Takaisin

Kilpailu kohti pohjaa

Rakentaja-lehti 20.6.2024

Suomessa ja muissakin EU-maissa, pois lukien Ruotsi, on käytössä työperäisen maahanmuuton säätelyjärjestelmä. Järjestelmää kutsutaan yleisesti saatavuusharkinnaksi.

Kuva: Compic/Kimmo Brandt.

Tällä tarkoitetaan, että EU/ETA-maiden ulkopuolelta tulevan työntekijän hakiessa oleskelulupaa Suomesta työ- ja elinkeinoministeriö selvittää, olisiko avoinna olevaan työpaikkaan jo tarjolla työntekijää kotimaasta tai EU/ETA-alueilta.

Saatavuusharkinta ei siis estä palkkaamasta ulkomaalaisia työntekijöitä, mutta antaa työttömille työnhakijoille mahdollisuuden hakea työpaikkaa. TE-toimiston on laitettava työpaikka avoimeen hakuun kahdeksi viikoksi, jos ammattiin sovelletaan saatavuusharkintaa. Saatavuusharkinta koskee ainoastaan nk. duunariammatteja. Asiantuntijoille ja erityisosaajille myönnettäviä oleskelulupia saatavuusharkinta ei koske. Nämä ryhmät voivat hakea lupaa pikakaistamenettelyllä ja saada sen kahdessa viikossa.

Koelaboratorio Ruotsista on kokemusta saatavuusharkinnan poistamisesta. Kokemukset eivät riemunkiljahduksia nostata. Työvoimaa on rekrytoitu ulkomailta paljon aloille, joilla on muutoinkin työvoiman ylitarjontaa. Saatavuusharkinnasta luopuminen on tuonut mukanaan vakavia lieveilmiöitä, kuten harmaata taloutta, työlupien kaupittelua ja muuta rikollisuutta. Esimerkiksi rakennusalalla jälki on karua. Jo vuosia sitten esitetyssä TV-dokumentissa kerrottiin, että Tukholman alueella työskentelevistä rakentajista 80 % oli ulkomaisia työntekijöitä. Toimittajien kärttäessä kommentteja työntekijöiltä alkoi kilpajuoksu, sadan metrin pika-aidat kohti työmaan porttia.

Saatavuusharkinnan kokonaan poistamista on esittänyt mm. Suomen Keskuskauppakamari. Se on järjestö, joka pyrkii edistämään yritystoiminnan edellytyksiä ja yrittäjyyttä. Kannatettavia pyrkimyksiä sinänsä. Esittämänsä keinot eivät vaan aina välttämättä tavoitteita palvele.  Järjestön toimitusjohtaja – ajatusten Tonava – Juho Romakkaniemi kehotti viime talvena palkansaajia eroamaan SAK:laisten liittojen jäsenyydestä ja liittymään työnantajien perustamaan ja johtamaan YTK-työttömyyskassaan. Mielenkiintoista on se millä energialla ja vimmalla palkansaajia kehotetaan eroamaan etujärjestöistään. Ihan samalla tavalla työnantajat järjestäytyvät omiin etujärjestöihinsä, eikä siinä nähdä mitään väärää – kummallinen ajattelunkulku.

Mutta takaisin saatavuusharkintaan. Käytännössä harkinta tapahtuu alueellisissa ELY-keskuksissa eri puolella Suomea. Pari kertaa vuodessa tarkastellaan työvoiman saatavuutta alueellisesti. Alueellisessa päätöksenteossa on ollut paljon ongelmia. Eri ammattialoja on vapautettu saatavuusharkinnasta, vaikka työvoimaa olisikin ollut saatavilla. Rakennusliiton määrätietoisen työn ansiosta useat ELY-keskukset ovat palauttaneet harkinnan rakennusalan ammatteihin. Toisin on Pirkanmaalla. Pirkanmaan ELY-keskus vapautti tuoreella päätöksellään saatavuusharkinnasta mm. kattoasentajat- ja korjaajat, lattianpäällystystyöntekijät ja jäähdytyslaiteasentajat sekä maansiirtokoneiden kuljettajat. Tunnetusti rakennusalla on juuri nyt paljon työttömyyttä. Työ- ja elinkeinoministeriön omankin tilaston mukaan mainituissa ammateissa on ylitarjontaa. Täytyy kysyä: mihin ihmeen logiikkaan päätös perustuu?

Erityisen aktiivisena saatavuusharkinnan poistamisessa on toiminut Tampereen Kauppakamari. Ilmeisesti tarjolla ei ole riittävän nöyrää ja halpaa työvoimaa, muusta ei voi olla kysymys. Kun saatavuusharkintaa ei Kauppakamarin toiveista huolimatta ole vielä poistettu, on vaikutustyö siirtynyt alueellisten ELY-keskusten kabinetteihin.

Epäilevä voisi päätellä seuraavaa kehityskulkua: saatavuusharkinta pois tai mahdollisemman väljäksi. Tämän jälkeen ”sopimaan” paikallisesti alisteisessa asemassa olevan ulkomaisen työvoiman kanssa hyödyntäen maksimaalisesti kaikki työehtosopimuksen joustot työsopimuksen syntymisen ehtona. Lopulta yleissitovuuden murentuminen rakennusalalla ja kilpailu kohti pohjaa voi alkaa. Pakko on kysyä miten paikalliset pienet ja keskisuuret yrittäjät hinnoittelevat työnsä tilanteessa, jossa ei enää ole minimi työ- ja palkkaehtoja. Itse näen tilanteen, jossa yritykset kilpailevat toisensa ja itsensä hengiltä ilman minimiehdot takaavaa työehtosopimusta, joka ei ole kilpailun este, vaan tasapuolinen lähtötilanne.

Edellä mainituilla perusteilla ehdotan, että rakennusalan yritykset eroavat Suomen Keskuskauppakamarin jäsenyydestä ja liittyvät Rakennusteollisuus RT:n jäseniksi vahvistaakseen alan työehtosopimuksen yleissitovuutta.

Kaikesta huolimatta – hyvää kesää.

Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen