Asunnottomuutta ei saa päästää kasvuun
Rakentaja-lehti 16.8.2024Y-Säätiö tekee merkittävää työtä, jotta kukaan ei joutuisi asumaan kadulla.
Y-Säätiö on Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja ja suurin valtakunnallisesti toimiva vuokranantaja. Lisäksi se on merkittävä toimija asunnottomuuden vähentämisessä, onhan säätiö perustettu alun perin juuri siihen tarkoitukseen.
– Meidän perustehtävämme on poistaa Suomesta asunnottomuus. Rakennamme paljon, pyrimme vaikuttamaan ja meitä kuunnellaan asunnottomuusasioissa. Samaan aikaan kun näkyvyytemme on kasvanut, on toimintaympäristö toisaalta muuttunut vaikeammaksi, Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski pohtii säätiön tämänhetkistä asemaa Suomessa.
Toimintaympäristön vaikeutumisella Ojankoski viittaa koko rakennusalaa vaivanneeseen kustannusten nousuun ennen vuotta 2024.
– Kustannusten nousu siirtyy tietyllä aikavälillä vuokrahintoihin, mutta toisaalta tavallisten ihmisten maksukyky ei samaan aikaan kasva.
Merkittävä rakennuttaja
Y-säätiöllle valmistui viime vuonna yli 400 asuntoa, tänä vuonna vain vähän päälle 200, mutta rakenteilla on yli 600 kohdetta. Kohteet ovat kerrostaloja ja niissä on 50–100 asuntoa.
Nyt kun rakentaminen on hiljentynyt, rakennusyhtiöt tarjoavat yleishyödyllisille toimijoille olemassa olevia tonttejaan. Ongelmana on se, että niitä ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu kohtuuhintaiseen tuotantoon.
– Niissä projekteissa on paljon jumpattavaa, jotta ne saadaan vastaamaan Ara-raameja. Joissain se on mahdollista, ja me haluamme ylläpitää rakentamista ja asuntotuotantoa tässä tilanteessa.
Rakentamisen hintojen nousu on pysähtynyt tai ainakin hidastunut.
– Tällä hetkellä pystymme vielä rakentamaan kohtuullisella hinnalla, mutta meillä on pelko siitä, että kun rakentaminen käynnistyy jossain vaiheessa reippaammin, hinnat nousevat taas. Meillä on virkamiesten kanssa vähän erilainen näkemys siitä, onko rakentaminen nyt edullista, meidän mielestämme se on.
Nykyinen hallitus suunnittelee Ara-valtuuksien pienentämistä.
– Se näkyy meillä tulevaisuuden suunnittelussa. Jos valtuudet pienenevät, kilpailee usea toimija niukoista valtuuksista. Samaan aikaan MAL-sopimuksista (maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset, joita valtio solmii tiettyjen isojen kaupunkien kanssa) on poistettu vaatimus tietystä määrästä Ara-tuotantoa. Se luo epävarmuutta siitä, että miten jatkossa millekin alueelle voidaan saada aikaan valtion tukemaa tuotantoa. Muitakaan malleja kohtuuhintaisen tuotannon tekemiseksi ei oikein ole.
Omat hankaluutensa aiheuttavat myös rahoituslaitosten kiristyneet rahoitusehdot.
– Tällä hetkellä Kuntarahoitus on ainoa rahoittaja, joka tarjoaa rahoitusta 40 vuoden laina-ajalle. Se on monopoliasemassa, mikä ei tällä hetkellä ole ongelma. Yleisesti olisi kuitenkin parempi, että rahoitus olisi hajautetumpaa.
Y-Säätiö on myös suuri korjausrakentaja. Sen omistuksessa olevista yli 19 000 asunnosta on koko ajan yli 40 prosenttia on jossain kohdassa korjaussykliään.
– Isompia korjauksia tehdään 50–60 vuoden sykleissä ja perusvarustuksen uusimista kuten kylpyhuoneremontteja noin 20 vuoden sykleissä. Tällä hetkellä joudumme priorisoimaan korjauksia jonkun verran taloudellisesti tiukan tilanteen takia.
– Olemme silti rakentajille aika iso työmaa, Ojankoski toteaa.
Asumistuen leikkaukset aiheuttavat hätää
Y-Säätiön vuokra-asunnoissa asuu sekä työtätekeviä, pienipalkkaisia ihmisiä että työttömiä. Erityisryhmien kohteissa asuu asunnottomia ihmisiä, jotka kykenevät pääsääntöisesti asumaan itsenäisesti, mutta tuetusti.
Tavallisissa kohtuuhintaisissa vuokra-asunnoissa asuvilta ihmisiltä on alkanut tulla huolestuneita puheluita Y-Säätiön asumisneuvontaan. Rahat eivät meinaa riittää vuokraan. Kelan asumistukirajojen kiristäminen tarkoittaa pääkaupunkiseudulla sitä, että jopa Y-Säätiön asunnot ovat liian kalliita.
– Kelan rajat kulkevat eri maailmassa kuin valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asunnon vuokrat erityisesti pk-seudulla. Näitä asuntoja on ollut kallista rakentaa, joten niiden vuokrakaan ei osu Kelan normeihin. Tämä oli tiedossa jo lainsäädäntöä valmistellessa, Ojankoski sanoo.
Hänen mukaansa tilanne on hankala, sillä vaikka vapailta vuokramarkkinoilta löytyisi raameihin osuva asunto, voi sen vuokra nousta hetken päästä, eikä kukaan tiedä, kuinka paljon.
– Ja vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset tarvitsisivat nimenomaan pysyvyyttä ja ennustettavuutta, jota institutionaaliset asuntorakennuttajat pystyvät tarjoamaan paremmin.
Ojankosken mukaan nyt eletään tilanteessa, jossa yhä useammat ihmiset eivät pysty ratkaisemaan asumisongelmaansa esimerkiksi sairauksien, toimintakyvyn, tulotason tai jonkun muun ongelman myötä, ja he putoavat toimeentulotuen piiriin.
– He eivät välttämättä pääse siitä tilanteesta enää nousemaan mihinkään. Meillä on pitkään pystytty luottamaan sosiaaliturvajärjestelmään, josta nyt leikataan. Ei sillä ole kukaan elänyt leveästi ennenkään, päinvastoin, Suomi on saanut useita huomautuksia sosiaaliturvan tasosta jo aiemmin.
Suomessa asunnottomuus on poikkeuksellisen vähäistä
Verrattuna muihin länsimaihin, Suomi on onnistunut tekemään suoranaisen ihmeen asunnottomuuden vähentämisessä. Asunnottomuus on 35 vuodessa vähentynyt lähes 80 prosenttia. Y-Säätiö saa jatkuvasti vierailijoita ympäri maailmaa, jotka tulevat tutustumaan tapoihin, joilla Suomi on saanut merkittävän laskun aikaan, kun esimerkiksi useissa Euroopan maissa asunnottomuus on noussut.
Suomessa asunnottomia ei juurikaan näe kadulla, mikä aiheuttaa herkästi ilmiön ”poissa silmistä, poissa mielestä”.
– Juuri siksi, että meillä on niin vähän asunnottomuutta ja se ei näy, siitä puhutaan niin vähän. Toki erilaisten tempausten yhteydessä aiheesta uutisoidaan, mutta muuten keskustelua on aika vähän. Asunnottomuus ei tunge samalla tavalla silmille kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa tai Kanadassa, Ojankoski miettii.
Hän pitää erityisen onnistuneena suomalaista tapaa hoitaa asunnottomuutta: asunto ensin, sen lisänä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän yhteistyö. Se on toiminut pääsääntöisesti hyvin. Uusi uhka hyvin palvelleelle järjestelmälle on kuitenkin syntynyt. Hyvinvointialueuudistus.
– Sieltä nousee nyt erilaisia ”katvealueita” ja säästökohteita esiin ja se aiheuttaa meillä huolta tulevaisuuden osalta. Palveluita ja tukea ei pystytä välttämättä tarjoamaan samalla tavalla kuin ennen. Asunto ensin -periaate sisältää katon pään päälle, mutta myös räätälöityä apua erilaisiin vaikeisiin elämäntilanteisiin, jotka ovat johtaneet asunnottomuuteen. Näin ihminen pystyy jatkossa säilyttämään kotinsa ja elämään kohtuullisen hyvää elämää.
Ojankosken mielestä leikkauspäätöksiä tehtäessä olisi syytä miettiä, ovatko ne pitkällä aikavälillä Suomen edun mukaisia.
– Muussa tapauksessa pitää alkaa laskea, kuinka paljon me olemme valmiita sietämään ruumiita, kun talvella alkaa ihmisiä kuolla kadulle. Ymmärrän, että elämme vaikeita taloudellisia aikoja, mutta ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin pitäisi mennä kaiken edelle, sillä se takaa kansakunnan kasvun. Näen, että valtion täytyy pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista ja pitäisimme kiinni siitä, mikä Suomessa on hyvää.
Ojankoski muistuttaa, että esimerkiksi Belgiassa on tehty tutkimusta siitä, minkälaisia kustannuksia syntyy, jos asunnottomuuden hoitoon ei panosteta riittävästi.
– Monissa maissa asunnottomuuden eteen tehdään paljon töitä, mutta jos yhteiskunta ei panosta ennaltaehkäisyyn ja riittävään tukeen, ilmiötä ei saada hallintaan. Asunnottomille on tarjolla tilapäissuojia, mutta ei pysyvää asumista ja tukea. Eli jos ongelman perussyihin ei puututa, lääkitään oiretta, mutta ei paranneta alkusyytä.
Asunnoton kuormittaa monenlaisia järjestelmiä. Terveydenhuoltoa, kun yskä muuttuu kylmillä kaduilla keuhkokuumeeksi, poliisia ja vartiointiliikkeitä. Liike-elämä kärsii, asunnottomuus synnyttää ryöstelyä ja niin edelleen.
– Kun asunnoton saadaan pois kadulta tai tilapäisasumisesta, syntyy Tampereella 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan säästöä 15 000 euroa vuodessa. Meillä on nyt tuoreista tilastoista meneillään vastaava tutkimusprojekti, jossa selvitämme, mitkä ovat asunnottomuuden kustannukset yhteiskunnalle ja mitkä ovat hyödyt, joita asunto ensin -periaatteella syntyy.
Ojankoski toivookin, että myös tulevaisuudessa Suomessa olisi riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, sillä se on perusta, jolla pystytään ehkäisemään tuloköyhyydestä johtuva asunnottomuus ja sitä kautta vähentämään monia muitakin ongelmia.
Teksti: Johanna Hellsten