Peab rakentaa Helsingin kaupungille HEKA Pilkkikuja 2 -niminen hanketta, joka sisältää kahden 6–7-kerroksisen kerrostalon ja taloihin liittyvän yksikerroksisen pysäköintilaitoksen rakentamisen.

Ylen uutisen mukaan (7.11.) Peabin työmaan nosturilla varustettu kuorma-auto kaatui viereisen Päiväkoti Verkkosaaren vaunuvaraston päälle. (Tieto ei ehtinyt tämän artikkelin paperiversioon).

MTV3 uutisoi syyskuun puolivälissä, että saman päiväkodin pihalla Helsingissä tapahtui merkittävä vaaratilanne, kun rakennustelinenippu putosi nosturin ketjuista.

Päiväkodin piha-alueella ei juuri silloin ollut yhtään ihmistä. Peab oli lähettänyt päiväkotilasten vanhemmille asiasta tiedotteen, mutta MTV Uutisten tietojen mukaan tiedote tapahtuneesta lähetettiin sähköpostitse päiväkodin lasten vanhemmille vasta tiistaina, kun itse onnettomuus oli tapahtunut jo edellisen viikon perjantaina.

Helsingin kaupungin asuntotuotannon ATT:n uudistuotannon yksikön päällikkö Merja Rukon mukaan rakennuttajallekin viesti kulki viiveellä.

– Pidimme sen jälkeen pääurakoitsijan kanssa työturvallisuudesta palaverin, jossa käytiin läpi tapahtumat ja siihen johtaneet syyt. Tuolloin käsittelimme myös viestinnän ja ilmoitustavat, Rukko kertoo.

Lokakuussa Rakennusliitto sai Helsingin kaupungilta tiedon, että työmaalla oli telineurakoitsijalta pudonnut vasara viidennestä kerroksesta kimmoten päiväkodin portin eteen. Vasara ei osunut kehenkään.

– Tieto vasaran putoamisesta tuli meille päiväkodin kautta, mutta saimme hyvin nopeasti urakoitsijan tapahtumaraportin aiheesta. Teemme tiivistä yhteistyötä sekä Rakennusliiton että Rakennusteollisuuden kanssa ja näissä tapauksissa informoimme myös heitä välittömästi, Rukko sanoo.

Helsingin kaupunki on tehnyt molemmista läheltä piti -tapauksista ilmoituksen Uudenmaan aviin.

– Ensimmäisen kohdalla halusimme varmistaa, että se päätyy myös käsittelyyn eikä jää vain projektipäällikön tekemään puhelinsoittoon ja sähköpostiin. Saimme Rakennusliiton puolelta asiaan vielä lisäapua. Läheltä piti- tapauksista voidaan saada tärkeää oppia, jotta vastaavilta tilanteilta vältyttäisiin jatkossa ilman henkilövahinkoja. Saamani tiedon mukaan avin tarkastaja on käynyt tänään (24.10.) työmaalla, Rukko kertoo.

Rukon mukaan molemmat tapaukset ovat äärettömän valitettavia ja vakavia.

– Työturvallisuus ja yleinen turvallisuus ovat jokaisen rakentamiseen osallistuvan yhteisiä asioita ja jokainen voi vaikuttaa siihen toimillaan. Päätoteuttajalla on kuitenkin päävastuu jo lainsäädännönkin perusteella työmaan ja sen ympäristön turvallisuudesta, Rukko muistuttaa.

Rukon mukaan ATT:ssä on lisätty työturvallisuusasioiden esille tuomista ja seuraamista organisaatiossa.

– Emme kuitenkaan ole työmaalla kokoaikaisesti paikalla, vaan suurin vastuu on urakoitsijalla. Käymme urakoitsijoiden kanssa työturvallisuusasioita jokaisessa työmaakokouksessa läpi.

Ulkomaalaisten työntekijöiden palkkasotkut

Samalla työmaalla Rakennusliitto on yhdessä rakennusteollisuus RT ry:n kanssa joutunut puuttumaan kahden eri aliurakoitsijan työntekijöiden palkkaepäselvyyksiin.

Ensimmäinen tapaus elokuussa koski aliurakoitsijan useiden työntekijöiden työsuhdesaatavien palkanmaksun viivästymistä sekä lopputilin maksamatta jättämistä. Syyskuun alussa Peab pyysi yksilöimään tarkasti, mitkä saatavat koskettavat tätä työmaata.

Rakennusliitto pyysi Peabia toimittamaan kulunvalvontatiedot työmaalta asian selvittämiseksi, kuten RT:n kanssa on UTS-menettelyohjeessakin sovittu. Peab ei suostunut luovuttamaan tietoja tietosuoja-asetukseen vedoten.

Jokaiselta liiton jäseneltä, jota saatavat koskivat, pyydettiin erillinen suostumuskirjelmä kulunvalvontatietojen luovutukseen. Kirjelmät luovutettiin Peabille.

Lokakuun puolivälissä Peab toimitti kuitenkin Rakennusliitolle tiedon, että aliurakoitsija on asetettu konkurssiin. Samassa tiedonannossa kerrottiin, että pesänhoitaja hoitaa kaikki konkurssipesän asiat jatkossa, myös palkkasaatavat.

– Meidän näkökulmasta katsoen näyttää siltä, että pääurakoitsija tarkoituksella viivästytti ja vaikeutti asian selvittämistä, ja näin ollen myös tarkoituksella hankaloitti työperäisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneen työntekijän ahdinkoa. Pääurakoitsijalla on ”norsunluutornissa” laaditut eettiset ohjeet ja vastuullisuusjulistukset varmaankin kunnossa, mutta todellisuus työmaalla on aivan jotain muuta, Rakennusliiton talonrakennuksen työehtotoimitsija Toni Malmström ihmettelee.

Työmaalla setvittiin palkkasaatavia myös toisen aliurakoitsijan osalta. Rakennusliiton toimitsija kävi syyskuussa tekemässä työehtotarkastuksen työmaalla saamansa vihjeen perusteella 22 ulkomaalaisen työntekijän osalta. Toimitsija pyysi urakoitsijalta elokuun 2024 palkkalaskelmat maksukuitteineen, mutta urakoitsija toimitti ainoastaan palkkalaskelmat.

Toimitettujen palkkalaskelmien päivämäärät eivät täsmänneet suurelta osin työntekijöiden tiliotteiden päivämääriin, jotka toimitsija sai nähdäkseen työntekijöiltä. Joko palkat oli maksettu myöhemmin tai niitä ei ollut maksettu ollenkaan.

Pitkän väännön jälkeen työnantaja toimitti maksukuitit, joista ilmeni, että ajanjakson palkat oli suurelta osin maksettu vasta 26.9.2024.

– Olemme tehneet yhteistyötä harmaan talouden ja työturvallisuuden eteen yhdessä Rakennusliiton ja Rakennusteollisuuden kanssa. Olemme yhteisellä asialla ja jatkamme yhteistyötä edelleenkin. Nämäkin tapaukset osoittavat, että työtä on vielä tehtävänä emmekä ole vielä sen osalta valmiita. Oma vilpitön tavoitteeni on saada rakentamisen osalta asioita parempaan suuntaan, rakennuttajan edustaja Merja Rukko toteaa.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Toni Malmström

Lvi-alan asennustöissä tulee vastaan työsuojelun kannalta ongelmallisia työkohteita.

– Tässä työssä on tullut vastaan muutamankin kerran silmiin kohdistuvia vaaratilanteita. Työkohteesta on tippunut metallia, betonia ja muuta roskaa. Olemme kokeilleet kaikenlaisia suojalaseja. Kesällä minulla oli kokeilussa useampia umpilaseja. 10 minuutin käytön jälkeen totesin, ettei näiden kanssa voi tehdä mitään, ilmanvaihtoasentaja Teemu Sillankorva kertoo.

Asennustöissä ylhäältä tippuvaa roskaa riittää, mutta toimivaa suojainta ei oikein löydy. Tästä syystä Sillankorva oli mukana Aren työryhmässä, joka kokeili erilaisia suojalaseja ja visiireitä Assin eli Hämeenlinnan Ahveniston sairaalan työmaalla. Kokeilujaksot vaihtelivat muutamasta kuukaudesta pariin viikkoon.

– Minulla oli kokeilussa erilaisia laseja hitsauslaseista lähtien parin viikon ajan, lvi-asentaja Knut Hackzell toteaa.

Läpälliset umpihitsauslasit olivat yllättävän hyvät jopa kypärän kanssa, jos niitä ei tarvitse koko ajan pitää päässä.

– Johtoportaassa joku keksi ehdottaa visiirejä kokeiluun. Tämä käyttämäni visiiri on toimiva visiirin suojan ansiosta. Ilman suojaa touhutessa visiiri on saman tien entinen, jos siihen tulee vähänkään osumaa, Sillankorva sanoo.

– Tämä malli on koko ajan mukana. Umpilasit jäisivät helposti työkalupakkiin, lvi-asentaja Knut Hackzell komppaa.

Visiirin suoja on kiinteästi kypärässä, joten se kulkee aina mukana huomaamattaan. Suojus ei vaikuta huurtumiseen millään lailla.

Arella pidetään huolta työsuojelusta.

– Työsuojeluun on keskityttävä tai sitten joku tulee sanomaan, että työt pysähtyvät heti. On viisaampaa itse katsoa, ettei hölmöile.

Sillankorva on jo omat oppirahansa maksanut.

– Minulla on 20 tikkiä vasemmassa käsivarressa. Tikki jokaista työvuotta kohden, Sillankorva murjaisee.

Tikit ovat tulleet kolmessa tapaturmassa ja ne ovat opettaneet käyttämään viiltosuojahihaa.  Hackzell on selvinnyt yhdellä tikillä.

– Olen sen verran nuorempi, että meille opetettiin jo ammattikoulussa suojainten käyttöä.

Sillankorvan mukaan myös vanhemmat asentajat ovat oppineet työsuojelun perusteet.

– Kyllä työmaalla kuulee heti, että jotain on pielessä, jos työharjoittelija yrittää porata kuppiterällä lähdön reikää mustaan putkeen ilman suojalaseja. Silloin ei mennä sanomaan, että viitsisitkö, vaan viesti on, että nyt lasit päähän!

– Mieluummin täältä lähtee ehjänä kotiin, Hackzell muistuttaa.

– Se on juuri näin. Töissä mikään ei ole niin tärkeää, että siinä pitäisi teloa itsensä, Sillankorva jatkaa.

Parhaat ratkaisut löydetään porukalla

Kultainen kypärä -työturvallisuuskilpailun palkinnon myöntänyt raati perusteli ratkaisuaan sillä, että työnjohto ja -tekijät etsivät toimivaa ratkaisua työturvallisuusongelmaan, ja sen myötä sitoutumista uuteen toimintamalliin.

– Keskustelimme ja ideoimme asentajien kanssa siitä, miten voisimme välttää suojalasien huurtumisen ja betonimurusten pääsyn silmiin. Päätimme testata kypärävisiiriä siten, että perussuojalasit jätetään visiirin alle. Otimme muutaman visiirimallin testaukseen ja valitsimme yhdessä sitten toimivimman yksikkömme käyttöön, tuotantopäällikkö Tapio Levänen Aren Hämeen projektiyksiköstä kertoo.

– Avoin keskustelu ja vaihtoehtojen vertailu toi tässäkin tapauksessa hyväksi koetun ratkaisun ongelmaan. Kun havaittuja ongelmia käsitellään ja ratkaisumalleja haetaan yhdessä, kaikki sitoutuvat ratkaisuun vahvemmin. Myös ideoiden testaus lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja työhyvinvointia, Aren työturvallisuuspäällikkö Mikko Tiainen sanoo.

Kultainen kypärä -työturvallisuuskilpailu on vakuutusyhtiö Fennia, LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU:n, Talotekninen kauppa ja teollisuus, Taltekan ja Suomen LVI-liiton yhteinen hanke. Joka toinen vuosi järjestettävä kilpailun tavoitteena on tuoda esille hyviä käytänteitä ja ratkaisuja LVI-alan työympäristöjen turvallisuuden parantamiseksi.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Orpon hallitus esittää sairauspäivärahan leikkaamista. Leikkaus kohdistuu jo 2 400 euroa kuussa tienaaviin ja heihin, jotka joutuvat olemaan pidempään sairauslomalla.

Sairauspäivärahalla on ollut vankat perusteet jo sitä luotaessa 1960-luvulla.

– Kun sairausvakuutusjärjestelmää luotiin, sen ajatus oli, että halutaan pitää kaikki mukana ja turvata ihmisten toimeentulo. Saa rauhan toipua sairauksista, eikä päällimmäisenä tarvitse murehtia, mistä saa itselleen ja perheelleen leipää pöytään, SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi sanoo.

– Mikäli sosiaaliturva ei ole riittävällä tasolla, voi jo muutaman kuukauden sairastaminen tehdä sen, että omaisuutta, kuten auto tai asunto, on myytävä. Hyvinvointiyhteiskunnassa on ainakin vielä totuttu ajattelemaan, että se olisi kohtuutonta, Työläjärvi jatkaa.

Lääkäri muistuttaa, että kenelle tahansa voi tulla eteen tilanne, että sairastuu vakavasti ja pitkäaikaisesti.

– Vaikka kuinka yrittäisi huolehtia terveydestään, jotain voi sattua.

Taso heikkenee selvästi

Sairauspäivärahaa maksetaan arkipäiviltä, kun omavastuuaika on kulunut. Arkipäiväksi katsotaan myös lauantai. Omavastuuaika on tavallisimmin sairastusmispäivä ja sitä seuraavat 9 arkipäivää.

Tähän asti sairauspäivärahan korvaustaso on ollut noin 70 prosenttia palkasta vähän alle 3 000 euroon saakka ja sen ylittävältä osalta 20 prosenttia. Hallituksen suunnitelmissa 70 prosentin korvaustaso yltäisi enää vähän päälle 2 000 euroa kuussa tienaaviin ja siitä ylimenevältä osalta korvaus laskisi 15 prosenttiin.

– Eihän se mikään kultakaivos ole ollut tähänkään asti. Hallitus perustelee monia leikkauksia pohjoismaisella mallilla, mutta esimerkiksi Norjassa sairauspäiväraha on 100 prosenttia palkasta ensimmäisen vuoden ajan (52 viikkoa). Eli riippuu, mitä pohjoismaata tarkastelee, Työläjärvi huomauttaa.

Työläjärven mukaan leikkaus tulee käytännössä kohdistumaan lähes kaikkiin täysiaikaisiin työntekijöihin.

Kuten monessa muussakin lainsäädäntöhankkeessa, myös sairauden osalta hallituksen eri toimet kumuloituvat tietyille yksilöille. Vaikuttaa siltä, että kokonaisarvioita heikennyksistä ei ole tehty, vaan tarkasteltu kapeasti yhtä toimenpidettä kerralla.

– Sairastamisesta tulee lähes aina muitakin kuluja, joita nykyhallitus on nostamassa. Lääkkeiden alv-korotus, terveydenhuollon asiakasmaksut ja lisäksi hoitotakuuta heikennetään, joka hidastaa hoitoonpääsyä ja siten pidentää sairauslomia. Eli useat tekijät heikentävät yhdessä sairastuneen toimeentuloa.

Mielenterveysongelmat ykkösenä

Pitkissä sairaslomissa tyypillisimpiä ovat mielenterveyssyyt.

– Erityisesti ahdistuneisuushäiriöissä on ollut nuorilla nousua. Useimmiten siitä pystyisi toipumaan kohtuullisessa ajassa, mutta tässäkin hoidon saatavuus ja hoitotakuun heikkeneminen vaikuttaa niin, että pidentyviä työkyvyttömyysjaksoja tulee todennäköisesti enemmän, Työläjärvi toteaa.

Toinen selkeä ryhmä ovat ikääntyneet työntekijät, joilla on tuki- ja liikuntaelinongelmia. Lisäksi syöpäsairaudet voivat aiheuttaa pitkiä poissaolojaksoja.

– Raskaan fyysisen työn tekijöille tulee esimerkiksi erilaisia kulumia. Koska niiden syy-seuraus-suhteet ovat monimutkaisia, ei niihin liittyen usein saa ammattitautidiagnoosia. Kulumien syntymiseen vaikuttavat työ, perimä, elämäntavat ja ihan tuurikin.

Osassa tapauksista raskaassa ja kuluttavassa työssä – mitä monet rakennusalan työt ovat– koettu oire on voimakkaampi ja sen haitta työkyvylle on suurempi verrattuna kevyempään työhön.

Hallitus on perustellut leikkausta sillä, että niukempi päiväraha parantaa työllisyyttä, kun ihmiset palaavat nopeammin takaisin työelämään.

– Tämän taustalla on sellainen ihmiskäsitys, että ihmiset yrittäisivät lintsata ja että vaivat eivät olisi aitoja. Kuin ihminen pystyisi valitsemaan, että ”nyt minä paranen” tai ettei haitta työssä selviämiselle olisikaan merkittävä. Minä en usko tähän lainkaan.

Työläjärvi arvelee, että ihmiset lähinnä tulisivat puolikuntoisina työpaikalle, jolloin työn tuottavuus tehokkuus kärsisivät joka tapauksessa.

– Lisäksi jos rakennusalalla tulee puolikuntoisena töihin, se on työturvallisuusriski. Jos sinulla on kipuja, kolotuksia, masennusta jne. se vaikuttaa motoriikkaasi, huomiokykyysi ja keskittymiskykyysi, jolloin tapaturmariski kasvaa.

Jos sairaspäiviä ja niiden kustannuksia halutaan kuitenkin vähentää, mikä olisi oikea tie?

– Tehdään se, minkä tiedetään olevan hyödyllistä terveyden edistämiseksi ja työkyvyn tukemiseksi.  Ihmisen on päästävä nopeasti hoitoon. Lisäksi se lähtee siitä, että työn suunnittelu ja organisointi on tehty hyvin ja työkuorma on kohtuullinen.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: SAK

Betoniteollisuuden neljättätoista kertaa käydyn työturvallisuuskilpailun voiton nappasi VaBe Oy:n 4. tuotantolinja. Kilpailun voittajalle luovutettava kultainen kypärä asetettiin toimitusjohtaja Markus Lehtisen päähän Betoniteollisuuden Kesäseminaarissa Kalastajatorpalla Helsingissä perjantaina 30.8.2024.

VaBe tuli mukaan kilpailuun vuonna 2013 ollen alkuvuosina tulostaulukon peränpitäjiä. Vuosi vuodelta VaBe kipusi ylös tuloksissa saavuttaen lopulta vuonna 2019 elementtitehtaiden kärkisijan.

– Tuolloin eväät eivät kuitenkaan riittäneet vielä koko kilpailun voittoon saakka, kilpailun kolmihenkisen tuomariston puheenjohtaja, Betoniteollisuus ry:n toimitusjohtaja Jussi Mattila toteaa.

Tuomaristo uskoo, että tehtaan menestymisen keskeisiä avaimia on turvallisuustavoitteiden monipolvinen kytkeminen työntekijöiden palkitsemiseen ja asetettujen tavoitteiden toteutumisen taajaan toistuva mittaaminen.

VaBen työturvallisuusvaltuutettu Petri Molkalla on yrityksen palveluksessa jo 20-vuotinen historia. Työsuojeluvaltuutettuna hän on toiminut 6 vuotta.

– Kyllä 20 vuoden aikana kehitys on olut 200 prosenttia esimerkiksi siisteyden osalta, Molkka naurahtaa.

Molkan mukaan myös työvälineet ja laitteet ovat kehittyneet turvallisemmiksi.

– Työnantaja on myös itse kehittänyt laitteista turvallisempia. Tärkeää on myös työntekijöiden asenne, hän sanoo.

Molkka kertoo, että työturvallisuusyhteistyö työntekijöiden ja työnantajan välillä on sujuvaa.

– Joskus voi olla näkemyseroja, mutta molemmat puolet ottavat toisiltaan ehdotuksia vastaan.

Tehtaalle on esimerkiksi hankittu työntekijöiden käyttöön eksoskeletonit eli päälle puettavat tukirangat.

– Niitä voidaan käyttää fyysisen kuormituksen keventämiseen rasittavimmissa työtehtävissä, tuomariston jäsen, Etelä-Suomen Aluehallintoviraston ylitarkastaja Ville Lappalainen toteaa.

– Voittajatehdas saavutti myös koko kilpailun parhaat tulokset sekä turvallisuusjohtamisessa ja kilpailuvuoden teemana olleessa pölyntorjunnassa, tuomariston jäsen, työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen Rakennusliitosta kertoo.

– Vaikka alkuvuosien tuloksemme kilpailussa eivät olleet kovin mairittelevia ja kilpailuun osallistumisen mielekkyyttä meilläkin kyseenalaistettiin, on kilpailu ollut merkittävässä roolissa, jotta jatkuvan parantamisen malli työturvallisuudenkin saralla on yrityksessämme saatu toteutettua, Markus Lehtinen sanoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Tapio Jääskeläinen

– Sukka on osa jalkahygieniaa, Diabetesliiton jalkojenhoitaja Jaana Huhtanen muistuttaa ensimmäisenä jalkojen terveydelle tärkeästä, mutta helposti unohtuvasta asiasta.

Paras sukkamateriaali on merinovillan ja keinokuitujen sekoite. Tekniset kuidut pumppaavat hikeä pois iholta. Villa puolestaan imee kosteutta luonnostaan.

– Keinokuitu tekee sukasta kestävämmän ja ennen kaikkea se siirtää kosteutta sukan ulkopintaan. Puuvilla on huono sukkamateriaali, sillä se imee kosteutta vain oman määränsä verran. Jos on oikein hikoilevat jalat, tunnin päästä sukka on märkä ratti.

Jalkojen päivittäinen pesu ja kuivaus on tärkein ennaltaehkäisevä hoito jalkaterveyden kannalta. Aamulla puhtaat ja kuivat sukat jalkaan, sitten moukaroimaan lisäarvoa kustannuspaikalle.

Jos perimälotossa on käynyt oikein huono tuuri, syntymälahjaksi on voitu arpoa oikein hikoilevat jalat. Liian pienet umpinaiset muovikengät voivat kiihdyttää hikoilumäärän viisinkertaiseksi. Hiki sinänsä on vaaratonta, mutta kosteassa kalossissa bakteerit ja sienet voivat tehdä tuhojaan.

Huhtanen suhtautuu jalkojen rasvaamiseen pidättyvästi.

– Apteekista voi kysyä kuivattavia jalkakylpyjä. Voi myös kokeilla hikoileville jaloille tarkoitettuja voiteita. Itse yhdistäisin sellaisen rasvauksen kuivattavaan jalkakylpyyn.

Muille jalkojen rasvaukseen käyvät ihon perusvoiteet, jotka ovat edullisempia kuin kaikenlaiset erikoisrasvat.

– Pitää myös miettiä tarvitsevatko jalat rasvausta. Jos iho on hyväkuntoinen, se ei ole kuivunut eikä siinä ole kovettumia, silloin tarvitsee huolehtia vain puhtaudesta. Jos iho kitisee ja natisee vielä parin tunnin päästä suihkusta eikä ihon oma kosteus ole palautunut, silloin kannattaa käyttää rasvaa, Huhtanen selvittää.

Joissakin tilanteissa, kuten atooppisen ihon kanssa, rasvaus on välttämätöntä. Mikäli rasvaaminen ei auta viimeistään parin viikon aikana, kannattaa hakeutua terveydenhuollon ammattilaisen vastaanotolle. Kyseessä voi olla jalkasilsa

– Silsa ei välttämättä ole hygieniakysymys. Meillä jokaisella on erilainen immuunipuolustus, joka ei aina pysty hoitamaan tilannetta. Ihon rikkoutuminen ei välttämättä ole merkki sienitartunnasta, mutta se edesauttaa tartunnan syntymistä.

Sosiaalitilojen siivous ehkäisee silsaa

Huhtanen aloittaa potilaiden jalkojenhoidon pesulla ja kuivauksella. Jalat hikoavat kuitenkin nopeasti takaisin kosteaksi. Perinteinen lampaanvilla varpaiden välissä pitää ne kuivina.

– Apteekin lampaanvilla on turkasen kallista. On halvempaa ostaa huovutukseen käytettävää värjäämätöntä villaa, Huhtanen vinkkaa.

Villalle allergiset voivat käyttää samaan tarkoitukseen apteekista saatavaa Sorbact Fungi -sidosta. Laaman ja alpakan villassa ei ole lanoliinia, joten se voi sopia ainakin osalle villa-allergikkoja.

– Jos 4 päivän päästä hoidon aloittamisesta näkyy liuskoittuvaa, irtoavaa ihoa, kyseessä on sieni-infektio. Silloin tarvitaan lääkehoitoa.

Rikkonaisen jalkaihon kanssa ei kannata mennä vaikkapa uimahalliin, sillä tartunnan saa silloin helposti. Suihkutossuilla voi yleisissä tiloissa vähentää tartunnan riskiä.

– Jos sosiaalitilat ovat epäsiistit, se on riski jalkaterveyden kannalta, Huhtanen muistuttaa työmaan siisteyden tärkeydestä.

Jalkojen kovettumat kertovat siitä, että elimistö on yrittänyt korjata epätasapainoon joutunutta tilannetta. Huhtasen mukaan kovettumat syntyvät usein virheasentojen seurauksena.

– Esimerkiksi polvi- tai lonkkavamma voi muuttaa jalan luonnollista liikettä. Kovettuma on ihon liikakasvua. Kovettuman alueelle tulee painetta, hankausta, kitkaa.

Kovettuman hoidossa rasvaaminen on ensimmäinen hoitotoimenpide.

Virheasentoja hoidetaan yleisesti muotoiltujen tukipohjallisten avulla, mutta niiden sovittaminen turvakenkiin on hankalaa. Huhtanen lohduttaa, että markkinoille on parhaillaan tulossa turvakenkämallisto, jossa pohjan jäykistyksellä saadaan aikaan rullaavampi käynti parantamaan jalan luonnollista askelta.

Diabetesliiton jalkaterveyden koulutuksissa lähdetään liikkeelle kävelytekniikasta ja vasta sen jälkeen puhutaan jalkojen hyvinvoinnista.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Työterveyslaitoksen Oulun toimipisteessä on laboratorio, jossa tutkitaan lämpötilan vaikutusta ihmiseen.

– Meillä on lämpösäädeltävä laboratorio, jossa pystytään säätämään lämpötilaa aina -45 asteesta +45 lämpöasteeseen. Lisäksi siellä voidaan säätää ilman suhteellista kosteutta 90 prosenttiin asti. Laboratoriossa on myös tuulitunneli, jolla saamme myös ilman liikkeen mukaan mittauksiin jopa 10 m/s asti, erikoistutkija Kirsi Jussila Työterveyslaitokselta kertoo.

Laboratorioon voidaan tuoda erilaisia elementtejä, joilla voidaan säätää fyysistä kuormitusta, kuten esimerkiksi testiratoja, juoksumattoja ja työtehtävien simulaatioita.

Ilman suhteellinen kosteus lisää kuormitusta

Työterveyslaitoksen projektissa tutkitaan erityisesti ilman suhteellisen kosteuden vaikutusta yhdessä kuumuuden kanssa, ja keinoja sen hallitsemiseen.

– Työssä kuormittaa tietysti lämpötila, mutta suhteellinen kosteus lisää kuormitusta. Tutkimuksessa testataan henkilöiden kuormitusta 30 asteen lämpötilassa, jossa suhteellinen kosteus on ensin 40 prosenttia ja toisessa vaiheessa 75 prosenttia, joka on jo todella korkea, Jussila kertoo.

Testihenkilöt kävelevät juoksumatolla 4 km/h, mikä vastaa kevyttä tai keskiraskasta kuormitusta. Tutkijat mittaavat koehenkilön ihon lämpötilaa, kehon syvälämpötilaa ja sydämen sykettä. Testihenkilöt myös haastatellaan, jotta saadaan tietoa siitä, miltä heistä tuntuu. Vaatteet ja testihenkilö punnitaan mittauksen alussa ja lopussa sen selvittämiseksi, kuinka paljon henkilö on hikoillut suorituksen aikana.

Ihon pintalämpötilaa mitataan sensoreilla muun muassa otsasta, lapojen kohdalta, käsistä ja jaloista. Mutta miten kehon syvälämpötilaa mitataan?

– Aiemmin sitä mitattiin rektaalilämpömittarilla, mutta tässä projektissa on käytössä Burana-tabletin kokoinen lämpömittari, joka niellään pari tuntia ennen suoritusta. Se antaa reaaliaikaista lämpötilatietoa koko mittauksen ajan, Jussila paljastaa.

Jäähdyttäviä asusteita

Kuormituksen ohella tutkimuksessa etsitään tietoa myös siitä, auttavatko erilaiset jäähdyttävät asusteet kuumakuormituksen hallintaan.

­–Tutkimuksessa on mukana ilmaa puhaltavia liivejä sekä kylmäpakkausliivejä, joita esimerkiksi urheilijat käyttävät kisoissa suoritusten välissä.

Kylmäpakkaukset eivät ole perinteisiä kylmäkalleja, vaan niissä käytetään faasimuutosmateriaaleja, jotka lämpenevät hitaammin. Nekin pitää kuitenkin alun perin jäähdyttää. Kylmäpakkaukset tuovat liiviin lisäpainoa noin 1–2 kiloa.

– Puhaltavan liivin vaikutus on melko maltillinen. Puhaltava liivi ei puhalla viilennettyä ilmaa, joten sen vaikutus perustuu siihen, että puhallus kuljettaa hikeä pois iholta, ja luo viileämmän tunteen.

Rakentajia kuormittaa monenlainen kuumuus

Rakentajat työskentelevät usein haastavissa olosuhteissa ja kuuma tuo siihen oman lisänsä. Pelkkä lämpömittarin tuijottaminen ei välttämättä kerro koko totuutta työmaan lämpöolosuhteista.

­– Rakennustyömailla työskennellään usein ulkona. Auringon uv-säteily ja lämpösäteily on siellä voimakkaampi kuin sisätiloissa. Olisi tärkeää, että olisi varjopaikkoja ja mahdollisuuksia olla myös viileämmässä tilassa, kuten jäähdytetyissä sosiaalitiloissa, Jussila sanoo.

Myös raskaat suojavarusteet lisäävät kuormitusta.

– Suojavarusteet on tietenkin pakko olla työturvallisuuden takia päällä, mutta olisi tärkeää varmistaa, että eri vuodenaikoina olisi lämpötilaan sopivat varusteet. Lisäksi voi miettiä, pitäisikö jäähdyttäviä asusteita käyttää esimerkiksi tauoilla.

Tuore betonivalu lisää ilman suhteellista kosteutta sisätiloissa ja asfalttityömaalla ongelmana on sekä kosteus, kuuma bitumimassa ja massan musta väri, joka lisää kuumuutta. Keho joutuu koville.

– Kun keho pyrkii poistamaan lämpöä ja hikoilu kiihtyy, ensimmäisenä vaarassa on kehon suola- ja nestetasapaino. Aivojen lämpötila lähtee nousemaan ja se aiheuttaa väsymystä ja tarkkaavaisuuden herpaantumista. Tämä on työturvallisuuden kannalta tärkeää huomioida, sillä kun huomiokyky heikkenee, tapaturmariski kasvaa, Jussila sanoo.

Kuumuus lisää ihon pintaverenkiertoa, mikä on poissa lihaksilta. Lihakset väsyvätkin nopeammin kuumassa.

Tämänhetkiset ohjeet kuumassa työskentelyyn (jos lämpötila nousee yli 28 asteen, täytyy pitää 10 minuutin tauko aina 50 minuutin työskentelyn jälkeen), ovat hyvin yleisluontoisia, eivätkö ne huomioi erilaisia töitä ja olosuhteita.

– Työpaikoilla kuumuuden aiheuttamaa kuormitusta pitäisi pystyä arvioimaan tarkemmin kuin pelkän lämpötilan perusteella, Jussila neuvoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Työterveyslaitos/Sirkka Rissanen

Lähes kaikessa rakentamisessa joudutaan kaivamaan. Keskeiseen osa-alueeseen sisältyy huomattavia riskejä, joita voidaan kuitenkin hallita oikeilla toimintatavoilla.

– Päävastuu on työnantajalla, käytännössä vastaavalla mestarilla, joka usein nimitetään työmaan turvallisuuspäälliköksi, selvittää Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen.

Hänen mukaansa kaivannoissa tulee välttää yksin työskentelyä ja ohjetta noudatetaankin melko hyvin. Usean henkilön läsnäolo lisää turvallisuutta ja nopeuttaa avunsaantia hätätilanteessa. Kaivinkoneiden kuljettajat ovat niin ikään avainasemassa havainnoidessaan tapahtumia montun pohjalla.

Maansiirto Harry Mäkelä Oy:n henkilöstö seuraa säännöllisesti yhtiön työmaiden turvallisuustasoja TR- ja MVR-arviointimenetelmillä. Sähköiset älypuhelinsovellukset ovat käytössä muun muassa Jyväskylässä Heinälammen asuinalueella, jossa tehdään mittavaa katu- ja vesihuoltoverkon saneerausta. Projektiin sisältyy lisäksi sähkö- ja telekaapelointien sekä valaistuksen uusimiset.       

– Kaivantoja on paljon ja ne otettiin esille heti jo urakan aloituspalaverissa, työsuojeluvaltuutettu Juha Naukkarinen muistelee.

Hän painottaa työkohdekohtaisen perehdyttämisen merkitystä, vaikka kaivannot sisältyvätkin pakollisiin rakennusalan työturvallisuuskorttikoulutuksiin. Heinälammen työmaalla asetelmaa mutkistavat lukuisat tonttiliittymät jokaisen asuinkiinteistön kohdalla ja talojen asukkaat, joiden liikkuminen tulee ottaa huomioon sekä pienten että suurten monttujen aitaamisessa.  

Kuorma-autoa kuljettava Naukkarinen liikkuu työtehtävissään Keski-Suomen ohella Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Tätä kautta avautuu hyvät näkymät yrityksen eri yksiköiden ja työmaiden arkeen. Yhdessä Maansiirto Mäkelän pääluottamusmiehen Olli Nokipiin kanssa hän on pitänyt työturvallisuuteen liittyvistä havainnoistaan listaa parin vuoden ajan.

Viime vuonna asetimme tavoitteeksi 1 000 merkintää, johon melkein ylsimme. Tänä vuonna tuplasimme määrän. Tarkoituksena on kirjata puutteita, mutta myös hyvin hoidettuja, myönteisiä toimintatapoja niin kaivannoista kuin muistakin asioista, Olli Nokipii kertoo.  

Edistystä takavuosista

Rakennusala näkyy vahvasti edustettuna kaivantoihin liittyvissä Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastoissa. Henkilövahinkoja sattuu edelleen, mutta kehityksen suuntaa pidetään hyvänä. Kuolemaan johtaneita tapauksia on keskimäärin 0,6 vuodessa, viimeisinkin lähes vuosikymmenen takaa.

Taustalla vaikuttaa vuonna 2009 voimaan astunut valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta, johon sisältyy runsaasti kaivamiseen liittyviä säädöksiä. Niissä mainitaan erityisiksi vaaratekijöiksi sortuman alle jääminen, maapohjaan vajoaminen ja korkealta putoaminen. Työtehtävien ja -ympäristöjen osalta luetellaan kuilut, maanalaiset kohteet ja liikennealueet sekä rakenteiden purkamiset.     

– Asetus uudisti aidosti rakennusalan työturvallisuutta jäämättä pelkäksi vanhan päivittämiseksi, Tapio Jääskeläinen kiittelee.

 Nykyisin kaivuutöille edellytetään aina suunnitelma, mikäli on olemassa sortumavaara tai kuopalla syvyyttä yli 2 metriä. Tätä voidaan tarvittaessa täydentää ennakoivilla maaperätutkimuksilla, joita teetetään yleisimmin laajoissa tai suuria massanvaihtoja vaativissa kohteissa. Tutkimukset suoritetaan koeporauksina tai maatutkalaitteilla.

– Toimenpiteet vaikuttavat urakoiden hintoihin ja aikatauluihin, mikä voi rajoittaa halukkuutta kattaviin maapohjatutkimuksiin, Jääskeläinen harmittelee.   

Kaivannot luokitellaan työmaan olosuhteiden ja syvyyden perusteella tavanomaisiksi, vaativiksi tai erittäin vaativiksi. Arvioinnissa huomioidaan rakenteisiin kohdistuvat voimat, kuten työkoneista ja muun liikenteestä johtuvat tärinät.

Työturvallisuutta voidaan parantaa luiskaamalla tai porrastamalla montun reunoja. Tämä vaatii kuitenkin riittävästi tilaa, jota etenkin taajama-alueilla on tyypillisesti niukalti käytettävissä. Heinälammella kulkureitit kiinteistöille ja asuinrakennusten välitön läheisyys estää luiskaamiset vähintäänkin toisilta sivuilta.   

Rajoitteita asettaa tontin koon ja muiden työmaatoimintojen lisäksi kaivuumaiden sijoittaminen kyllin kauaksi kaivannon reunoilta. Etäisyyksistä on olemassa maakerrosten ja kaivannon syvyyden mukaan määritellyt vähimmäisvaatimukset. Vaihtoehtoisesti kaivetut maamassat on kuljetettava niille varatuille läjitysalueille.

Säännöllisesti tarkistettava

Kaivantojen päivittäisellä katsastamisella havaitaan yön tai viikonlopun aikana tapahtuneet muutokset seinämissä ja reuna-alueilla. Maa-ainesten ominaisuuksiin vaikuttavat säätilojen vaihtelut, jotka voivat yhtä hyvin liittyä lämpöön kuin sateisiinkin. Ilmiö on nähtävissä Heinälammenkin työmaalla.

– Kaivantotuet jäävät paikoin liian matalalle, joten suojausta on pitänyt korotttaa rautalevytyksillä, Nokipii selvittää.

Valumavesistä koituu ongelmia, kun ne hakevat väyläänsä tai imeytyvät maaperään sitä pehmentäen. Niiden aiheuttamalta eroosiolta suojaudutaan ohjaamalla virtaamia ojilla tai padoilla pois päin kaivannon reunoilta. Toisen tyyppistä haittaa tuottaa pohjavesi, jonka kaivannon pohjaa korkeampi taso tuottaa alapintoihin nostetta ja hydraulisen murtuman riskiä. Veden kertyminen vaatii kaikissa tapauksessa pois pumppaamisen.

Talviaikainen lämmönnousu saattaa irrottaa routakerroksesta laattamaisia paloja, jotka lähtevät valumaan sivusuunnassa. Vaaratilanteita voi ilmetä verrattain matalissakin, noin metrin syvyisissä kaivannoissa. Seinämästä irtoavat isot kivet tai muut lohkareet tekevät pahaa jälkeä, vaikka ne putoaisivat päälle matalalta.

Luiskasta kannattaa poistaa isoimmat kivet ja lohkareet varmuuden vuoksi ennen kuin ne irtoavat omia aikojaan. Kalliorakentamisessa karistetaan löysästi kiinni olevat kappaleet ”rusnaamalla” ne kaivinkoneella alas seinämistä. Menetelmää kelpaa soveltaa murikoiden poistoon muunlaisestakin maaperästä.   

Monttuun putoaminen muodostaa sortumien tapaan turvallisuusriskin. Sen minimoimiseksi kaivanto pitää merkata näkyvästi ja aidata.

– Ajoneuvojen varalta olemme vahvistaneet muoviaitoja raskailla törmäyselementeillä, Juha Naukkarinen paljastaa.

Kuopan avoinna oloaika tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi. Pitkissä putkilinjoissa olisikin syytä edetä pätkä kerrallaan ja peittää osuudet sitä mukaan kuin työvaihe saadaan valmiiksi. Näin vältetään ongelmia, joiden todennäköisyys kasvaa aikaa myöten. Vaikka työskentely kaivannossa olisikin päättynyt, kohdistuu sortumavaara sinne asennettuihin kaapeleihin, putkiin ja toimilaitteisiin. Maaseinämien ohella monttuun putoavat työvälineet ja -koneet muodostuvat uhkatekijöiksi. Tavaroita ja tarvikkeita tuleekin säilyttää riittävän etäälle reunoista.

Kaivureiden koneohjauksella on merkittävä rooli luiskausten ja porrastusten toteutuksissa. Satelliittiteknologiaa hyödyntävillä menetelmillä saadaan oikeat korkotasot ja kallistukset ilman, että kenenkään tarvitsee mennä monttuun konekuskia opastamaan.

Teksti ja kuvat: Marko Taavila