Takaisin

Suomi, betoni ja Jussi

Rakentaja-lehti 8.11.2024

Elementtirakentaminen antoi töitä, kunnes lama vei kaiken.

Rakennustyömaa Itä-Pasilassa vuonna 1974. Ajan tyypillisiä kerrostaloja nimitettiin varsin osuvasti betonikuutioiksi. Kuva: Harri Ahola, Helsingin kaupunginmuseo.

Betonin teollinen käyttö oli yksi suurimpia teknologisia mullistuksia rakennusalalla. Se vaikutti arkkitehtuuriin, aluerakentamiseen sekä rakentajien ammatteihin. Viime vuosina myös betonin uudelleenkäyttöön ja päästöttömään eli vihreään betoniin on alettu kiinnittää huomiota.

Betonin historia alkaa antiikin roomalaisten varhaisesta sementistä, opus caementiciumista. Roomalaisten jälkeen sementin käyttö jäi vähäiseksi, kunnes 1800-luvulla alettiin valmistaa portlandsementtiä teollisesti. Kun betonia opittiin raudoittamaan, kokonaan uudenlaiset rakentamistavat alkoivat 1900-luvun alussa levitä ympäri maailmaa. Juuri betoni auttoi ratkaisemaan kaupungistumisen synnyttämän asuntopulan.  

Suomalainen suo, kuokka ja Jussi oli hyvä mutta ruumiilliseen työhön pohjautuva elämäntapa aina viime vuosisadan puoliväliin saakka. Työhevonen ja kuokka jäivät, kun isommat isännät siirtyivät köröttelemään traktorin rattiin. Työt tehostuivat eivätkä pientilalliset enää pärjänneet. He muuttivat töiden perässä kaupunkeihin. Niin muutti muuten tämän tarinan Jussikin.

Betonitaloja oli rakennettu pääasiassa kaupunkeihin jo vuosisadan vaihteesta, mutta vauhti vain kasvoi ja rakentajille oli kova kysyntä. Rakennustyömaatkin koneellistuivat ja kaupunkien kivirakennustyömailla sekatyöt vähenivät.

Itä-Pasilan rakennustyömaa vuonna 1974. Ajan henkeen kuului olennaisesti aluerakentaminen, jossa yksi alue rakennettiin kokonaisurakkana nopeasti ja tehokkaasti. Kuva: Harri Ahola. Helsingin kaupunginmuseo.

Tehdastyöt tarjosivat rakennustyömaita varmemman tulonlähteen. Jussikin etsi pysyvää työtä ja tehtaiden käyttämä uusi tekniikka houkutti maalaispoikaa. Hän kävi betonielementtien valmistuskurssin ja sai töitä elementtitehtaalta.

Betonielementit olivat rakennustekninen ratkaisu, joka mahdollisti tehokkaan ja taloudellisen rakentamisen. Elementtirunkoiset talot olivat nopeampia ja halvempia rakentaa kuin perinteiset puurunkoiset talot. Kalliit muuraus- ja rappausvaiheet vähenivät. Monet muurarit kouluttautuivat uudelleen esimerkiksi elementtiasentajiksi, joille riitti töitä ja palkkakin parani.

Suomen ensimmäisiä täyselementtitaloja oli vuonna 1957 valmistunut Helsingin yliopiston Porthania-rakennus. Useimmiten elementtirakennukset olivat kuitenkin nopeasti ja halvalla rakennettuja laatikoita, jotka hivelivät vain harvojen esteettistä silmää. Varhaisia betonielementtejä haittasi myös niiden heikko kestävyys rasituksessa ja Suomen sääolosuhteissa.

Puutteita korjattiin ja 1968–1970 kehitettiin betonielementtistandardi (BES). Sen pohjana toimi kantavat seinät -malli, jossa elementtitalojen kantaviksi rakenteiksi tulivat väli- ja päätyseinät, välipohjana toimivat ontelolaatat ja ulkoseininä ei-kantavat voileipämäiset kerroselementit. Jussi raudoitti, valoi ja esijännitti elementtejä niin paljon kuin ehti.

Jätkäsaaren bunkkeria rakennetaan 1970-luvun alussa. Betoninen bunkkeri valmistui vuonna 1972 rahtisataman tullaamattoman tavaran varastoksi. Nykyään se kuuluu Helsingin kaupungille, joka aikoo muuttaa kiinteistön uimahalliksi, liikuntatiloiksi ja asunnoiksi purkamalla osan rakennusta ja rakentamalla siihen lisäkerroksia. Kuva: Eino Heinonen, Helsingin kaupunginmuseo.

Suomen itsenäisyyden ajan toinen suuri lama alkoi kuitenkin loppuvuonna 1990. Maan bruttokansantuote laski kolmessa vuodessa yli kymmenen prosenttia. Lama iski kovaa rakennusalalle ja erityisesti rakennusteollisuuteen, kun uudisrakentaminen pysähtyi.

Rakentajien määrä romahti ja elementtitehtaat hiljenivät. Monille hyville työntekijöille oli annettava potkut. Jussin pelasti vain ikä ja eläkejärjestelmä. Rakennustyöläisten liitto oli ajanut työllisten asiaa, kun lyhyistä ja epäsäännöllisistäkin työsuhteista oli kertynyt eläkettä.

Teksti: Jukka Kokkonen