Lähes kaikessa rakentamisessa joudutaan kaivamaan. Keskeiseen osa-alueeseen sisältyy huomattavia riskejä, joita voidaan kuitenkin hallita oikeilla toimintatavoilla.

– Päävastuu on työnantajalla, käytännössä vastaavalla mestarilla, joka usein nimitetään työmaan turvallisuuspäälliköksi, selvittää Rakennusliiton työympäristöasiantuntija Tapio Jääskeläinen.

Hänen mukaansa kaivannoissa tulee välttää yksin työskentelyä ja ohjetta noudatetaankin melko hyvin. Usean henkilön läsnäolo lisää turvallisuutta ja nopeuttaa avunsaantia hätätilanteessa. Kaivinkoneiden kuljettajat ovat niin ikään avainasemassa havainnoidessaan tapahtumia montun pohjalla.

Maansiirto Harry Mäkelä Oy:n henkilöstö seuraa säännöllisesti yhtiön työmaiden turvallisuustasoja TR- ja MVR-arviointimenetelmillä. Sähköiset älypuhelinsovellukset ovat käytössä muun muassa Jyväskylässä Heinälammen asuinalueella, jossa tehdään mittavaa katu- ja vesihuoltoverkon saneerausta. Projektiin sisältyy lisäksi sähkö- ja telekaapelointien sekä valaistuksen uusimiset.       

– Kaivantoja on paljon ja ne otettiin esille heti jo urakan aloituspalaverissa, työsuojeluvaltuutettu Juha Naukkarinen muistelee.

Hän painottaa työkohdekohtaisen perehdyttämisen merkitystä, vaikka kaivannot sisältyvätkin pakollisiin rakennusalan työturvallisuuskorttikoulutuksiin. Heinälammen työmaalla asetelmaa mutkistavat lukuisat tonttiliittymät jokaisen asuinkiinteistön kohdalla ja talojen asukkaat, joiden liikkuminen tulee ottaa huomioon sekä pienten että suurten monttujen aitaamisessa.  

Kuorma-autoa kuljettava Naukkarinen liikkuu työtehtävissään Keski-Suomen ohella Pirkanmaalla ja Etelä-Savossa. Tätä kautta avautuu hyvät näkymät yrityksen eri yksiköiden ja työmaiden arkeen. Yhdessä Maansiirto Mäkelän pääluottamusmiehen Olli Nokipiin kanssa hän on pitänyt työturvallisuuteen liittyvistä havainnoistaan listaa parin vuoden ajan.

Viime vuonna asetimme tavoitteeksi 1 000 merkintää, johon melkein ylsimme. Tänä vuonna tuplasimme määrän. Tarkoituksena on kirjata puutteita, mutta myös hyvin hoidettuja, myönteisiä toimintatapoja niin kaivannoista kuin muistakin asioista, Olli Nokipii kertoo.  

Edistystä takavuosista

Rakennusala näkyy vahvasti edustettuna kaivantoihin liittyvissä Tapaturmavakuutuskeskuksen tilastoissa. Henkilövahinkoja sattuu edelleen, mutta kehityksen suuntaa pidetään hyvänä. Kuolemaan johtaneita tapauksia on keskimäärin 0,6 vuodessa, viimeisinkin lähes vuosikymmenen takaa.

Taustalla vaikuttaa vuonna 2009 voimaan astunut valtioneuvoston asetus rakennustyön turvallisuudesta, johon sisältyy runsaasti kaivamiseen liittyviä säädöksiä. Niissä mainitaan erityisiksi vaaratekijöiksi sortuman alle jääminen, maapohjaan vajoaminen ja korkealta putoaminen. Työtehtävien ja -ympäristöjen osalta luetellaan kuilut, maanalaiset kohteet ja liikennealueet sekä rakenteiden purkamiset.     

– Asetus uudisti aidosti rakennusalan työturvallisuutta jäämättä pelkäksi vanhan päivittämiseksi, Tapio Jääskeläinen kiittelee.

 Nykyisin kaivuutöille edellytetään aina suunnitelma, mikäli on olemassa sortumavaara tai kuopalla syvyyttä yli 2 metriä. Tätä voidaan tarvittaessa täydentää ennakoivilla maaperätutkimuksilla, joita teetetään yleisimmin laajoissa tai suuria massanvaihtoja vaativissa kohteissa. Tutkimukset suoritetaan koeporauksina tai maatutkalaitteilla.

– Toimenpiteet vaikuttavat urakoiden hintoihin ja aikatauluihin, mikä voi rajoittaa halukkuutta kattaviin maapohjatutkimuksiin, Jääskeläinen harmittelee.   

Kaivannot luokitellaan työmaan olosuhteiden ja syvyyden perusteella tavanomaisiksi, vaativiksi tai erittäin vaativiksi. Arvioinnissa huomioidaan rakenteisiin kohdistuvat voimat, kuten työkoneista ja muun liikenteestä johtuvat tärinät.

Työturvallisuutta voidaan parantaa luiskaamalla tai porrastamalla montun reunoja. Tämä vaatii kuitenkin riittävästi tilaa, jota etenkin taajama-alueilla on tyypillisesti niukalti käytettävissä. Heinälammella kulkureitit kiinteistöille ja asuinrakennusten välitön läheisyys estää luiskaamiset vähintäänkin toisilta sivuilta.   

Rajoitteita asettaa tontin koon ja muiden työmaatoimintojen lisäksi kaivuumaiden sijoittaminen kyllin kauaksi kaivannon reunoilta. Etäisyyksistä on olemassa maakerrosten ja kaivannon syvyyden mukaan määritellyt vähimmäisvaatimukset. Vaihtoehtoisesti kaivetut maamassat on kuljetettava niille varatuille läjitysalueille.

Säännöllisesti tarkistettava

Kaivantojen päivittäisellä katsastamisella havaitaan yön tai viikonlopun aikana tapahtuneet muutokset seinämissä ja reuna-alueilla. Maa-ainesten ominaisuuksiin vaikuttavat säätilojen vaihtelut, jotka voivat yhtä hyvin liittyä lämpöön kuin sateisiinkin. Ilmiö on nähtävissä Heinälammenkin työmaalla.

– Kaivantotuet jäävät paikoin liian matalalle, joten suojausta on pitänyt korotttaa rautalevytyksillä, Nokipii selvittää.

Valumavesistä koituu ongelmia, kun ne hakevat väyläänsä tai imeytyvät maaperään sitä pehmentäen. Niiden aiheuttamalta eroosiolta suojaudutaan ohjaamalla virtaamia ojilla tai padoilla pois päin kaivannon reunoilta. Toisen tyyppistä haittaa tuottaa pohjavesi, jonka kaivannon pohjaa korkeampi taso tuottaa alapintoihin nostetta ja hydraulisen murtuman riskiä. Veden kertyminen vaatii kaikissa tapauksessa pois pumppaamisen.

Talviaikainen lämmönnousu saattaa irrottaa routakerroksesta laattamaisia paloja, jotka lähtevät valumaan sivusuunnassa. Vaaratilanteita voi ilmetä verrattain matalissakin, noin metrin syvyisissä kaivannoissa. Seinämästä irtoavat isot kivet tai muut lohkareet tekevät pahaa jälkeä, vaikka ne putoaisivat päälle matalalta.

Luiskasta kannattaa poistaa isoimmat kivet ja lohkareet varmuuden vuoksi ennen kuin ne irtoavat omia aikojaan. Kalliorakentamisessa karistetaan löysästi kiinni olevat kappaleet ”rusnaamalla” ne kaivinkoneella alas seinämistä. Menetelmää kelpaa soveltaa murikoiden poistoon muunlaisestakin maaperästä.   

Monttuun putoaminen muodostaa sortumien tapaan turvallisuusriskin. Sen minimoimiseksi kaivanto pitää merkata näkyvästi ja aidata.

– Ajoneuvojen varalta olemme vahvistaneet muoviaitoja raskailla törmäyselementeillä, Juha Naukkarinen paljastaa.

Kuopan avoinna oloaika tulisi rajata mahdollisimman lyhyeksi. Pitkissä putkilinjoissa olisikin syytä edetä pätkä kerrallaan ja peittää osuudet sitä mukaan kuin työvaihe saadaan valmiiksi. Näin vältetään ongelmia, joiden todennäköisyys kasvaa aikaa myöten. Vaikka työskentely kaivannossa olisikin päättynyt, kohdistuu sortumavaara sinne asennettuihin kaapeleihin, putkiin ja toimilaitteisiin. Maaseinämien ohella monttuun putoavat työvälineet ja -koneet muodostuvat uhkatekijöiksi. Tavaroita ja tarvikkeita tuleekin säilyttää riittävän etäälle reunoista.

Kaivureiden koneohjauksella on merkittävä rooli luiskausten ja porrastusten toteutuksissa. Satelliittiteknologiaa hyödyntävillä menetelmillä saadaan oikeat korkotasot ja kallistukset ilman, että kenenkään tarvitsee mennä monttuun konekuskia opastamaan.

Teksti ja kuvat: Marko Taavila

Purku- ja korjaustöissä käsitellään edelleen huomattavia määriä asbestia. Vuonna 2023 työsuojeluviranomainen sai 10 000 ilmoitusta asbestitöistä ja teki noin 200 tarkastusta asbestipurkutyömaille.

– Asbestityön vähenemisestä ei ole vielä merkkejä. Asbestia on paljon aina omakotitalojen pannuhuoneista isoihin purkukohteisiin. Taloja myös remontoidaan osissa, eli asbestia voi jäädä rakenteisiin, ja ne poistetaan jossain myöhemmässä remontissa. Tässä ei ole mitään laitonta, kunhan dokumentointi on kunnossa, ylitarkastaja Mikko Koivisto Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelta kertoo.

Koiviston mukaan työsuojeluviranomaisen päivystävään puhelimeen tulevista soitoista noin puolet koskee asbestityötä.

– Asbestin vaarat ymmärretään. On hyvä, että meille soitetaan. Kysymykset koskevat usein sopivia työmenetelmiä. Olemme saaneet yhtenäistettyä viranomaistulkinnat valtakunnallisesti, mutta tietysti jokainen tapaus on erilainen, eli tarkastaja tekee lopullisen arvioinnin.

Asbestityöstä on aina tehtävä ennakkoilmoitus työsuojeluviranomaiselle 7 päivää ennen työn aloitusta. Hätätyössä tästä voidaan joustaa, mutta siitäkin on tehtävä heti tilanteen salliessa kirjallinen ilmoitus viranomaiselle.

– Esimerkiksi putkirikot ovat tällaisia hätätilanteita, Koivisto sanoo.

Pölynhallinnasta velvoitteita

Asbestipurkutyön tekeminen edellyttää aina asbestipurkutyölupaa. Lupaviranomaisena toimii Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto. Tällä hetkellä rekisterissä on 6 719 pätevää asbestipurkajaa, vuonna 2023 lupia myönnettiin 78 kappaletta.

Työsuojeluviranomainen tarkisti vuonna 2023 noin 200 asbestipurkutyömaata. Velvoitteita annettiin yhteensä 224 kappaletta.

– Se on hiukan vähemmän kuin vuonna 2022. Vuonna 2023 annettiin velvoitteita 1,4 per tarkastus, vuonna 2023 1,3 per tarkastus. Eli viime vuosi oli hivenen parempi kuin edeltävä, Koivisto kertoo.

­Eniten velvoitteita annettiin puutteellisesta asbestipölyn hallinnasta (yli 40 kappaletta), työn ennakkoilmoituksista (43) ja turvallisuussuunnitelmista (36).

– Pölynhallinta on tasaisesti parantunut vuodesta 2016 lähtien kun tätä tilastoa on kerätty. Vuonna 2023 annettiin kuitenkin vielä 7 kehotusta, eli puutteet olivat vähäisiä suurempia.

Tarkastuskertomuksista käy muun muassa ilmi, että ”Läppäovissa ja muoviseinärakenteissa oli reikiä ja repeämiä. Suojarakenteet eivät olleet riittävän tiiviitä estämään asbestikuitujen leviämistä muihin tiloihin.”

Koivisto kertoo, että uutisiinkin päätyneet törkeimmät tapaukset eivät näy asbestihankkeen tilastoissa.

– Viime vuodelta ei esimerkiksi näy käyttökieltoja, mutta olen itsekin sellaisen antanut tapauksessa, joka päätyi käräjäoikeuteen.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Lehtikuva

Nolla tapaturmaa -foorumi on jakanut työturvallisuuden tasoluokitukset jäsentyöpaikoilleen. Tämän vuoden hakukierroksella 108 työpaikkaa sai tunnustuksen, ja näistä 48 työpaikalla oli 0 tapaturmaa.

Tasoluokitusten laaja tavoittelu osoittaa, että työturvallisuutta ja sen kehittämistä arvostetaan.

– Lukuisat työpaikat ovat järjestäneet työturvallisuuden teemapäiviä ja teemaviikkoja, joilla työturvallisuutta korostetaan työpaikoilla. Tämä on toimiva tapa edistää asioita ja viedä niitä käytäntöön, foorumin ohjausryhmän puheenjohtaja Mika Vallius kiittelee.

Rakennusalalta korkeimman luokituksen (Taso I – Maailman kärjessä) sai Skanska Talonrakennus Oy, Itä-Suomi sekä Skanska Infra Oy. Toiseksi korkeimpaan luokitukseen (Taso II – Kohti maailman kärkeä) ylsivät Caverion Suomi Oy, Hartela-yhtiöt Oy, NCC Suomi Oy, Aluetoiminnot Länsi-Suomi sekä Telinekataja Oy.

Työturvallisuuden edistämisessä yhteistyö on avainasemassa. Foorumin jäsenyrityksissä turvallisuusajattelu on ymmärretty niin arvokkaaksi, että sitä halutaan levittää avoimesti myös oman työpaikan ulkopuolelle.

 – Tasoluokituskierroksella on noussut esiin innostus jakaa työturvallisuusoppeja paitsi oman konsernin toimipisteiden kesken, myös foorumin työpaikkojen kesken, Nolla tapaturmaa -foorumin johtaja, kehittämispäällikkö Tiina-Mari Monni Työterveyslaitoksesta kertoo.

Foorumin toiminnan ytimessä on nolla-ajattelu (Vision Zero), joka edustaa pitkäjänteistä sitoutumista ja myönteistä asennetta työn, turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen. Foorumissa on jo yli 550 jäsenyritystä.

– Jäseniksi ovat tervetulleita kaikki työpaikat. Nollis-jäsentyöpaikoilla työturvallisuuden parantaminen on jatkuvaa toimintaa lähtötasosta riippumatta, Monni korostaa.

Aluehallintoviraston työsuojelutarkastajat suorittivat alkukarsintavaiheen kilpailumittaukset osana normaalia valvontatoimintaa. Toisessa vaiheessa voittajayritykset mitannut avin tarkastaja Kari Härkönen joutui viilaamaan pilkkua tosissaan saadakseen työmaat erottumaan toisistaan.

– Erot mitataan desimaaleissa, kun kärkiyritykset panostavat turvallisuuteen. Yhtään yli 30 päivän poissaoloa ei esiintynyt näillä työmailla kilpailuvuoden aikana, Härkönen kommentoi.

Tarkastajan huomio kiinnittyi myös kokonaan uuteen seikkaan.

– Yleensä talonrakennuksen turvallisuuskilpailussa menestyvät asuntorakentamisen kohteet. Nyt 5 parhaan joukossa oli toimitila- ja julkista rakentamista, ja vain yksi asuntokohde, Härkönen toteaa.

Kaikkien osallistaminen voiton takana

Kilpailun voitti SRV:n työmaa Wood City Toimisto II Helsingissä.

Voittajatyömaan projektijohtaja Teemu Lohilahti korostaa, että työmaan turvallisuuden johtaminen tapahtuu aina yhteisellä päämäärällä. Sitoutunut työmaan johto tukee puuttumista ja välitöntä reagointia havaittuihin turvallisuuspuutteisiin.

– On ollut myös antoisaa nähdä, kuinka työmaapäällikkönä toiminut Aki Haapakoski sai porukan toimimaan yhteisen tavoitteen eteen. Erityisen tärkeää on ymmärtää, että työturvallisuus on kaikille kuuluva asia. Jokaisella on velvollisuus työskennellä turvallisesti ja myös pitää huolta muiden turvallisesta työpäivästä. Näin varmistamme, että pääsemme joka päivä terveenä kotiin, Lohilahti jatkaa.

Haapakosken mukaan työmaalla vallitsi aktiivinen lähestymistapa töiden turvallisen toteuttamisen varmistamiseen. Urakoitsijoita muistutettiin säännöllisesti turvallisen työn tekemisen perusteista ja turvallisuuspuutteista raportoitiin avoimesti.

– Puutteet käydään läpi rakentavassa hengessä, jotta niistä opitaan. Lähtökohtaisesti siisti ja turvallinen työmaa vaikuttaa suoraan urakoiden työsaavutuksiin ja työtehoon. Turvallisuuteen, siisteyteen ja logistiikkaan sijoitettu raha saadaan moninkertaisesti takaisin hankkeen aikana, hän sanoo.

Siisteys avitti toiseen sijaan

Turvallinen työmaa on myös siisti, minkä osoitti kilpailussa toiseksi tulleen Rakennusliike Laptin opiskelijatornitalo UNOn työmaa Oulusta.

– UNOn työmaalla työturvallisuus lähtee siisteydestä. Olemmekin julistautuneet Suomen siisteimmäksi työmaaksi. Suomen siistein työmaa on terveellinen ja turvallinen tekijöille, rakennukselle ja asukkaille. Kiitoksen hienosta kisamenestyksestä ansaitsevat etenkin työmaamme työntekijät, jotka vankkumattomalla työpanoksellaan ovat tärkein osa yhteisen tavoitteemme toteutuksessa, UNOn vastaava työnjohtaja Jaakko Juola Laptilta kertoo.

Tuoreilla työturvallisuuslain muutoksilla halutaan pidentää työuria

Pikainen soittokierros rakennusliittolaisille luottamushenkilöille ja työsuojeluvaltuutetuille kertoo, että tuoreet, kesäkuun alussa voimaan tulleet työturvallisuuslain muutokset eivät ole vielä tulleet tutuiksi. Yhtenä uudistuksen tavoitteena on selkeyttää työnantajan velvoitteita ja edistää erityisesti 55 vuotta täyttäneiden työssä jaksamista.

– Varsinaisesti kyse on lain täsmennyksistä. Vaikka lakitekstiin tuli lisäyksiä, niin velvoitteet eivät kasvaneet. Nämä samat velvoitteet ovat olleet laissa aikaisemminkin, mutta näiden soveltaminen on koettu vähän haastavaksi ja sen takia on tehty näitä täsmennyksiä. Se auttaa työnantajia soveltamaan lakia, lainvalmistelussa mukana ollut Työterveyslaitoksen johtava tutkija Pia Perttula sanoo.

Perttula muistuttaa, että työurien pidentämistä ei voida tehdä vain ikääntyneisiin työntekijöihin keskittymällä. Pitkään työuraan päästään varmemmin ottamalla ihmisten tarpeet paremmin huomioon työpaikalla.

– Joskus on tilanteita, että riskien hallintatoimet eivät voi olla kaikille samat.  Joskus tarvitaan erityisiä yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä.

Laissa on tarkennettu myös työnantajan velvollisuutta tarkkailla työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä. Perttulan mukaan tätä voidaan seurata esimerkiksi kyselyjen ja keskustelutilaisuuksien avulla.

Lakiuudistuksessa täsmennettiin työn vaarojen selvittämiseen ja arviointiin liittyviä asioita. Työnantajan on huomioitava työn fyysiset kuormitustekijät sekä työn sisältöön, työn järjestelyihin ja työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen liittyvät kuormitustekijät.

– Työhön liittyvät vaarat mielletään yleensä fyysisiksi vaaroiksi. Halusimme laissa täsmentää, että kyse on sekä fyysisestä että psykososiaalisesta kuormituksesta. Pitää myös arvioida kuinka paljon työ rasittaa päätä.

Perehdyttämistä on tehtävä työntekijän henkilökohtaiset edellytykset huomioon ottaen.

– Työnantajan on huolehdittava, että työntekijän osaaminen on riittävä. Henkilökohtaisia huomioon otettavia edellytyksiä on esimerkiksi kielitaito. Perehdytyksen pitää olla riittävää ikään nähden. Nuoret ehkä oppivat digiasioita helpommin kuin iäkkäämmät työntekijät, jolloin he voivat tarvita enemmän aikaa.

Työturvallisuuslaissa täsmennettiin aiemmin erityistä vaaraa aiheuttavan työn määräyksiä, jotka koskivat raskaana olevaan työntekijää, koskemaan myös äskettäin synnyttänyttä tai imettävää työntekijää.

Kolmikantainen Rakennustyön turvallisuuden säännösmuutoksia valmisteleva jaosto on aktivoitunut uudelleen koronan jälkeen.

– Tällä hetkellä tarkistetaan työkuormituksen hallintaa koskevaa säännöstä, sääntelyä ja ohjeistusta. Lisäksi työtä jatketaan tämän vuoden loppuun asti.

Muutokset oikean suuntaisia

SAK:n asiantuntijalääkäri Riitta Työläjärvi pitää työturvallisuuslain muutoksia oikean suuntaisina.

– Tämä on ilman muuta positiivinen askel. Muutokset eivät ole paperilla hirveän isoja, mutta tärkeintä on se, miten ne toteutetaan.

Työläjärven mukaan tarkentavat uudistukset pitää saada osaksi työpaikkojen arkipäiväistä riskiarviointia, perehdytystä ja työterveydenhuollon toimintaa.

– Erityisesti tästä on hyötyä ikääntyneille työntekijöille.

Lain henki on, että työsuojelussa mentäisiin yksilöllisempään suuntaan työn kuormituksen helpottamisessa.

– Haluan olla murtamassa sitä stereotypiaa, että kaikki ikääntyneet olisivat vain raihnaisia. Hajontaa on paljon, on huonokuntoisia nuoria. Kaikki 30-vuotiaat eivät ole diginatiiveja. On ikääntyneitä, jotka ovat huippukunnossa ja ammatillinen osaaminen kohdillaan.

Tästä huolimatta keskivertotyöntekijällä heikkenee iän myötä esimerkiksi kuulo ja näkökyky, jolloin työpaikalle tarvitaan lisävalaistusta. Rakennustyömailla tarvitaan kulkuväylien kunnossapitoa, työmaan yleinen siisteys tuo lisää turvallisuutta. Asioita, jotka tekevät työmaasta kaikille ikään ja kuntoon katsomatta toimivamman.

Työläjärvi muistuttaa, että ammattinsa osaavillekin on järjestettävä lisäperehdytystä ja koulutusta. Työtavat ja materiaalit voivat vaihtua, jolloin uutuuksien haltuunotto vaatii opettelua.

Työturvallisuuslain uudistuksessa tarkennettiin perehdyttämisen vaatimuksia niin, että opetusta ja ohjausta tulee antaa työntekijän henkilökohtaiset edellytykset huomioon ottaen. Työläjärvi nostaa esille myös vanhempien työkavereiden roolia.

– Ensimmäisten työvuosien aikana sattuu enemmän työtapaturmia. Kokeneiden konkareiden pitkän työuran tuomaa viisautta olisi hyvä arvostaa. Se on näkymätöntä pääomaa, jota pitäisi siirtää nuoremmille työnteon ohessa.

Tavoitteena erityisraskausraha

Työturvallisuuslaissa laajennettiin erityistä vaaraa aiheuttavan työn määritelmää niin, että työnantajan on järjestettävä turvalliset työskentelyolosuhteet äskettäin synnyttäneille tai imettäville työntekijöille.

– Uudistetun asetuksen pitäisi tulla voimaan alkuvuodesta. Siinä laitetaan muun muassa EU:n raskaussuojeludirektiivin velvoitteita syöpää aiheuttavien aineiden ja vaarallisten kemikaalien osalta ajan tasalle.

Raskaana olevia työntekijöitä on suojattava jatkossa paremmin myös melulta ja raskaiden taakkojen nostoilta. Heillä on mahdollista kieltäytyä yötyöstä, jos terveydenhuollossa katsotaan sen olevan riski raskaudelle.

– Seuraava askel olisi päivitys erityisraskausrahan kriteereihin. Mikäli haitallisia altisteita ei työstä pystytä poistamaan tai siirtyä muihin tehtäviin, silloin olisi mahdollista jäädä pois töistä ja saada Kelan päivärahaa.

Työläjärvi pelkää, että sosiaali- ja terveysministeriössä ei ehditä muiden nykyhallituksen aiheuttamien työkiireiden takia tarkistaa päivärahan kriteereitä ennen asetuksen voimaantuloa.

Työnantajan yleisessä huolehtimisvelvoitteessa on täsmennetty työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden seuraamista. Työläjärvi näkee mahdollisuuden parantaa yhteistyötä työterveyshuollon kanssa.

– Lakisääteisten terveystarkastusten lisäksi voitaisiin tehdä ikääntymiseen liittyviä tarkastuksia.

Työturvallisuuslaki ei ole koskaan valmis, vaan se on aina erilaisten kompromissien kudelma. Työlainsäädäntöä tehdään kolmikantaisesti eli ministeriöt sekä työntekijöiden että työnantajien keskusjärjestöt neuvottelevat niistä ennen lain säätämistä. Seuraavaksi Työläjärvi haluaisi panostaa psykososiaalisen kuormituksen tarkempaan säätelyyn.

– Työturvallisuuslaki on aika yleisluonteinen puitelaki. Palkansaajajärjestöissä ajatellaan, että tarvittaisiin asetus, jossa olisi tarkempaa säätelyä miten henkistä ja psykososiaalista kuormitusta voidaan hallita.

Tässä lainsäätäjä ja työntekijäjärjestöt ovat samoilla linjoilla kehittämisen puolella, mutta työnantajat haluavat jarruttaa kehitystyötä.

Tulevaisuudessa ilmastonmuutos on merkittävä työterveyteen ja lainsäädäntöön vaikuttava tekijä. Se tuntuu suoraan rakentajien iholla.

– Kuumatyön riskit ja nesteytys tulee yhä enemmän esille. Auringon ultraviolettisäteily on jatkossa Suomessa polttavampaa ulkona työskenteleville. Tarvitsemme viileitä, mutta auringolta suojaavia materiaaleja työvaatteisiin, Työläjärvi ennustaa.

Ilmaston epävakaisuus lisääntyy, mikä merkitsee hankalien työolosuhteiden lisääntymistä. Talvet voivat muuttua loskakaudeksi, joka lisää esimerkiksi liukastumistapaturmien riskiä rakennustöissä.

Työturvallisuuslaki velvoittaa jatkossa myös tarkempaa, yleistä työpaikan riskien arvioinnin kirjaamista.

– Tässä on varmasti parantamisen varaa. Aluehallintoviraston (Avi) rooli on tärkeä niin valvonnassa kuin neuvonnassakin. Työntekijät voivat ottaa Aviin yhteyttä, jos asiat eivät korjaannu työpaikalla neuvottelemalla.

SAK:lta on juuri ilmestynyt Työterveyshuolto pähkinänkuoressa ja työsuojeluvaltuutetun tehtävät -esite sekä Opas luottamushenkilöille ja työpaikoille työterveyshuollon järjestämisestä. Molemmat julkaisut ovat ladattavissa SAK:n nettisivuilta.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen