty työehtosopimuksissa 90-luvun laman jälkeen. Isäntien vaatiessa sovittavaksi joustoja on edellytetty niitä tasapainottavaa turvaa. Systeemiin on kuulunut liiton luottamushenkilön rooli niin, ettei paikallinen sanelu ole päässyt täysin valloilleen. Näin on voitu luoda vaikutuksia myös yksilötason työehtoihin.
TES-järjestelmästä on kannettu vastuuta. Neuvotteluiden itsensä lisäksi on investoitu työelämän ja -turvallisuuden kehitykseen, harmaan talouden torjuntaan, koulutuksiin, sopimusten valvontaan, sanktioihin jne. Oikeudet ja velvoitteet on nähty toistensa edellytyksinä.
Hallitus arvioi asiantilan tuottamattomaksi ja jäykäksi. Maailman pitää perustua yritysten ihmisoikeuksiin, yhdenvertaisuuteen vailla velvoitteita. Elinkeinovapauteen kuuluva mahdollisuus tehdä suotuisia valintoja, vaikkapa järjestäytyä tai olla järjestäytymättä karvoineen, ei riitä. On sallittava vapaamatkustus.
Esitys vähentää työnantajien motiivia järjestäytyä. Talonrakennusteollisuus ry:n jäsenyritysten omien työntekijöiden määrän osalta tilanne on jo nykyisin se, etteivät yleissitovuuden kriteerit täyty. Pirstaleisen alihankkijaketjun rahkeet riittävät lähinnä kilpailuun urakoiden saamiseksi.
Yleissitovuuden säilyminen on edellyttänyt Rakennusliiton jatkuvaa punnerrusta villissä kentässä liityntäsopimusten solmimiseksi. Hallituksen ja Suomen Yrittäjien toitotuksen jälkeen tämä ei ole enää ottanut onnistuakseen. Huolen liityntäsopimuksista ja riskistä yleissitovuuden suhteen on jakanut myös Rakennusteollisuus ry. lausunnossaan lakiesityksestä.
Uudellamaalla viime joulukuussa jo noin 37 % alan työtekijöistä oli ulkomaalaisia. AVI:n raportit työehtojen toteutumisesta ulkomaalaisten työntekijöiden keskuudessa ovat vuosi toisensa jälkeen korutonta kertomaa.
Yleissitovuuden jälkeen rakennustyölle ei ole pohjahintaa. Paikalliset pienet yritykset eivät voi enää hinnoitella urakoita asiallisiin palkkoihin pohjaten. Työmaat täyttyvät polkupalkoilla tänne tilapäisesti tuoduista ihmisistä, jotka maksavat verot kotimaahansa.
Hallitus väittää, ettei tarkoitus ole koskea yleissitovuuteen. Se kuitenkin torjui ehdotuksen yleissitovuuden jäädyttämisestä määräajaksi niin, että paikallisen sopimisen vaikutukset voitaisiin arvioida. Miksi? Kumpi nyt sitten onkaan lohduttomampaa: se, että riski hyvinkin tiedostetaan vai se, että sitä ei tiedosteta.
Jyrki Ojanen, Rakennusliiton varapuheenjohtaja