Vantaan ammattioppilaitos Variassa järjestettiin tänään jo perinteeksi muodostunut työturvallisuuspäivä talonrakentajille ja pintakäsittelijöille. Varian talonrakennus- ja maalausalan opettajat apunaan muun muassa Rakennusliiton aktiiveja ovat oragnisoineet tapahtuman tässä muodossa jo neljä kertaa aiemmin. Tällä kertaa avuksi oli otettu myös matkailualan toisen vuoden opiskelijat. Heidän tehtävänään oli ohjata ryhmiä rasteille ja pitää huolta aikatauluista.
Konkarit rasteilla
Jari Jääskeläinen opettaa moottorisahan käynnistystä.
Muun muassa YIT:n, Skanskan ja Hartelan luottamushenkilöt vastasivat tietyistä rasteista, joita oppilaat kiersivät päivän aikana. Oppilaiden kierrettävänä oli 13 rastia aina moottorisahan käytöstä piikkaukseen ja poraukseen; ensiavusta sirkkelin käyttöön. Viimeisenä rastina toimi makkaranpaistopiste.
Moottorisahan käyttörastilla oppilaita ohjasi YIT Housing Oy:n pääkaupunkiseudun työntekijöiden luottamusmies Jari Jääskeläinen, joka on ollut järjestämässä vähän vastaavanlaisia tapahtumia Variassa jo 16 vuoden ajan.
– Älkää koskaan käyttäkö moottorisahaa yhdellä kädellä vaan molemmilla käsillä. Vain silloin takapotkusuoja toimii, Jääskeläinen ohjeisti ensimmäistä kertaa moottorisahaa käyttäviä pintakäsittelyn opiskelijoita.
Jääskeläinen jakaa alan huolen siitä, miten opiskelijoille löytyy työpaikkoja alan huonossa tilanteessa.
– Huonoina aikoina yritysten pitäisi kouluttaa porukkaa ja ottaa nuoria mukaan, jotta nousukaudella olisi tekijöitä. Heitän myös haasteen elementti- ja laudoitusporukoille: teidän pitäisi alkaa maksaa oman opintienne velkaa. Te pääsitte oppimaan vanhempien tekijöiden mukana ja nyt olette saman velkaa nuorille, vaikka urakan keskituntiansio vähän laskisikin, Jääskeläinen kuittaa.
Janne Gren nostaa, Jari Renlund seuraa sivusta.
Valjaidenkäyttörastilla Hartelan pääluottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu Janne Gren hinasi valjaissa olevaa opiskelijaa kohti yläilmoja. Selustatukea antoi Skanska Talonrakennus Oy:n pääluottamusmies Jari Renlund.
– Tänä vuonna tilaisuus on järjestetty paremmin kuin aiemmin, koska nyt käytettiin enemmän aikaa tapahtuman kulun suunnitteluun. Kukaan opiskelijoista ei ole eksynyt ja ryhmäjako on hyvä. Matkailualan opiskelijoiden käyttäminen apuna oli äärettömän hyvä idea, Renlund sanoo.
Grenin ja Renlundin mielestä valjaiden käyttöön totuttelu on tärkeää, vaikka tosipaikka onkin erilainen kuin hallissa opettelu.
– Valjaiden oikeaoppinen pukeminen päälle on hyvä tulla tutuksi, he totesivat.
Opettajat vahvasti etunenässä
Osaa rasteista pyörittivät Varian talonrakennuksen opettajat. Sirkkelirastilla jöötä piti Matias Kuukauppi.
– Työturvallisuus kuuluu rakennusalan kaltaisen yleisvaarallisen alan perusteisiin, joihin koulussa luodaan perusta sille, että suojaimia käytetään myös työelämässä. Useimmiten suojaimet pysyvät vähintään pienellä huomauttamisella opiskelijoiden päällä, Kuukauppi kertoo.
Kuukaupin mukaan on äärimmäisen tärkeää, että työmaiden edustajat ovat mukana tapahtumassa.
– Myös työkaluvalmistajien läsnäolo on tärkeää, Boschilla on oma esittelypisteensä yhdellä rastilla.
Sirkkelinkäytön opastuksesta vastasi talonrakennuksen opettaja Matias Kuukauppi.
Piikkauksessa opiskelijoita opasti Pasi Turunen.
– Meillä aloitti talonrakennuksesta taas 3 täyttä ryhmää. Tietysti aina joku huomaa, että ala ei olekaan hänelle sopiva, mutta pääosin porukka on vaikuttanut ihan tyytyväiseltä valintaansa, Turunen kertoo.
Turusen mukaan talonrakennuksen opiskelijoista iso osa tulee suoraan peruskoulusta, mutta alanvaihtajiakin on joukossa.
– Nyt yksi opiskelija on jo pitkään alalla ollut, joka on tajunnut haluavansa paperit ulos. Hänen opiskelunsa on toki ihan erilaista kuin peruskoulusta tulevien.
Kadulle vai kotiin -mielenilmaisu hallituksen asumis- ja toimeentulotukeen kohdistuvia leikkauksia vastaan Helsingin Kansalaistorilla 8. helmikuuta 2024. Tähän asti Suomi on pärjännyt asunnottomuuden vähentämisessä poikkeuksellisen hyvin. Lehtikuva/Heikki Saukkomaa
Y-Säätiö on Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja ja suurin valtakunnallisesti toimiva vuokranantaja. Lisäksi se on merkittävä toimija asunnottomuuden vähentämisessä, onhan säätiö perustettu alun perin juuri siihen tarkoitukseen.
– Meidän perustehtävämme on poistaa Suomesta asunnottomuus. Rakennamme paljon, pyrimme vaikuttamaan ja meitä kuunnellaan asunnottomuusasioissa. Samaan aikaan kun näkyvyytemme on kasvanut, on toimintaympäristö toisaalta muuttunut vaikeammaksi, Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski pohtii säätiön tämänhetkistä asemaa Suomessa.
Toimintaympäristön vaikeutumisella Ojankoski viittaa koko rakennusalaa vaivanneeseen kustannusten nousuun ennen vuotta 2024.
– Kustannusten nousu siirtyy tietyllä aikavälillä vuokrahintoihin, mutta toisaalta tavallisten ihmisten maksukyky ei samaan aikaan kasva.
Merkittävä rakennuttaja
– Kelan rajat kulkevat eri maailmassa kuin valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asunnon vuokrat erityisesti pk-seudulla, Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski kertoo.
Y-säätiöllle valmistui viime vuonna yli 400 asuntoa, tänä vuonna vain vähän päälle 200, mutta rakenteilla on yli 600 kohdetta. Kohteet ovat kerrostaloja ja niissä on 50–100 asuntoa.
Nyt kun rakentaminen on hiljentynyt, rakennusyhtiöt tarjoavat yleishyödyllisille toimijoille olemassa olevia tonttejaan. Ongelmana on se, että niitä ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu kohtuuhintaiseen tuotantoon.
– Niissä projekteissa on paljon jumpattavaa, jotta ne saadaan vastaamaan Ara-raameja. Joissain se on mahdollista, ja me haluamme ylläpitää rakentamista ja asuntotuotantoa tässä tilanteessa.
Rakentamisen hintojen nousu on pysähtynyt tai ainakin hidastunut.
– Tällä hetkellä pystymme vielä rakentamaan kohtuullisella hinnalla, mutta meillä on pelko siitä, että kun rakentaminen käynnistyy jossain vaiheessa reippaammin, hinnat nousevat taas. Meillä on virkamiesten kanssa vähän erilainen näkemys siitä, onko rakentaminen nyt edullista, meidän mielestämme se on.
Nykyinen hallitus suunnittelee Ara-valtuuksien pienentämistä.
– Se näkyy meillä tulevaisuuden suunnittelussa. Jos valtuudet pienenevät, kilpailee usea toimija niukoista valtuuksista. Samaan aikaan MAL-sopimuksista (maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset, joita valtio solmii tiettyjen isojen kaupunkien kanssa) on poistettu vaatimus tietystä määrästä Ara-tuotantoa. Se luo epävarmuutta siitä, että miten jatkossa millekin alueelle voidaan saada aikaan valtion tukemaa tuotantoa. Muitakaan malleja kohtuuhintaisen tuotannon tekemiseksi ei oikein ole.
Omat hankaluutensa aiheuttavat myös rahoituslaitosten kiristyneet rahoitusehdot.
– Tällä hetkellä Kuntarahoitus on ainoa rahoittaja, joka tarjoaa rahoitusta 40 vuoden laina-ajalle. Se on monopoliasemassa, mikä ei tällä hetkellä ole ongelma. Yleisesti olisi kuitenkin parempi, että rahoitus olisi hajautetumpaa.
Y-Säätiö on myös suuri korjausrakentaja. Sen omistuksessa olevista yli 19 000 asunnosta on koko ajan yli 40 prosenttia on jossain kohdassa korjaussykliään.
– Isompia korjauksia tehdään 50–60 vuoden sykleissä ja perusvarustuksen uusimista kuten kylpyhuoneremontteja noin 20 vuoden sykleissä. Tällä hetkellä joudumme priorisoimaan korjauksia jonkun verran taloudellisesti tiukan tilanteen takia.
– Olemme silti rakentajille aika iso työmaa, Ojankoski toteaa.
Asumistuen leikkaukset aiheuttavat hätää
Helsingin Jätkäsaareen valmistui Y-Säätiön rakennuttamia M2-koteja eli kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Talossa on kiinnitetty erityisesti huomiota yhteisiin tiloihin.
Y-Säätiön vuokra-asunnoissa asuu sekä työtätekeviä, pienipalkkaisia ihmisiä että työttömiä. Erityisryhmien kohteissa asuu asunnottomia ihmisiä, jotka kykenevät pääsääntöisesti asumaan itsenäisesti, mutta tuetusti.
Tavallisissa kohtuuhintaisissa vuokra-asunnoissa asuvilta ihmisiltä on alkanut tulla huolestuneita puheluita Y-Säätiön asumisneuvontaan. Rahat eivät meinaa riittää vuokraan. Kelan asumistukirajojen kiristäminen tarkoittaa pääkaupunkiseudulla sitä, että jopa Y-Säätiön asunnot ovat liian kalliita.
– Kelan rajat kulkevat eri maailmassa kuin valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asunnon vuokrat erityisesti pk-seudulla. Näitä asuntoja on ollut kallista rakentaa, joten niiden vuokrakaan ei osu Kelan normeihin. Tämä oli tiedossa jo lainsäädäntöä valmistellessa, Ojankoski sanoo.
Hänen mukaansa tilanne on hankala, sillä vaikka vapailta vuokramarkkinoilta löytyisi raameihin osuva asunto, voi sen vuokra nousta hetken päästä, eikä kukaan tiedä, kuinka paljon.
– Ja vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset tarvitsisivat nimenomaan pysyvyyttä ja ennustettavuutta, jota institutionaaliset asuntorakennuttajat pystyvät tarjoamaan paremmin.
Ojankosken mukaan nyt eletään tilanteessa, jossa yhä useammat ihmiset eivät pysty ratkaisemaan asumisongelmaansa esimerkiksi sairauksien, toimintakyvyn, tulotason tai jonkun muun ongelman myötä, ja he putoavat toimeentulotuen piiriin.
– He eivät välttämättä pääse siitä tilanteesta enää nousemaan mihinkään. Meillä on pitkään pystytty luottamaan sosiaaliturvajärjestelmään, josta nyt leikataan. Ei sillä ole kukaan elänyt leveästi ennenkään, päinvastoin, Suomi on saanut useita huomautuksia sosiaaliturvan tasosta jo aiemmin.
Suomessa asunnottomuus on poikkeuksellisen vähäistä
Verrattuna muihin länsimaihin, Suomi on onnistunut tekemään suoranaisen ihmeen asunnottomuuden vähentämisessä. Asunnottomuus on 35 vuodessa vähentynyt lähes 80 prosenttia. Y-Säätiö saa jatkuvasti vierailijoita ympäri maailmaa, jotka tulevat tutustumaan tapoihin, joilla Suomi on saanut merkittävän laskun aikaan, kun esimerkiksi useissa Euroopan maissa asunnottomuus on noussut.
Suomessa asunnottomia ei juurikaan näe kadulla, mikä aiheuttaa herkästi ilmiön ”poissa silmistä, poissa mielestä”.
– Juuri siksi, että meillä on niin vähän asunnottomuutta ja se ei näy, siitä puhutaan niin vähän. Toki erilaisten tempausten yhteydessä aiheesta uutisoidaan, mutta muuten keskustelua on aika vähän. Asunnottomuus ei tunge samalla tavalla silmille kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa tai Kanadassa, Ojankoski miettii.
Hän pitää erityisen onnistuneena suomalaista tapaa hoitaa asunnottomuutta: asunto ensin, sen lisänä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän yhteistyö. Se on toiminut pääsääntöisesti hyvin. Uusi uhka hyvin palvelleelle järjestelmälle on kuitenkin syntynyt. Hyvinvointialueuudistus.
– Sieltä nousee nyt erilaisia ”katvealueita” ja säästökohteita esiin ja se aiheuttaa meillä huolta tulevaisuuden osalta. Palveluita ja tukea ei pystytä välttämättä tarjoamaan samalla tavalla kuin ennen. Asunto ensin -periaate sisältää katon pään päälle, mutta myös räätälöityä apua erilaisiin vaikeisiin elämäntilanteisiin, jotka ovat johtaneet asunnottomuuteen. Näin ihminen pystyy jatkossa säilyttämään kotinsa ja elämään kohtuullisen hyvää elämää.
Ojankosken mielestä leikkauspäätöksiä tehtäessä olisi syytä miettiä, ovatko ne pitkällä aikavälillä Suomen edun mukaisia.
– Muussa tapauksessa pitää alkaa laskea, kuinka paljon me olemme valmiita sietämään ruumiita, kun talvella alkaa ihmisiä kuolla kadulle. Ymmärrän, että elämme vaikeita taloudellisia aikoja, mutta ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin pitäisi mennä kaiken edelle, sillä se takaa kansakunnan kasvun. Näen, että valtion täytyy pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista ja pitäisimme kiinni siitä, mikä Suomessa on hyvää.
Ojankoski muistuttaa, että esimerkiksi Belgiassa on tehty tutkimusta siitä, minkälaisia kustannuksia syntyy, jos asunnottomuuden hoitoon ei panosteta riittävästi.
– Monissa maissa asunnottomuuden eteen tehdään paljon töitä, mutta jos yhteiskunta ei panosta ennaltaehkäisyyn ja riittävään tukeen, ilmiötä ei saada hallintaan. Asunnottomille on tarjolla tilapäissuojia, mutta ei pysyvää asumista ja tukea. Eli jos ongelman perussyihin ei puututa, lääkitään oiretta, mutta ei paranneta alkusyytä.
Asunnoton kuormittaa monenlaisia järjestelmiä. Terveydenhuoltoa, kun yskä muuttuu kylmillä kaduilla keuhkokuumeeksi, poliisia ja vartiointiliikkeitä. Liike-elämä kärsii, asunnottomuus synnyttää ryöstelyä ja niin edelleen.
– Kun asunnoton saadaan pois kadulta tai tilapäisasumisesta, syntyy Tampereella 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan säästöä 15 000 euroa vuodessa. Meillä on nyt tuoreista tilastoista meneillään vastaava tutkimusprojekti, jossa selvitämme, mitkä ovat asunnottomuuden kustannukset yhteiskunnalle ja mitkä ovat hyödyt, joita asunto ensin -periaatteella syntyy.
Ojankoski toivookin, että myös tulevaisuudessa Suomessa olisi riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, sillä se on perusta, jolla pystytään ehkäisemään tuloköyhyydestä johtuva asunnottomuus ja sitä kautta vähentämään monia muitakin ongelmia.
Lujatalon pääluottamusmies Marko Metsäpelto (vas) tuo uudet valttikortit Topias Rajalaksolle (kesk.) ja Kalle Tiihoselle.
– Kävin keväällä puhumassa Tampereen seudun ammattiopisto Tredussa opiskelijoille. Esittelin Lujataloa ja kerroin samalla, mitä kesätöissä odotetaan: Ole kello seitsemältä paikalla ”univormu” päällä, pidä tauot silloin kun niiden aika on ja ole sosiaalinen ja aktiivinen työyhteisössä, Lujatalon pääluottamusmies Marko ”Uku” Metsäpelto kertoo.
Ja sellaisia opiskelijoita Tredusta myös löytyi täksi kesäksi. Tänä vuonna pitkästä aikaa myös alle 18-vuotiaita otettiin kesätöihin Lujatalon työmaille.
– Alaikäiset eivät ole pitkään aikaan päässeet kesätöihin työmaille, vaikka harjoitteluun onkin päässyt. Harjoittelun aikana koulu vastaa opiskelijasta, mutta kesätöissä yrityksellä on enemmän vastuuta heistä. Itse pidän todella hyvänä juttuna, että kolmatta vuottaan syksyllä aloittavat opiskelijat pääsevät palkallisiin kesätöihin. Työsuhdetta on joidenkin kanssa mahdollista jatkaa kesän jälkeen oppisopimuksella, Metsäpelto kiittelee uutta linjausta.
Lujatalon henkilöstöjohtaja Minna Silvast kertoo, että linjausta muutettiin tänä vuonna, jotta voitaisiin tarjota hiukan nuoremmillekin rakennusalan opiskelijoille mahdollisuus saada työkokemusta työmaalta ja nähdä oikeasti käytännössä, mitä rakennusalan työ on.
– Teemme yhteistyötä ammattioppilaitosten kanssa ja tulimme siihen tulokseen, että voimme tarjota kesätyöpaikkoja myös 16–17-vuotiaille. Ammattiopinnothan yleensä aloitetaan alaikäisenä, ja jo silloin on hyvä saada työkokemusta. Heillä on työmaalla ohjaaja tai mentori, työturvallisuudesta huolehditaan ja perehdytys tehdään kunnolla, Silvast sanoo.
Nuorten työsuhteet kestävät pääosin kesäkuun alusta elokuun alkuun.
Moottoritehtaalla Nokialla
Roope Hukkanen kiittelee kokeneita osaajia siitä, että aina saa neuvoja ja apuja.
Nokialla sijaitsee perinteikäs teollisuusalue, josta löytyy muun muassa Patrian ja Acgo powerin tehdasalueet. Acgo Powerin tehdas oli alun perin Suomen toinen lentomoottoritehdas, jonka toiminta käynnistyi vuonna 1942. Tehtaan päätehtävä oli toimia lentomoottoreiden korjaustyön keskuspaikkana.
Tehtaassa valmistetaan edelleen moottoreita, siellä tehdään myös tärkeää kehitystyötä. Lujatalo rakentaa alueelle uutta prototyyppihallia. Työmaalta löydämme ensimmäisen kesätyöntekijän, 17-vuotiaan Roope Hukkasen, joka opiskelee Tredun Hervannan toimipisteessä.
– Hain opiskelemaan rakennusalaa sattumalta. Hakuaika oli lyhyt ja rakentaminen kuulosti mielenkiintoiselta. Ja se on ollut mielenkiintoista. Vaikka en vielä tiedäkään, miksi haluaisin tulla, tämä on ollut hyvä vaihtoehto, Hukkanen kertoo.
Hukkanen oli jo keväällä harjoittelussa samalla työmaalla. Hän kysyi kesätöitä ja paikka järjestyi, mikä oli hyvä, sillä kymmenet yhteydenotot eri firmoihin eivät olleet tuottaneet tulosta.
– Osasta ei edes vastattu mitään, mikä on mielestäni outoa, hän sanoo.
Hukkanen suoritti harjoittelun yhdessä luokkakaverinsa kanssa.
– Teimme muun muassa siivousta ja väliseinien levytystä yhdessä ohjaajien kanssa. Nyt kesätöissä olen tehnyt aika samanlaisia töitä, mutta myös valuja, Hukkanen listaa.
Hukkasen mukaan kokeneemmilta osaajilta on aina saanut apua ja neuvoja.
– Täällä oppii paljon enemmän kuin koulussa. Ja koululla on saattanut tehdä vähän sitä sun tätä, mutta oikealla työmaalla suorituksen on mentävä aina nappiin. Aamuherätykset olivat aluksi vaikeita, mutta niihin tottuu. Viikonloppujen jälkeen voi edelleen olla raskasta.
Hukkanen pohtii, että rakentaminen saattaa hyvinkin olla hänen alansa.
– Olen miettinyt arkkitehtuuria, mutta en osaa piirtää. Ehkä opiskelen tulevaisuudessa rakennusmestariksi.
Kouluremonttia Kissanmaalla
Kissanmaan kaupunginosassa Tampereella tehdään koulun perusparannusta. Lujatalon työmaalla työskentelee kaksi 17-vuotiasta kesätyöntekijää, Kalle Tiihonen ja Topias Rajalakso. Molemmat opiskelevat Tredun Hervannan toimipisteessä.
– Tulimme ensin molemmat tänne työharjoitteluun. Haimme kesätöitä suunnilleen kaikkialta, juuri mistään ei saatu edes vastauksia. Motonetiin olisi päässyt 16 h/viikko -sopimukselle, joten olin todella iloinen, että pääsimme tänne, Tiihonen sanoo.
Rajalakso oli alun perin hakenut lentokoneasentajalinjalle, mutta vaihtoi sitten ystävänsä kanssa rakennuspuolelle.
– Ihan jees on ollut, hän kommentoi alanvaihtoaan.
Tiihoselle rakennusala oli selkeä valinta.
– En edes miettinyt lukiota. Tykkään tehdä käsilläni töitä ja rakennusala oli varma valinta.
Nuoret miehet ovat päässeet työmaalla mukaan monenlaisiin töihin. On ollut muun muassa lattiavalua ja toppareiden laittoa. Molempien mielestä aidot työmaaolosuhteet opettavat paljon enemmän kuin koulu.
– Rakennusalaa oppii työmaalla. Koulussa on enemmän sellaista istuskelua, Tiihonen toteaa.
– Nyt kesätöissä olemme päässeet harjoitteluaikaa tekemään enemmän itsenäisesti töitä. Tietysti joku kokeneempi on ollut koko ajan tukena, miehet kertovat.
Aamuheräämiset olivat aluksi rankkoja, mutta nyt kuukauden jälkeen ne sujuvat rutiinilla.
– Kerran olen ollut 5 minuuttia myöhässä, Rajalakso tunnustaa.
Tiihonen kehuu työmaan tunnelmaa.
– Se on oikeasti totta se rakennustyömaiden hyvä henki. Kaikkien kanssa voi jutella eikä kukaan murjota.
Uusi esikoulu ja alakoulu Kangasalla
Leevi Niemi (vas.) ja Mico Kivimäki toivovat, että pääsisivät kesätöiden jälkeen jatkamaan Lujatalolla oppisopimuksella.
Kangasalla rakennetaan uutta viralliselta nimeltään ”pienten lasten yksikköä”, joka tarkoittaa varhaiskasvatusta ja perusopetuksen luokkia 1–2 palveleva rakennusta. Työmaalle ovat päässeet Leevi Niemi ja Mico Kivimäki. Molemmat ovat 17-vuotiaita.
– Olin ensin työharjoittelussa T2H:n työmaalla keväällä 10 viikkoa, siellä työ oli paljolti siivoamista. Opettajani kysyi, haluaisinko lähteä kesätöihin Lujatalolle ja totesin, että haluan, Niemi kertoo.
Kivimäki oli pienemmällä työmaalla kylpyhuonehommissa.
– Olin mukana tekemässä koko kylpyhuoneen alusta loppuun. Myös minulta opettaja kysyi, haluanko tänne ja vastasin myöntävästi.
Kumpikin oli hakenut itsenäisesti useita kesätyöpaikkoja, mutta juuri mistään ei tullut edes vastauksia.
Nuoret ovat olleet mukana raudoittamassa ja valuissa ja haastattelupäivänä he hoitavat työmaan valaistusta kuntoon sisätiloissa led-nauhoja asentamalla.
– Toivon, että olisi mahdollista jatkaa täällä oppisopimuksella. Se tuntuisi mielekkäämmältä kuin koululla istuminen, Niemi miettii.
Kumpikin kokee saaneensa hyvää ohjausta kokeneemmilta tekijöiltä työmaalla.
– Ja kaikkien kohdalla on sellainen fiilis, että on helppo mennä juttelemaan, Kivimäki kertoo.
Kimmo Palonen ei usko, että työsuojeluviranomaiset pystyisivät valvomaan ja tulkitsemaan kaikkein Suomessa olevien ammattialojen paikallisia sopimuksia.
Hallituksen esitys paikallisen sopimisen laajentamisesta villiin yrityskenttään on niin vakava uhka rakentajien työehdoille, että Rakennusliiton on tarvittaessa käytettävä kaikki keinot työehtojen puolustamiseksi.
Hallitus vie esityksensä paikallisen sopimisen laajentamisesta eduskuntaan elokuun aikana. Ensi vuoden alusta alkaen kaikki yritykset voisivat sopia paikallisesti niistä asioista, joista järjestäytyneet yritykset voivat jo nykyisin sopia työehtosopimuksiin tehtyjen kirjausten nojalla. Järjestäytymättömillä eli työnantajaliittoon kuulumattomilla yrityksillä ei tätä toisin sopimisen mahdollisuutta nykyisin ole.
Kun sopimusoikeus laajenee villiin kenttään, heikkenee rakennusalan yritysten motiivi kuulua työnantajaliittoon. Suomessa yleissitovuuden keskeisin mittapuu on, kuinka suuri osa alan työvoimasta työskentelee järjestäytyneissä yrityksissä. Jos yritysten järjestäytymisaste laskee, vaarantuu yleissitovuus. Sillä puolestaan olisi erilaiset vaikutukset eri toimialoilla. Rakentamisen alalla vaikutus olisi järisyttävä.
– Ulkolaiset yritykset voisivat tehdä omat sopimuksensa, käytännössä työskennellä Suomessa maksaen jonkinlaista minimipalkkaa. Jo tuo paikallisen sopimisen avaaminen villiin kenttään johtaa siihen, että ulkomaiset yritykset ottavat käyttöön maksimijoustot. Kotimaisten yritysten kilpailukyky tarjoustilanteissa romahtaisi, puheenjohtaja Palonen summaa riskejä.
Putsataan paikallinen sopiminen sopimuksista?
SAK:laisten liittojen yhteistyötä tiivistetään syksyn mittaan kohti tulevaa työehtokierrosta. Rakennusliiton työehtosopimukset ovat voimassa helmikuun 2025 loppuun asti. Neuvottelut käynnistyvät toden teolla vuoden vaihteen jälkeen, mutta jo syksyllä alkavat erilaiset tunnustelut ja Rakennusliiton sopimustavoitteiden muodostaminen muun muassa maakokouksen, sopimusalatyöryhmien kokouksen ja osastokyselyjen avulla.
Paikallisen sopimisen vapauttaminen vaikuttaa myös Rakennusliiton tes-neuvotteluihin.
– On vakavasti harkittava, että poistamme sopimuksistamme kaikki paikallisen sopimisen elementit, Kimmo Palonen jyrähtää.
Julkisuudessa paikallinen sopiminen esitetään usein hopealuotina, joka parantaa olennaisesti yritysten kilpailukykyä. Vähälle huomioille jää se, että paikallinen sopiminen on jo useilla toimialoilla laajasti käytössä. Rakennusalalla jopa niin laajasti, että syksyllä eläkkeelle siirtyvä Rakennusteollisuus RT:n pitkäaikainen työmarkkinajohtaja Kim Kaskiaro on julkisesti todennut, ettei alalla tarvita yhtään enempää paikallista sopimista.
– Kannattaa myös huomata, että järjestäytymättömätkin alan yritykset saavat toisin sopimisen mahdollisuuden, kun allekirjoittavat alan työehtosopimuksen Rakennusliiton kanssa, Palonen muistuttaa.
Kuka kouluttaisi luottamusvaltuutetut?
Vuoden vaihteesta alkaen villeissä yrityksissä liittoon kuulumaton henkilöstö voisi valita keskuudestaan luottamusvaltuutetun, joka sopisi asioita samalla laajuudella kuin liittoon kuuluvat luottamushenkilöt.
Villeissä yrityksissä voidaan päätyä jopa tilanteeseen, jossa järjestäytyneitä työntekijöitä sopimuspöydässä edustaa luottamusmies ja järjestäytymättömiä työntekijöitä luottamusvaltuutettu. Rakennusalalla tätä riskiä tuskin on, sillä rakennustuoteteollisuutta lukuun ottamatta myös liittoon kuulumattomat työntekijät voivat äänestää luottamushenkilövaalissa Rakennusliiton sopimusaloilla.
Luottamusvaltuutettujen osaamisesta vastaisi työnantaja. Hallitus siis laittaa työnantajat kouluttamaan työntekijöiden edustajia näiden oman edunvalvonnan suhteen. Sanamuotona on, että ”työnantajan olisi edistettävä luottamusvaltuutetun osaamista ja kykyä ymmärtää”. Mitään sitovuutta lakiin ei ole tulossa.
– Tuo olisi alusta alkaen kuollut kirjain, täysin tehoton. Jopa valveutuneiden työnantajien osalta on kysyttävä, kuka kouluttaa, missä kouluttaa ja miten kouluttaa, Palonen muistuttaa.
Vertailuksi todettakoon, että esimerkiksi Rakennusliitolla on omille luottamushenkilöilleen maanlaajuinen ja ammattimainen koulutus- ja tukiorganisaatio, jossa on vuosikymmenten osaaminen taustalla.
Toinen kuollut kirjain on hallituksen lupaus kiristää sopimusten valvontaa. Kaikki paikalliset työehtosopimukset olisi lähetettävä työsuojeluviranomaisille. Kysyttävä on, kuinka viranomaisen suorittama arkistointi lisäisi valvontaa, sillä työsuojeluviranomaisilla ei ole mitään mahdollisuutta sopimusten analysointiin ja arviointiin.
– Resurssipula siellä on huutava eikä valvontahenkilöstö riitä edes nykyisiin tehtäviin. Kysymys kuuluu, mistä työsuojeluviranomaisille löytyy resurssi ja ammattitaito tulkita kaikkien Suomessa olevien ammattialojen paikallisia sopimuksia, Palonen kysyy.
Ammattiosastoissa on viime vuosina käynyt kuhina, kun vetovastuu on siirretty uusille tekijöille. Sama on tapahtumassa myös aluejärjestöissä. Uudet toimijat tarvitsevat koulutusta. Liitolla on tarjolla verkkokoulutus osastojen puheenjohtajille ja sihteereille. Verkkokoulutusten oheen on kaivattu myös perusteellisempaa ja vuorovaikutuksellista koulutusta, jossa otetaan erityisesti huomioon tämän hetken osasto- ja aluetoiminnan haasteet.
Uuden koulutuksen pilotti järjestettiin Jyväskylässä toukokuun puolessa välissä ja lisää on luvassa lomakauden jälkeen. Kuusitoista aktiivia Savosta, Keski-Suomesta, Pohjanmaalta ja Pirkanmaalta lähtivät pilottikoulutukseen odottavin mielin. Kurssilaisten odotukset kohdistuivat ennen kaikkea taantuneen osastotoiminnan vireyttämiseen. Varsinaisen koulutusohjelman lisäksi odotettiin muiden aktiivien kohtaamista.
Kouluttajat Saku Jokisalo ja Juhani Lohikoski Rakennusliiton keskustoimistolta lupasivat vastata kurssilaisten haasteeseen. Ja koska Jyväskylässä kyse oli laatuaan ensimmäisestä pilottikoulutuksesta, kehittyy ohjelma edelleen.
Koulutuspäällikkö Lohikosken mukaan tavoitteena on antaa kurssilaisille valmius edistää järjestäytymistä ja auttaa ymmärtämään osastojen ja aluejärjestöjen tehtävät.
– Haluamme, että paikalliset aktiivimme ymmärtävät ammattiosaston ja aluejärjestön tehtävät osana Rakennusliittoa sekä haluavat kehittää alueellista toimintaa, joka vahvistaa jäsenten oikeuksia ja asemaa.
Lohikosken mukaan kurssilaisilla oli hyvä kriisitietous ammattiliittotoiminnan nykyhaasteiden suhteen.
– Useampi osallistuja kiitti, että haastoimme heitä tosissaan toiminnan kehittämisessä. Osallistujat olivat kyllä varsin kriisitietoisia siitä paineesta, joka kohdistuu ammattiliittoja kohtaan ja tarpeesta päivittää toimintatapoja sekä vahvistaa ja kehittää toimintaa työpaikka- ja paikallistasolla.
Koulutuksen ensimmäinen osa järjestetään seuraavan kerran Kouvolassa elokuun lopulla. Silloin kurssitetaan Uudenmaan, Päijät-Hämeen ja Kymen aktiiveja. Muualle Suomeen kurssitus etenee syksyn mittaan. Jatkokurssi puolestaan starttaa ensi vuoden puolella.
– Silloin pureudumme viestinnän kehittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Ne ovat keskiössä paikallisen toiminnan vahvistamisessa, Juhani Lohikoski kertoo.
Koulutukselle hyvä palaute
Jyväskylän maalarit ja lattianpäällystäjät os. 52:n tuore puheenjohtaja Marjo Valkonen odotti koulutusta innolla.
– Kun olen uusi tässä hommassa, niin olisi hyvä saada työkaluja pärjäämiseen, Valkonen sanoi ennen pilottikoulutuksen alkua.
Mikä oli koulutuksen parasta antia?
– Sain hyviä ideoita muilta osallistujilta. Nyt tuli myös pientä haastoa, mikä on aina hyvä. Osastoissa kannattaa pohtia ainakin sitä, kuinka osasto voi hoitaa myös edunvalvonnan tehtäviä ja tiedottaa jäsenille tärkeistä asioista, pelkkien kokousten ja sirkushuvien tarjoamisen sijasta, Valkonen pohti.
Muun muassa elementtiasennuksessa käytetään vielä kohtuullisesti urakkaa.
Urakkatyön määrä talonrakennuksessa on laskenut jo vuosia kuin lehmän häntä. Urakalla tehtävän työn määrä lisääntyi nousukaudella noin 30 prosenttiin, mutta tällä hetkellä mennään vähän alle 20 prosentissa. Rakennusliitto ja Rakennusteollisuus RT ry yrittävät nyt tehdä asialle jotain yhdessä.
– Urakkatyön määrä on laskenut paljon viime vuosina ja nyt ollaan meidän tilastojemme mukaan alle 16 prosentissa. On jännä, että se laskee erityisesti aina huonoina aikoina, kun juuri silloinhan pitäisi panostaa työn tuottavuuteen ja urakkatyö vaikuttaa siihen, Rakennusliiton talonrakennuksen sopimusalavastaava Toni Malmström toteaa.
– Tällä hetkellä urakalla tehdään liian vähän. Urakkatyöhän on sitä parasta paikallista sopimista. Meillä RT:ssä toiveena on, että sitä tehtäisiin mahdollisimman paljon, Talonrakennusteollisuus ry:n asiantuntija Paavo Mattila komppaa.
Malmströmin mukaan urakkatyötä tehdään eniten putkiasennuksessa sekä lattianpäällystyksessä, jonka tessissä on eräänlainen ”urakkapakko”.
– Talonrakennuksessa urakkaa tekevät eniten kirvesmiesporukat ja elementtiasentajat. Ennen myös raudoittajat, mutta nykyään se puoli on valunut tuntitöille.
Rakennusliitto ja RT alkavat järjestää yhdessä urakkakoulutusta työntekijöille ja työnjohdolle syyskuussa. Koulutuksen toteutuksesta vastaa Mittaviiva Oy.
Miksi urakkatyötä ei tehdä?
– Urakkatyön määrä on laskenut paljon viime vuosina ja nyt ollaan meidän tilastojemme mukaan alle 16 prosentissa, Toni Malmström toteaa.
Jos sekä työntekijä- että työnantajapuoli molemmat toivoisivat urakkatyön lisääntymistä, mikä on syy siihen, että sitä tehdään niin vähän nykyään?
– Jos vertaa vanhoihin hyviin aikoihin, niin ehkä työnjohdossa ja nokkamiehillä ei enää ole sellaista kulttuuria, että niitä kauppoja pystyttäisiin sopimaan luontaisesti. On osaamisen puutteita ja osin ehkä luottamuspulaa. Pääkaupunkiseudulla on paljon aliurakointia ja ulkomaista työvoimaa, jolloin sopimiselle ei ehkä löydy sijaa, Mattila miettii.
Malmström on myös huomannut kulttuurin muutoksen.
– Voi olla, että nuoret työnjohtajat eivät samalla tavalla uskalla tarjota urakkatyötä. Isoissa firmoissa kilpailutus voi mennä suoraan yrityksen hankintaosaston kautta, jolloin urakkaporukka kilpailee suoraan aliurakoitsijoiden kanssa tarjouskisassa, joten se menee aika vaikeaksi.
Malmströmin mukaan silloin, kun urakkatyön osuus oli korkeampi, mentiin mestarin kopille puhumaan urakasta ja se sovittiin siinä paikallisesti.
– Toiminta oli ennen paljon suoraviivaisempaa.
Mattila arvioi, että maaseudulla, jossa urakkaporukat eivät kilpaile erilaisten aliurakoitsijoiden kanssa, tehdään enemmän urakkatyötä kuin pääkaupunkiseudulla.
Urakkatyön väheneminen ei kuitenkaan johdu vain työnjohdosta tai yrityksistä.
– Nuoret työntekijät eivät uskalla lähteä kokeilemaan. Ei ymmärretä pelisääntöjä ja sitä, että urakkatyössä on aina takuupalkka. Vaikka urakka menisi huonosti, tulot eivät tipu nollaan euroon, vaan takuuna on palkkaryhmä 4, jossa tuntipalkka on tällä hetkellä vähän alle 16 euroa tunnilta. Ja urakan voi myös neuvotella uusiksi tai keskeyttää tietyin edellytyksin, Malmström muistuttaa.
Urakkatyö hyödyttää kaikkia osapuolia
– Urakkatyöhän on sitä parasta paikallista sopimista, Paavo Mattila toteaa.
Urakkatyö tuo rakentajille selkeästi korkeammat tienestit kuin tuntityö.
– Se tekee noin + 50 % lisää palkkaan. Eli jos meillä on keskipalkka talonrakennuksessa noin 18 euroa, on se urakkatyössä noin 27 euroa. Vuositasolla – jos voisi tehdä 100-prosenttisesti urakkaa – se on jo parikymmentä tonnia. Kyllä se ainakin minulle maistuisi, Malmström sanoo.
Malmströmin mukaan urakkatyö vaikuttaa selkeästi myös työn tuottavuuteen. Siihen tuottavuuteen, joka raahaa rakennusalalla edelleen monen muun alan perässä.
– Urakkatyössä ei ihmetellä ja räplätä kännykkää. Urakkatyö vaikuttaa myös työn laatuun; urakkaporukka korjaa itse, jos suoritteessa on jotain pielessä. Työtä ei hyväksytä eikä urakkaa makseta, ennen kuin työn taso on oikeanlainen. Ja onhan siinä urakkatyössä työnantajan kannalta plussaa myös ihan selvä nopeus. Toki se edellyttää, että työmaa on organisioitu kunnolla ja urakkarajat selkeät, Malmström luettelee.
Mattilan mukaan urakkatyö on win-win sekä työntekijän että -antajan kannalta silloin, kun sopiminen tehdään oikein.
– Kaikki hyötyvät siitä. Olen tätä alan menoa katsellut aika pitkään ja ihmettelen, miten vähän urakkaa silti tehdään. Urakkatyö voisi olla ratkaisu moneen rakennusalaa vaivaavaan pulmaan, Mattila tähdentää.
Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Johanna Hellsten ja Rakennusteollisuus RT ry
Pirkanmaan ELY on tuoreessa työlupalinjauksessaan jättänyt saatavuusharkinnasta vapautetuiksi useita rakennusalan ammatteja. Muun muassa kattoasentajat- ja korjaajat, lattianpäällystystyöntekijät, ilmastointi- ja jäähdytyslaiteasentajat sekä maansiirtokoneiden kuljettajat. Työlupapäätös on voimassa marraskuun loppuun asti.
– Kolmen ensiksi mainitun alan ammattilaisista on työ- ja elinkeinoministeriön oman Työmarkkinatorin tilaston mukaan ylitarjontaa ja maansiirtokoneiden kuljettajien kohdalla kyseessä on työvoiman kohtaanto-ongelma. Minkäänlaista työvoimapulaa ei ole, Rakennusliiton talonrakennuksen sopimusalavastaava Toni Malmström sanoo.
Malmström ihmetteleekin, mihin tietoihin Pirkanmaan päätös perustuu.
– Mikään data ei tue päätöstä. Eikö ELY-keskuksessa pidetä työ- ja elinkeinoministeriön tietoja uskottavina?
Kotimaista työvoimaa on tarjolla
Pirkanmaan tilastoja tarkastellessa tilanne ihmetyttää. Kattoasentajia oli toukokuun alussa työttömänä 55, tarjolla oli 5 vuokratyöpaikkaa. Lattianpäällystäjiä oli työttömänä 73, avoinna oli 4 työpaikkaa. Ilmastointiasentajia olisi työttömänä 63, avoinna oli vain 13 työpaikkaa, joista kaikki kahta lukuun ottamatta olivat vuokratyöpaikkoja.
Kotimaisia työntekijöitä siis olisi runsaasti tarjolla näihin ammatteihin, mutta silti työlupapäätös mahdollistaa 3. maiden työntekijöiden työlupien saannin Pirkanmaalle näille aloille.
– Tämä kertoo mielestäni siitä, että ei olla valmiita näkemään pienintäkään vaivaa kotimaisen työvoiman työllistymisen eteen. Tuodaan mieluummin kolmansista maista sitä ”joustavampaa” työvoimaa, joilla työehdoissakin saattaa olla puutteita, Malmström täräyttää.
Suomessa toimivan työnantajan on ensisijaisesti rekrytoitava työntekijä työmarkkinoilla jo olevasta työvoimasta. Työnantajan on julkaistava ilmoitus avoimesta työpaikasta tyomarkkinatori.fi-sivuille vähintään 2 viikoksi, jotta voidaan selvittää, onko tehtävään saatavissa työvoimaa työmarkkinoilta. TE-toimisto ottaa harkinnassaan huomioon koko EU- /ETA-alueen hakijat.
Useat ELY-keskukset ovatkin palauttaneet kaikki rakennusalan ammatit saatavuusharkinnan piiriin.
– Muun muassa Uusimaa, Keski-Suomi ja Etelä-Pohjanmaa ovat tuoreissa päätöksissään perustellusti palauttaneet saatavuusharkinnan rakennusalan tilanteen takia, Malmström kertoo.
Työturvallisuuden päätöksenteon kartoituksessa apuna käytettiin kännykkäsovellusta.
– Meiltä on kysytty, kuinka te kehtaatte lakkoilla, vaikka rakennusalalla on niin huono työtilanne. Emme ole valinneet lakkoilun ajankohtaa. Lakkoilemme silloin, kun sille on tarvetta ja sitä on nyt enemmän kuin koskaan. SAK ei valinnut aikaa, sen tekivät työnantajat ja ennen kaikkea maan hallitus, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen selvensi liiton toimintaa luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen täydennyskoulutusjaksolla Hämeenlinnassa 3.–5. huhtikuuta.
SAK:n tekemissä gallupkyselyissä Rakennusliiton jäsenten kannatus lakoille on ollut reilut 80 prosenttia, mikä antaa hyvän selkänojan työtaistelutoimille.
Palonen valotti yleisölle liiton tavoitteita ja toimia hallituksen suunnittelemien työelämän heikennysten suhteen. Pääviesti oli, että ammattiliittojen ja SAK:n toimia jatketaan tarpeen mukaan. Yleisökeskustelussa Petteri Orpon (kok.) hallituksen politiikka sai kyytiä.
– Tyttäreni, jolla on 2 lasta, joutuu muuttamaan asunnostaan, koska Kelan mukaan hän asuu liian kalliissa asunnossa. Tämän takia me lakkoilemme, jotta kaikilla olisi Suomessa jonkinlainen toimeentulo, Destia Railin työsuojeluvaltuutettu Heikki Sopanen sanoi.
Sopanen kertoi olevansa valmis hyvin pitkään työnseisaukseen lakko-oikeuden puolesta. Yleisö oli täysin samoilla linjoilla Sopasen kanssa.
Hämeenlinnan täydennyskoulutusjaksolle osallistui reilut 100 luottamushenkilöä. Kurssilla käsiteltiin muun muassa työturvallisuuden päätöksentekoa, työvoiman hyväksikäytön tunnistamista, työpaikkojen järjestäytymisen parantamista, luottamushenkilön somettamisvinkkejä sekä Suomen talouden ja rakentamisen tilannetta ja lähitulevaisuutta.
Rakentajia vedätetään kaikkialla maailmassa
HEUNI:n Saara Haapasaari (vas.) ja Anniina Jokinen kertoivat, että rakennusalan työntekijöiden hyväksikäyttö on maailmanlaajuinen ilmiö.
YK:n yhteydessä toimiva Euroopan kriminaalipolitiikan instituutti HEUNI:n erikoissuunnittelija Anniina Jokinen ja vastuullisuusasiantuntija Saara Haapasaari tähdensivät, että rakennusalalla on suhteellisen paljon työntekijöiden hyväksikäyttöä. Ilmiö on maailmanlaajuinen ja Suomi ei poikkea tästä kaavasta.
– Yleisin työperäisen hyväksikäytön muoto on ylipitkät työpäivät. Työntekijöille ei makseta välttämättä ylityölisiä. Palkoista pidätetään erilaisia summia, esimerkiksi laittomia rekrytointimaksuja, Jokinen sanoi.
Talonrakennuksen sopimusalavastaava Toni Malmström kertoi Tampereen Sulkavuoren keskuspuhdistamon rakennustyömaan ukrainalaisista
– Saimme vuonna 2022 vinkin luottamushenkilöiltä, että Sulkavuoressa olisi töissä vaillinaisesti palkattuja ukrainalaisia sotapakolaisia.
Avin tarkastuksessa selvisi, että pakolaisista oli tehty kevytyrittäjiä. Vedätyksen takana oli latvialainen aliurakoitsija.
– Kuukausi sitten 5 henkilöä sai palkkansa. Pääurakoitsija maksoi heidän saatavansa. Kehotan olemaan meihin yhteydessä, jos epäilette alipalkkausta työmaalla, Malmström kannusti.
Ongelmatilanteiden ratkaisuja kaivattiin
– Pidetäänkö tämä käsityövaltainen ala hengissä, Anne Hampinen kysyy.
– Laitoin viestin kaikille työntekijöille, haluaako joku lähteä vastaehdokkaaksi vaaleissa. En saanut yhtään vastausta, joten lähetin viestin: ”Kiitos luottamuksesta, jatkan pääluottamusmiehenä”.
Kurssille osallistunut ATL-Rakennushuolto Oy:n pääluottamusmies, rakennustyöntekijä Anne Hampinen valittiin toiselle kaudelleen loppusyksystä.
Firman työtilanne on hyvä, ketään ei ole lomautettu. ATL-Rakennushuollolla noin 120 työntekijää.
– Yritys on erikoistunut sisäilmaongelmiin. Teemme paljon sairaaloiden, koulujen ja päiväkotien saneerausta.
ATL-Rakennushuollossa osataan myös vaativien historiallisten kohteiden kunnostaminen.
– Teimme juuri Sinebrychoffin huvilan remontin, Hampinen kertoo espoolaisesta työmaasta.
Hampinen on suorittanut luottamushenkilöiden perus- ja jatkokurssit 2 vuoden aikana. Täydennyskoulutuskurssille oli jäänyt vielä uutta opittavaa.
– Tästä kurssista jäi päällimmäisenä mieleen se, että eri alojen ihmiset olivat kertomassa työstään ja liiton työntekijät jäivät muita kursseja pienempään rooliin.
Hämeenlinnan täydennyskoulutuksen esiintyjäkaartista harmaan talouden asiantuntijat jäivät parhaiten Hampisen mieleen.
Hampinen haluaisi lisätä erityisesti luottamushenkilöiden peruskurssia käytännöllisemmäksi, sillä kurssin perusanti oli valtavan lakitekstimäärän läpikäymistä. Jatkokurssilla puolestaan oli enemmän ryhmätöitä.
– Olin ehtinyt olla vain vähän aikaa Rakennusliiton jäsen ennen kuin minusta tuli pääluottamusmies. Olisin toivonut, että kurssilla olisi ollut enemmän oikeita tilanteita, joita luottamusmies joutuu hoitamaan työmaalla.
Tuoreelle luottamushenkilölle on tärkeää, että liiton aluetoimistossa on toimitsija tukihenkilönä. Hampinen pitää yhteyttä talotekniikka-alan aluetoimitsija Anniina Kankaaseen.
Hampisella on terveisiä poliittisille päättäjille.
– Halutaanko, että Suomen nuoriso jatkaa rakennusalalla? Pidetäänkö tämä käsityövaltainen ala hengissä?
Hyvä työnantaja kuuntelee ja kyselee
Turun Kenttärakentajat Oy:n Sami Tuomilehdolla ja Jesse Rädyllä on täydennyskoulutuksen annista paljon sulateltavaa.
Turun Kenttärakentajat Oy:n purkumiehille eli pääluottamusmies Sami Tuomilehdolla ja työsuojeluvaltuutettu Jesse Rädyllä on täydennyskoulutuksen annista paljon sulateltavaa.
– Molemmat ekonomistit olivat mielenkiintoisia, RT:n Vihmo oli jopa kiinnostavampi, Tuomilehto vertaa.
Molempien mielestä etenkin harmaan talouden ja työturvallisuuden tutkijoiden esitykset olivat ajatuksia herätteleviä. Molemmat ovat käyneet liiton vaikuttajakoulutuksen. Hämeenlinnan kurssi oli Tuomilehdolle ensimmäinen luottamushenkilökoulutus, Räty on käynyt molemmat kurssit.
– Murikan kurssi oli aika kuivakka, Räty jakaa Hampisen kokemukset peruskurssin pykäläviidakon kuivakkuudesta.
Rakennusliitossa on kuultu tätä palautetta ja peruskurssin koulutus on otettu omiin käsiin.
Tuomilehto ja Räty ovat nyt toista kautta luottaripesteillään.
– Meillä on Turussa meidän alamme loistava aluetoimitsija Mikko Lindstedt, joka otti työmaakäynnillään puheeksi meidän firmamme järjestäytymisasiat. Läksimme kahdestaan vääntämään asiaa Samin kanssa aivan alkutekijöistä asti eteenpäin.
Yrityksen järjestäytymisaste on erittäin korkea ja välit yhtiön johtoon ovat erinomaiset. Firman johto kyselee ja kuuntelee luottamushenkilöiden näkemyksiä.
– Työnantaja antoi meille aivan oma-aloitteisesti 900 euron liikunta- ja kulttuuri-ePassin jokaiselle äijälle, Räty sanoo.
Hyvää meininkiä riittää myös työntekijöiden keskinäiseen kanssakäymiseen.
– Järjestämme vuosittain saunaillan Rakennusliiton aluetoimiston tiloissa. Olemme kutsuneet pomotkin, mutta he eivät ole vielä tulleet mukaan, Tuomilehto mainostaa.
Luottamusmiehet Lauri Laitila (vas.), Nina Koivumäki ja Sami Stahlberg ovat erityisen huolissaan nuorten tilanteesta.
Rakennusalan henkilöstövuokraus on vaikeuksissa. Viime vuonna Selekta Rakennus hakeutui konkurssiin ja alan yrityksiä edustavan Henkilöstöala HELA ry:n mukaan koko alan liikevaihto supistui viime vuonna vuoteen 2022 verrattuna 4 prosenttia. Useilla henkilöstövuokrausyrityksillä muut alat kuitenkin paikkaavat rakennusalan laskua.
– Katsoimme juuri läpi rakennusalan lukuja ja tilanne on sama kuin 3 vuotta sitten eli ei kauhean hyvä. Mutta yritetään selvitä tästä, Bolt Works Oy:n rakennuspuolen luottamusmies Andreas Lillemets kertoo.
Boltilla on hyvinä aikoina yli 1 500 rakentajaa töissä, nyt lukumäärä on 700:n tienoilla.
– Uudisrakentaminen on tietysti huonossa jamassa. Olen jutellut useiden vanhojen tuttujen mestareiden kanssa ja he kertovat, että vuokratyövoimaa ei voida nyt käyttää, sillä omille työntekijöille täytyy löytää ensin hommia. Mutta kyllä meillä esimerkiksi korjausrakentamisen puolella on vielä väkeä töissä. Silti tekijöitä on nyt paljon enemmän kuin töitä, Lillemets sanoo.
– Tilanne on vaihteleva. Korjausrakentaminen on pitänyt meitä pinnalla, mutta uudet rakennuskohteet ovat hyvinkin hiljaisia, Barona Rakennus Oy:n luottamusmies Sami Stahlberg komppaa.
Stahlbergin mukaan Barona Rakennuksen väkeä on nyt koko Suomessa alle 500, kun parhaina aikoina työntekijöitä on ollut yli 1 000.
1 Ketju Oy:n luottamusmies Lauri Laitila kertoo, että Tampereella tilanne on heikko.
– Kun minut valittiin luottamusmieheksi, meitä oli noin 300 ja Turussakin oli toimipiste. Ihan tarkkaa tietoa minulla ei ole tämänhetkisestä väkimäärästä, mutta noin 60–70 on arvio ja Turun toimipiste on lopetettu.
Adecco Sihdin luottamusmies Nina Koivumäki toteaa, että nyt mennään ”Adeccon siivellä”.
– Koko konsernissa on monia eri aloja, eli väkeä on tuhatkunta, mutta rakennuspuolella tällä hetkellä ehkä noin 100.
Kun Selekta Rakennus meni konkurssiin, saivat tutut luottamusmiehet jonkin verran puheluita Selektan kautta työskennelleiltä ihmisiltä. Selektan vaikutuspiiriä oli kuitenkin lähinnä pääkaupunkiseutu, joten Sihdin ja Ykkösketjun osalta ilmiö ei niinkään näkynyt.
– Jonkun verran kyllä tuli soittoja. Ei nyt varsinaista ryntäystä tullut, Baronan Stahlberg kertoo.
Myös Boltiin siirtyi Selektan väkeä.
– Meillä tuli sellaisiakin tapauksia, että heillä oli jo työmaa, eikä heille tarvinnut etsiä töitä. Palkanmaksaja vain vaihtui, Lillemets kertoo.
Pieninä palasina maailmalla
Rakennusalan lohduton tilanne näkyy nyt vuokratyössä niinkin, että niin sanottuja pitkiä keikkoja on paljon normaalia vähemmän ja leipä koostuu lyhyistä pätkistä eri työmailla.
– Hyvinä aikoina kokeneilla tekijöillä oli pidempiä keikkoja. Nyt ne ovat vähissä, useat keikat ovat vain päivän mittaisia, Koivumäki kertoo.
Stahlbergin mukaan baronalaisilla on pidempiäkin pätkiä.
– Jonkin verran, mutta ne ovat vähenemään päin. Pidemmät pätkät ovat korjaustyömailla, kun uudiskohteita ei asuntorakentamisessa hirveästi avata.
Hankala tilanne aiheuttaa ymmärrettävästi hätää.
– Kyllä puhelin soi. Soittoja tulee irtisanomisista ja lomautuksista. Kysellään, mitä tapahtuu, kun pannaan pois työmaalta. Ei oikein ymmärretä, kenen palkkalistoilla ollaan. Kun tilaaja joutuu lomauttaman omaa työvoimaa, myös vuokratyövoima saa lähteä työmaalta ja meidän työntekijöillä menee jotenkin sekaisin se, kenen palveluksessa he ovat. Eli heidän työsuhteensa meille jatkuu, eivätkä he ole silloin lomautettuna, Koivumäki selittää.
– Paljon tulee puheluita, että löytyykö töitä. Olen kertonut heikosta tilanteesta heille, mutta myös ottanut meidän rekrytoijiin yhteyttä, että nyt olisi tällainen henkilö vapaana, Lillemets sanoo.
Nuorille heikommin töitä
Andreas Lillemets ei näe alan tilanteen paranevan nopeasti.
Vuokratyöyritysten luottamusmiehiä huolestuttaa, miten ansiopäivärahan 300 euron suojaosan poisto tulee vaikuttamaan lyhyitä keikkoja tekeviin nuoriin ja sellaisiin, joille jatkuva työskentely ei ole mahdollista.
– Kyllä se on ikävä heikennys. Vaikka vuokrafirmoja saatetaan välillä katsoa pahalla silmällä, ne ovat kuitenkin myös mahdollistaneet tätä niin sanottua vapaaehtoista pätkätyötä, Stahlberg sanoo.
– Puhuin jo etukäteen nuorison kanssa tästä suojaosan poistosta. He ihmettelivät, että mitä hittoa oikein tapahtuu, Koivumäki sanoo.
Kaikki miettivät sitä, miten tämä ja alan huono tilanne vaikuttavat rakennusalaa opiskelevien ensimmäisen työpaikan löytymiseen.
– Nyt tarjolla on pieniä pätkiä, jotka annetaan vuokrayritysten toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa oleville ihmisille, eli työmahdollisuuksia on entistä vähemmän. Missä nuoret pääsevät näyttämään kyntensä, Koivumäki miettii.
Myös Lillemets pitää tilannetta erityisesti opiskelijoiden kannalta huonona. Boltilla kova tarve kesätyöntekijöille siivousalalla tarjoaa kuitenkin edes jotain toivoa kesätöistä.
Lähitulevaisuus ei näyttäydy kenenkään silmissä valoisana.
– Aina kun johdon kanssa on puhunut, niin ”kohta näyttää paremmalta”. Asenne on siis positiivinen ja toivoa on. Todellisuus on kuitenkin näyttänyt, että näin ei todellakaan ole. Näyttää vahvasti siltä, että tämäkin vuosi mennään laskussa, Laitila sanoo.
Lillemets tunnistaa saman Boltissa.
– Koko ajan, kun tilannetta on arvioitu, on ajateltu, että puolen vuoden päästä varmaan menee paremmin. Mutta kyllä nyt on sellainen tilanne, että tämä vuosi on hankalin yrityksen historiassa.
Lillemetsin mielestä nyt olisi oikea aika panostaa vanhojen rakennusten korjaamiseen, jotta rakennusalan tilanne helpottuisi.
– Nyt olisi paljon työvoimaa tarjolla. Siinä vaiheessa, kun uudisrakentaminen taas käynnistyy kunnolla, se imee työvoiman mukanaan ja ollaan taas tilanteessa, jossa korjausrakentamiseen ei riitä tekijöitä.
Nina Koivumäki kertoo, että kaikissa keskusteluissa puhutaan ensi vuodesta.
– Mistä sitten enää löydetään työntekijöitä?
– Tässähän käy samalla tavalla kuin korona-aikana ravintola-alalle. Sieltä työntekijät lähtivät esimerkiksi kaupan alalle ja muihin hommiin, jopa raksalle. Sitten kun ravintolat piti avata, ei ollutkaan työntekijöitä, eikä tilanne ole palautunut vieläkään, Stahlberg varoittaa.
Luottamusmiehet kuitenkin muistuttavat nuoria alaa harkitsevia siitä, että rakentaminen ei kuitenkaan lopu koskaan. Tekoälyn on vaikea korvata rakentajia.
