Huhtikuun alussa astui voimaan uusi työelämän raskaudensuojeluasetus, joka painottaa aikaisempaa enemmän riskien arviointia.

Samassa yhteydessä usean lisääntymiselle vaarallisen altisteen haitalliseksi tunnetut pitoisuudet muuttuvat sitoviksi raja-arvoiksi. Muutos koskee muun muassa häkää, dimetyyliformamidia, N-metyylipyrrolidonia, bisfenoli A:ta ja elohopeaa. Työntekijöiden altistuminen työpäivän aikana ei saa ylittää sitovia raja-arvoja.

– Jatkossa lisääntymiselle vaaralliset altisteet tulee huomioida työpaikalla samaan tapaan kuin syöpävaaralliset altisteet. Asia koskettaa laajasti eri toimialoja, kuten metalli- ja kemianteollisuutta, rakentamista, kaivosalaa, huolto- ja korjaustöitä eri aloilla, ja lääkkeiden osalta myös sote-alaa, Työterveyslaitoksen vanhempi asiantuntija Piia Taxell sanoo.

Hämeenlinnassa pidetyssä luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen täydennyskoulutustilaisuudessa SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi sivusi lisääntymisterveyden lakimuutoksia ja niiden vaikutuksia muun muassa työterveyshuollon työpaikkaselvitysten teossa.

– Onko työpaikalla nuoria naisia, jotka saattavat olla raskaana? Varsinkin rakennusalalla saattaa olla erityisiä riskejä, jotka pitää huomioida. Parhaiten asiaa hoituu niin, että ne mahdolliset raskausaikaan ja lisääntymiseen liittyvät riskit on tutkittu työpaikkaselvityksessä ennakoivasti ja informoitu erityisesti lisääntymisikäisiä naisia.

– Hyvin usein raskauden alkuaika on kaikkein herkin vaihe, jos raskautta ajatellaan kemikaaliturvallisuuden näkökulmasta. On tärkeää, että jo ennen raskauden alkamista tai ihan sen alkuvaiheessa olisi jo tiedossa omassa työssä olevat riskit ja haitat.

Uuteen asetukseen on lisätty erityisesti fysikaalisia tekijöitä ja työn kuormittavuustekijöitä. Raskausajan riskitekijöiksi huomioidaan muun muassa yötyö, nostot ja vatsan alueelle kohdistuvat iskut. Arvioitavien haittojen listassa ovat myös melu, ionisoimaton säteily, äärimmäinen kylmyys tai kuumuus, tärinä tai liike, henkinen ja fyysinen väsymys sekä muut työntekijän toimintaan liittyvät fyysiset rasitukset.

Lisääntymisterveyden riskit eivät ole pelkästään naisten työturvallisuuteen vaikuttavia asioita. Miehillä esimerkiksi erilaiset kemikaalialtistukset heikentävät lisääntymisterveyttä.

– Työterveyshuolto on työpaikan tärkein kumppani lisääntymisterveyteen liittyvissä kysymyksissä, Piia Taxell muistuttaa.

Uudessa asetuksessa korostetaan raskauteen, imetykseen ja äskettäin synnyttäneisiin työntekijöihin kohdistuvien riskien arviointia. Asetuksessa luetellaan tekijät, joita työnantajan on otettava huomioon riskien arvioinnissa.

Asetuksessa säädetään tapauskohtaisista yksilöllisistä toimenpiteistä, joihin työnantajan tulee ryhtyä yksittäiseen työntekijään kohdistuvan riskin poistamiseksi. Asetuksessa on myös listattu toimenpiteiden toteuttamisjärjestys.

Tietopaketti työsuojeluvaltuutetuille

Työsuojeluvaltuutetut voivat tutustua TTL:n verkkosivuilla tietopakettiin lisääntymiselle vaarallisista kemiallisista altisteista sekä yhteenvetoon työnantajan velvollisuuksista ja työterveyshuollon roolista.

Työterveyslaitoksen vuonna 2022 ilmestyneessä Raskaus ja työn altisteet -oppaassa on käsitelty myös asetukseen uutena lisättyjä altisteita.

– Lisääntymisterveysasiantuntijamme päivittävät oppaan uusien kansallisten säädösten mukaiseksi, kun päätökset erityisraskausrahaa säätelevän asetuksen osalta on tehty. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oppaan päivitystyö pääsee vauhtiin vuonna 2025, Työterveyslaitoksen ylilääkäri Heikki Frilander sanoo.

Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläisen mukaan työpaikan työsuojelun ilmapiirin pitää olla kunnossa.

– Työntekijän on voitava tuoda esille lisääntymisterveyteen liittyvät asiat mahdollisimman aikaisin pelkäämättä työsyrjintää. Hyvä työnantaja pystyy luomaan sellaisen ilmapiirin, jossa kenenkään ei tarvitse pelätä tällaistenkaan asioiden esilletuomista.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Lähes kaikessa rakentamisessa joudutaan kaivamaan. Keskeiseen osa-alueeseen sisältyy huomattavia riskejä, joita voidaan kuitenkin hallita oikeilla toimintatavoilla.

– Päävastuu on työnantajalla, käytännössä vastaavalla mestarilla, joka usein nimitetään työmaan turvallisuuspäälliköksi, selvittää Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen.

Hänen mukaansa kaivannoissa tulee välttää yksin työskentelyä ja ohjetta noudatetaankin melko hyvin. Usean henkilön läsnäolo lisää turvallisuutta ja nopeuttaa avunsaantia hätätilanteessa. Kaivinkoneiden kuljettajat ovat niin ikään avainasemassa havainnoidessaan tapahtumia montun pohjalla.

Maansiirto Harry Mäkelä Oy:n henkilöstö seuraa säännöllisesti yhtiön työmaiden turvallisuustasoja TR- ja MVR-arviointimenetelmillä. Sähköiset älypuhelinsovellukset ovat käytössä muun muassa Jyväskylässä Heinälammen asuinalueella, jossa tehdään mittavaa katu- ja vesihuoltoverkon saneerausta. Projektiin sisältyy lisäksi sähkö- ja telekaapelointien sekä valaistuksen uusimiset.       

– Kaivantoja on paljon ja ne otettiin esille heti jo urakan aloituspalaverissa, työsuojeluvaltuutettu Juha Naukkarinen muistelee.

Hän painottaa työkohdekohtaisen perehdyttämisen merkitystä, vaikka kaivannot sisältyvätkin pakollisiin rakennusalan työturvallisuuskorttikoulutuksiin. Heinälammen työmaalla asetelmaa mutkistavat lukuisat tonttiliittymät jokaisen asuinkiinteistön kohdalla ja talojen asukkaat, joiden liikkuminen tulee ottaa huomioon sekä pienten että suurten monttujen aitaamisessa.  

Kuorma-autoa kuljettava Naukkarinen liikkuu työtehtävissään Keski-Suomen ohella Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Tätä kautta avautuu hyvät näkymät yrityksen eri yksiköiden ja työmaiden arkeen. Yhdessä Maansiirto Mäkelän pääluottamusmiehen Olli Nokipiin kanssa hän on pitänyt työturvallisuuteen liittyvistä havainnoistaan listaa parin vuoden ajan.

Viime vuonna asetimme tavoitteeksi 1 000 merkintää, johon melkein ylsimme. Tänä vuonna tuplasimme määrän. Tarkoituksena on kirjata puutteita, mutta myös hyvin hoidettuja, myönteisiä toimintatapoja niin kaivannoista kuin muistakin asioista, Olli Nokipii kertoo.  

Edistystä takavuosista

Rakennusala näkyy vahvasti edustettuna kaivantoihin liittyvissä Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastoissa. Henkilövahinkoja sattuu edelleen, mutta kehityksen suuntaa pidetään hyvänä. Kuolemaan johtaneita tapauksia on keskimäärin 0,6 vuodessa, viimeisinkin lähes vuosikymmenen takaa.

Taustalla vaikuttaa vuonna 2009 voimaan astunut valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta, johon sisältyy runsaasti kaivamiseen liittyviä säädöksiä. Niissä mainitaan erityisiksi vaaratekijöiksi sortuman alle jääminen, maapohjaan vajoaminen ja korkealta putoaminen. Työtehtävien ja -ympäristöjen osalta luetellaan kuilut, maanalaiset kohteet ja liikennealueet sekä rakenteiden purkamiset.     

– Asetus uudisti aidosti rakennusalan työturvallisuutta jäämättä pelkäksi vanhan päivittämiseksi, Tapio Jääskeläinen kiittelee.

 Nykyisin kaivuutöille edellytetään aina suunnitelma, mikäli on olemassa sortumavaara tai kuopalla syvyyttä yli 2 metriä. Tätä voidaan tarvittaessa täydentää ennakoivilla maaperätutkimuksilla, joita teetetään yleisimmin laajoissa tai suuria massanvaihtoja vaativissa kohteissa. Tutkimukset suoritetaan koeporauksina tai maatutkalaitteilla.

– Toimenpiteet vaikuttavat urakoiden hintoihin ja aikatauluihin, mikä voi rajoittaa halukkuutta kattaviin maapohjatutkimuksiin, Jääskeläinen harmittelee.   

Kaivannot luokitellaan työmaan olosuhteiden ja syvyyden perusteella tavanomaisiksi, vaativiksi tai erittäin vaativiksi. Arvioinnissa huomioidaan rakenteisiin kohdistuvat voimat, kuten työkoneista ja muun liikenteestä johtuvat tärinät.

Työturvallisuutta voidaan parantaa luiskaamalla tai porrastamalla montun reunoja. Tämä vaatii kuitenkin riittävästi tilaa, jota etenkin taajama-alueilla on tyypillisesti niukalti käytettävissä. Heinälammella kulkureitit kiinteistöille ja asuinrakennusten välitön läheisyys estää luiskaamiset vähintäänkin toisilta sivuilta.   

Rajoitteita asettaa tontin koon ja muiden työmaatoimintojen lisäksi kaivuumaiden sijoittaminen kyllin kauaksi kaivannon reunoilta. Etäisyyksistä on olemassa maakerrosten ja kaivannon syvyyden mukaan määritellyt vähimmäisvaatimukset. Vaihtoehtoisesti kaivetut maamassat on kuljetettava niille varatuille läjitysalueille.

Säännöllisesti tarkistettava

Kaivantojen päivittäisellä katsastamisella havaitaan yön tai viikonlopun aikana tapahtuneet muutokset seinämissä ja reuna-alueilla. Maa-ainesten ominaisuuksiin vaikuttavat säätilojen vaihtelut, jotka voivat yhtä hyvin liittyä lämpöön kuin sateisiinkin. Ilmiö on nähtävissä Heinälammenkin työmaalla.

– Kaivantotuet jäävät paikoin liian matalalle, joten suojausta on pitänyt korotttaa rautalevytyksillä, Nokipii selvittää.

Valumavesistä koituu ongelmia, kun ne hakevat väyläänsä tai imeytyvät maaperään sitä pehmentäen. Niiden aiheuttamalta eroosiolta suojaudutaan ohjaamalla virtaamia ojilla tai padoilla pois päin kaivannon reunoilta. Toisen tyyppistä haittaa tuottaa pohjavesi, jonka kaivannon pohjaa korkeampi taso tuottaa alapintoihin nostetta ja hydraulisen murtuman riskiä. Veden kertyminen vaatii kaikissa tapauksessa pois pumppaamisen.

Talviaikainen lämmönnousu saattaa irrottaa routakerroksesta laattamaisia paloja, jotka lähtevät valumaan sivusuunnassa. Vaaratilanteita voi ilmetä verrattain matalissakin, noin metrin syvyisissä kaivannoissa. Seinämästä irtoavat isot kivet tai muut lohkareet tekevät pahaa jälkeä, vaikka ne putoaisivat päälle matalalta.

Luiskasta kannattaa poistaa isoimmat kivet ja lohkareet varmuuden vuoksi ennen kuin ne irtoavat omia aikojaan. Kalliorakentamisessa karistetaan löysästi kiinni olevat kappaleet ”rusnaamalla” ne kaivinkoneella alas seinämistä. Menetelmää kelpaa soveltaa murikoiden poistoon muunlaisestakin maaperästä.   

Monttuun putoaminen muodostaa sortumien tapaan turvallisuusriskin. Sen minimoimiseksi kaivanto pitää merkata näkyvästi ja aidata.

– Ajoneuvojen varalta olemme vahvistaneet muoviaitoja raskailla törmäyselementeillä, Juha Naukkarinen paljastaa.

Kuopan avoinna oloaika tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi. Pitkissä putkilinjoissa olisikin syytä edetä pätkä kerrallaan ja peittää osuudet sitä mukaan kuin työvaihe saadaan valmiiksi. Näin vältetään ongelmia, joiden todennäköisyys kasvaa aikaa myöten. Vaikka työskentely kaivannossa olisikin päättynyt, kohdistuu sortumavaara sinne asennettuihin kaapeleihin, putkiin ja toimilaitteisiin. Maaseinämien ohella monttuun putoavat työvälineet ja -koneet muodostuvat uhkatekijöiksi. Tavaroita ja tarvikkeita tuleekin säilyttää riittävän etäälle reunoista.

Kaivureiden koneohjauksella on merkittävä rooli luiskausten ja porrastusten toteutuksissa. Satelliittiteknologiaa hyödyntävillä menetelmillä saadaan oikeat korkotasot ja kallistukset ilman, että kenenkään tarvitsee mennä monttuun konekuskia opastamaan.

Teksti ja kuvat: Marko Taavila

Purku- ja korjaustöissä käsitellään edelleen huomattavia määriä asbestia. Vuonna 2023 työsuojeluviranomainen sai 10 000 ilmoitusta asbestitöistä ja teki noin 200 tarkastusta asbestipurkutyömaille.

– Asbestityön vähenemisestä ei ole vielä merkkejä. Asbestia on paljon aina omakotitalojen pannuhuoneista isoihin purkukohteisiin. Taloja myös remontoidaan osissa, eli asbestia voi jäädä rakenteisiin, ja ne poistetaan jossain myöhemmässä remontissa. Tässä ei ole mitään laitonta, kunhan dokumentointi on kunnossa, ylitarkastaja Mikko Koivisto Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Koiviston mukaan työsuojeluviranomaisen päivystävään puhelimeen tulevista soitoista noin puolet koskee asbestityötä.

– Asbestin vaarat ymmärretään. On hyvä, että meille soitetaan. Kysymykset koskevat usein sopivia työmenetelmiä. Olemme saaneet yhtenäistettyä viranomaistulkinnat valtakunnallisesti, mutta tietysti jokainen tapaus on erilainen, eli tarkastaja tekee lopullisen arvioinnin.

Asbestityöstä on aina tehtävä ennakkoilmoitus työsuojeluviranomaiselle 7 päivää ennen työn aloitusta. Hätätyössä tästä voidaan joustaa, mutta siitäkin on tehtävä heti tilanteen salliessa kirjallinen ilmoitus viranomaiselle.

– Esimerkiksi putkirikot ovat tällaisia hätätilanteita, Koivisto sanoo.

Pölynhallinnasta velvoitteita

Asbestipurkutyön tekeminen edellyttää aina asbestipurkutyölupaa. Lupaviranomaisena toimii Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Tällä hetkellä rekisterissä on 6 719 pätevää asbestipurkajaa, vuonna 2023 lupia myönnettiin 78 kappaletta.

Työsuojeluviranomainen tarkisti vuonna 2023 noin 200 asbestipurkutyömaata. Velvoitteita annettiin yhteensä 224 kappaletta.

– Se on hiukan vähemmän kuin vuonna 2022. Vuonna 2023 annettiin velvoitteita 1,4 per tarkastus, vuonna 2023 1,3 per tarkastus. Eli viime vuosi oli hivenen parempi kuin edeltävä, Koivisto kertoo.

­Eniten velvoitteita annettiin puutteellisesta asbestipölyn hallinnasta (yli 40 kappaletta), työn ennakkoilmoituksista (43) ja turvallisuussuunnitelmista (36).

– Pölynhallinta on tasaisesti parantunut vuodesta 2016 lähtien kun tätä tilastoa on kerätty. Vuonna 2023 annettiin kuitenkin vielä 7 kehotusta, eli puutteet olivat vähäisiä suurempia.

Tarkastuskertomuksista käy muun muassa ilmi, että ”Läppäovissa ja muoviseinärakenteissa oli reikiä ja repeämiä. Suojarakenteet eivät olleet riittävän tiiviitä estämään asbestikuitujen leviämistä muihin tiloihin.”

Koivisto kertoo, että uutisiinkin päätyneet törkeimmät tapaukset eivät näy asbestihankkeen tilastoissa.

– Viime vuodelta ei esimerkiksi näy käyttökieltoja, mutta olen itsekin sellaisen antanut tapauksessa, joka päätyi käräjäoikeuteen.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Nolla tapaturmaa -foorumi on jakanut työturvallisuuden tasoluokitukset jäsentyöpaikoilleen. Tämän vuoden hakukierroksella 108 työpaikkaa sai tunnustuksen, ja näistä 48 työpaikalla oli 0 tapaturmaa.

Tasoluokitusten laaja tavoittelu osoittaa, että työturvallisuutta ja sen kehittämistä arvostetaan.

– Lukuisat työpaikat ovat järjestäneet työturvallisuuden teemapäiviä ja teemaviikkoja, joilla työturvallisuutta korostetaan työpaikoilla. Tämä on toimiva tapa edistää asioita ja viedä niitä käytäntöön, foorumin ohjausryhmän puheenjohtaja Mika Vallius kiittelee.

Rakennusalalta korkeimman luokituksen (Taso I – Maailman kärjessä) sai Skanska Talonrakennus Oy, Itä-Suomi sekä Skanska Infra Oy. Toiseksi korkeimpaan luokitukseen (Taso II – Kohti maailman kärkeä) ylsivät Caverion Suomi Oy, Hartela-yhtiöt Oy, NCC Suomi Oy, Aluetoiminnot Länsi-Suomi sekä Telinekataja Oy.

Työturvallisuuden edistämisessä yhteistyö on avainasemassa. Foorumin jäsenyrityksissä turvallisuusajattelu on ymmärretty niin arvokkaaksi, että sitä halutaan levittää avoimesti myös oman työpaikan ulkopuolelle.

 – Tasoluokituskierroksella on noussut esiin innostus jakaa työturvallisuusoppeja paitsi oman konsernin toimipisteiden kesken, myös foorumin työpaikkojen kesken, Nolla tapaturmaa -foorumin johtaja, kehittämispäällikkö Tiina-Mari Monni Työterveyslaitoksesta kertoo.

Foorumin toiminnan ytimessä on nolla-ajattelu (Vision Zero), joka edustaa pitkäjänteistä sitoutumista ja myönteistä asennetta työn, turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Foorumissa on jo yli 550 jäsenyritystä.

– Jäseniksi ovat tervetulleita kaikki työpaikat. Nollis-jäsentyöpaikoilla työturvallisuuden parantaminen on jatkuvaa toimintaa lähtötasosta riippumatta, Monni korostaa.

Melu- ja asbestiplakkitauti ovat tähän asti pitäneet kärkisijoja työikäisillä rakentajilla tilastoiduissa ammattitautidiagnooseissa. Tilanne on nyt muuttunut ja yleisin diagnoosi on allerginen kosketusihottuma. Muutos tapahtui hivenen varkain, sillä Työterveyslaitos ei saanut hetkeen päivitettyä ammattitautitilastoja.

– Työperäisten sairauksien rekisterin tietoihin on pitänyt tehdä mittavia korjauksia, myös takautuvasti. Vakuutusyhtiöiden tuottamassa aineistossa oli ongelmia. Tapaturmavakuutuskeskus kerää vakuutusyhtiöiltä (pois lukien Maatalousyrittäjien eläkelaitos Mela) ammattitauteja koskevat tiedot ja osa tiedoista oli jäänyt siirtymättä kerääjälle. Nyt tilastot on korjattu ja vuoden 2019 ja 2020 tiedot julkistettu, ylilääkäri Kirsi Koskela Työterveyslaitokselta kertoo.

Rakennusalalla suunta on hyvä

– Rakennusalalla diagnosoitujen ammattitautien määrä on vähentynyt vuosien myötä. Aikaisemmin meluvamma oli yleisin alan ammattitauti ja asbestiplakkitauti toiseksi yleisin. Nyt allerginen kosketusihottuma on noussut yleisimmäksi alan ammattitaudiksi, Kirsi Koskela sanoo.

Koskelan mukaan asbestisairaudet tulevat entisestään hiipumaan, sillä asbestille ei enää altistuta työelämässä lähes ollenkaan, kun asbestityössä käytetään asianmukaisia suojaimia.

– Mutta melulle altistutaan työelämässä edelleen. Jää vielä nähtäväksi, miten hyvin melulta suojautuminen onnistuu, mutta meluvammat olisivat täysin ehkäistävissä.

Allergiaa epoksista

– Allerginen kosketusihottuma on tosiaan siirtynyt ykköspaikalle. Sitä aiheuttavat eniten epoksiyhdisteet ja toisena esimerkiksi vesiohenteisissa maaleissa olevat säilöntäaineet. Lisäksi on yksittäisiä tapauksia muihin altisteisiin liittyen, Koskela listaa.

Esimerkiksi jotkut allergisoituvat suojakäsineiden kumikemikaaleille tai joillekin väriaineille.

– Nämä ovat kuitenkin hyvin pieniä määriä.

Eniten allergista kosketusihottumaa ammattitautina on todettu putkiasentajilla.

– Ja siinä puhutaan putkien sukittajista, lisäksi jonkun verran lattianpäällystäjiä. Suojautuminen sukittamisessa ei ilmeisesti ole riittävää. Siinähän on ilmeisesti hyvin lyhyt koulutuskin. Ehkä koulutuksessa keskitytään pääasiassa työtehtävän opettamiseen eikä kemikaalien terveysvaaroista ja tarvittavasta suojautumisesta anneta riittävää ohjeistusta, Koskela miettii.

Koskelan mukaan suojautuminen epoksiyhdisteiltä on äärimmäisen tärkeää.

– Epoksi on todella voimakkaasti herkistävä aine ja kosketusallergian muodostumiseen voi riittää yksi roiskaus iholla.

Rakennusliitto on yrittänyt ajaa muun muassa putkisukitukseen sertifikaattia, joka jokaisen työntekijän pitäisi suorittaa. Koskela ei pidä ajatusta huonona.

– Se voisi olla vähän samanlainen kuin maatalousyrittäjillä, joiden täytyy suorittaa tutkinto kasvinsuojeluaineiden osalta. Siitä saa sertifikaatin, että osaa levittää turvallisesti pelloille torjunta-aineita.

Polvet kovilla

Yhtenä ilmiönä rakentajilla on alkanut lisääntyä polven limapussin tulehdus eli bursiitti.

– Määrät eivät ole suuria, mutta itse uskon tämän olevan alidiagnosoitu sairaus. Työntekijät siis saavat polvensa turvonneiksi ja kipeiksi polvillaan työskentelyssä polvisuojista huolimatta, jos polvisuojat eivät ole riittävän hyvät.

Vaiva voi tulla sellaisissa töissä, joissa työskennellään pitkiä aikoja polviasennossa.

– Ja se on epämiellyttävä vaiva ja aiheuttaa ainakin väliaikaisesti työkyvyttömyyden polvillaan työskentelyyn.

Koskelan epäilys alidiagnosoinnista johtuu siitä, että vaiva voi parantua itsestään riittävällä levolla, eikä ammattitautiprosessiin edes lähdetä.

Ammattitaudin toteamisessa voi mennä vuosi

– Ammattitaudin vahvistamisessa voi mennä puolesta vuodesta vuoteen. Yleensä prosessi alkaa siitä, että lääkärillä on herännyt epäilys siitä, että esimerkiksi ihottuma liittyy työhön ja potilas lähetetään jatkotutkimuksiin, Koskela kertoo.

Joissain tilanteissa saattaa olla, että asia on jo selvinnyt yliopisto- tai keskussairaalassa, eikä Työterveyslaitoksen tutkimuksia tarvita. Työterveyslaitokselle tarvitaan vakuutusyhtiön maksusitoumus.

– Eli kyllä se on vähintään kuukausien prosessi.

Sotkiko koronapandemian alku ammattitautien diagnosoimisen prosessia?

– Työskentelen myös työlääketieteen poliklinikalla, niin kyllä se siellä näkyi. Työperäisten sairauksien lähetevirta hiipui. Totuushan on se, että ihmiset ylipäätään asioivat koronaepidemian aikaan vähemmän terveydenhuollossa kuin ennen koronaa.

Koskelan mukaan TTL:ssä on spekuloitu sillä, että toteutuiko vuonna 2020 kaikki tarvittavat tutkimukset ja johtuiko vuoden 2020 allergisten ihottumien nousun taittuminen siitä, että selvityksiä siirtyi eteenpäin.

– Se oikeastaan nähdään vasta koronan jälkeisistä luvuista. Seuraan mielenkiinnolla, miltä tilanne silloin näyttää.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Suomessa on ollut viime vuodesta asti meneillään iso tutkimushanke Työuupumuksen alkulähteillä, jossa yritetään vastata kysymykseen, mitkä kaikki tekijät aikaansaavat työuupumusta nykypäivän työelämässä.

– Työuupumusta on tutkittu jo 1970-luvulta lähtien. Tietoa erilaisista kuormittavista tekijöistä on jo paljon, mutta me haluamme saada aiheen tutkimusta eteenpäin. Ovatko asiat muuttuneet esimerkiksi koronapandemian myötä ja onko juuri tässä hetkessä jotain erityistä, joka selittäisi runsasta työuupumusoireilua, tutkimusprojektin vetäjä, Tampereen Työelämän tutkimuskeskuksen johtaja Anne Mäkikangas kysyy.

Tarkoituksena on nyt toteuttaa laaja kyselytutkimus, jossa olisi mukana mahdollisimman heterogeeninen joukko Suomen työntekijöitä, jossa olisi mukana myös ihmisiä myös perinteisistä duunariammateista.

Uutta tietoa luvassa

Viime syksynä toteutettiin hankkeen haastattelututkimusosuus. Siinä haastateltiin yhteensä 25:ttä vakavista työuupumusoireista kärsivää työntekijää eri aloilta. Haastatteluista ilmeni uusia, kiinnostavia asioita, joita hyödynnetään tutkimuksen seuraavassa vaiheessa.

– Olemme jo tienneet, että työuupumuksen syntymiseen vaikuttavat muun muassa sellaiset asiat kuin liika kiire, liian vähäiset resurssit työn tekemiseen (esimerkiksi työyhteisön sosiaalisen tuen puute), mutta nyt haastatteluissa nousi esiin työmarkkinoiden epävarmuus, joka varmasti koskettaa nyt esimerkiksi rakennusalaa.

Haastatteluissa on myös noussut esiin aiemmin huonosti tunnistettu seikka; työuupumuksen perusta on saatettu luoda jo työntekijän perehdytysvaiheessa, kun perehdytystä työhön ei ole tehty tai se on tehty huonosti.

– Puhutaan paljon perehdytyksen tärkeydestä ja se on näköjään sitä myös tästä näkökulmasta. Huono perehdytys voi olla osa yhtä isoa työuupumuksen nimittäjää eli kiirettä. Perehdytykseen ei ole aikaa, kun esihenkilö on liian kiireinen, Mäkikangas miettii.

Työuupumuksen perinteiset ja uudet oireet

Työuupumuksen oireisto on aiemmassa tutkimuksessa huomattu koostuvan 3 erilaisesta oireesta. Ne ovat uupumusasteinen väsymys, ammatillisen itsetunnon heikkeneminen ja kyynistyminen.

– Tutkimuksessamme on nyt nostettu myös 2 uutta oiretta mukaan; kognitiiviset oireet, kuten keskittymisvaikeudet ja ongelmat muistin kanssa. Henkilö toimii ikään kuin autopilotilla ja jos pitäisi tehdä päätöksiä, se on hyvin vaikeaa. Kuulin yhdeltä lääkäriltä tapauksesta, jossa mies oli solmimassa solmiota, mutta ei yhtäkkiä pystynyt muistamaan, miten se tehdään, Mäkikangas kertoo.

Toinen uusi oire on tunteiden hallinnat häiriöt.

– Sillä tarkoitan reagointia ärsykkeisiin kohtuuttomalla tavalla, eli eräänlaista emotionaalista pärskähtelyä. Saatetaan purskahdella itkuun palaverissa tai ollaan hyvin ärhäköitä. Vihan ja ärtymyksen tunteita osoitetaan normaalia enemmän.

Työuupumus ei ole sairausdiagnoosi

Yksi työuupumukseen liittyvistä hankaluuksista on, että se ei ole sairausdiagnoosi vaan oireperäinen diagnoosi. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että työuupunut ei ole oikeutettu moniin sosiaalisiin ja taloudellisiin etuuksiin, joihin jollakin muualla diagnoosilla olisi.

– Useasti lääkäri kirjaakin diagnoosiksi masennuksen tai ahdistuksen. Työelämän tutkimuskeskus tekee parhaillaan yhteistyössä Työterveyslaitoksen kanssa kansainvälistä selvitystä työuupumuksen diagnostisesta statuksesta ja hoidosta eri maissa. Euroopassa on hyvin erilaisia käytäntöjä, Mäkikangas sanoo.

Ruotsissa työuupumus on sairausdiagnoosi, Latviassa ja Italiassa se luokitellaan ammattitaudiksi, Espanjassa se voidaan oikeusteitse määritellä työtapaturmaksi. Suhtautuminen vaihtelee siis dramaattisesti maasta toiseen.

– Hankalaa tästä tekee se, miten syy-seuraussuhde osoitetaan? Miten näytetään, että altiste tulee työpaikalta ja työstä, kun siihen voi kietoutua monimutkaisesti paljon muitakin asioita. Voi olla vaikea perhetilanne, lähimmäisen sairastuminen, kuormittavia erityislapsia ja niin edelleen.

Syy pitäisi pystyä osoittamaan kiistattomasti, varsinkin jos lähdettäisiin hakemaan korvauksia oikeusteitse.

Mutta tutkimus menee eteenpäin ja mitä enemmän tiedämme työuupumuksesta, sen parempi. Mäkikangas kannustaakin rakentajia vastaamaan kyselyyn sankoin joukoin.

– Myös rakennusalalla on työuupumusta. Jo pelkkä kyselyyn vastaaminen voi olla hyvä herättelemään ja miettimään omaa tilannettaan. Ja me toivomme, että saisimme teidän alaltanne kuulumisia. Kyselyssä on avokysymyksiä, joissa voi avata juuri omaa työtilannettaan ja sen kuormittavia tekijöitä.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Taisto Puurusen ei tarvinnut nuoruudessaan harrastaa liikuntaa, sillä pudasjärveläisen maatilan työt pitivät kuntoa yllä ilman vapaa-ajan liikuntaa. Harrastusliikunta alkoi vasta aikamiehen iässä.

– Juoksin vuonna 2007 ensimmäisen maratonin. Sitä ennen olin hiihdellyt, mutta totesin, että juokseminen on helpompaa, kun ei tarvitse voidella kenkiä, 63-vuotias Puurunen perustelee.

Puurunen ehti tehdä 42 vuoden mittaisen uran mittakirvesmiehenä.

– Menin 1980-luvun alussa Kostamuksessa velimiehelle mitan päähän.

Puurusella vierähti viimeisellä työnantajallaan, Lapin Teollisuusrakennuksen palveluksessa 20 vuotta.

– Teimme massiivisia kohteita. Kaivoksia ja teollisuuslaitoksia on tullut kierrettyä. Kerran teimme kerrostaloremontin Keminmaassa täytetyönä hiljaisempina aikoina.

Työ oli Lapin Teollisuusrakennuksella hyvin liikkuvaa, sillä työmaita oli ympäri Suomea. Työnantajan kanssa oli helppo tulla toimeen, sillä työnjohdon sanaan pystyi luottamaan. Laaja työterveyshuolto ja kunnolliset reissumiesten asunnot helpottivat työntekoa.

Puuruselle viimeiseksi työmaaksi jäi Kemin biotuotetehdas.

– Ehdin olla siellä vuoden verran.

Parkinsonin taudin ensimmäiset oireet ilmenivät vuoden 2022 keväällä.

– Jäin juhannukselta lomille ja toivoin, että pahoinvointi ja liikkumisen epävarmuus katoaisi. Olin 5 viikkoa lomalla ja siihen päälle vielä yhden sairaslomaviikon. Ehdin olla pari viikkoa työmaalla, kun vastaavaa mestaria kesälomalla tuuraava aluepäällikkö kysyi, mikä minua vaivaa.

Mestari tiesi Puurusen urheiluharrastukset ja ihmetteli mittamiehen lyhyttä askelta, sillä ripeät liikkeet olivat Puurusen tavaramerkki työelämässä.

Pian tämän jälkeen puhelin soi ja langan toisessa päässä oli työterveyslääkäri. Yleislääkäriltä tapaus siirtyi nopeasti erikoislääkärille. Puuruselle oli helpotus, kun diagnoosi Parkinsonin taudista varmistui.

– Alkuun syyksi epäiltiin rasitusta, sitten masennusta.

Liikunta tekee hyvää

Liikkumisen riemua Parkinsonin tauti ei ole vienyt.

– Kohtuullista liikkumista suositellaan Parkinsonin taudin hoidossa. Jos jämähtää sohvan pohjalle, siellä myös pysyy. En ole tosin saanut täsmällistä vastausta, mikä on kohtuullisen liikkumisen määrä. Kysyin, riittääkö 3 000 kilometrin juoksulenkit vuodessa kohtuulliseen liikuntaan. Kyllä se kuulemma riitti.

Naisystävän liikuntaharrastus ja 2 koiran ulkoilutuksen tarve auttavat myös pitämään Puurusen liikkeessä.

Kesäisin ja syksyisin marjastaminen tuo vaihtelua juoksu- ja kävelylenkkeihin.

– Hyppiminen ja kyykkiminen tekee myös hyvää Parkinsonin taudissa.

Omaa liikkumista helpottaakseen Puurunen on käynyt silmien laserleikkauksessa, jolla pääsee eroon silmälaseista.

– Nyt on paljon mukavampi lähteä lenkille räntäsateellakin. Nyt näkee, mitä sykemittarissa lukee.

Jatkuvalla lääkityksellä Parkinsonin taudin oireita ja etenemistä voidaan hallita hyvin. Puurusen lääkitystaso on lievimmästä päästä.

Yhdistystoiminta pitää virkeänä

Puurunen haluaa painottaa, että työmaalla on hyvä seurata työkavereiden edesottamuksia. Vaikka alussa työmaalla ihmeteltiin muutosta, se pantiin ensin väsymyksen piikkiin. Kannattaakin kysyä, jos vähänkin epäilee työkaverin työkuntoa

– Minulla esimerkiksi puhe muuttui hiljaiseksi. Aiemmin, kun karjaisin työmaalla, se kuului työmaan toiseen päähän. Telineillä liikkuminen rupesi pelottamaan, Puurunen kertaa omia ensioireitaan.

Yhdistystoiminta on tärkeä osa Puurusen elämää. Veteraaniurheilijoiden Oulunsuun Heitto -seura tarvitsee välillä talkoolaisia kisatapahtumien järjestämiseen. Puurunen on jokakesäisen Iijokisoudun soututoimikunnan puuhamiehiä.

– Osallistuin Iijokisoutuun ensimmäisen kerran 23 vuotta sitten. Keulavenemiehenä olen ollut viimeiset 7 vuotta. Työhön kuuluu muun muassa soutajien paikkojen jakaminen ja taukojen määrittely.

Rakennusliitossa Puurusella on luottamustoimet Oulun aluejärjestön hallituksessa ja Pudasjärven osasto 425:n puheenjohtajana

– Osaston puheenjohtajan pestiin jatkajaa ei ole löytynyt. Lupasin olla vielä tämän kauden.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen