1.1.2025 Suomessa tapahtuu iso muutos työllisyyspalveluissa, kun edellisen hallituksen kaudella päätetty työllisyyspalveluiden siirto valtiolta kunnille tapahtuu. Tietyllä tavalla palataan vanhaan, sillä vielä 1960-luvulla palvelut olivat kuntien vastuulla.

Alueellisia TE-keskuksia on tähän mennessä ollut Suomessa 15. Uudessa systeemissä keskuksia muodostuu peräti 45. Isommilla kunnilla ja kaupungeilla on omansa, pienemmät kunnat hoitavat sen kuntayhteistyön kautta.

SAK:n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski toimi edellisen hallituksen työministeri Tuula Haataisen erityisavustajana, kun muutos pantiin käyntiin, joten hänellä on hyvä käsitys siitä, miten valmistelu sai alkunsa.

– Kuntakentällä nähtiin, että siellä tunnetaan alueellinen elinkeinotoiminta ja työllisyystilanne parhaiten. Kunnat ovat myös joutuneet maksamaan niin sanottua ”kela-sakkoa” pitkäaikaistyöttömistä ja siellä haluttiin päästä omalla toiminnalla vaikuttamaan näihin kuluihin, Heinikoski kertoo.

Yksi sysäys on saattanut myös olla sote-uudistus.

– Siinähän kunnilta poistui paljon tehtäviä ja mahdollisesti resursseja vapautui.

Rakennusliiton sosiaalipoliittinen asiantuntija Jere Ketola pitää muutosta kannatettavana.

– Siirron yksi kantava ajatus on, että palvelu tulee lähemmäksi kansalaista. Mutta Hangosta Nuorgamiin pitäisi saada samalla tavalla tukea ja apua. Kohtelun pitää olla tasa-arvoista, eikä palvelu saisi heikentyä.

Mistä palvelua 1.1. alkaen?

TE-toimistojen työntekijät siirtyvät kuntien palvelukseen vanhoina työntekijöinä.

– Isoissa kaupungeissa, joissa palvelupisteitä on ollut tähänkin asti, muutos tuskin on kovin suuri. Pienemmät kunnat sen sijaan perustavat uusia toimipisteitä, mikä todennäköisesti tarkoittaa yt-neuvotteluita. Ei siksi, että ketään irtisanottaisiin, mutta ihmisten sijoittelu, joka tapahtuu vasta vuoden vaihteen jälkeen, voi vaatia sitä, Heinikoski arvioi.

Jere Ketola arvioi, että yhdeksi hankaluudeksi muodostuu yhteydenotto TE-palveluihin vuodenvaihteen jälkeen.

– Tällä hetkellä ainoa tiedossa oleva kanava yhteydenottoon on Työmarkkinatori ja sen sähköinen asiointi. Suomessa on kuitenkin edelleen paljon sellaisia ihmisiä, joiden digitaidot eivät ole kovin hyvät. Tarvitaan samanlainen yleinen puhelinnumero kuin nykyään on käytössä, mutta sellaisesta ei vielä ole tietoa, Ketola toteaa.

Ketolan mukaan myös esimerkiksi suomea taitamattomien ulkomaalaisten osalta on vielä auki, miten heille suunnatut palvelut toteutuvat jatkossa.

Siirtymä tapahtuu vaikeassa työllisyystilanteessa.

– Ihmisten taloudellisen ahdingon ei pitäisi pahentua siirtymän takia, Ketola muistuttaa.

Ja siihen on aito riski. Työvoimapoliittisten lausuntojen tekeminen siirtyy uusille työllisyysalueille, mutta edes työttömyyskassat eivät vielä tiedä, mistä ne saadaan vuodenvaihteen jälkeen. TE-palveluiden työvoimapoliittinen lausunto on edellytys sille, että kassat voivat maksaa hakijalle ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

– Jää nähtäväksi, miten data siirtyy vuoden vaihteessa, Ketola toteaa.

Rahoitus siirtyy, mutta riittääkö se?

Työntekijöiden lisäksi kuntiin siirtyy valtiolta myös TE-palveluiden rahoitus. Sitä ei siirretä suoraan korvamerkittynä TE-palveluihin, vaan se tulee osaksi kuntien kokonaisbudjettia.

– Lähtökohta oli se, että kaikki raha, mitä valtio on käyttänyt työllisyyspalveluihin, siirtyy kunnille. Miinus se noin 37 miljoonaa euroa, joka leikattiin juuri palkkatuesta. Kunnat saavat tietyn summan, joka ei nouse. Kunnat kantavat itse vastuun siitä, että raha riittää, meni työttömyys mihin suuntaan tahansa, Heinikoski selventää.

Kunnat eivät siis voi huutaa valtiota apuun, jos raha ei riitäkään. Lisäksi entinen kuntia koskeva ”kela-sakko” alkoi juosta, kun joku oli ollut työttömänä 300 päivää. Uudessa mallissa se alkaa nousta porrastetusti jo 100 päivän kohdalla.

– Kunnille muodostuu taloudellinen intressi tehdä jotain jo varhaisemmassa vaiheessa työttömyyttä, eikä vasta siinä vaiheessa, kun työllistyminen on jo paljon vaikeampaa, Heinikoski sanoo.

Heinikoski on toiveikas, että kunnat pystyisivät pohtimaan työttömyyden ja talouden suhdetta laajemminkin.

– Rahoitus on laaja kysymys. Se ei ole pelkästään se, mitä valtiolta siirtyy ja paljonko kunnat käyttävät. Työttömyyden hoito ei ole pelkkä menoerä. Kunnissa aletaan ehkä etsiä tarkemmin piilotyöpaikkoja ja miettimään, miten esimerkiksi alueen ammattikouluja voitaisiin käyttää työttömien osaamisen päivittämiseen.

Ketolakin toivoo, että nyt vaikeina taloudellisina aikoina kuntien säästöpaineet eivät näkyisi työllisyyden hoidossa.

– Arvostelua voi syntyä siitä, että työllisyyden hoitoon käytettäisiin ”liikaa” rahaa. Toivottavasti näin ei käy. Kuntien intresseissä kun kuitenkin olisi pitää veronmaksajat veronmaksajina eikä työttöminä.

Rakennusalalla omat hankaluutensa

Heinikoski näkee rakennusalan tilanteen erityisen hankalana tällä hetkellä. Vaikka palveluita olisi, töitä ei yksinkertaisesti ole.

– Tämä haastaa kunnat juuri siihen, että pitää pystyä tarjoamaan esimerkiksi koulutuspalveluita, jolloin työtön pystyy työttömyysaikana parantamaan omaa työmarkkina-asemaansa. Rakennusalalla on paljon erilaisia pätevyyksiä, joista olisi hyötyä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Toinen haaste on alan lomautuskäytännöt.

– Meidän järjestelmä ei ole oikein taipunut tarjoamaan lomautetuille palveluita. Lomautettu ei miellä itseään työttömäksi ja samalla myös järjestelmä olettaa, että he ovat jossain kohtaa palaamassa töihin. Myös työnantajat tietysti ajattelevat näin. Mutta sitten lomautus pitkittyykin ja päätyy lopulta työttömyyteen, kuten nyt on käynyt, kun alan huono tilanne on kestänyt pidemmän aikaa.

Heinikosken tässäkin olisi kunnille näytön paikka.

– Tämä olisi tärkeä kohderyhmä, joka pitäisi huomioida muutoksessa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

—————————————————————-
HUOM!

1.1.2025 lähtien saat yhteyden työllisyyspalveluihin osoitteessa https://tyomarkkinatori.fi/henkiloasiakkaat kirjautumalla sisään sähköisiin palveluihin ja https://tyomarkkinatori.fi/aluesivu ohjaa oman alueen palveluihin.

Vuoden alusta myös kuntien omilla sivuilla pitäisi löytyä työvoimapalveluiden yhteystiedot.  

Rakennusliiton luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen jatkokurssi on käynnissä Helsingissä 10.–13. joulukuuta. Kurssilla on kaikkiaan 17 osanottajaa.

Caverionin Joensuun alueyksikön luottamusmies Joni Purmonen on valittu toiselle kaudelle marraskuussa.

– Ensimmäinen kauteni päättyi loka-marraskuun vaihteessa. Laitoin kyselyn, onko pestistä kiinnostuneita ja järjestetäänkö vaalit. Kukaan ei vastannut kyselyyn, Purmonen kertoo paikan uusimisesta.

Lujatalon Kokkolan työsuojeluvaltuutettu ja yhteysmies Juha Rintala aloitti pestissään tämän vuoden alussa.

– Vanha työsuojeluvaltuutettu kysyi, haluanko lähteä hänen seuraajakseen.

Rintala kävi peruskurssin Oulussa viime talvena.

– Olen kauan, 30 vuotta sitten Siikarannassa työsuojelukurssilla. Se oli legendaarinen paikka. Olen vähän sellainen vanhan ajan ihannoija.

Purmonen on jo toista kertaa Helsingissä kurssilla

– Kävin peruskurssin toissa vuonna Hakaniemessä. Sen lisäksi olen osallistunut iltapäiväkoulutuksiin.

Rakennusliitossa huomioidaan myös luottamushenkilöiden lähipiiri.

– Olimme viikonlopun perheen kanssa Vuokatissa itäisen ja pohjoisen toiminta-alueen perhetapahtumassa. Lapset pääsivät SuperParkiin ja pariskunnille oli seksuaaliterapeutin luento. Sen päälle oli aluetoimitsijoiden ohjelmaa, Purmonen piti tapahtumaa hyvin toimivana.

– Siellä huomioitiin koko perhe.

Rintala osallistui tänä syksynä Tukholman luottamushenkilöristeilylle.

– Risteily yhdisti porukkaa ja Tukholman bussiajelu oli hyvin viihdyttävä. Liiton varapuheenjohtajaa, Ojasen Jyrkiä on aina mukava kuunnella, vaikka se välillä meneekin vähän överiksi.

Purmonen toivoo, että liitossa kehitettäisiin luottamushenkilöiden työnohjausta, sillä joskus edunvalvontaan liittyvät prosessit ovat raskaita. Se auttaisi asioiden jälkikäsittelyä. Luottamusmies kokee myös onnistumisen hetkiä.

– Kun joku asia on saatu ratkaistua tai siihen on löytynyt kompromissi, se on mukava tilanne.

Rintalan mukaan Lujatalolla hommat hoituvat hyvällä huumorilla.

– Lujatalo osti NyConin 2020-luvun alussa. Olemme vieläkin nyconilaisia, vaikka moni asia, etenkin työsuojelu, on muuttunut.

Caverionissa työsuojelu on hyvissä kantimissa.

– Suojaimet ovat kunnossa ja niistä ei tingitä, Purmonen toteaa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Neljällä työmaalla neljäntoista vapaaehtoisen asennusporukan etumiehen kypärässä kamera, jolla kerättiin yli 400 tuntia videomateriaalia. Kaikki osallistujat haastateltiin. Tutkija analysoi kerätyn kuvamateriaalin ja muun kertyneen aineiston. Mihin työmaalla kuluu aikaa?

Näistä lähtöasetelmista syntyi kiinnostava tohtorinväitöskirja, jossa pyrittiin selvittämään, mihin sähkö-, putki- ja iv-asentajien työaika kuluu ja miten työtä voitaisiin sekä tehostaa että tehdä mielekkäämmäksi sen tekijöille. Tutkimus toteutettiin vuosina 2021–2022.

– Väitöskirjani ideana on lisätä ymmärrystä siitä, mitä työmaalla tapahtuu ja mihin menee aikaa. Eikä vain johdon näkökulmasta, vaan myös työntekijöiden näkökulmasta, rakennustekniikan tohtori Christopher Görsch Aalto-yliopistosta kertoo.

– Uskon vahvasti, että työntekijät tietävät parhaiten, miten työ pitäisi tehdä. On tärkeää ymmärtää heidän roolinsa työmaalla ja sitä, kuinka paljon tietotaitoa heillä on ja kuinka usein he pelastavat tilanteen, Görsch jatkaa.

Tutkimuksen 4 projektia olivat yksi normaali asunto, toinen asunto, jonka moduulikylpyhuoneissa oli suunnitteluongelmia, hotelli/toimistokohde, jossa oli paljon koronasta aiheutuneita viiveitä ja neljäntenä laaja kauppakeskushanke.

Epäluulosta innostukseen

Työntekijät eivät aluksi olleet erityisen innoissaan kypäräkameroista.

– He olivat huolestuneita siitä, että jos he tekisivät jotain väärin, se olisi kaikkien nähtävillä. Mutta yhteisessä sopimuksessa sovittiin, että kukaan muu ei tule koskaan näkemään videoita paitsi minä, tutkimusassistentti ja työntekijät itse. Ja se pätee edelleen, Görsch kertoo.

Lisäksi kaikki kuva otettiin ilman ääntä.

Kypäriin kiinnitetyt kamerat myös painoivat jonkin verran akkujen takia, mutta työntekijöiden mukaan niihin tottui päivässä.

– Epäluulo muuttui nopeasti innostukseksi; työntekijät olivat kiinnostuneita siitä, mitä me teemme. He antoivat mielellään haastatteluja, mutta myös ideoita siitä, miten tutkimusta voisi parantaa. He myös haluavat kehittää rakennustyömaiden toimivuutta.

Logistiikka aikahukkana

Tutkimuksessa kävi ilmi, että asentajat pystyivät käyttämään työajastaan vain noin 20 prosenttia varsinaiseen asennustyöhön. Muu osa ajasta ei suinkaan ole hyödytöntä, sillä he suorittivat tehtäviä, jotka jonkun oli pakko tehdä.

– Me koulutamme esimerkiksi sähköasentajan, joka on kovan luokan ammattilainen ja saa sen mukaista palkkaa. Haluammeko todella, että hän tekee 80 prosenttia työajastaan jotain muuta, kuin mihin hänet on koulutettu?

Görschin tiimi huomasi, että asentajien työ keskeytyy jatkuvasti. Keskeytykset olivat sekä lyhyitä – asentaja esimerkiksi siirtyi seuraavaan tehtävään, tai pidempiä – jolloin asentaja joutui etsimään esimerkiksi materiaaleja ja työkaluja.

–  Lyhyet keskeytykset ovat pienempi ongelma, mutta pidemmät keskeytykset johtavat hukkaan ja ne myös lisäävät asentajan stressiä. Jos pidempiä keskeytyksiä saataisiin vähennettyä, työn tehokkuus lisääntyisi.

Mikä ratkaisuksi?

Mikä vaikuttaisi työn keskeytyksiin?

– Materiaali kyllä tulee työmaalle, mutta ei työmaan sisällä sinne, minne tarvitaan. Esimerkiksi joillakin työmailla on kokeiltu sitä, että sekä materiaalit että työkalut tulevat suoraan asennuspaikalle. Toinen vaihtoehto on, että työntekijät pystyvät itse tilaamaan tarvitsemansa materiaalit sähköisistä järjestelmistä ja logistiikkatyöntekijä tai tulevaisuudessa vaikka robotti toisi ne oikeaan paikkaan, Görsch ideoi.

Görschin mukaan myös asennusolosuhteisiin pitäisi kiinnittää työsuunnittelussa huomiota.

– Pystyykö asennuksen tekemään sille varatussa tilassa vai joutuvatko työntekijät levittäytymään muihin tiloihin?

Monesti kyse on myös urakkarajoista. Jonkun täytyy tehdä nekin työt, jotka eivät kuulu kenellekään. Niihin töihin käytetty aika ei ole sinällään tuhlattua aikaa. Mutta onko se järkevää ammattilaisen ajankäyttöä? Urakoiden pilkkominen pieniin osiin aiheuttaa myös sitä, että jokainen pyrkii optimoimaan lähinnä omaa osuuttaan.

– Jo vuosisatojen ajan ihmiset ovat erikoistuneet tekemään erilaisia asioita. Rakennusalallakin erikoistutaan, mutta ei tarpeeksi, kun logistiikan osaajia ei käytetä niihin töihin, joihin he ovat erikoistuneet.

Görschin mukaan olisi myös tärkeää, että työntekijöiden käytössä olisi mahdollisimman ajantasaista tietoa työmaasta.

– Asentaja voisi yhden työvaiheen valmistuttua esimerkiksi katsoa suoraan sovelluksesta, voinko siirtyä seuraavaan kohtaan, kun siellä on muut työt jo valmiina.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Tilastokeskuksen syyskuun työttömät työnhakijat -tilaston mukaan rakennusalan työntekijöitä oli syyskuussa 2024 työttömänä työnhakijana 23 406 (rakennustyöntekijät ym., rakennusten viimeistelytyöntekijät, maalarit ja rakennuspuhdistajat). Avoimia työpaikkoja oli syyskuun aikana vastaaville aloille yhteensä 3 281.

Tarkemmin ammateittain tarkastellessa tilanne näyttää vielä pahemmalta. Talonrakentajia ja kirvesmiehiä oli työttömänä noin 10 000, avoimia työpaikkoja oli 600. Rakennusmaalareita työttömänä oli yli 2 700, avoimia työpaikkoja heille löytyi 74. Nosturinkuljettajille, joita oli työttömänä 337, ei ollut syyskuussa lainkaan avoimia työpaikkoja. Putkiasentajia oli työttömänä yli 2 200, avoimia työpaikkoja 267 kappaletta.

Pääosa vuokratyötä

Haku MOL:n työmarkkinatorilta näyttää karun tilanteen. Esimerkiksi pk-seudulla haetaan 74 kirvesmiestä, joista vuokratyötä on 61 ja suoraan yrityksen palvelukseen 13 kappaletta. Dynaamisella Tampereen-Pirkkalan alueella töitä löytyisi 25 kirvesmiehelle, kaikki vuokratyöyrityksissä. Koko Lapin alueen haulla löytyy kirvesmiehille 20 työpaikkaa, joista vuokratyötä on 15 kappaletta ja suoraan yritykseen 5 kappaletta.

Eri alueiden työpaikkatarjontaa selatessa saman huomion voi tehdä ympäri Suomea; työpaikkoja on vähän ja ne ovat pääosin vuokratyötä. Ne eivät myöskään ole aina todellisia työpaikkoja, sillä vuokratyöyritykset keräävät reserviä parempien aikojen varalle.

Rakennuslupia entistä vähemmän

Myönnettyjen rakennuslupien määrästä voi päätellä, että tilanne ei aivan pian käänny parempaan suuntaan. Vuoden 2024 kesä-elokuussa myönnettyjen rakennuslupien kuutiomäärä asuinrakennuksille väheni Tilastokeskuksen mukaan 26 % ja muun kuin asuinrakentamisen kuutiomäärä 14 % vuoden takaisesta.

Rakennuslupia myönnettiin 3 916 asunnolle, mikä oli 33 % vähemmän kuin vuotta aiemmin.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Kävin kesällä haastattelemassa nuoria kesätyöntekijöitä ja jokainen heistä valitti, että vaikka he lähettivät lukuisia sähköisiä hakemuksia ja sähköposteja etsiessään rakennusalan kesätyötä, useimmat kontaktoidut yritykset eivät vastanneet heille edes saaneensa hakemuksen.

Sain myös kesän loppupuolella turhautuneen viestin liiton jäseneltä, jota oli alkanut ärsyttää alan rekrytointikulttuuri sekä se, että alan työpaikkailmoittelu netissä on lähinnä vuokratyöpainotteista.

”Olen ollut alalla 12 vuotta ja uuden työpaikan etsiminen ottaa aina aikaa, koska alalla on piilotyöpaikkojen kulttuuri ja työpaikkoja harvoin ilmoitetaan missään. Mielestäni avoimuus olisi hyvä asia sitten, kun alalla alkaa taas tapahtua. Työnantajien olisi sitten helppo löytää omasta tietokannasta sopivat tekijät.”

Moni kokenut alan konkari neuvoo nuoria työpaikkaa etsiviä menemään työmaalle mestarinkoppiin kysymään töitä. Isot työmaat ovat suljettuja, eikä siellä niin vain kävellä portista läpi koputtelemaan mestarin ovelle. Digisukupolvelle voi myös tuntua hyvin vieraalta lähteä lakki kourassa kiertämään työmaita, kun he ovat tottuneet hoitamaan asioitaan digitaalisesti imeväisikäisestä asti. Kyselyjen mukaan myös puhelimella soittaminen tuntuu nuorille vieraalta.

Haastattelin asiantuntijoita Rakennusliitosta, Rakennusteollisuus RT:stä sekä henkilöstövuokrausyritys Boltista. Mitä on moderni rekrytointi rakennusalalla? Toinen tärkeä kysymys on, kuinka rakennusalan työpaikan voi löytää nyt, kun rakennusalan työttömien määrä on korkea?

Puhelin on edelleen tehokas

– Alalla ei harrasteta vielä hirveästi modernia rekrytointia. Suuret yritykset ja henkilöstövuokrausyritykset kyllä, niillä on erilaisia kanavia rekrytointiin ja ne käyttävät sähköisiä alustoja, Rakennusliiton henkilöstöpäällikkö Markus Ainasoja sanoo.

Pienillä yrityksillä saattaa olla omien verkkosivujensa alasivulla pieni ilmoitus, jossa lukee ”meille töihin”. Välillä ilmoitus on saatettu laittaa jopa firman omille facebook-sivuille. Esimerkiksi työvoimahallinnon sivuille päätyy lähes pääosin henkilöstövuokrausyritysten ilmoituksia, hyvin vähän suoria paikkoja rakennusalan yrityksiin.

– Esimerkiksi pinta-alan yritykset ovat tehneet joskus 1990-luvun laman jälkeen päätöksen, että sinne ei laiteta avoimia työpaikkoja, koska he pelkäsivät, että palkkataso lähtisi nousemaan, kun hakijat näkisivät paljon avoimia työpaikkoja. Sama käytäntö on ilmeisesti edelleen olemassa.

Ainasojan mukaan pienemmistä rakennusalan yrityksistä töitä etsivän olisikin edelleen syytä soittaa ja mennä käymään.

– Suuri osa työpaikoista tulee näihin pieniin yrityksiin, mutta vaikuttaisi siltä, että niihin on turha lähettää sähköpostia, sillä kukaan ei lue niitä. Voi olla, että firmaa pyörittää omistaja, jonka vaimo hoitaa kirjapidon ja yksi työnjohtaja, joka hoitaa työmaan. Heille tulee sähköpostiin valtavasti tarjontaa; vuokrafirmat tarjoavat työvoimaa, tavarantoimittajat tavaraa ja niin edelleen. Työhakemukset hukkuvat massaan.

Ainasoja kertoo kuulleensa useilta yrittäjiltä, että sähköpostiin tulevista hakemuksista suuri osa on myös puutteellisia.

– Ei riitä, että kertoo ammattinsa olevan kirvesmies. Omaan esittelyyn pitäisi panostaa, ja esimerkiksi kertoa referensseistään. Rakennusalan yritykset ovat tosi eriytyneitä omille erikoisaloilleen. Täytyy osata kertoa, mitä osaa tehdä. Toisaalta juuri eilen juttelin yrittäjän kanssa, joka sanoi, että ottavat heti töihin, jos joku tulee itsensä esittelemään paikan päälle.

Ainasoja yrittääkin rohkaista nuoria jännityksestä huolimatta luomaan itselleen alan kontakteja, sillä useimmiten työpaikka löytyy niiden kautta. Joku tuttu suosittelee.

– Kannattaa osallistua esimerkiksi liiton osastojen toimintaan. Monet osastot järjestävät kaikenlaista vapaa-ajan toimintaakin, eivät pelkästään kokouksia. Niissä tilaisuuksissa pääsee juttelemaan ihmisten kanssa.

Ammattikoulujen ja yritysten yhteistyö on myös tehokas rekrytointikanava monelle yritykselle.

– Tiedän yrittäjiä, jotka menevät oppilaitokseen käymään pariksi tunniksi ja seuraavat siellä, miten hommat sujuvat. Sieltä he bongaavat työssäoppijoita.

Rakennusliitolla on ollut muutaman vuoden ajan oma alusta, jossa työtä hakevat ja työtä tarjoavat voivat kohdata: Duunimylly. Liiton jäsen voi tehdä itselleen siellä profiilin ja palveluun liittyvät yritykset voivat selata profiileja ja löytää sopivia tekijöitä. Palveluun on tällä hetkellä rekisteröitynyt 471 yritystä.

– Kannustaisin jäseniä tekemään itselleen sinne kunnollisen profiilin. Nyt monella on siellä aika puutteelliset tiedot. Ei kerrota edes sitä, missä paikkakunnilla olisi valmis työskentelemään. Ei yrityksistä jakseta soitella jokaiselle erikseen perustietojen tarkistamista varten, Ainasoja toteaa.

Profiilissaan pitäisi myös muistaa käydä välillä, sillä jos näin ei tee, se poistuu automaattisesti palvelusta puolessa vuodessa.

Suorat kontaktit auttavat

Rakennusteollisuus RT Ry:n koulutuspolitiikan asiantuntija Saku Lehtinen muistuttaa, että iso osa rakennusalan rekrytoinneista tapahtuu alan sisällä eli työstä toiseen liikkuessa.

– Jos on jo alalla, se helpottaa työpaikan löytymistä. Niille, jotka tulevat markkinan ulkopuolelta eli suoraan oppilaitoksista tai alanvaihtajina, se on vaikeampaa. Alalla on paljon piilotyöpaikkoja, jotka eivät näy missään julkisessa haussa, Lehtinen toteaa.

Nuorille alalle tuleville tämä tarkoittaa sitä, että kontakteja pitäisi muodostua jo opintojen aikana.

– Heille pitäisi tarjota jo opiskelun aikana riittävästi mahdollisuuksia ja kontakteja. Yrityskontaktien muodostamisessa opetushenkilöstöllä on iso rooli, jotta nuoret pääsevät ensin harjoitteluun tai oppisopimukselle. Molemmat osapuolet pääsevät silloin tutustumaan toisiinsa ja jatkotyöllistymisen mahdollisuus yritykseen on korkea edellyttäen, että työt sujuvat hyvin.

Tällä hetkellä rakennusalan työtilanne on vaikea ja nuoret saattavat kontaktoida useita yrityksiä saamatta minkäänlaista vastausta.

– On tietysti turhauttavaa, jos ei saa vastauksia. Töitä on nyt niukemmin tarjolla, kun on huonommat ajat. Hakijamäärät ovat valtavia. Olisi tietysti toivottavaa, että kaikki saisivat jonkinlaisen vastauksen yhteydenottoonsa. Minimissään sen, että ”kiitos mielenkiinnosta ja valitettavasti nyt ei ole töitä tarjolla”.

Lehtisenkin mukaan alan olisi syytä kehittää työpaikkailmoitteluaan. Isot yritykset ja henkilöstövuokrausyritykset ovat kehittäneet prosessejaan, mutta suuri osa työpaikoista syntyy pk-sektorille, jossa resursseja ja osaamista rekrytoinnista ei välttämättä ole.

Lehtisen mukaan yritysten olisi hyvä ymmärtää alustoja, joilla nuoret ovat.

– Se voi olla vaikeaa. Alustat vaihtuvat ja niillä on erilaisia profiileja. Se voi olla haastavaa ja tässä tulee vastaan yritysten koko ja kyvykkyys. Isommat toimijat tekevät tätä aktiivisesti ja säännöllisesti. Se on osa työnantajamielikuvaa. Se vaatii jatkuvaa sisällöntuotantoa yritykseltä. Pitää pystyä kertomaan, minkälaisia mahdollisuuksia he pystyvät tarjoamaan.

Lehtinen myöntää, että alan rekrytointikäytännöissä olisi myös muuttamisen varaa.

– Mutta kyllä nuoren edelleen olisi hyvä rohkaistua käyttämään puhelinta. Toinen tärkeä asia on omien työnhakutaitojen kehittäminen. Täytyy osata selvittää, mitä reittejä käyttämällä työtä voi etsiä ja osata tehdä jonkinlainen hakemus.

Lehtinen kertoo, että nykyaika on synnyttänyt myös uudenlaisia palveluntarjoajia ja sovelluksia, jotka tarjoavat yrityksille ja opiskelijoille matalan kynnyksen tavan kohdata.

– Niiden kautta voi löytää kesätöitä ja harjoittelupaikkoja.

Bolt on kaikkialla

Todennäköisimmin moderneja rekrytointitapoja käyttävät henkilöstövuokrausyritykset, sillä henkilöstön löytäminen ja tarjoaminen on niiden ydinbisnestä. Bolt Worksin teknologiajohtaja Ville Herva sanoo, että esimerkiksi Youtube ja Tiktok ovat alustoja, joissa nuoret viettävät aikaa.

– Meillä on Youtube-markkinointia sellaisten tubettajien kanssa, joilla on paljon seuraajia. On mentävä sinne, missä nuoret ovat ja pysyttävä hereillä uusien alustojen kanssa ja ymmärtää, että eri ikäiset ovat eri kanavissa. Vielä silloin kun minä tulin alalle, työvoimatoimistot olivat tärkeimpiä, Herva toteaa.

Herva myös sanoo, ettei mikä tahansa geneerinen markkinointi toimi.

– Yhä enemmän pitää katsoa tarkempaa kohdennusta, oikeaa some-kanavaa ja tubettajaa.

Boltilla on myös tarkka prosessi sen osalta, miten hakijoille vastataan.

– Jokainen hakija saa jonkinlaisen viestin siitä, missä mennään. Tällä hetkellä, kun noin 10 prosentille hakijoista voidaan löytää töitä, ei kaikkia pystytä haastattelemaan. Emme yksinkertaisesti ehdi.

Kun rakennusalalla menee niin kuin menee, hakijoita on todella valtavia määriä.

– Kun vielä pari vuotta sitten etsittiin tekijöitä kissojen ja koirien kanssa, on tilanne nyt hyvin erilainen. Ihmisiä ja on paljon lomautettuna ja myös irtisanottu, joten meille tulee tuhansia hakemuksia. Se on hakijalle hirveän turhauttavaa ja kun hakee ja hakee eikä mitään löydy, voi menettää uskonsa.

Hervan mielestä hakijoiden mahdollisuuksia parantaisi se, että uskaltautuisi soittamaan edes sen yhden puhelun tai menemään työmaalle.

– Se voi olla nuorelle todella vaikeaa ja tässä onkin iso rooli vanhempien tuella. Jos he pystyvät kannustamaan nuorta, sillä voi oikeasti vaikuttaa siihen, että tottuu työelämään eikä pääse syrjäytymään.

Herva lohduttaa niitä, joilla juuri nyt on vaikeuksia löytää töitä.

– Kun ala lähtee nousuun, tulee taas pula tekijöistä.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

– Idea yhteisiin kursseihin lähti siitä huolesta, että urakalla tehtävä työ on vähentynyt dramaattisesti viime vuosina, 13 prosenttiin. Pelätään, ettei tilanne parane nyt, kun alalla menee heikosti. Huoleemme yhtyi myös Rakennusteollisuus RT, koulutuksen puuhamies, Rakennusliiton talonrakennusalan sopimusalavastaava Toni Malmström kertoi.

– Olemme aiemmin kouluttaneet pelkästään rakennustyöntekijöitä esimerkiksi erilaisilla urakanmittaus- ja nokkamieskursseilla, mutta nyt mukaan ovat tervetulleita kaikki aina työnjohdosta toimitusjohtajiin saakka, Malmström jatkoi.

RT:n Talonrakennusteollisuuden Itä-Suomen aluepäällikkö Kimmo Anttonen totesi, että kurssi on osoitus liittojen hyvästä yhteistyöstä.

– Suuri osa alan asioista, joita tavoittelemme, on samoja. Rakennusliitolla on hyvä verkosto ja luottamusmiehiä saatiin hyvin mukaan. Yritysten osalta vastaanotto oli hiukan valjua, vaikka nyt juuri voisi olla resursseja, kun aika on ankea. Tietyt kärkiyritykset olivat tietysti heti mukana, Anttonen sanoi.

Anttosen mukaan urakkatyön vähäisyys ei ole pelkästään yrityksistä kiinni.

– Urakkanokkia tarvitaan ja heitä on entistä vähemmän. Heitä saadaan tehtyä yhteistyössä. Siihen liittyy jatkuva oppiminen ja kouluttaminen esimerkiksi Rakennusliiton kursseilla. Toki se vaatii myös halua johtaa ja kantaa vastuuta. Työnantajalla on vastuu spotata osaavia nuoria ja viedä heidät urakkaporukan läheisyyteen, Anttonen muistutti.

Kursseja on tähän mennessä järjestetty Vantaalla, Kuopiossa ja Tampereella. Rakentaja-lehti lähti paikan päälle Kuopioon katsomaan, miten yhteinen oppiminen sujuu työnjohdolta ja työntekijöiltä.

Tessi on hyvä tuntea

Hotelli Puijonsarveen oli kokoontunut kolmisenkymmentä työntekijää ja työnjohdon edustajaa lämpimänä syyskuun päivänä. Koulutusta veti Anssi Koskenvesa Mittaviiva Oy:stä.

– Tässä koulutuksessa kehitämme urakanlaskentataitoja ja lisäämme luottamusta sopijapuolten välille, Koskenvesa selvensi kurssin päätavoitteita.

Rakennusliiton Toni Malmström käsitteli alkuun talonrakennusalan tessin urakkatyötä käsittelevät pykälät. Malmström muistutti, että urakkatyöstä pitäisi aina maksaa vähintään palkkaryhmä 4:n mukaista tuntipalkkaa, mikäli urakka ”jää mahasta kiinni”.

– Ja urakasta pitää aina tehdä kirjallinen sopimus. Silloin vältytään lopputappeluilta. Jos urakkaa tehdään työkuntana, he sopivat sisäisesti, miten potti jaetaan, työnantaja ei sitä päätä.

Urakka hyvä, esteitä riittää silti

Tes-kirjausten jälkeen kouluttaja Koskenvesa laittoi osallistujat vastaamaan kysymykseen, mitkä 3 asiaa tulevat mieleen urakkatyöstä. Sanapilvessä toistuvat sanat hyvä, tuottava, motivoiva, paras työmuoto, paremmat ansiot. Osallistujien mielikuva oli valmiiksi myönteinen. Siksi olikin tärkeää selvittää, mitä kurssilaiset pitävät urakkatyön lisääntymisen esteenä.

Osallistujat jaettiin kuuteen ryhmään. Ryhmän jäsenten tehtävänä oli kirjoittaa niin monta post-it-lappua kuin mieleen tuli niistä syistä, joiden takia urakkatyö on vähäistä. Lopuksi ryhmä kokosi laput yhteiseksi näkemykseksi.

Ryhmien ajatukset olivat hyvin samanlaisia. Luottamuksen ja osaamisen puutteet, tottumus lähinnä aliurakoinnin käyttöön jne. Työnjohto toi lisäksi esille muutaman heidän näkökulmastaan tärkeän syyn; sopivia työntekijöitä ei löydy tai sopivia urakkakokonaisuuksia ei löydy. Korjausurakointia pidettiin erityisen haastavana ja toivottiin urakanlaskentaan kaikille osapuolille sopivaa, yhteistä kännykkäsovellusta.

Koskenvesa haastoi pohtimaan, miten esteitä kumotaan.

– Toiminnan pitää olla läpinäkyvää; miten asioista lasketaan ja mitä tehdään. Jotta urakassa päästäisiin toimimaan kuten on tarkoitus, myös suunnitelman, materiaalien, tekijöiden, työvälineiden ja mestan on oltava kunnossa. Jos noista yksikin on pielessä, työ ei etene. Toisaalta työntekijöiden pitää myös kestää pientä epävarmuutta, ettei kaikki ole aina 100-prosenttisesti kunnossa.

Yhteisten pohdintojen jälkeen kurssilaiset saivat harjoitella urakanlaskua valitsemalla erilaisia urakoita, kuten väliseinätyö, elementtityö, puuikkunoiden ja ovien asennustyö, ulkoseinä- ja vesikattotyö sekä sisäpuutyö Mittaviivan kehittämää tes-laskinta hyödyntäen.

– Yritän aina sanoa työnjohdolle, että jos he ovat teettämässä jotain aliurakoitsijalla, tekisivät laskelman siitä, mitä sama urakka maksaisi talon oman väen tekemänä, Koskenvesa vinkkaa.

Hyvä fiilis

Aluksi, kun toisilleen tuntemattomat ihmiset kerääntyvät yhteen, on tunnelma luonnollisesti jäykkä. Olikin kiinnostavaa, miten nopeasti työntekijät ja työnjohtajat löysivät yhteistä keskusteltavaa.

– Fiilis oli tosi hyvä. Siellä pystyttiin keskustelemaan urakkatyön lisäämisen esteistä. Moni niistä oli meillä jo tiedossa, mutta nyt saimme kuulla myös työnjohdon näkökulman. Molempien osapuolten osaamisen puutteet estävät urakkamuotoisesta työstä sopimisen. Oli ilo huomata, että siellä melkein hierottiin jo kauppaakin urakasta, Malmström iloitsi tilaisuuden jälkeen.

Osallistujat kommentoivat tilaisuuden palautteissa, kuinka haasteet tuntuivat olevan samanlaisia jokaisella, hyvää keskustelua ja luottamuksen ilmapiiriä ja että kurssilla oli aiheellista asiaa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Rakennustarvikkeiden valmistajat ja maahantuojat järjestävät alan ammattilaisille koulutustilaisuuksia eri aihealueista. Yhden päivän kurssit ovat maksuttomia ja niiden suorittaneille myönnetään todistus osallistumisesta.

Koulutuksissa perehdytään tiettyjen ratkaisujen ja tuoteperheiden ominaispiirteisiin.

– Kurssitoimintaa pyöritetään läpi vuoden toimipisteissämme Vantaalla ja Lempäälässä, jossa sijaitsee koulutuskeskuksemme. Lisäksi teemme yhteistyötä maakunnissa paikallisten ammattioppilaitosten kanssa, Kiilto Oy:n tuotepäällikkö Saana Leppänen kertoo.

Yritys on keskittynyt kurssitarjonnassaan märkätilojen vedeneristystöihin ja sisäilman laatua parantaviin menetelmiin. Vastaaviin osa-alueisiin voi perehtyä Saint-Gobain Akatemian opetustiloissa Vantaalla, Pirkkalassa Tampereen seudulla ja Paraisilla. Kiillon tapaan kursseja järjestetään lisäksi ammattioppilaitoksissa eri puolilla Suomea. Tarvittaessa koulutus räätälöidään kohderyhmän toiveiden mukaiseksi. 

– Koulutuskalenterissamme on toistakymmentä perus- tai jatkokurssia eri aihealueista ja tarjontaa laajennetaan asiakkaiden toiveiden ja tarpeiden mukaan, sanoo Saint-Gobain Finlandin Gyproc-, Isover- ja Weber -brändien myyntijohtaja Kai Kolehmainen

Sekä Kiillon että Saint-Gobainin koulutuksiin osallistuu vuosittain tuhansia rakennus- ja kiinteistöalan ammattilaisia. Rakentajien lisäksi opetusta järjestetään työnjohtajille, valvojille sekä suunnittelijoille ja isännöitsijöille. Molemmat tekevät lisäksi yhteistyötä korkeakoulujen kanssa.

Muutaman tunnin mittaisissa rupeamissa perehdytään ohjeisiin ja määräyksiin, toteutuksen vaiheisiin sekä tuotteiden teknisiin ominaisuuksiin.

– Opetuksessa pyritään huomioimaan kohderyhmä ja tuomaan asioita esille käytännön esimerkkien kautta. Teoriaa on noin 2–3 tuntia, jonka lisäksi tulee työnäytökset, Leppänen täsmentää.

Rajalliset ryhmäkoot

Ihanteellinen osallistujamäärä vaihtelee 25–40 henkilöön ja on sidoksissa käytössä oleviin opetustiloihin. Pienessä porukassa kouluttajat pystyvät huomioimaan jokaisen kurssilaisen ja varmistamaan tietojen omaksumisen. Olosuhteet ovat tällöin otolliset keskusteluille, joten esiin nouseville kysymyksille saadaan välittömästi vastaukset.

Kolehmainen on asiasta samaa mieltä ja kokee vuorovaikutteisuuden tilaisuuksien tärkeäksi anniksi.

– Kurssilaisilla on usein työmaiden arjesta käytännön kokemusta, mikä täydentää hyvin ohjaajilta saatavaa viimeisintä teknistä tietoa.

 Vaatimustaso nousussa

Työntilaajien odotukset rakentamisen laadusta heijastuvat kurssien suosioon. Ilmiö korostuu märkätilojen oikeaoppisissa ja huolellisissa toteutuksissa, sillä kiinteistöjen kalliimmat neliöt sijaitsevat lähes poikkeuksetta pesuhuoneissa, vessoissa ja saunoissa. Hintavuus paljastuu viimeistään, jos kohdetta joudutaan remontoimaan vesivahingon tai lattioiden kaatovirheiden takia. Urakoitsijoille pelkkä epäilys rakennusvirheestä on mainehaitta.

– Rakentamisessa vaaditaan yhä enemmän voimassa olevia pätevyyksiä. Märkätilojen vedeneristäjän henkilösertifikaattikin lähes poikkeuksetta, vaikka se ei ole pakollinen. Ensiapu- ja tulityökortit ovat olleet jo kauan arkipäivää, Saana Leppänen toteaa.

Rakentamisen henkilösertifikaatteihin lukeutuva asiakirja on 2 vuotta kerrallaan voimassa ja sen myöntää puolueeton Eurofins Expert Services -tarkastuslaitos. Vanhentuva serfikaatti on uusittava täydennyskoulutuksella, jossa päivitetään tuotekehityksen, työmenetelmien ja lainsäädännön viimeisimmät tiedot. Hyväksytysti suoritetusta tuotevalmistajan täydennyskoulutuksesta annetaan todistus.

Kiillon koulutukset ovat avoimia rakennusalan yritysten henkilöstöille ja alan opiskelijoille. Saint Gobain Akatemian kurssit ovat niin ikään tarkoitettu rakentamisen ja kiinteistöhallinnan nykyisille sekä tuleville ammattilaisille.

Yksittäiselle henkilölle voimassa olevat pätevyystodistukset antavat kilpailuetua hänen hakiessaan työpaikkaa rakennusalalta. Vallitsevassa työmarkkinatilanteessa ja rakentamisen laskusuhdanteessa pätevyyskoulutusten merkitys korostuu.

– Nyt saattaa olla hyvä aika päivittää ja ylläpitää osaamistaan, etenkin jos lomautus tai työttömyys uhkaa, Kolehmainen vinkkaa.

Lyhytkestoinen ja sivutoiminen opiskelu on mahdollista ilman että se vaikuttaa ansiosidonnaiseen päivärahaan tai muihin työttömyysturvan etuuksiin. Kurssilaisille ilmaisten opintojen painoarvoa lisää istuvan hallituksen leikkausten kohdistuminen aikuiskoulutustukeen.

Kotikoneelta sähköisesti

Lähiopetusten lisäksi sekä Kiilto että Saint-Gobain järjestävät etäkoulutuksia internetissä. Webinaareissa ja verkkokoulutuksissa voidaan suorittaa tiettyjen sertifikaattien päivittämiseen vaadittavia opintoja. Ilmoittautuminen tapahtuu lähikurssien tapaan yritysten kotisivujen kautta. Etäkoulutuksen liittymislinkki lähetetään osallistujille sähköpostilla.

– Nettikoulutuksiin mahtuu mukaan jopa satoja henkilöitä kerrallaan. Aihesisällöt ovat samoja ja osallistumiskynnys matalammalla kuin lähiopinnoissa, joissa on vastaavasti paremmat edellytykset verkostoitua muiden rakennusalan ammattilaisten kanssa, Saana Leppänen toteaa.  

Kolehmaisen mukaan etäopiskelu on erityisesti nuoremman polven suosiossa, mutta kiinnostusta riittää vanhemmissakin ikäryhmissä. Verkkokoulutuksen päätteeksi osallistujat saavat sähköisen osallistumistodistuksen. Märkätilapassin voi puolestaan suorittaa osallistumalla peruskurssille, jossa lähipäivän päätteeksi tehdään kirjallinen kertaus tärkeimmistä asioista.

Kiilto myöntää ilman kokeita ja peruskursseja märkätilapassin henkilölle, joka tekee märkätilatöitä ansiotyönään ja osallistuu verkkokoulutukseen.   

Työn tilaaja voi luottaa siihen, että passin haltija tietää valmistajien eri rakenteisiin soveltuvat laastit, tasoitteet ja vedeneristeet sekä tuntee tuotteiden asennusohjeet.

Kahdella kotimaisella ja viroksi

Saint-Gobain järjestää vuosittain ruotsinkielisiä kursseja muun muassa Vaasassa ja Ahvenanmaalla. Kolmantena opetuskielenä on ollut viro, jonka puhujia työskentelee paljon Suomessa.

– Heille olemme pitäneet kursseja sekä Vantaalla että Tallinnassa, Kai Kolehmainen kertoo.

Kiillolta on yhtä lailla saatavilla kursseja viroksi ja ruotsiksi.

Sekä Kiilto että Saint-Gobain teettävät kurssien osanottajilla palautekyselyn koulutuspäivistä. Vastaukset ovat olleet pääasiassa myönteisiä ja niiden keskiarvoksi toistuvasti saatu yli 4 maksimipisteiden ollessa 5. Korkeasta lukemasta huolimatta kurssien sisältöjä pyritään kehittämään, jotta ne palvelisivat entistäkin paremmin kurssilaisten ja työelämän tarpeita.

Teksti ja kuvat: Marko Taavila