Erityisalalla työskentelevän matkakustannusten korvauksista
Rakentaja-lehti 13.12.2024Erityisalan työntekijöiden matkakustannusten korvauksia koskeva sääntely poikkeaa yleisestä työmatkaa koskevasta sääntelystä.
Erityisalan säännöksiä sovelletaan vain työntekijän päivittäisiin (ei yöpyviin) matkoihin ja vain niihin työntekijöihin, joilla ei ole varsinaista työpaikkaa eivätkä tee liikkuvaa työtä.
Erityisaloilla tarkoitetaan toimialoja, joilla erityistä työntekemispaikkaa joudutaan vaihtamaan usein alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi. Rakennus-, maanrakennus- ja metsäala ovat tällaisia toimialoja
Pelkän ammattinimikkeen tai yrityksen toimialan perusteella ei voi ratkaista, työskenteleekö palkansaaja erityisalalla. Työskentelyä tulee arvioida työntekijäkohtaisesti työskentelyolosuhteiden perusteella. Esimerkiksi putkiasentajaan saattaa tulla sovellettavaksi erityisalaa tai liikkuvaa työtä koskevat säännökset.
Jos palkansaajalla on tavanomaisesti saman työpäivän aikana useita eri työkohteita tai työskentelypaikat tyypillisesti vaihtuvat päivittäin tai viikoittain, palkansaajaa pidetään liikkuvaa työtä tekevänä, vaikka hänen tekemänsä työ olisi luonteeltaan rakennusalan työtä.
Erityisalalla työskentelevilläkin työkohteet vaihtuvat usein, mutta liikkuvaa työtä tekeviin verrattuna he työskentelevät tyypillisesti pidemmän aikaa yhdellä työmaakohteella. Mitään tarkkaa työkohdemäärää ei ole asetettu, minkä vuoksi on mahdollista, että verotuspäätöksissä on eroavaisuuksia työtovereidenkin kesken.
Erityisalalla katsotaan päivittäisistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista saadut matkakustannusten korvaukset verovapaaksi, jos työntekijällä ei ole varsinaista työpaikkaa. Päivittäisiltä matkoilta ei ole oikeutta verovapaaseen päivärahaan.
Jos tilaisuutta työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä ei ole, katsotaan verovapaaksi lisäksi myös ateriakorvaus. Työnantaja voi maksaa kahta ateriakorvausta vastaavan määrän, jos työpäivän kokonaispituus ruokailutauot huomioon ottaen on ollut yli 11 tuntia. Matkustusaikaa ei oteta huomioon työpäivän pituutta laskettaessa. Ruokailuun voidaan katsoa olevan mahdollisuus erityisen työntekemispaikan välittömässä läheisyydessä, jos työnantajan järjestämä ruokailupaikka sijaitsee enintään yhden kilometrin päässä työkohteesta. Jos työntekijällä on käytössään työnantajan kohdennetulla maksuvälineellä järjestämä ravintoetu tai mahdollisuus saada lounasseteleitä, järjestelyä pidetään työnantajan järjestämänä työpaikkaruokailuna riippumatta ruokailupaikan etäisyydestä työkohteesta.
Tilapäisenä työskentelynä erityisellä työntekemispaikalla pidetään enintään 3 vuoden työskentelyä pääasiallisesti samassa työntekemispaikassa. Jos erityisalan työntekijä työskentelee yli 3 vuotta samalla työmaalla, hänelle syntyy työmaalle varsinainen työpaikka. Määräajan laskenta aloitetaan alusta, jos työntekijän työskentely samassa työntekemispaikassa on keskeytynyt yhtäjaksoisesti vähintään 6 kuukaudeksi ja työntekijä on tänä aikana työskennellyt toisessa työntekemispaikassa.
Jos erityisalan työntekijällä on varsinainen työpaikka tai hän yöpyy työmatkalla, hän on matkakustannusten korvausten suhteen samassa asemassa kuin muiden alojen työntekijät ja häneen sovelletaan yleisiä työmatkaa koskevia säännöksiä. Samoin, jos erityisalan työntekijä tekee niin sanottua liikkuvaa työtä, jolloin hänelle syntyy myös varsinainen työpaikka.
Jos verovelvollisella ei työn liikkuvuuden vuoksi ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään työvälineitä, taikka muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa. Tällöin työnantaja ei voi maksaa työntekijälle verovapaasti korvausta asunnon ja varsinaisen työpaikan välisistä matkoista.
Sen sijaan työnantaja voi muiden edellytysten täyttyessä maksaa verovapaata päivärahaa asunnon ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista sekä varsinaisen työpaikan ja erityisen työntekemispaikan välisistä matkoista.
Erityisalan työntekijä voi vähentää tietyin edellytyksin matkakustannuksia ja ateriakorvausta vastaavaa vähennystä tulonhankkimiskuluina verotuksessaan, mikäli työnantaja ei ole näitä korvannut.
Lisäksi on hyvä muistaa, että työnantaja voi maksaa alasta riippumatta työntekijälle omien työkalujen käytöstä työkalukorvausta. Työnantaja voi jättää työkalukorvauksesta ennakonpidätyksen toimittamatta, mutta se on työntekijälle silti veronalaista ansiotuloa. Työkalujen käytöstä aiheutuneet todelliset kulut voi kuitenkin vähentää tulonhankkimiskuluina verotuksessa.
Teksti: Anna Lauri