Osuuhan ajanjaksoon harvinaisen monta merkittävää hetkeä: 1990-luvun lama ja suurtyöttömyys, Suomen EU-jäsenyys ja työmarkkinoiden avautuminen osaksi Eurooppaa, finanssikriisi, EU:n ulkopuolisten lähetettyjen työntekijöiden tuleminen Suomen rakennustyömaille… Esimerkkejä riittää.

Paljon on tapahtunut myös liiton ja sen jäsenten kannalta merkittäviä asioita, vaikka ne eivät suuria otsikoita olekaan aiheuttaneet. Esimerkiksi yrityskohtaisen luottamusmiesjärjestelmän saaminen talonrakennusteollisuuteen tapahtui vasta 1990-luvulla. Aikakin oli otollinen lähihistorian muistelulle, olivathan sen aikakauden ihmiset vielä itse kertomassa menneistä.

Historiantutkija ja tietokirjailija Keijo Rantanen vietti lähes kaksi ja puoli vuotta tutustuen Rakennusliiton ja rakentajien historiaan. Vaikka Rantasen toimeksiannon tutkimusjakso alkoi vasta vuodesta 1990, ei tutkimustyötä voinut aloittaa ennen kuin myös liiton varhaisemmat vaiheet olivat tulleet tutuiksi.

Rantanen kertoo, että tutkimustyö ja kirjoittaminen ovat olleet hieno kokemus.

– Olen aiemmin tutkinut työväenliikettä ja ay-liikettä eri kulmilta, mutta lähinnä paikallisten ammattiosastojen kautta. Minun tutkijanurallani tämä on ensimmäinen liittohistoria, eli olen saanut kirjoittaa kokonaisen edunvalvonnan tarinan ja vielä hyvin mielenkiintoiselta jaksolta, Rantanen sanoo.

Tutkimustyön keskittyminen lähihistoriaan oli Keijo Rantasen mielestä vain hyvä asia.

– Usein kun puhutaan historiasta, niin mielikuva on sellainen, että mennään vähintään 50 vuotta taaksepäin. Mutta jo tämä aamu on historiaa ja on hienoa kirjoittaa jostakin näin lähellä olevasta historiasta.

Rantasen mukaan tutkimustyön ajanjaksoon sisältyi monia kiehtovia tapahtumia ja kertomuksia. Kuten hän sanoo, työntekijöiden riisto jatkuu mutta keinot muuttuivat. Ja niitä uusia riiston keinoja Rantasen kiinnostuksen kohteena olleisiin viimeiseen 30 vuoteen todella mahtuu. Kun luetuksi tulivat myös liiton varhaisemmasta historiasta tehdyt teokset, voi kuulemma jopa sanoa, että työelämän ja rakennusbisneksen lainalaisuudet eivät juuri ole muuttuneet edes sadan vuoden aikana.

Sata vuotta sitten, 1920-luvulla, rakennustyötä tehtiin hyvinkin ”joustavilla ja paikallisilla työsopimuksilla”, Rantanen ironisoi.

– 1920-luvulla työmarkkinajärjestelmä oli hyvinkin ”joustava” ja asioista sovittiin paikallisesti. Mutta jos katsotaan, mikä siinä oli työntekijöiden asema, niin se oli karmea. Etenkin sellaisilla aloilla, joissa ei ollut erityisiä ammattitaitovaatimuksia, niin kesken päivän sait lähteä, jos naama ei miellyttänyt työjohtoa. Työvoimasta otettiin irti kaikki hyöty, terveydestä tai turvallisuudesta välittämättä.

Tänä päivänä sama ”tuottavuutta keinolla millä hyvänsä” -ajattelu näkyy ulkomaisen työvoiman riistämisessä.

– Ja itketäänhän nytkin myös paikallisen sopimisen vapauttamisen perään.

Enemmän rakentajista, vähemmän liitosta

Mikä sitten oli kaikkein mieleenpainuvinta kahden ja puolen vuoden työjaksossa? Ihmiset, vastaa Rantanen. Niin lähempänä liiton kenttäväkeä olevat liittoaktiivit kuin eri aikakausien liittojohto. Rakennusliiton aktiiveja haastateltiin kymmenessä tilaisuudessa eri puolilla Suomea. Kaikkiaan toista sataa rakentajaa osallistui haastatteluihin.

Kirjan kustantajan eli Rakennusliiton toiveena oli, että teos kertoisi enemmän rakentajista kuin organisaatiosta nimeltä Rakennusliitto. Tämä antoi Rantasen mukaan hedelmällisen lähtökohdan kirjoittaa sosiaalihistorian näkökulmasta, ihmiskeskeisesti.

Entiset ja nykyiset liittoaktiivit osasivat Keijo Rantasen mielestä erinomaisella tavalla kertoa elämästään, työurastaan, rakentamisesta ja ammattiliittotoiminnasta.

– Oli suorastaan vaikuttavaa, kuinka sitoutuneesti monet olivat vuosikymmenien ajan osallistuneet liittotoimintaan Rakennusliitossa. Kussakin tapaamisessa oli mukana kymmenkunta aktiivia ja yhteinen järjestökokemus saattoi olla joku 180 vuotta. Siinä tuli aika nöyrä olo.

Rantanen tallensi keskusteluja yhteensä useita kymmeniä tunteja. On selvää, että kaikki näissä historiaistunnoissa kerrotut tarinat eivät mahtuneet kirjan kansien väliin. Mutta hukkaan ei mene mitään: Rantasen tutkimusmateriaali tallennetaan tulevien historiantutkijoiden käytettäväksi Kansan Arkistoon.

Nykyisessä oikeistovetoisessa julkisessa keskustelussa rakennetaan kovasti tarinaa, jossa vain ”Hakaniemen ay-johtajat” lietsovat kapinaa omien etujensa puolustamiseksi. Keijo Rantanen ei tällaista väitettä sulata.

– Nuo kymmenien ja taas kymmenien liittoaktiivien haastattelut kertoivat hyvin, että ay-liikkeen tavoitteet kumpuavat jäsenistöstä. Toisaalta sain myös haastatella nykyistä ja entistä liittojohtoa, kuten entiset puheenjohtajat Pekka Hynösen ja Matti Harjuniemen sekä tietenkin nykyisen puheenjohtajan Kimmo Palosen. Kyllä ainakin nämä puheenjohtajat aidosti ja vahvasti olivat ja ovat tekemässä työtä jäsenistön puolesta, Rantanen niittaa.

Orpon hallitus kurittaa työntekijöitä

Rantasen kirjoitusprosessin viimeiset kuukaudet työmarkkinapolitiikka Suomessa keskittyi Petteri Orpon hallituksen hankkeiden vastustamiseen. Rantanen jatkoi tilanteen seuraamista aina helmikuuhun 2024 – ja jätti kirjan viimeisen luvun avoimeksi sen suhteen, mitä tulee tapahtumaan. Siinä siis historiankirjoitus yhdistyy nykyhetkeen.

– Tilanne vaikutti myös siihen, mitä kirjoitin 1990-luvusta. Halusin lukijoiden havaitsevan, kuinka samanlaisista asioista työmarkkinoilla keskusteltiin silloin ja nyt. Ay-liike joutuu aina laman tullen voimakkaan ideologisen hyökkäyksen kohteeksi, ja niin kävi myös nyt.

Keijo Rantanen haluaa kaikissa historiahankkeissaan kirjoittaa mukaan varsinaisten tapahtumien lisäksi myös tapahtumien kehyksen. Ay-liike ei elä tyhjiössä eikä työmarkkinapolitiikkaa tehdä muusta yhteiskunnasta erillään olevassa kuplassa, vaan talous ja maan yleinen politiikka vaikuttaa myös työmarkkinoilla.

– Eduskuntavaalien tulos vaikutti ihan suoraan siihen, mitä tällä hetkellä tapahtuu työmarkkinapolitiikassa ja työntekijöitä koskien sosiaalipolitiikassa. Kun samaan aikaan helpotetaan irtisanomista ja heikennetään työttömyysturvaa, joutuu työntekijä ottamaan vastaan työtä lähes millä tahansa palkalla. Se on karu tilanne, Rantanen pohtii.

Elinkeinoelämä arvostelee hyvinä aikoina voimakkaasti verotusta, joka kuitenkin mahdollistaa hyvinvointivaltion, josta myös elinkeinoelämä hyötyy. Kuitenkin, kun tulee poikkeustilanne, kuten taloustaantuma, ovat yritykset itse käsi ojossa valtion kassalla. Finanssikriisin yhteydessä pumpattiin hurja määrä verovaroja elinkeinoelämän tueksi, samoin koronakriisin yhteydessä, Rantanen muistuttaa.

Liitto maltillisempi kuin maineensa

Entä millaisia yllätyksiä historiantutkija koki Rakennusliiton ja rakentamisen historiaa penkoessaan? Monia ja mielenkiintoisia, vastaa Rantanen.

– Ensinnäkin yllätti se, kuinka heikolla tolalla rakennusalan sosiaaliset työehdot ja -turvallisuus olivat osin vielä 1990-luvullakin. Vielä vuonna 1986 jouduttiin pesuvatilakkoon, kun isäntien mielestä pesuvati voisi korvata sosiaalitilat. Esimerkiksi teollisuudessa oli tuolloin jo itsestäänselvyys, että saatavilla oli riittävän laadukkaat sosiaalitilat.

Toinen yllätys oli se, ettei Rakennusliitto ole ollut sopijaosapuolena ollenkaan niin kulmikas kuin liiton varhaisempi historia antaa ymmärtää. Rakennusliitto oli Rantasen tutkimuksen ajanjaksolla maltillinen sopija ja kaukana lakkoherkästä työmarkkinahäiriköstä. Neuvotteluissa saavutettiin kuitenkin isoja menestyksiä turvallisuus- ja sosiaalikysymyksissä.

Esimerkiksi sopimus yrityskohtaisista luottamusmiehistä saatiin talonrakennusteollisuuteen vasta 1990-luvun laman aikana, mikä yllätti kirjoittajan.

– Teollisuudessa luottamusmiehet olivat yleistynyt jo kymmeniä vuosia aiemmin. Myös rakennustuoteteollisuudessa ja putkifirmoissa oli ollut yrityskohtaisia luottamusmiehiä jo pitkään, kun rakennusfirmat edelleen vastustivat sopimuksen tekemistä puhtaan ideologisesti. Sopimuksen saaminen laman aikana oli liitolta hieno työvoitto, Rantanen arvioi.

Teksti ja kuva: Janne Mäkinen

– Tästä mennään sisään ”työmaalle”, näyttelyn kuraattori, projektitutkija Jukka Kokkonen aloittaa kierroksen näyttelyn alkupisteessä, jossa jokainen voi kokeilla kulkukorttia ja pyöröporttia.

Rakentajat-näyttely ei kulje kronologisesti jahkaten vanhaa historiaa, vaan se on rakennettu erilaisten teemojen ympärille. Muun muassa työmaaolot, ammattinimikkeet, ansiot, työturvallisuus, työkalut – kaikissa näissä on tapahtunut huomattavaa kehitystä Rakennusliiton olemassaolon aikana ja liiton tekemän työn takia. Näyttely tuo kehityksen esiin kuvien, tekstien, musiikin, esineiden ja grafiikoiden avulla.

Ensin oli työmaa

Näyttelyn alkupäässä voi tarkastella rakennusalan työllisten ja liiton jäsenten määrää 100 vuoden ajalta.

– Laman aikana koko alan työllisiä oli vähemmän kuin liitossa jäseniä, Kokkonen muistuttaa.

Vanhoissa jättikokoisissa valokuvissa työskennellään ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Yhdellä kuvan miehellä on päällään puku ja tyylikäs hattu.

– Hän oli todennäköisesti rakennusmestari.

Museoon on rakennettu 1950-luvun työmaaparakki, tosin ajan hienoimmasta päästä lautalattioineen. Kokkosen mukaan niihin aikoihin paljas maa oli tyypillisin työmaakopin lattia.

– Tänne on koottu aikakauden tyypillistä esineistöä. On hotapulverit ja tupakat pöydällä, kamiina tuomassa lämpöä ja piilopullo halkopinon takana, Kokkonen sanoo.

Kaikissa näyttelyn teemoissa on myös osioita, joissa katsoja pääsee tekemään jotain. On ammattinimike-sanasokkeloita, työmuotoäänestys, voi valita aikakauden biisejä soimaan ja pienimmät pääsevät myös rakentelemaan tiilistä.

– Nämä leikkityökalut ovat nykyään paljon hienompia kuin silloin, kun minä olin pieni, Kokkonen naurahtaa.

Työturvallisuutta ja työläisten oikeuksia

Yksi näyttelyn graafeista kuvaa mitan avulla aikajanalla niitä lakimuutoksia, joissa ay-liike on ollut vahvana vaikuttajana parantamassa työntekijöiden asemaa.

– Kyllähän sitä toivoisi, että ihmiset tutustuisivat näihin, sillä ilman näitä oikeuksia työelämässä ei olisi kovin kummoista, Kokkonen toteaa.

Myös alan vanhoihin palkkaryhmittelyihin on kiinnostavaa tutustua.

– Tämä palkkaryhmitys on vuodelta 1956. Kuten huomaat, alimmassa palkkaryhmässä ovat käytännössä olleet naiset ja erityisesti maaseudun naiset ja ylimmässä ammattitaitoiset miehet.

Työturvallisuusosiossa on näytillä muun muassa tiettävästi ensimmäiset Suomessa käytössä olleet turvakengät, mutta toisaalta uusinta uutta eli nostamista helpottava eksoskeleton. Esillä on myös julisteita erilaisista työturvallisuuskampanjoista, joita rakennuksilla on toteutettu.

Näyttelyn teemamuoto toimii. Se jättää tilaa näkijän omille tulkinoille, eikä aikaa tarvitse käyttää valtavien tekstimassojen tankkaamiseen.

– Haluamme, että ihmiset voivat fiilistellä vaikka tuolla parakilla ja miettiä omia ajatuksiaan, eikä niin, että ”tämä tapahtui näin ja siirry seuraavan vuosikymmeneen”.

Teksti: Johanna Hellsten Kuvat: Kimmo Brandt

– Rakennusliiton 100-vuotisjuhlissa tunnelma nousee portaattomasti ja hissittömästi kohti korkeuksia, Frenckellin aukion päivätapahtuman juontaja Simo Frangén sanoitti tilaisuuden tunnelmaa Tampereella lauantaina 8. kesäkuuta.

Frenckellin aukio toimi kesäpäivien keskuksena, jossa jaettiin kaupunkisuunnistuskartat rastitehtäviä varten. Särkänniemi-rannekkeiden jakopaikalla oli myös mahdollista nauttia ilmaiseksi Tapolan makkaroista, kahvista, pillimehusta ja seurata muun muassa Veskun & Ollin, Hevisauruksen, Sirkus Saarnin sekä Jenni Mustajärven esityksiä.

– Minulle ei voisi olla mieluisampaa tehtävää kuin avata Rakennusliiton juhlakesäpäivät kotikaupungissani Tampereella, liiton puheenjohtaja Kimmo Palonen toivotti rakentajat tervetulleeksi kansanjuhlaan.

Kesäpäiviin osallistui 3 500 rakennusliittolaista ja heidän perheenjäsentään.

– Rakennusliiton jäsenten työllisyys on nyt historiallisen huonolla tasolla. Toiveemme kohtuuhintaisen asuntotuotannon lisäämisestä tai saneerausavustusten käyttöönotosta kaikuvat kuuroille korville. Hallitusta ei tunnu pätkääkään kiinnostavan alan yritysten ja työntekijöiden surkea tilanne.

Palosen mukaan 45 prosenttia rakentamiseen sijoitetuista julkisista varoista palautuu verotuloina valtiolle. Kun seuraava nousukausi alkaa, kasvukeskuksissa tarvitaan vuokra-asuntoja tai talouden elpyminen katkeaa työvoimapulaan.

– Tarpeellisia infra- ja korjausrakennushankkeita kannattaisi käynnistää nyt, kun kapasiteettia löytyisi.

Työttömyysturvan heikennykset osuvat nyt erityisesti rakentajiin. Palonen käytti esimerkkinä asfalttialaa, jossa tehdään vuodenaikojen takia kausiluonteista työtä.

– Kun työttömyysturvaa leikataan 2 työttömyyskuukauden jälkeen ja työssäoloehto ei täyty seuraavan levityskauden aikana, tarkoittaa se seuraavan työttömyysjakson alussa 20 prosentin leikkausta työttömyyspäivärahaan.

Palonen pelkääkin, että hallituksen puuttuminen työmarkkinapolitiikkaan vie vähäisenkin kiinnostuksen asfalttialalla työskentelyyn. Huonosta työllisyystilanteesta huolimatta Rakennusliitto on osallistunut kaikkiin SAK:n työtaistelutoimiin

– Rakennusliitto ei valinnut lakkoilun ajankohtaa, vaan sen tekin Orvon hallitus ja työnantajaliitot. Lakkoilemme silloin kun asiat sitä vaativat, ei koskaan turhanpäiten.

Palosen mukaan tulevissa tes-neuvotteluissa työnantajia vastassa on aikaisempaa tiiviimpi ammattiliittojen rintama. Rakennusliiton talous on hyvässä kunnossa ja kestää hyvin työtaistelut.

– No niin, nyt rupee riittään, Kummelista tuttu Ylen toimittaja Mauno Ahonen keskeytti Palosen työmarkkinasynkistelyt.

Ahonen epäili kesäpäivien pitopaikan valikoituneen Palosen mahdollisimman lyhyen työmatkan takia. Palosen mukaan valinnalla oli muitakin syitä, kuten kaupungin kauneus. Ahonen ja Palonen jankkasivat myös Popedan uuden laulusolistin valinnasta, mutta Heikki Silvennoista ei voitu kelpuuttaa, koska tämä oli Pate Mustajärveäkin vanhempi.

Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Kimmo Brandt

Työttömyys, työajan lyhennykset ja palkanalennukset olivat tuttuja 1930-luvun pula-ajan rakentajalle. Suuri maailmanlaajuinen lama oli alkanut 1920-luvun lopussa, ja jatkui usean vuoden ajan. Monelle työläisperheelle lama kesti vuosikymmenen.

Uusia rakennustyömaita ei juuri avattu, ja tulot oli yritettävä löytää muualta. Heikoimpana vuotena Helsingissä valmistui vain tuhatkunta asuntoa. 5 vuotta myöhemmin, pula-ajan lopulla määrä oli jo seitsenkertainen. Kauppaloissa asuntorakentaminen loppui paikoin lähes kokonaan.

Palkat tippuivat erityisesti rakennusalalla, jossa työntekijöiden oli vain tyydyttävä palkanalennuksiin tai työttömyyteen. Pahimmillaan yli 10 prosenttia työläisväestöstä oli vailla työtä. Epätoivoisimmat muuttivat paremman elannon perässä Neuvostoliittoon.

Lama ja yhteiskunnan oikeistolainen ilmapiiri vaikeutti myös ammatillista järjestäytymistä. Tunnettuja ammattiyhdistysaktiiveja suljettiin ulos työpaikoilta ensimmäisinä. Lapuan liike onnistui lakkauttamaan lukuisia vasemmistolaisia järjestöjä ja suurimman osan ammattiliitoista. Kesällä 1930 myös Suomen rakennustyöväen liiton ja kaikkien liittoon kuuluvien ammattiosastojen toiminta kiellettiin.

Sosiaalisia turvaverkkoja ei juuri ollut, mutta kunnat ja valtio järjestivät työttömyysapuna varatöitä. Laajamittaisista varatöistä huolimatta enimmillään lähes puolet rakennustyöntekijöistä jäi työttömäksi. Suomessa ei ollut julkista työttömyysvakuutusjärjestelmää ennen 1960-lukua, mutta työnvälitystoimistoihin ilmoittautuneet saivat sentään paikan soppajonosta. Massatyöttömyys oli liikaa ammattiliittojen omille työttömyyskassoille, jotka kärsivät samalla poliittisista rajoituksista.

Putkiasentajista tulee haluttuja tekijöitä

Lopulta talouslama kuitenkin kääntyi nousukaudeksi. Suomen teollistuminen ja kaupungistuminen jatkuivat 1930-luvun lopulla. Elintason noustessa ihmiset kaipasivat asuntoihin mukavuuksia, kuten vesivessoja tai kylpyhuoneita. Myös rakennusten lämmitystapa oli vaihtunut uuneista lämpökattiloihin.

Rakennuksilla tarvittiinkin entistä enemmän torvityöntekijöitä eli putkiasentajia, joiden työnkuva monipuolistui talotekniikan kehittyessä. Lämmönjako vaati omat väylänsä ja sisävessat omansa. Sisävessojen määrä puolitoistakertaistui 1930-luvulla. Kodit uudistuivat muutenkin: pulakauden paloöljypula aiheutti sähköistysvimman. Laman päätyttyä kaupungit oli likimain sähköistetty, maaseudustakin puolet.

Rakennukset olivat pääasiassa hirsirunkoisia, joten ahjon ja tulen kanssa työskentelevien putkimiesten piti pysyä tarkkana. Paloturvallisuutta parannettiin samalla asbestituotteiden avulla. Asbesti oli totisesti ihmeaine: se oli halpaa, kevyttä, palamatonta ja helposti muokattavissa lähes mihin muotoon tahansa. Yleisiä asbestin käyttökohteita olivat vesi- ja viemäriputket, eristeet, laatoitusten kiinnitys- ja sauma-aineet, muovipäällysteiden kiinnitysaineet, seinätasoitteet sekä kosteuseristeinä käytetyt pikipohjaiset massat. Putkimiesten työt hoituivat helpommin ja nopeammin, kun juotoskohdan ympärille kietaistiin asbestinarua.

Kaikki menneinä vuosikymmeninä rakennuksilla työskennelleet jossain määrin altistuivat asbestille. Pahimmin kärsivät eristäjät, putkimiehet, kirvesmiehet ja apumiehet, mutta rakennusmestaritkaan eivät siltä välttyneet. Asbestipöly levisi kevyenä ja hienojakoisena pölynä koko rakennukseen. Nykyään asbesti on uhkana erityisesti korjausrakentamisessa, mutta uusiakin vaaroja on ilmestynyt: esimerkiksi erilaiset epoksialtistumiset aiheuttavat jo lähes kolmanneksen allergisista ihottumista.

Teksti: Jukka Kokkonen

Rakennusalalla on aina sovittu paljon asioita paikallisesti. Rakennusalan työehtosopimuksissa on laajalti mahdollisuuksia sopia paikallisesti liittyen muun muassa työaikoihin, lomautukseen liittyviin asioihin, matkatyöhön, työkalukorvaukseen omista työkaluista ja erityisesti urakkatyössä paikallista sopimista tehdään ja on aina tehty joustavasti.

Paikallinen sopimus tehdään aina kirjallisesti. Se voidaan tehdä joko toistaiseksi voimassa olevaksi tai määräaikaiseksi. Toistaiseksi voimassa olevalle sopimukselle määritellään irtisanomisaika, joka on 3 kuukautta ja lisäksi voidaan määritellä tarkasteluaika, jolloin työntekijät ja työnantajat katsovat, toimiiko sopimus edelleen tarkoituksenmukaisesti. Paikalliset sopimukset tehdään ensisijaisesti työntekijöitä edustavan luottamusmiehen kanssa. Vain järjestäytyneet yritykset voivat sopia paikallisesti.

Skanska Talonrakennus ja YIT hyödyntävät talonrakennusalan tessin mahdollistamaa paikallista sopimista monipuolisesti sekä työntekijöiden että työnantajan kannalta fiksulla tavalla.

Kaikki alkaa luottamushenkilöistä

– Meillä YIT:ssä paikallisen sopimisen peruspalikka on yrityksen paikallinen sopimus yhteistoiminnasta ja henkilöstön edustamisesta. Tämä luotiin silloin kun YIT ja Lemminkäinen yhdistyivät. Ideana oli, että luottamusmiesjärjestelmään haluttiin saada mahdollisimman hyvä kattavuus paikallisesti sekä luottamusmiesten että työsuojeluvaltuutettujen osalta, YIT Housing Oy:n  pääluottamusmies Jussi Sakari kertoo.

YIT:n talopuolella on 19 luottamushenkilöä ympäri Suomen. YIT Infralla on lisäksi 3.

– Meillä on joka toinen viikko yhteinen palaveri Teamsissa. Siinä käydään läpi ajankohtaisia asioita. Jos meidän tai työnantajan puolelta tulee pöydälle jokin uusi paikallisesti sovittava asia, valmistelemme asiaa yhdessä ja käymme siitä keskustelua. Isommassa porukassa joku voi huomata sudenkuopan, johon pitää kiinnittää huomiota. Paikallinen sopiminen ei voi olla yhden miehen show.

Skanska Talonrakennus Oy:ssä on 17 luottamushenkilöä. Tähän kuuluvat alueelliset luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut.

– Meillä on livenä 2 tapaamista vuosittain ja sen lisäksi Teams-palavereita. Lisäksi yrityksellä on aina toukokuussa yhteistoimintapäivät, jolloin yksi päivistä on varattu meille, jolloin voimme pohtia asioita omalla porukalla, Skanska Talonrakennuksen pääluottamusmies Jari Renlund kertoo.

Hän on iloinen siitä, että Skanskan luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut ovat hyvin aktiivisia alueillaan.

–  Meillä on monia pitkän linjan tekijöitä, kokeneita luottamusmiehiä, jotka hoitavat asiat omalla alueellaan. Ja ne tosiaan hoituvat siellä ilman minuakin.

Sekä Sakari että Renlund kehuvat työnantajaansa siitä, että asioista on helppo neuvotella, eikä turhaa vääntämistä juuri tule.

– He antavat työntekijäpuolen tehdä ehdotuksia, eivätkö suorilta tyrmää mitään. Joustavuutta löytyy, Renlund sanoo.

Molemmilla luottamusmiehillä liiton koulutus ja tuki sopimisessa on kullan arvoista.

– Olen käynyt vuosien saatossa lukuisia liiton kursseja. Paikalliset sopimukset olen voinut käyttää katsottavana liiton toimitsijoilla, jotka tarkistavat, että niissä ei ole mitään yllättävää, Renlund kertoo.

Sakari uskoo, että harvasta liitosta saa niin paljon apua kuin Rakennusliitosta.

– Liitosta saa heti vastauksen saman päivän aikana ja kenet tahansa asiantuntijan luurin päähän. Olen kokenut, että heillä on oikeasti aikaa pohtia niitä asioita ja pyörittää vaikka useammankin ihmisen kanssa, jos kyseessä on monimutkaisempi ongelma.

Työajanlyhennyskorvaus maksetaan kun pidetään

Sekä Sakarin että Renlundin mukaan yksi tärkeimmistä paikallisista sopimuksista on työajan lyhennyksen maksaminen pekkasia ja arkipyhiä pidettäessä. Rakennusalan tessissä on määritelty joka kuukausi maksettava 7,7 prosentin työajanlyhennyskorvaus. Tähän on päädytty siksi, että kaikki lyhyissäkin työsuhteissa olevat oikeasti saisivat korvauksen sekä työajanlyhennyksestä että arkipyhistä. Paikallisesti sopimalla voidaan kuitenkin muuttaa tilannetta siten, että korvaus maksetaan, kun pekkasia pidetään tai arkipyhiä osuu työviikolle.

– Meillä pyyntö tämän sopimisesta tuli nimenomaan työntekijöiltä. Siinä on toki omat ongelmansa, kun on mahdollista, että 7,7-rahat menevät miinukselle. Ja mikäänhän ei ole niin kauheaa kuin maksaa pörssiyhtiölle rahaa takaisin, Sakari kertoo.

– Tilinauhassa näkyy kertymä ja aina kun pidetään pekkaspäivä tai tulee arkipyhä, se päivä maksetaan palkkaluokan mukaisella palkalla ulos, Renlund selventää.

Lopullinen tasaus tehdään helmikuun alun tilissä ja silloin tilitetään ylijäämäkertymät pois. Jos työssäoloaikaa ei esimerkiksi lomautuksen tai pitkän sairasloman takia ole kertynyt tarpeeksi, mutta arkipyhiä ja pekkasia on ollut paljon, on myös mahdollista, että työntekijä joutuu maksamaan jotain takaisin.

– Meidän luottamusmiesten näkökulmasta on tärkeää viestiä säännöllisesti työntekijöille siitä, miten systeemi toimii, ettei tule yllätyksiä, Renlund painottaa.

Työaikajoustoja

Työaikoihin liittyvät paikalliset sopimukset ovat hyvin tyypillisiä rakennustyömailla. Koronapandemia jopa lisäsi niitä, kun oli tärkeää porrastaa työmaan vuoroja. Myös reissuhommat ovat klassisesti olleet sellaisia, että työajoista sovitaan eri tavalla kuin normaalisti.

– Urakkaporukat sopivat paljon työaikoihin liittyvistä asioista. Esimerkiksi niin, että runkoryhmän työpäivä alkaa jo klo 06 ja loppuu 14.30. Infrapuolella maakunnissa on ollut kokeilussa myös työaikapankki. Reissumiehet tekevät joillakin työmailla tunnit neljässä päivässä ja ovat 3 päivää vapailla. Lisäksi on kokeiluja, että tehdään 2 viikkoa pidempiä päiviä ja ollaan viikko pois, Renlund kertoo.

Skanskassa voi sopia erilaisista työajoista myös henkilökohtaisesti. Jos esimerkiksi perhetilanne vaatii lasten kuskaamista päivähoitoon, voi työt aloittaa myöhemmin.

Myös YIT:ssä työmailla sovitaan laajasti työajoista.

– Nyt kun kesä on tulossa, on tosi tyypillistä, että kuumaan aikaan sovitaan aiemmasta aloituksesta jo kello kuudelta. Siten vältetään työskentelyä kuumimpaan aikaan. Tai sitten sovitaan, että tehdään 3 päivänä vähän pidempää päivää ja lopetetaan perjantaina puolilta päivin.

Sakarin mukaan tällaisista joustoista työmaalla ei oman porukan kanssa tarvitse välttämättä sopia kirjallisesti, mikäli luottamus on kunnossa.

Pyykkiä, pyykkiä

Rakennusalan viimeisimmässä työehtosopimuksessa sovittiin, että työnantaja hoitaa työvaatteiden puhdistuksen. Tavasta sovitaan paikallisesti.

– Meillä yli 90 prosenttia työmaista toimii niin, että työnantaja on järjestänyt työmaalle pesukoneen ja pesuaineet. Mikäli työmaalle ei voi hankkia pesukonetta, työmaa järjestää sopimuksen pesulan kanssa, joka pesee vaatteet, Sakari kertoo.

Myös Skanskassa pääosa työmaista hoitaa pesukoneet sosiaalitiloihin. Renlundin mukaan pesukoneet pyörivät työmailla ”aika hyvin”.

– Skanska Rentalilla on pesulasopimus, koska siellä se on helppo organisoida. Sitten on jotain yksittäisiä työmaita, joille ei saada järjestettyä pesukonetta eikä pesulapalvelua, niin niillä maksetaan työntekijöille 12 euroa tilijaksossa siitä, että he hoitavat itse vaatteiden pesun.

Perhe-elämän ja koulutuksen tukena

Skanskan tuorein paikallinen sopimus koskee ei-synnyttäneen vanhemman perhevapaan palkallisuutta.

– Tämä ehdotus tuli työnantajalta. Siihen sisältyy 16 päivää palkallista vapaata, kunhan työsuhde on kestänyt vähintään 6 kuukautta. Nykyäänhän nuoret miehet oikeasti osaavat ja haluavat pitää vapaita lapsen kanssa ja osaavat jäädä hoitovapaalle ja vanhempainvapaallekin, Renlund sanoo.

YIT:ssä ei juoksuteta työntekijöitä turhaan lääkärissä flunssien takia, vaan siellä on sovittu paikallisesti 7 päivän omailmoituksesta.

– Koronan myötä tästä sovittiin, mutta se oli ollut joissakin yksiköissä kokeilussa jo ennen koronaa. Se on jäänyt nyt pysyväksi käytännöksi ja oli työnantajan ehdotus, Sakari kertoo.

Skanskassa on sovittu korvauksesta työpaikkaohjaajille.

– Ohjaus kestää niin kauan kuin oppilaan katsotaan tarvitsevan ohjausta. Siitä maksetaan 45 euron korvaus, mikäli ohjausta on ollut 10 päivää. Alkuun omat ansiot voivat vähän laskea ohjauksen aikana, mutta palautuvat nopeasti vanhalle tasolleen, kun ohjattava oppii. Meillä on porukoita, jotka oikein kyselevät, että koska tulee uusia opiskelijoita ohjattavaksi, Renlund kertoo.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

Rakennusliiton kuudennet rekrypäivät pidettiin 23. huhtikuuta Helsingin aluetoimiston ja keskustoimiston tiloissa. Osallistujajoukko poikkesi osittain aikaisemmista rekrypäivistä. Tällä kertaa tilaisuuteen oli ammattikoululaisten lisäksi kutsuttu alle 36-vuotiaita työttömiä, lomautettuja ja alan vaihtajia.

Tilaisuuteen oli ilmoittautunut 120 henkilöä, mutta keväinen takatalvi vähensi osanottajamäärän 70 henkeen.

– Tämänkertaisen rekrytilaisuuden ideana oli, että tilaisuudessa esitellään ammattialoja, joihin ei voi valmistua ammattikoulusta, tilaisuuden pääorganisaattori, aluetoimitsija Anniina Kangas kertoo.

Toimintaansa esitteli 9 yritystä: Peab, Asfalttikallio, Rudus, Parma, Lujabetoni, Rakenne-Tikka, Destia, GRK ja Icopal.

Rakennusalan moniosaaja José Galicia tuli rekrypäiville hakemaan vakituista työpaikkaa.

– Olen asunut Suomessa 15 vuotta ja tehnyt 10 vuotta rakennusalan töitä; remonttihommia, talonrakennusta ja infra-alan töitä.

Galicia on tehnyt viimeksi remontteja ja kiinteistöhuollon töitä oman firman kautta, mutta tässä taloustilanteessa keikkatöitä ei ole riittävästi.

– On hyvä, että Rakennusliitto järjesti tällaisen tilaisuuden. Täällä pääsee suoraan tutustumaan firmoihin.

Galician mukaan rekrypäivillä saa helpommin tietoa yrityksen työvoimatarpeista kuin esimerkiksi firmojen nettisivuja selaamalla. Hyvästä rekrytapahtumasta olisi saanut vielä enemmän irti, jos se olisi järjestetty aikaisemmin.

– Lähes kaikki työpaikat olivat tälle vuodelle jo täytetty, Galicia harmitteli.

Rekrypäivien kiinnostavin yritys Galicialle oli Rakenne-Tikka, joka tekee alakattoja, seinäverhousta ja väliseiniä. Remonttimiehen olisi helppo solahtaa tuttuihin töihin.

– Asfalttikallio kuulosti hyvin monipuoliselta yritykseltä. Se tarjosi muutakin työtä kuin pelkkää asfaltointia. GRK kiinnosti myös, koska minulla on infra-alan kokemusta.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Helmikuun alussa Rakennusliiton tulevat oppilaitostiedottajat saivat koulutusta tulevia ammattikoulukiertueita varten.

– Nuorisossa on meidän tulevaisuutemme. Jos meidän tes-järjestelmämme romuttuu, tänne voisi tulla vaikkapa puolalainen rakennusfirma urakoimaan puolaisilla työehdoilla, Turun aluetoimitsija Vadim Nekhaev kiteytti oppilaitoskäyntien merkityksen liiton toiminnalle.

– Oppilaitostiedottajat jakavat aloitteleville opiskelijoille perustietoa työelämästä ja työmarkkinoista, nuorisotyön asiantuntija ja vedeneristyksen sopimusalavastaava Karri Korpi kuvasi liiton aktiivien tulevaa työnsarkaa.

Rakennusliitolla on hyvä maine oppilaitosten ja opettajien keskuudessa, mikä ei ole itsestäänselvyys kaikkien ammattiliittojen kohdalla. Alan opiskelijat yritetään tavoittaa kahdesti. Ensimmäisen kerran opintojen alussa ja toisen kerran juuri ennen valmistumista. Sekä Nekhaev että Korpi muistuttivat siitä, että toisella kerralla opiskelijoilla on jo selkeitä kysymyksiä tulevan työn palkkauksesta ja työsuhteen perusteista.

Tiedottajien tueksi on valittu puolenkymmentä aluetoimitsijaa mentoreiksi, jotka ovat mukana ensimmäisillä koulukäynneillä. Oppilaitostiedottajille maksetaan ansionmenetyskorvaus.

– Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden tiedot ammattiliitosta ja työelämästä ovat todella vähäiset. Silloin kannattaa pysyä perusasioissa, Korpi totesi.

Omasta alasta on helppo puhua

Rave Rakennus Oy:n pääluottamusmies, rakennussiivooja Raisa Kinnusella on takanaan 1,5 vuoden kokemus pääluottamusmiehen tehtävistä.

Kinnunen on huomannut, että työmaiden ilmapiiri leppoistuu kummasti, kun sosiaalitiloihin vie vastapaistettuja mokkapaloja tai marjapiirakkaa.

– Tulen omasta mielestäni hyvin toimeen nuorten kanssa. Haluan puhua rakennusalasta, sillä olen itse viihtynyt alalla, Kinnunen perustelee omaa mielenkiintoaan oppilaitoskäyntien aloittamiseen.

Kinnunen lähtee koulukiertueelle Oulun seudulla aluetoimitsija Mika Yli-Suvannon kanssa.

– Nuoria pitää saada Rakennusliiton jäseniksi, Kinnunen haluaa vastustaa liiton toiminnan ukkoontumista ja akkaantumista.

Kinnunen on jo nähnyt alalle mukavasti solahtaneita opiskelijoita.

– Haukiputaan koulutyömaallemme tuli viimeisen vuoden ammattikouluharjoittelija. Valmistumisen jälkeen hän pääsi meidän talon kirjoille ja urakkaporukkaan mukaan.

Kinnusen oma ammatinvalinta tapahtui työvoimatoimiston kautta.

– Päädyin itse vuonna 2018 sattumalta rakennusalalle. MOL:n sivuilla haettiin rakennussiivoojaa ja olin ollut 7 vuotta kotiäitinä.

– Teemme kouluja Oulussa, Haukiputaalla ja Ylivieskassa sekä Limingassa koulutuskeskusta.  Kemissä meillä on monitoimihallin työmaa, Kinnunen kertoo.

Kaikilla on vastuu opiskelijoista

Lämpö-Karelia Itä-Suomen pääluottamusmies, putkiasentaja Jose Piironen on jo ehtinyt tehdä oppilaitosvierailuja.

– Olemme käyneet aluetoimitsija Lauri Kinnusen kanssa kouluissa 2 kertaa. Kaikki ryhmät ovat olleet putkipuolen ensimmäisen vuoden opiskelijoita.

– Vastaanotto on ollut hyvin vaihtelevaa; ensimmäisen vuoden opiskelijat ovat vielä vähän ujompaa porukkaa. Ammattiopinnot ovat heille vielä niin uusi juttu. Osaa porukkaa asiat kiinnostavat paljon, osa vielä hakee paikkaansa. Vaikka ammattiliitto kiinnostaisi nuorta opiskelijaa, mielen päällä saattaa olla monta muutakin asiaa. Tärkeätä on kuitenkin antaa ensi kosketus Rakennusliittoon jo opintojen alussa, Piironen sanoo.

Piirosen mukaan omien etujen selventäminen on parasta Rakennusliiton tarjoamaa täsmäpalvelua uransa alussa oleville opiskelijoille.

– Olen tehnyt Youtubeen pienen videoesseen aiheesta, Piironen kertoo.

– Kaikilla työelämässä mukana olevilla on vastuu opiskelijoista. Työpaikkaohjaajia pitäisi saada enemmän työpaikoille, jotta kokemukset eivät olisi työpaikoilla niin ikäviä. Nuoret kokevat joskus, ettei kukaan ota heitä mukaan ja on vain riippakivenä työharjoittelussa.

Piirosen mukaan Itä-Suomessa opettajakunta on ottanut oppilaitostiedottajat hyvin vastaan

Piirosella on tällä hetkellä hyvä työtilanne.

– Jos peilaan vuoden takaiseen tilanteeseen, niin nyt on lvi-remontoinnissa parempi työtilanne, Piironen toteaa.

Kylmä talvi on mahdollisesti vauhdittanut remontteja Pohjois-Karjalassa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen