Jos et ole yletön makkarafani, oletko jo kokeillut maultaan lihaisampaa raakamakkaraa? Raakamakkaroissa on usein enemmän mausteita, mutta vähemmän nitriittejä ja muita lisäaineita kuin tavallisissa lenkki- ja grillimakkaroissa.

HKScan Finlandin pääluottamusmies Ville Vatka muistuttaa, että raakamakkarat tulee aina kypsentää huolella ennen syömistä. Vaikka makkarapaketissa lukisi ”lämminsavustettu”, makkara on silti raakaa eli vaatii kypsentämistä.

– Jos grillaat raakamakkaroita näin kesällä, paksuille riittää mieto lämpö ja viitisen minuuttia molemmilta puolilta, ohuille makkaroille vähempikin. Yleispätevää kypsennysohjetta on toki hankala antaa, sillä kypsennysaika riippuu grillistä.

Liian kuumassa grillissä luonnonsuolikuori halkeaa ja makkaran sisus kuivahtaa.

– Maltillisella lämmöllä grillatessa raakamakkaraan saa ihanan rapean pinnan, ja sisus pysyy silti mehevänä. Makkaroiden pintaan ei myöskään ole syytä tehdä viiltoja ennen grillaamista, koska lihanesteiden valuessa ulos makkaran mehevyys kärsii.

Rapean grillimakkaran kylkeen Vatka suosittelee ”ihan perinteisiä” uunikasviksia. Hän pilkkoo mukaan sesongin kasviksia, mutta vähemmälläkin vaivalla pääsee.

– Kesäinen makkara-ateria syntyy hetkessä, kun täydentää raakamakkaroita foliorasiaan pakatuilla valmisgrillikasviksilla.

Uunissa vai pannulla?

Sisätiloissa Ville Vatka kypsentää raakamakkarat pannulla tai uunissa. Etenkin viileimpään vuodenaikaan tulee popsittua lähinnä uunikypsennettyä raakamakkaraa.

– Uunissa kypsennettäessä lopputulos riippuu uunisi tehosta. Raakamakkaroita ei kannata kypsentää karrelle. Makkarat astiaan, uuniin ja runsas varttii 175 asteessa. Muista myös kääntää makkaroita kertaalleen kypsentämisen aikana!

Paistinpannulla raakamakkarat kannattaa kypsentää niin ikään keskilämmöllä, öljytilkassa. Myös airfryer toimii Vatkan mukaan raakamakkaroiden kypsentämiseen.

Vaikka raakamakkaroita voi pilkkoa täydentämään monenlaisia ruokia pastoista salaatteihin, Vatka preferoi ”makkaraa makkarana” muulloinkin kuin kesän grillikaudella.

– Tykkään paistaa simppelisti munia kylkeen ja nauttia makkaraa viikonlopun aamupalaksi.

Tee itse raakamakkaraa

Vaikkei Keski-Euroopassa suosittu raakamakkara ole Vatkan mielestä vielä lyönyt täysillä läpi meillä Suomessa, kaupoista löytyy raakamakkaraa moneen makuun.

– Jos marketin hyllystä ei löydy mieleistä makua, raakamakkaraa pystyy tekemään itsekin. Suolia voi hankkia kuka tahansa, ja hommasta suoriutuu ilman makkarakonetta. Toki sen verran täytyy olla jyvällä, että tietää, mitä on tekemässä. Tarpeeksi rasvapitoisen lihan oheen tarvitaan myös sideainetta, ja jauhamisessa on omat niksinsä.

Mutkia voi oikoa valmistamalla raakamakkaraa kaupan jauhelihasta tai jauhattamalla ainekset kaupassa.

– Tykkään tulisesta, joten omaan makuun monet kaupan raakamakkarat ovat liian lempeitä. Raakamakkarat ovat myös tavismakkaroita hintavampia, niiden grillaaminen hitusen hankalampaa kuin grillimakkaroiden ja säilyvyysaika lyhyempi. Olen kesällä ihan perinteisen jauhomakkaran ystävä. Camping-lenkki on kesän ykkönen ja sinappi must, Vatka naurahtaa.

Teksti: Sanna Pöyry, kuva: HKScan

Niin kauan kuin muistan, maukkaat kotimaiset herneet ovat kuuluneet kesän ykkösjuttuihin. Jos niitä ei jostain syystä ole saatavilla, pakasteherneistäkin syntyy herkullista ruokaa.

Muikean maun ohella herneissä on mukavasti proteiinia, suolistolle suotuisia kuituja sekä ravinto- ja kivennäisaineita. Yllätyn kerta toisensa jälkeen siitä, miten täyttäviä nämä vähäkaloriset pikku vitamiinipommit ovatkaan! Herneet pitävät kylläisyydentunnetta hyvin yllä – huomaat sen kokeiltuasi kesäistä hernepestoreseptiäni. Myös pakasteherneiden hintalappu ilahduttaa näinä aikoina, kun kaikki ympärillä tuntuu vain kallistuvan.

Helppokäyttöiset herneet taipuvat niin keitoiksi, kasvispihveiksi, tahnoiksi, muhennoksiksi kuin lisäkkeiksikin. Ne sopivat erinomaisesti myös pastaan ja risottoon. Pohjoisitalialainen herne-riisiherkku risi e bisi sekä brittiläistä fish n’ chips -annosta saatteleva hernepyree ovat klassikkoja, joihin ei kyllästy koskaan. Kenties ainut herneitä sisältävä ruoka, jota en ole vieläkään oppinut ymmärtämään, on kesäkeitto. Ja se ei ole herneiden vika.

Näin kesällä herneet ovat ihanimmillaan sellaisinaan, vasta pyydetyn kalan kyljessä sekä tietysti salaateissa. Hernepeston kera tarjottava ruokaisa salaattini hurmaa makunsa ohella värikkyydellään. Kokeile ja ihastu!

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry

Kerava aiheutti pienimuotoisen skandaalin puolitoista vuotta sitten, kun se peruutti tänä kesänä suunnitelmissa olleet asuntomessut.

– Keravan valtuusto päätti silloin, että edellytyksiä asuntomessujen järjestämiselle ei ole. Firmat olivat alkaneet perua jo varattujen tonttien hankkeita, ja rakentamisen tilanne alkoi näyttää huonolta. Se oli viimeinen hetki irtisanoa esisopimus Suomen Asuntomessujen kanssa ilman isoja sopimussakkoja, URF:n projektipäällikkö Pia Lohikoski kertoo.

Kerava oli kuitenkin varannut messuille ison alueen ja kun sopivasti tänä vuonna kaupunki täyttää 100 vuotta, tarve jonkinlaiselle näyttävälle tapahtumalle oli olemassa. Syntyi ajatus 11 päivää kestävistä asumisen ja rakentamisen festivaaleista. Festivaalit järjestetään 26.7.–7.8. Maanantaisin alue on suljettu.

– Asuntomessuilla yleensä näkyviä näytteilleasettajia oli hiukan vaikea saada mukaan, kun festivaali ei keskity samalla tavalla sisustamiseen kuin Asuntomessut, Lohikoski kertoo.

Onneksi festivaalien järjestäjillä oli kuitenkin vahvat verkostot, joiden avulla saatiin koottua joka päivä vaihtuva festivaaliohjelma.

Ammattilaisista amatööreihin

Messujen vaihtuvat teemat ovat muun muassa villiruoka, luonnon monimuotoisuus, arjen arkkitehtuuri, kestävä rakentaminen, uuden ajan kaupungit, energia sekä yhteisöllisyys ja paikallisuus. Kahtena sunnuntaina on lisäksi perhepäivä, jolloin keskitytään lapsia kiinnostavaan ohjelmaan. Päiväohjelmat ovat yleisölle maksullisia, ja vaikka alueella on ravintolatarjontaa, saa sinne saapua myös omien eväiden kanssa.

– Halusimme, että myös pienituloisilla on mahdollisuus osallistua festivaaleille, Lohikoski sanoo.

Alueella on erilaisia rakennuskohteita, joihin pääsee tutustumaan. Yksi kiinnostavimmista on keski-Uudenmaan ammattiopisto Keudan oppilaiden parhaillaan rakentama Honkarakenteen hirsitalo. Lisäksi alueella voi tutustua muun muassa uuden ajan palveluasumiseen.

Päiväohjelmassa on muun muassa remppa corner, jossa voi saada neuvoja omiin remonttipulmiinsa ja kokeilla erilaisia työkaluja.

– Remontointi on muutenkin vahvasti esillä tapahtumassa. Se kuuluu kestävään asumiseen, Lohikoski kertoo.

Puhujina päivisin kuullaan muun muassa kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaaraa, suosittuja omaa kotiaan remontoivia blogisteja, huippukokki, villiyrttiekspertti Ossi Palonevaa ja arkkitehti Anne Stenroosia.

Lisäksi aamupäivisin alueella järjestetään ammattilais-aamiaisia, joiden teemat vaihtelevat kaupunkisuunnittelusta kohtuuhintaiseen asumiseen ja energiatehokkuudesta kaupunkisuunnitteluun. Ammattilaistapahtumat ovat maksullisia.

Festivaaleilla kuullaan luonnollisesti myös musiikkia. Maksullisissa iltakonserteissa esiintyvät muun muassa Coitus Int. Revival, Asa, Yona, A. W. Yrjänä, Maustetytöt ja Aino & Hajonneet.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Meillä kotona ei ollut pulaa ruoasta eikä kokkailutaidoista. Silti kaikki epäterveellisen stigmaa kantavat einekset olivat lasten herkkua. Muistan yhä, miten kristillisesti piskuinen einespizza piti puolittaa – muuten repesi raivo. Veljeni kaverit väittävät, että meillä frisbeet jaettiin vatupassilla.

Legendaa tai ei, ihmeellisintä on se, miten vähän genre on muuttunut sitten 1980-luvun. Samat brändit hallitsevat roiskeläppämarkkinaa. Alepassa, S-marketissa, Prismassa, K-kaupassa ja jopa Pasilan aseman Lidlissä hyllyt notkuvat saarioista ja atriaa. Nostalgian aalto humahtaa ylitseni.

Kokoerojakaan ei ole: testipizzat painavat 200 grammaa. Toinen yhteinen nimittäjä on pohjien tutun turvallinen kumimaisuus, joka kostuttaa nostalgiafanin silmäkulman. Onneksi kaiken tässä maailmassa ei tarvitse muuttua?

Atria Mozzarellapizza on valmistettu ”mozzarellasta, tomaatista ja pinaatista”. Vaikka mozzarella on juustomaailman neutraaleimpia, toivoisi lättyyn enemmän makua. Lisään aromisuolaa ja pippuria. Basilika nousee kivasti esiin, mutta mauttomat reunat jäävät lautaselle: on suorastaan maagista, miten ne ovat edelleen yhtä kumimaisia kuin 80-luvulla! 1 ½ minuuttia mikrossa jättää kiekon haaleaksi. Lisäminuutti, jota ennen raastan päälle Mustaleimaa, saa täytteen liian kuumaksi, muttei tee pohjaa maukkaammaksi.

Saarioisten tonnikalapizza hehkuttaa olevansa ”klassikko jo vuodesta 1981”. Jokseenkin noihin aikoihin meillä alettiin popsia – äidiltä salaa – sitä, vaikka mikro tuli kyökkiimme vasta vuosia myöhemmin. Toisin kuin edellisessä, tässä pääraaka-aine tuoksuu mikrosta tullessaan. Aromiin nähden ensimmäinen suupala on pettymys; tosin maku syvenee suussa hieman. Reunus näyttää tutun kelmeältä. Suolaus on kohdillaan, mutta muuten kalaräipäke tarvitsee hitusen chilijauhetta ja oreganoa. Plussaa omaa lapsuutta sivuavista takateksteistä.

Toinen klassikko, Atria Jauhelihapizza on ”juustosta, viljaporsaan-, naudan- ja broilerinlihasta” leivottu kiekko, jonka ulkonäkö ei juuri eroa saman valmistajan mozzapizzasta. Maku on harmoninen ja suolaus oiva. Mehevyyttäkin löytyy, koska rasvaa on hieman edeltäjiä enemmän. Tämä kiekko muuttaa myös lupaavasti väriä kypsyessään, mutta pohja on mauton lämpimänäkin. Mittelee silti testivoittajan tittelistä tonnikalapizzan kanssa.

Edellisen raaka-aineista sekä ”maissista ja paprikasta” tehty Atria Mexican Pizza on pizzoista tummin ja tuoksuvin – etenkin jos pitää halpistexmexiin liitetystä hikimäisestä mielikuvasta. Maku on tuoksuun nähden pettymys: mausteet ovat mukavasti pinnassa, mutta siihen se jää. Tällaisesta latinokiekosta olisin vatupassivuosina ollut onneni kukkuloilla.

Saarioisten Lätkäpizzassa lukee ”jauheliha & pekoni” ja ”klassikko”. Itselle uusi tuttavuus – ja ulkonäöltään testin vähiten houkuttava. Mikrosta tullessaan ylivoimaisesti tuoksuvin pizza, jossa on kivan savumaista vibaa. Jos tykkää pekonista, suolasta ja ronskista mausta, Lätkäpizza toimii. Elävöitän kurmee-kokemusta savupaprikajauheella ja kuivatuilla yrteillä, koska pizzan ulkonäkö muistuttaa liikaa vappupäivän rappukäytävää. Äijäpizzaa ilmaveivin vahtaajille.

Viiden kiekon testin jälkeen tekee mieli heittää pari-kolme lisäeuroa kehiin isompaan – ja maukkaampaan – pakastepizzaan.

Teksti ja kuva: Sanna Pöyry