Taistelua työelämän rikollisuutta vastaan
Rakentaja-lehti 8.11.2024Reilu vuosi sitten, juuri ennen joulua, lumisessa Helsingissä, pidettiin rakentajien eurooppalaisen federaation EFBWW:n kongressi.
Brysselissä päämajaansa pitävään federaatioon kuuluu 77 liittoa 36:a maasta, yhteensä noin 1,5 miljoonaa jäsentä, ja se on Euroopan ammattiyhdistysliikkeen keskusjärjestö ETUC:n jäsen. Helsingin kokouksessa oli poikkeuksellisen hyvä henki, josta vakiintui nimike ”Helsinki Spirit”.
Ei muuten ole ihan helppoa löytää 77 liiton yhteistä tahtotilaa. Jäsenvaltioissa on hyvinkin erilaiset lähtökohdat, kulttuuritaustat ja lainsäädännöt. Pohjoismaissa olemme tähän asti voineet olla ylpeitä hyvinvointivaltioistamme ja pohjoismaisesta mallista, jossa työmarkkinaosapuolet luontevalla tavalla osallistuvat päätösprosesseihin. Muitakin malleja on. Itä-Euroopassa ammattiliittoja ei kuulla, ei edes, kun pöydällä on jäseniä suoraan koskevia asioita. Työlainsäädännöstä, työsuojelusta, eläkkeistä ja koulutuksesta päättävät muut kuin työntekijät itse. Keski-Euroopassa taas nähdään kaduilla ja toreilla säännöllisesti mielenosoituksia. Sitä pidetään aivan normaalina tapana viestittää päättäjille ongelmista ja muutostarpeista.
Niinpä syyskuussa EFBWW järjesti ison mielenosoituksen Strasbourgissa. Vastavalitun Euroopan parlamentin ensimmäistä istuntoa edeltävänä päivänä kokosimme voimat kuljetusalojen ja elintarviketyöntekijöiden kanssa. Paikalle pääsi yli 700 ihmistä eri puolilta Eurooppaa. Norjastakin saapui 20:n hengen delegaatio rakentajia, koska he halusivat tuoda tietoon sen, että Norjan kansallisia toimenpiteitä harmaan talouden taistelua vastaan parhaillaan kyseenalaistetaan EU:n suunnalta.
Toistakymmentä meppiä, parlamentin työllisyyden- ja sosiaaliasioiden valiokunnan puheenjohtaja Li Andersson mukaan lukien, oli kuuntelemassa. Viestimme heille on selkeä; haluamme, että työelämän rikollisuudelle ja työntekijöiden hyväksikäytölle tehdään jotain. Kampanjan nimi on suomeksi ”Rajoitetaan alihankintaketjuja”. Rakennusalan pitkät ketjut mahdollistavat kaiken sen, mitä työmailla valitettavasti tapahtuu, alipalkkausta, ylipitkiä työpäiviä, työympäristörikoksia, ihmiskauppaa. Tilaajat ja pääurakoitsijat sulkevat silmänsä siltä, miten alempana ketjuissa toimitaan. Tärkeintä on alhainen hinta, ikävä kyllä, myös julkisessa rakentamisessa.
Keskitymme nyt Euroopan tasolla kertomaan, että tarvitaan lainsäädäntöä, jolla asiat saadaan paremmalle tolalle. Vaikka tuntuu kaukaiselta ajatukselta, on täysin mahdollista rajoittaa alihankintaketjujen määrää laillisin keinoin. Näin on jo tehty joissakin valtioissa, Italiassa, Espanjassa ja joissakin Euroopan kaupungeissa. Myös henkilöstövuokrausyritysten käyttö voidaan kieltää, kuten Saksassa.
EFBWW tavoittelee vuokrausyritysten kieltoa sellaisissa tilanteissa, joissa työntekijöitä lähetetään toisiin maihin työhön. Näin oli alun perin suunniteltukin, kun työntekijät saivat alkaa liikkua vapaasti Euroopassa, että ammattilaiset, osaajat, liikkuvat vapaasti, kun tarvetta toisessa maassa on. Ei ollut tarkoitus, että työntekijöiden lähettämisestä tulisi rikollisten liiketoimintamalli.
Lopuksi vielä mielenkiintoinen näkökulma; olisiko syytä pohtia sitäkin, että Euroopan kansalaisille pitää taata oikeus ja mahdollisuudet pysyä kotiseuduillaan? Näin kirjoittaa vastikään julkaistussa raportissaan Enrico Letta, entinen Italian pääministeri, sosiaalisen EU:n asiantuntija. Letta matkusti kaikissa jäsenvaltioissa ja tapasi kansalaisyhteiskuntaa, työmarkkinaosapuolia, mahdollisimman laajaa yleisöä, kootessaan asiakirjaansa. Kerran hän törmäsi mieheen, joka kysyi, miksi aina kehutaan sitä, että EU:n alueella ei enää tarvitse passia. Mies sanoi, että häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta matkustaminen, hän haluaa pysyä kotonaan. Työ ja onnellinen elämä pitäisi löytyä kotikonnuilta, niinkin Eurooppaa pitää muistaa kehittää.
Eurooppalainen yhteistyö voi olla monimutkaista ja kärsivällisyyttä todella vaaditaan. Mutta tällä hetkellä on positiivinen virtaus. Monet asiat etenevät rakentajien kannalta hitaasti mutta hyvin. EFBWW:ssä sanotaan, että Helsingin hengen mukaan.
Teksti: Nina Kreutzman, Rakennusliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija