Sunnuntaina maakokouksen ohjelmassa oli tes-sopimusalatyöryhmien tavoitteiden esittely. Neuvotteluteknisistä syistä tavoitteita ei esitellä muutamia nostoja lukuun ottamatta tarkemmin Rakentaja-lehdessä.
– Tyytymättömyys on voimaa. Osoittamalla epäkohtia selvitämme itsellemme mistä pitää taistella, varapuheenjohtaja Jyrki Ojanen kiteytti.
Ammattialojen tes-esityksissä tärkeimmäksi tavoitteeksi nousi palkankorotukset. Tarjolla oli laaja kirjo korotusten toteuttamistapoja, kuten palkkataulukkojen korottaminen sekä prosentti- että kiinteät korotukset.
Tes-alojen tavoitteille yhteistä oli myös se, että työntekijöiden osaamisen kehittymisellä ja palkkauksella pitää olla selkeämpi yhteys. Sitä voidaan toteuttaa esimerkiksi kehityskeskustelujen ja palkkataulukkoryhmittelyjen tarkastelulla.
Ehdotukset tarkentuvat marras–joulukuussa sopimusalatyöryhmien kokoontumisissa. Useammassa työryhmässä toivottiin tes-tekstien selventämistä. Yksittäisellä aloitteella on pitkä matka lopulliseksi tes-pykäläksi, joten neuvottelun lopputulos voi olla melkoinen lausesotku.
Suomen Karbonaatti Oy:n varatyösuojeluvaltuutettu Mika Kolehmainen esitteli rakennustuotteen tavoitteet. Eniten kaikkia maakokousedustajia oli puhuttanut luottamushenkilövalinnat. Samat ongelmat vaivasivat muitakin tes-aloja.
– Tilanteessa, jossa vain muutama työntekijä on töissä, kaikki halukkaat eivät voi olla ehdokkaana lomautusten takia, Kolehmainen totesi.
Neuvottelupäällikkö Matti Korhonen muistutti, että lomautus ei välttämättä estä ehdolle asettumista. Infrapuolelta on työtuomioistuimen ennakkopäätös 1980-luvulta, jonka mukaan luottamushenkilöksi valittu lomautettu on kutsuttava töihin.
– Infran tessissä lukee, että luottamushenkilön on oltava työsuhteessa, muissa töissä oleva. Eikö tämä olisi hyvä muutos myös muihin tesseihin, Korhonen kysyi.
Hyvää keskustelua tavoitteista
Mattoasentaja Jouni Pöytäkivi esitteli lattianpäällystyksen tavoitteita. Urakkahinnoittelun kehittämistä halutaan jatkaa.
– Meillä tehdään vielä 75 prosenttia töistä onneksi urakalla. Urakkatyö on valitettavasti vähenemässä.
Pöytäkivi oli jättänyt tärkeimmän sanomansa viimeiseksi esittelyssä.
– Muistuttaisin vielä lopuksi mattomiesten etuajo-oikeudesta niin työmaalla kuin liikenteessä.
Talotekniikka-alan sopimusalavastaava Niko Räsänen kehui maakokouksen tunnelmaa.
– Olen ollut mukana hirvittävän monissa maakokouksissa. Henki keskustelevassa porukassa oli erittäin hyvä. Mukana oli myös puolen tusinaa uutta osallistujaa, ja he olivat hyvin keskustelussa mukana. Tätä me tarvitsemme.
Jyväskylän maalareiden osasto 052:n edustaja Ismo Kuorttinen oli tyytyväinen maalareiden jäsenkyselyn palautteeseen.
– Saimme 312 jäsenkyselyvastausta. Vastauksista 164 oli työehtosopimuksen kehittämiseen liittyviä. Lisäksi 4 osastoa teki tes-aloitteen.
Eniten maalarit olivat lähettäneet palkankorotuksiin liittyviä aloitteita. Toiseksi eniten ehdotuksia tuli urakkatyön kehittämisestä.
Talonrakennusala oli jakautunut useampaan alajaostoon. YIT:n pääluottamus Jussi Sakari esitteli koosteen kaikkien jaostojen puolesta. Työntekijöiden osaamisen kehittämistä haluttiin parantaa.
– Esitämme 2-vuotista sopimusta. Jätämme tes-neuvottelijoille ratkaistavaksi, onko esittämämme korotusluku euroja vai prosentteja.
Tessien parhaat palat yhteen
Vedeneristysalan terveiset kertoi sopimusalavastaava Karri Korpi.
– Tes-kirjausten selkiyttäminen nousi niin keskustelussa kuin jäsenkyselyssäkin esille. Tessin olisi oltava niin helposti luettava, että tavallinen duunarikin ymmärtää.
– Keskustelimme yleisesti alan vetovoiman kehittämisestä ja nuorten saamisesta alalle.
Helppolukuiset tessit saivat kannatusta myös muilta maakokousedustajilta.
– Olen monesti puhunut tes-kirjojen selkiyttämisen puolesta. Tällaisena lukutaidottomana rakennustyöntekijänä kannatan sitä, Skanskan alueyksikön varapääluottamusmies ja liiton hallituksen jäsen Ossi Pasanen komppasi.
Pasasen mielestä tessejä kannattaisi lukea myös ristiin.
– Maalauksen tessissä on paljon hyvää, samoin kuin raksankin tessissä. Toivottavasti joku ottaa tästä kopin, hakee parhaat palat niistä ja vie ne neuvottelupöytään.
Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Johanna Hellsten
Mika Kolehmainen: Parannuksia luottamushenkilövaaliin.Ismo Kuorttinen: Hyvää jäsenpalautetta.Jouni Pöytäkivi: Muistakaa mattomiesten etuajo-oikeus.Jussi Sakari: Neuvottelijat saavat päättää onko korotusesitys euroja vai prosentteja.
Vaikuttajakurssilaiset saivat päästötodistukset risteilyllä.
Reilut 250 luottamushenkilöä osallistui Rakennusliiton perinteiselle luottamusmiesristeilylle 27.–29. syyskuuta Tukholmaan.
– Teette luottamushenkilöinä todella tärkeää työtä. Maailmanparannushommissa mietitään usein kaikkia muita, eikä omasta jaksamisesta ole niin väliä. Fakta on kuitenkin se, ettemme voi auttaa muita, jos meillä ei ole voimia jäljellä, Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Liisa Puskala muistutti palautumisen merkityksestä.
– Työn vastapainosta huolehtiminen ei ole karkuruutta, vaan välttämättömyys.
Työstä ja luottamustoimesta palautumiseen on monia tapoja ja jokaiselle löytyy se mieluisin harrastus tai ajanviettotapa, joka vie ajatukset tehokkaasti pois työasioista. Luottamushenkilön tehtävät ovat kuormittavia, mutta jokaisen on muistettava huolehtia omasta jaksamisestaan.
YIT:n pääluottamusmies Jussi Sakari esitteli Rakennusliiton uuden Havaitse hyväksikäyttö työmaalla -kampanjan, jota on valmisteltu reilun vuoden verran.
– Harmaa talous ja työperäinen hyväksikäyttö ovat vaikeasti huomattavia asioita työmailla.
Rakennusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Ojasella ei ollut hyviä uutisia rakennusalan laman taittumisesta. Työnantajat odottavat vaimeaa nousua ensi vuodelle.
– Hallitus ei ole tehnyt elettäkään rakennusalan tilanteen huomioimiseksi, vaikka 45 prosenttia alan rahoituksesta kiertää verojärjestelmän kautta valtiolle.
Ojanen muistutti, että yleissitovuuden hävitessä tessit menettävät merkityksensä.
– Jos työnantajat eivät järjestäydy, se vie yleissitovuuden. Sen lisäksi tekoäly tekee työsopimuksen, jossa kaikki paikallisesti sovittavat asiat sovitaan työntekijän kannalta huonommin.
Liitto pitää yllä yleissitovuutta
Hallitus haluaa laajentaa järjestäytymättömien yritysten paikallista sopimista samalle tasolle kuin järjestäytyneillä yrityksillä.
– Paikallisen sopimisen laajentumisen kautta voi rakennusalalle tulla murheita yleissitovuuden pysymiseen, ensin muualla teollisuudessa ja myöhemmin meillä, talonrakennuksen sopimusalavastaava Jarmo Järvinen muistutti.
Tessin yleissitovuus takaa sen, että kaikki työnantajat joutuvat noudattamaan rakennusalan tessiä järjestäytymisasteesta riippumatta.
– Me sovimme tessin työnantajaliiton kanssa. Yleissitovuusjärjestelmä on rakennettu sitä varten, että järjestäytymättömien työnantajien työntekijöiden työehdot on turvattu.
Yleissitovuus tulee voimaan, kun noin 50 prosenttia alan työntekijöistä työskentelee tessin mukaisilla työehdoilla. Rakennusalalla pelkästään järjestäytyneiden työnantajien työntekijämäärä ei riitä takaamaan yleissitovuutta.
– Me teemme erillissopimuksia järjestäytymättömien yritysten kanssa. Olemme pystyneet pitämään yleissitovuuden kohtalaisen hyvin näillä sopimuksilla. Yleissitovuus on se työkalu, joka helpottaa työehtojen valvontaa, Järvinen sanoi.
Järvinen kaipasi liiton jäseniltä vinkkejä työmailla tavatuista villeistä työnantajista.
– Minulle, Malmströmin Tonille tai aluetoimitsijoille voi lähettää vinkkejä näistä firmoista. Yritämme parhaamme mukaan tehdä sitten sopimuksia yritysten kanssa. Pienetkin yritykset ovat tervetulleita listoillemme. Kaikki eivät tee sopimusta, mutta tähän toimintaan kannattaa laittaa paukkuja, Järvinen sanoi.
– Rakennusalan palkoista lähtee 25 prosenttia, jos yleissitovuus menetetään, Helsingin palvelupisteen aluetoimitsija Ari Koli kiteytti.
Järjestäytymisaste auttaa samaan vaivaan.
– Näin 1990-luvun alun rakennuslaman kurjuuden. Työnantajat yrittävät nyt ihan samalla lailla ajaa meidät alas. Onneksi voimme myydä liiton jäsenyyttä helpommin, kun meillä on europerustainen jäsenmaksu. Yleissitovuus on meidän voimamme, Laptin Kuopion alueyksikön pääluottamusmies Jari Savolainen totesi.
Rakennusliitossa on huomattu, että verottaja on kiristänyt ateria- ja työkalukorvausten valvontaa.
– Rakentajille on tullut aikaisempaa enemmän selvityspyyntöjä, samoin korvausten hylkyjä ja veronkorotuksia. Näkemäni veronkorotukset ovat johtuneet yleensä päällekkäisistä korvausten hausta tai kuittien puuttumisesta, Järvinen sanoi.
Vaikuttajakurssilta eväitä edunvalvontaan
Johanna Majamäki suosittelee vaikuttajakoulutusta kaikille liiton aktiiveille.
Tamperelaisen 1 Ketju Oy -vuokratyöfirman työsuojeluvaltuutettu Johanna Majamäellä oli tällä kertaa tavallista enemmän syytä lähteä toiselle LM-risteilylleen. Laivalla jaettiin myös Vaikuttajat-opinto-ohjelman todistukset. Vuoden mittaisella koulutusjaksolla parannetaan muun muassa Rakennusliiton jäsenten edunvalvonnallista otetta.
– Vaikuttaja-kurssin sisältö oli niin kiinnostava, että olisin osallistunut koulutukseen ilman opintomatkaakin.
Vaikuttaja-kurssi päättyy aina ulkomaille suuntautuvaan opintomatkaan. Tällä kertaa kurssin lopettajaisiksi käytiin Oslossa paikallisen rakennusalan liiton, Fellesforbundetin vieraana.
– Samassa rakennuksessa oli ammattiliittojen lisäksi ison rakennusfirman ja jopa vuokratyöfirman konttori. Kysyin, miten yhteistyö sujuu eri organisaatioiden välillä ja se kuulemma onnistuu.
Majamäen mukaan Vaikuttaja-kurssin tiiviit viikonlopun mittaiset kurssijaksot eri puolilla Suomea olivat anniltaan monipuolisia.
– Kurssista on apua luottamushenkilön tehtävissä. Siinä on samaa verkostoitumista, mikä toimii täällä risteilylläkin. Voin suositella kurssia myös muille liiton aktiiveille kuin luottamushenkilöille.
Risteilyn parasta antia Majamäelle verkostoitumisen lisäksi oli psykologin puheenvuoro luottamushenkilöiden jaksamisesta.
– Täällä ei tarvitse olla vatsa tyhjänä. Täällä kuten muissakin liiton tilaisuuksissa ruokapuoli on hyvin hoidettu.
Lipsasella on hyvä neuvottelyhteys
Rakennusliike U. Lipsanen Oy:n pääluottamusmies Matti Nyyssösen ja työsuojeluvaltuutettu Valtteri Anttosen työtä helpottavat hyvät neuvotteluvälit työnantajan kanssa.
Pieksämäkeläisen Rakennusliike U. Lipsanen Oy:n pääluottamusmies Matti Nyyssönen on saanut välillä rakennushommista tarpeekseen.
– Olen ollut Lipsasella yhteensä 12 vuotta. Olin välillä pari vuotta muissa hommissa, sillä tarvitsin pienen breikin. Sitten palasin mieli virkeänä takaisin.
– Kouluttauduin mittamieheksi ja tammikuussa aloitin pääluottamusmiehenä.
Pääluottamusmiehen tehtävä siirtyi sopuisan sopivasti edelliseltä luotolta. Työsuojeluvaltuutetun pestiin oli useampi ehdokas, joten Valtteri Anttosen jatkokausi tuli vaalituloksen perusteella. Anttonen on ollut 19 vuotta firman palkkalistoilla, työsuojeluvaltuutetun pestillä 5 vuotta.
Nyyssösen kauden alkuun on mahtunut ehdollisten lomautusten neuvottelusuma.
– Rakennusliitosta on löytynyt hyvä toimitsija Ari Koli, jolle on helppo soittaa. Koli tuntee nyt meidän kokonaistilanteemme. Kertaakaan ei ole tullut sellaista tunnetta, että yhteydenotostani olisi jotain vaivaa. Asioita alettiin hoitamaan heti.
– Etenkin tällaisina aikoina ammattiyhdistysliikkeen tuki korostuu. Ihmisten kannattaisi miettiä sitä kannattaako liittyä sellaiseen ammattiliittoon, jossa tunnetaan alan sopimukset ja tilanteet vai vertailla jäsenmaksujen hintoja.
Lipsanen on perheyritys, jossa halutaan löytää työpaikat säilyttäviä ratkaisuja puolin ja toisin. Liiton tuella on saatu syntymään parempia ratkaisuja jäsenten kannalta. Työnantaja puolestaan haluaa pitää työntekijöistään kiinni, jotta seuraavalla nousukaudella olisi taas tekijöitä työmaille. Tällä hetkellä Lipsasella on töissä vajaat 40 rakentajaa.
– Emme ole olleet aikaisemmin tällaisessa tilanteessa, lomautukset ovat meille uusi asia. Orpon hallitus on vielä muuttanut työttömyysturvaa, Anttonen muistuttaa.
– Lyhyitä lomautuksia on ollut aina, mutta ei näin pitkiä ja sitä, että puolet työntekijöistä joudutaan lomauttamaan kerralla, Nyyssönen jatkaa.
Tässä tilanteessa hyvät neuvotteluvälit koko firman johtoon ovat tarpeen.
– Toimitusjohtajalle voi soittaa milloin vain ja mistä asiasta hyvänsä, Nyyssönen sanoo.
Pitkät lomautusajat kertovat myös siitä, että Lipsasella työsuhteet ovat pitkiä.
Nyyssönen oli ensimmäistä kertaa LM-risteilyllä.
– Tämä on mahtava verkostoitumistapahtuma. Näkee saman alan ihmisiä ja pääsee keskustelemaan. Etenkin tuoreena luottamusmiehenä täältä saa perspektiiviä asioihin.
Anttonen on 3 risteilyn veteraani.
– Täällä tapaa aina uusia ihmisiä ja nyt myös vanhoja kollegoita. Tarinoimme siitä, miten tilanteet ovat muuttuneet, vaikkapa työllisyydessä tai sopimusasioissa.
HEUNI:n tutkija Anni Lietonen on yksi uuden Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla -RT-ohjekortin käsikirjoittajista.
Uusi Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla -RT-ohjekortti esiteltiin 8. lokakuuta Rakennustiedon avointen ovien päivänä.
– Yleisimmillään työvoiman hyväksikäyttö tarkoittaa sitä, että palkoista jätetään maksamatta lisät, Euroopan Kriminaalipolitiikan Instituutti HEUNI:n tutkija ja RT-ohjekortin käsikirjoittaja Anni Lietonen sanoi.
Rakennustyömaalla hyväksikäytön uhrit ovat hyvin usein ulkomaalaisia työntekijöitä. Lietosen mukaan työsopimukset voivat näyttää asianmukaisilta, mutta todellisuudessa työntekijöitä vedätetään monin tavoin.
Ohjekortissa on tietoa työperäisestä hyväksikäytöstä ja siihen liittyvistä käsitteistä, kuten kiskonnasta, ihmiskaupasta ja harmaasta taloudesta. Lainsäädännöstä tietopaketissa on mukana muun muassa tilaajavastuu ja työnteko-oikeuden tarkastamisvelvollisuus ulkomaisilta työntekijöiltä.
– Työperäistä hyväksikäyttöä torjutaan tehokkaimmin silloin, kun tilaaja tietää kuka työtä tekee ja millä ehdoilla, Lietonen muistutti.
Etelä-Suomen aluehallintoviraston Työsuojelun vastuualueen tarkastaja Janne Varoselle rakennusala on suuri työllistäjä.
– Tämä RT-kortti on hyvä osoitus alan aktiivisuudesta vaikuttaa ilmiöön. Ohjekortti edistää tervettä kilpailua ja reiluja työoloja. Meillä on tässä yhteiset intressit, Varonen totesi.
Varonen piti kortin ohjeistusta hyvänä lähtökohtana asialliseen urakointiin.
RT-kortisto on rakennuttajille tärkeä työkalu.
– Ohjekortin idea on siinä, että se luo vähimmäistason siitä, mitä me vaadimme rakentamisessa. Urakoitsijoiden ja aliurakoitsijoiden on tehtävä niiden ohjeiden mukaisesti, Helsingin kaupungin uudistuotantoyksikön päällikkö Merja Rukko kiteytti RT-kortiston tarpeellisuuden.
Rakennusliiton talonrakennusalan sopimusvastaava Toni Malmströmin mukaan ajatus oppaasta oli muhinut eri organisaatioissa jo vuosia, mutta projektin lähtölaukaus annettiin Rakennusliiton ja HEUNI:n tapaamisessa maaliskuussa 2023.
– Aloimme pyörittää ajatusta alan yhteisen standardin luomisesta, Malmström kertoi.
Rakennusliiton puolella YIT:n pääluottamusmies Jussi Sakarilla oli tärkeä rooli ohjekortin kehitystyössä. Tietopakettia jaetaan tulevaisuudessa työmaiden ja yritysten luottamushenkilöille. Tästä enemmän 8. marraskuuta ilmestyvässä Rakentaja-lehdessä.
RT-kortisto on suomalaisen Rakennustieto Oy:n julkaisema maksullinen informaatiokokoelma, joka sisältää tietoa ja ohjeita muun muassa rakenteista, tilasuunnittelusta, rakennusalan sopimuksista ja tehtävänjaosta.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen
Rakennusliiton talonrakennusalan sopimusvastaava Toni Malmströmin mukaan uuden RT-kortin tietopakettia käytetään luottamushenkilöiden koulutuksessa.
Maalarit maalaavat Tampereen yliopistollisen sairaalan seiniä vuonna 1974. Liuotinpohjaiset maalit oli pääasiassa korvattu vesiohenteisilla. Kuva: Ari Johansson, Työväenmuseo Werstas
Suomi muuttui vauhdilla 1970-luvun alkuvuosina. Kekkonen hallitsi ja YYA-hengessä myös idänkauppa kukoisti. Talous kasvoi ja hyvinvointivaltiota rakennettiin. Työaika vakiintui 40 tuntiin ja viiteen päivään viikossa. Työttömyyseläke kertyi, asumis- ja opintotuki otettiin käyttöön.
Elintason noususta kertoivat niin väritelevisiot, pakastimet kuin ulkomaanmatkat. Suomirock villitsi nuorisoa, omistusasunnon hankkiminen suuria ikäluokkia. Toisaalta 2 öljykriisiä koetteli maailmaa, joka alkoi heräillä luonnonvarojen suojeluun.
Maaseudun tyhjentyminen jatkui kaupungistumisen myötä. Kaupungeissa rakentaminen keskittyi lähiöihin. Pääkaupunkiseudulla vain kolmannes uudisrakentamisesta suuntautui lähiöiden ulkopuolelle.
Lähiöt nousivat vauhdilla, betonista. Sen käyttö oli muuttunut teolliseksi. Betonirakentamista helpottivat yhtenäisen elementtijärjestelmän (BES) kehittäminen ja työmaille ilmestyneet betonitehtaiden pumppuautot.
Rakennuksia leimasi moderni arkkitehtuuri, rakentamista edullisuus ja aluerakentaminen. Rakennusurakoitsija vastasi siis koko alueen, ei vain yksittäisen talon rakentamisesta. Teknologinen kehitys ja massatuotanto ohjasivat päätöksiä ja esteettiset arvot saivat jäädä sivummalle. Merkittävän 1970-lukulaisia alueita olivat Helsingin Merihaka ja Itä-Pasila, Tampereen Hervanta sekä Espoon Matinkylä.
Ajan kerrostalo oli tasakattoinen, ruutuelementeistä kasattu betonikuutio. Omakotitalot rakennettiin pääasiassa mataliksi ja väreinä toimivat usein tummat sävyt, kuten ruskea tai punainen. Huippuvuosina uusia asuntoja rakennettiin jopa 70 000, mikä on yli 2 kertaa enemmän kuin nykypäivänä.
Halpa ja nopea rakentaminen näkyi myös laatuskandaaleina, joita aiheuttivat niin lastulevyjen liimoista haihtuva formaldehydi, lattiasieni kuin betonin heikko kestävyys. Lastulevyjen maine koki kolauksen ja Gyproc-kipsilevyt yleistyivät. Suositusta Minerit-levystä poistettiin puolestaan julkisen kohun myötä asbesti vuonna 1979.
Hyvät kokemukset aluerakentamisessa saivat suomalaiset myös ulkomaille. Ensimmäinen urakka itään oli Svetogorskin paperitehtaan kunnostushanke, jossa työskenteli parhaimmillaan yli tuhat imatralaista rakentajaa. Kostamuksen kaivoskombinaattia rakennettiin lähes kymmenen vuoden ajan. Projektivienti laajeni vielä Lähi-Itään ja Afrikkaan.
Vuonna 1973 puhjenneen ensimmäisen öljykriisin seurauksena herättiin rakennusten energiatehokkuuteen. Vanhojakin rakennuksia lisäeristettiin kulutuksen vähentämiseksi. Vuosikymmenen lopulle osui myös ensimmäinen sodanjälkeinen joukkotyöttömyyskausi. Jopa 200 000 oli työttömänä. Työttömyystyömaat olivat jääneet jo historiaan ja korvauksen sai nyt nostaa rahana.
Kypäräpäisiä rakentajia Finlandia-talon rakennustyömaan parakilla 1969–1970. Kypärät olivat tulleet pakollisiksi vuonna 1969, mutta työvaatteet eivät olleet vielä yhtenäisiä. Kuva: Simo Rista, Helsingin kaupunginmuseo
Rakentajien tuntipalkat nousivat noin 5 markasta seitsemääntoista, mutta inflaatio söi ostovoiman. Tuntipalkalla sai vuonna 1970 noin puoli kiloa kahvia, kuten 10 vuotta myöhemminkin. Palkankorotukset eivät tulleet annettuina, vaan pääasiassa työmaakohtaisten lakkojen myötä.
Lakkoherkkyys oli huipussaan vuonna 1976, jolloin käytiin lähes 3 300 työtaistelua. Noin joka kolmas työllinen osallistui työtaisteluihin. Lakkojen takia menetettiinkin tuohon aikaan noin 10 kertaa enemmän työpäiviä kuin nykyään.
Maalarit lakkoilivat työturvallisuuden parantamiseksi vuonna 1972. Vähimmäisvaatimuksena olivat selkeät merkintä- ja suojautumiskäytännöt vaarallisia liuottimia vastaan. Rakentajat saivat työehtosopimuksilla parannettua myös työturvallisuutta.
Turvallisuuden parantaminen on kuitenkin näkynyt ammattitautitilastoissa piinallisen hitaasti. Meluvammat ja asbestialtistumiset ovat sentään 2000-luvulla harvinaistuneet, mutta 1970-luvulla yleistyneiden epoksiyhdisteiden aiheuttamat allergiset kosketusihottumat ovat yhä tuiki tavallisia. Epoksille altistuvat niin maalarit, lattianpinnoittajat, laatoittajat kuin putkiasentajat.
Rakennusyritysten konkurssit näkyvät Helsingissä jo katukuvassa. Maanrakennusyritys E. M. Pekkinen Oy:n konkurssi pysäytti Hakaniemessä katutyöt ja metroaseman kannalta kriittiset vesieristystyöt jäivät kesken. Pekkisen palveluksessa oli satakunta työntekijää.
Aluetoimitsija Lauri Kinnunen työskentelee yksin Joensuun palvelupisteessä.
– Toimistopäivinä käy enemmän asiakkaita. Ennen kävijämäärä vaihteli viikoittain sen mukaan, oliko porukalla ansiopäivärahahakemuksen jättöpäivä vai ei. Nyt tuodaan lomautuspapereita.
Palkkaturvahakemukset ovat myös lisääntyneet. Kinnusella on vireillä puolenkymmentä palkkaturvaa kesäajalta. Palkkaturvat ratkotaan liiton edunvalvontakoneistossa, mutta tarvittavat lisäselvitykset työllistävät aluetoimitsijoita.
Pohjois-Karjalassa valtaosa rakennustyömaista keskittyy Joensuuhun.
– Muutamat käynnissä olevat uudiskohteet valmistuvat ensi kevään ja kesän aikana. Saneerausta ja kiinteistöjen tilanmuutostöitä tehdään enemmän. Työmailla kysellään, milloin tämä taantuma loppuu, mikä viittaa siihen, että talven töistä ei ole tietoa.
Rakennusliiton toimitsijoiden puhelinringissä on reilun vuoden sisään tapahtunut selkeitä muutoksia jäsenten huolenaiheissa.
– Aikaisemmin kysymykset olivat monimutkaisempia. Nyt jäsenistö kysyy lomautukseen ja työttömyysturvaan liittyviä peruskysymyksiä, kuten työssäoloehdon täyttymistä ja erilaisten puhelinnumeroiden metsästystä. Englanninkielisten kyselyiden aiheet ovat pysyneet samanlaisina.
Puhelinringin yhteydenotot ovat pysyneet samalla tasolla, mutta suorien puhelinsoittojen määrä on tuplaantunut. Suoraa kontaktia ottavat niin jäsenet, työnantajat kuin palkanlaskijatkin.
– Suorat soitot eivät haittaa, sillä suurin osa on omalta alueelta. Niitä asioita on helpompi käydä läpi ennen kuin ne muuttuvat ongelmiksi ja tulevat työpöydälleni.
Kinnusen mukaan rakennusalalla on murrosajan tunnelma. Tuleva tes-kierros mietityttää niin työntekijöitä kuin -antajiakin.
– Paikallisen sopimisen pykälien aukaiseminen vaikuttaa tulevaan kierrokseen. Meille toimitsijoille tulee varmasti kiireinen kevät.
Liiton jäsenyys käy hyvin kaupaksi
Tampereen aluetoimitsija Ville-Veikko Kuusinen vastaa erityisesti infra-alan ja talonrakennusalan kysymyksiin.
– Konkurssit ja maksukyvyttömyydestä johtuvat palkkasaatavat heijastuvat yhteydentoissa. Jos aikaisemmin kysyttiin tessin tulkinnoista, nyt tulee paljon kovia asioita. Irtisanomisajan palkoista on jatkuvasti riitoja.
Lista jatkuu Tampereella YT-neuvottelujen ja erilaisten sopeutustoimien ongelmien neuvonnalla. Vuokratyöntekijöiden ongelmat ovat myös pahentuneet.
Kuusinen tekee normaalin jäsenten neuvonnan lisäksi riita-asioiden jatkovalmistelua.
– Työjonossa olevista asioista suuri osa liittyy konkursseihin ja palkkaturva-asioihin. Pöydälläni on tapauksia, joissa konkurssipesän hoitaja on nostanut palkkaturvan teossa kädet pystyyn, koska yrityksen työaikakirjanpidossa on niin suuria epäselvyyksiä. Konkurssipesä voi olla jopa niin kuiva, ettei pesänhoitaja saa tilitoimistolta edes palkkalaskelmia.
Tessin merkitys näkyy siinä, että työnantajat ovat paremmassa taloustilanteessa maksaneet työntekijöilleen parempia palkanlisiä ja tarjonneet muita työsuhteeseen liittyneitä etuisuuksia. Nyt näistä halutaan päästä eroon, mikä tietenkin harmittaa työntekijöitä.
– Raha on nyt tiukassa. Siihen kulminoituvat monet meidän jäsentemme työsuhdeongelmista tällä hetkellä.
Lähes ainoa positiivinen asia nykytilanteessa Kuusisen mielestä on se, että liiton jäsenyys käy erittäin hyvin kaupaksi.
Kuusinen seuraa talonrakennuksen lisäksi infrapuolta.
– Infra ei ole saanut aivan samalla lailla iskua kuin talonrakennus. Tietyillä infran erityislohkoille on saatu jopa lisärahoitusta ja töitä tehdään täydellä höökillä.
Infrayrityksillä on myös mahdollisuuksia vaihtaa talonrakentamiseen liittyvät työkohteet esimerkiksi yhdyskunta-, kaapeli- ja kaukolämpörakentamiseen.
– Silta- ja ratarakentamisessa tilanne on lähes normaali. Ehkä ylitöitä tehdään nyt vähemmän.
– Ennen tätä keikausta rakentamisessa kaikilla aloilla on painettu täyttä häkää 10 vuotta. Infrapuolellakin on totuttu siihen, että talvellakin on töitä. Nyt meillä on töissä sukupolvi, joka ei ole vielä lomautuksia kokenut.
Työttömyysturvan heikennykset näkyvät myös yhteydenotoissa. Lisää sapiskaa tuli viimeksi syyskuun alussa
– Meillä on kova huoli jäsentemme puolesta.
Talotekniikka pysyy pinnalla
Helsingin palvelupisteen aluetoimitsija Timo Turpeinen näkee, että Orpon hallituksen politiikka on lisännyt työnantajien ja -tekijöiden välistä vastakkainasettelua.
– Aikaisemmin työnantajien kanssa pääsi helpommin sovintoon riitatilanteessa. Nyt tuntuu siltä, että pienikään asia ei nytkähdä eteenpäin.
Tiukat taloudelliset ajat ovat tietenkin toinen tärkeä tekijä vastakkainasettelun lisääntymisessä.
– Tiukat ajat näkyvät myös siinä, että työntekijät yrittävät hakea palkkasaatavia myös työsuhteen loppumisen jälkeen.
Talotekniikkaa seuraavalle aluetoimitsijalle alan työllisyystilanne ei kuitenkaan ole pahin mahdollinen, vaikka työttömyys on lisääntynyt myös talotekniikka-alalla.
– Viime vuoden tammi–heinäkuuhun verrattuna koko maassa talotekniikka-alalla työttömäksi tai lomautetuksi ilmoittautuneita oli noin 70 prosenttia ja Uudellamaalla noin 160 prosenttia enemmän tämän vuoden vastaavana aikana.
Joitakin talotekniikka-alan yrityksiä on mennyt konkurssiin ja muutamat yritykset ovat vetäytyneet alalta kokonaan. Onneksi isommilta konkursseilta on vielä vältytty.
– Palkkaturvia tulee tasaiseen tahtiin etenkin alihankintaketjun loppupään yrityksiltä. Tilanne ei ole kuitenkaan katastrofaalinen.
Turpeisen mukaan asialliset yrittäjät haluavat pitää hyvät asentajat ja urakkaryhmät työn syrjässä kiinni.
Pohjois-Ruotsiin lamaa pakoon
Lapissa rakennusalan taantuman keskellä loistaa 2 valopilkkua: matkailu ja Ruotsi.
Pohjois-Ruotsissa on käynnissä kymmenien miljardien eurojen investointiaalto. Ruotsalaiset aikovat olla vihreän siirtymän edelläkävijöitä teollisuudessa ja kaivostoiminnassa. Rovaniemen palvelupisteen aluetoimitsija Ville Vuorjoki on ollut mukana madaltamassa suomalaisten työntekijöiden lähtökynnystä.
– Monet suomalaiset yritykset ovat perustaneet Ruotsiin tytäryhtiöitä. Meidän jäseniämme on jo mennyt sinne töihin, Vuorjoki toteaa.
Matkailualan rakennushankkeet ovat tarjonneet töitä etenkin Ylläksellä ja Levillä.
– Luksusmökkirakentamista on ympäri Lappia.
Rovaniemellä kovan rahan asuntorakentaminen on pysähdyksissä, mutta julkiset kohteet työllistävät.
– Kaupungintalo ja kirjasto ovat peruskorjauksen alla. Geologisen tutkimuslaitoksen saneeraus ja laajennus alkoi juuri. Koulu- ja päiväkotihankkeita on tällä hetkellä käynnissä 4 kappaletta.
Vuorjoelle tulevat yhteydenotot ovat linjassa eteläsuomalaisten kollegoiden kanssa.
– Aikaisemmin helposti neuvottavissa olleet asiat ovat menneet hankaliksi. Työnantajien riitaherkkyys on noussut. Toisaalta työnantajat kyselevät myös neuvoja, mikä on todella hyvä asia.
Jäsenten yhteydenotoissa oli selvät piikit keväisen lapsikorotusten poiston ja syyskuun alun työttömyysturvan kiristämisen kohdalla.
– Ennen syyskuun alkua kyseltiin kannattaako jäädä lomautukselle ennen kuun vaihdetta. Työelämän aloittaville nuorille muutokset vaikeuttavat merkittävästi työttömyysturvan piiriin pääsemistä.
Pahimmat tapaukset ratkotaan keskustoimistolla
Kun liiton jäsenen asiat menevät todella hankalaan solmuun, riidan ratkominen siirtyy sopimusalavastaaville eli tes-toimitsijoille. Talonrakennusalan sopimusalavastaava Toni Malmström tunnistaa aluetoimitsijoiden muuttuneen tilanteen ja lisääntyneen työpaineen.
– Työpöydälläni on nyt sellaisia tapauksia, jotka aiemmin olisivat ratkenneet jo työmaalla. Riita olisi laitettu puoliksi ja sataset pistetty jakoon. Molemmin puolin pidetään loppuun asti omasta tulkinnasta ja yhtään ei anneta periksi.
– Monelle yritykselle on täysin uusi asia, miten irtisanotaan tai lomautetaan työntekijöitä. Meillä on vielä tämä oma kummajaisemme eli ehdollinen irtisanominen. Rakentamisessa on ollut niin pitkään hyvät ajat, että myös työntekijät ovat unohtaneet, miten nämä asiat toimivat.
Juttumäärät ovat tuplaantuneet parin vuoden takaisesta tilanteesta.
– Aluetoimitsijoilla työtaakka on lisääntynyt vielä enemmän esimerkiksi palkkaturvahakemusten takia. Aluetoimitsijat koppaavat pahimman ruuhkan riidoista.
Malmströmillä käsittelyssä ovat etupäässä järjestäytyneiden yritysten riidat. Aluetoimitsijoiden asiakaskuntaan kuuluu paljon järjestäytymättömiä rakennusyrityksiä, joiden tes-osaaminen voi olla vielä huonommissa kantimissa.
Mäntän asunto-osakeyhtiö JänisHaka harjannostajaispäivänä vuonna 1969. Elementit, nosturit ja mineraalivillat olivat vallanneet rakennusalan. Kuva: Osmo Kanninen, Työväenmuseo Werstas
Suomi koki suuren rakennemuutoksen 1950-luvun lopulta alkaen. Maa- ja metsätalous koneellistuivat ja hevoset vaihtuivat traktoreihin. Työn tehostumisen myötä kaikille ei enää riittänyt maaseudulla töitä. Työnhakuun lähdettiin kasvaviin kaupunkeihin ja aina Ruotsiin asti. Paremmat koulutusmahdollisuudet saivat myös nuoret liikkeelle.
Tulevaisuus näytti valoisalta ja 1960-luku olikin suuren taloudellisen kasvun aikaa. Ihmisten haaveet kohdistuivat omistusasuntoon ja kodinkoneisiin. Televisiot ja autot yleistyivät. Nuorisokulttuuri nousi merkittävään rooliin, kun suuret ikäluokat tulivat teini-ikään. Rakennustyömailla palkat paranivat ja työaika lyheni. Viisipäiväiseen, 40 tunnin työviikkoon siirtyminen alkoi vuodesta 1965. Naisten palkkataulutkotkin olivat jääneet historiaan jo pari vuotta aiemmin.
Rakentaminen muuttui ympärivuotiseksi. Ammattilaisille riitti töitä, eikä talviksi tarvinnut enää löytää muita tulonlähteitä. Parhaimmillaan rakennuksilla työskenteli lähes 200 000 palkansaajaa. Suuri työntekijämäärä näkyi myös tapaturmatilastoissa. Kuusikymmentäluvulla lähes 60 rakentajaa sai vuosittain surmansa työtapaturmissa. Nykyään luku on tippunut noin viiteen.
Koneet alkoivat yleistyä hitaasti mutta varmasti. Suomen ensimmäinen torninosturi oli saatu toimintaan kesällä 1953 Armas Puolimatkan rakennustyömaalla Turun Martinmäessä. Nosturi oli hankittu Saksasta, missä se oli toiminut satamanosturina pari vuosikymmentä. Kymmenessä vuodessa nosturien määrä kasvoi yli kahteen sataan. Koneiden myötä raskaat kuljetukset ja nostot helpottuivat. Kantajina ja apureina toimineita sekatyöläisiä tarvittiin yhä vähemmän. Uudet koneet ja menetelmät vaativat omat ammattilaisensa ja rakentajien ammattinimikkeiden määrä kasvoi.
Töihin opittiin vielä tekemisen kautta, pääasiassa vanhempien rakentajien opissa. Kuusikymmentäluvulla vain kymmenellä prosentilla Suomen aikuisväestöstä oli kansakoulua korkeampi koulutus. Koulun penkit eivät tuntuneet rakentajia kiinnostavan myöhemminkään: vielä 1990-luvun alussa noin joka kolmannella kirvesmiehellä oli ammatillinen tutkinto, muurareista vain hieman useammalla.
Euroopan vapaakauppajärjestö (EFTA) hyväksyi Suomen ulkojäseneksi vuonna 1961. Sen myötä suomalaisvalmistajia suojanneet suojatullimaksut poistuivat ja tavara kulki vapaammin jäsenmaiden välillä. Halpaa kattopeltiä virtasi taas Suomeen ja ennen suvereenisti hallinnut kattohuopa sai kilpailijan. Peltisepille riitti kysyntää. Myös tee-se-itse-miehet kiinnostuivat helposti kiinnitettävästä profiilipeltikatosta, kun vesikatonkin saattoi tehdä itse. Virheitä sattui ja ammattilaisen työ olisi tullut korjauksia halvemmaksi.
Ilmanvaihtoalan peltisepät olivat monitoimimiehiä, jotka tarpeen tullen tekivät kattopeltitöitä, sadevesikouruja ja syöksyputkia sekä ilmanvaihtokanavia. Esivalmistetut pyöreät kierresaumakanavat ja suorakaidekanavat vakio-osineen helpottivat ja nopeuttivat jo asennustyötä.
Rakentamisen nopeutuminen ja rakennusalan suuri kasvu helpotti asutuskeskuksia vaivannutta asuntopulaa. Uusia elementtikerrostaloja nousi 1960-luvulla ympäri Suomen. Betonisandwich-ulkoseinät syrjäyttivät muut rakennetyypit ja koneet valtasivat myös uusien talojen sisäpuolet. Korkeisiin taloihin tehtiin hissi jo rakennusvaiheessa. Elementtirakentamisen alkuaikoina rakenteiden laadussa oli merkittäviä puutteita, eivätkä betonipinnat miellyttäneet kaikkien kauneudentajua. Tuotantotekniikka määritteli asumista ja arkkitehtuuria.
Ympärivuotinen rakentaminen, teknologiset uudistukset, tietokoneiden käyttöönotto, betonielementtistandardi ja erilaiset yhteistoimintamallit aluerakentamisessa mahdollistivat 1960–1970-luvun hurjan rakentamisen. Tuolloin nousi yli puolet Suomen kerrostaloista.
Teksti: Jukka Kokkonen, kuva:Osmo Kanninen, Työväenmuseo Werstas
Kimmo Palonen ei usko, että työsuojeluviranomaiset pystyisivät valvomaan ja tulkitsemaan kaikkein Suomessa olevien ammattialojen paikallisia sopimuksia.
Hallituksen esitys paikallisen sopimisen laajentamisesta villiin yrityskenttään on niin vakava uhka rakentajien työehdoille, että Rakennusliiton on tarvittaessa käytettävä kaikki keinot työehtojen puolustamiseksi.
Hallitus vie esityksensä paikallisen sopimisen laajentamisesta eduskuntaan elokuun aikana. Ensi vuoden alusta alkaen kaikki yritykset voisivat sopia paikallisesti niistä asioista, joista järjestäytyneet yritykset voivat jo nykyisin sopia työehtosopimuksiin tehtyjen kirjausten nojalla. Järjestäytymättömillä eli työnantajaliittoon kuulumattomilla yrityksillä ei tätä toisin sopimisen mahdollisuutta nykyisin ole.
Kun sopimusoikeus laajenee villiin kenttään, heikkenee rakennusalan yritysten motiivi kuulua työnantajaliittoon. Suomessa yleissitovuuden keskeisin mittapuu on, kuinka suuri osa alan työvoimasta työskentelee järjestäytyneissä yrityksissä. Jos yritysten järjestäytymisaste laskee, vaarantuu yleissitovuus. Sillä puolestaan olisi erilaiset vaikutukset eri toimialoilla. Rakentamisen alalla vaikutus olisi järisyttävä.
– Ulkolaiset yritykset voisivat tehdä omat sopimuksensa, käytännössä työskennellä Suomessa maksaen jonkinlaista minimipalkkaa. Jo tuo paikallisen sopimisen avaaminen villiin kenttään johtaa siihen, että ulkomaiset yritykset ottavat käyttöön maksimijoustot. Kotimaisten yritysten kilpailukyky tarjoustilanteissa romahtaisi, puheenjohtaja Palonen summaa riskejä.
Putsataan paikallinen sopiminen sopimuksista?
SAK:laisten liittojen yhteistyötä tiivistetään syksyn mittaan kohti tulevaa työehtokierrosta. Rakennusliiton työehtosopimukset ovat voimassa helmikuun 2025 loppuun asti. Neuvottelut käynnistyvät toden teolla vuoden vaihteen jälkeen, mutta jo syksyllä alkavat erilaiset tunnustelut ja Rakennusliiton sopimustavoitteiden muodostaminen muun muassa maakokouksen, sopimusalatyöryhmien kokouksen ja osastokyselyjen avulla.
Paikallisen sopimisen vapauttaminen vaikuttaa myös Rakennusliiton tes-neuvotteluihin.
– On vakavasti harkittava, että poistamme sopimuksistamme kaikki paikallisen sopimisen elementit, Kimmo Palonen jyrähtää.
Julkisuudessa paikallinen sopiminen esitetään usein hopealuotina, joka parantaa olennaisesti yritysten kilpailukykyä. Vähälle huomioille jää se, että paikallinen sopiminen on jo useilla toimialoilla laajasti käytössä. Rakennusalalla jopa niin laajasti, että syksyllä eläkkeelle siirtyvä Rakennusteollisuus RT:n pitkäaikainen työmarkkinajohtaja Kim Kaskiaro on julkisesti todennut, ettei alalla tarvita yhtään enempää paikallista sopimista.
– Kannattaa myös huomata, että järjestäytymättömätkin alan yritykset saavat toisin sopimisen mahdollisuuden, kun allekirjoittavat alan työehtosopimuksen Rakennusliiton kanssa, Palonen muistuttaa.
Kuka kouluttaisi luottamusvaltuutetut?
Vuoden vaihteesta alkaen villeissä yrityksissä liittoon kuulumaton henkilöstö voisi valita keskuudestaan luottamusvaltuutetun, joka sopisi asioita samalla laajuudella kuin liittoon kuuluvat luottamushenkilöt.
Villeissä yrityksissä voidaan päätyä jopa tilanteeseen, jossa järjestäytyneitä työntekijöitä sopimuspöydässä edustaa luottamusmies ja järjestäytymättömiä työntekijöitä luottamusvaltuutettu. Rakennusalalla tätä riskiä tuskin on, sillä rakennustuoteteollisuutta lukuun ottamatta myös liittoon kuulumattomat työntekijät voivat äänestää luottamushenkilövaalissa Rakennusliiton sopimusaloilla.
Luottamusvaltuutettujen osaamisesta vastaisi työnantaja. Hallitus siis laittaa työnantajat kouluttamaan työntekijöiden edustajia näiden oman edunvalvonnan suhteen. Sanamuotona on, että ”työnantajan olisi edistettävä luottamusvaltuutetun osaamista ja kykyä ymmärtää”. Mitään sitovuutta lakiin ei ole tulossa.
– Tuo olisi alusta alkaen kuollut kirjain, täysin tehoton. Jopa valveutuneiden työnantajien osalta on kysyttävä, kuka kouluttaa, missä kouluttaa ja miten kouluttaa, Palonen muistuttaa.
Vertailuksi todettakoon, että esimerkiksi Rakennusliitolla on omille luottamushenkilöilleen maanlaajuinen ja ammattimainen koulutus- ja tukiorganisaatio, jossa on vuosikymmenten osaaminen taustalla.
Toinen kuollut kirjain on hallituksen lupaus kiristää sopimusten valvontaa. Kaikki paikalliset työehtosopimukset olisi lähetettävä työsuojeluviranomaisille. Kysyttävä on, kuinka viranomaisen suorittama arkistointi lisäisi valvontaa, sillä työsuojeluviranomaisilla ei ole mitään mahdollisuutta sopimusten analysointiin ja arviointiin.
– Resurssipula siellä on huutava eikä valvontahenkilöstö riitä edes nykyisiin tehtäviin. Kysymys kuuluu, mistä työsuojeluviranomaisille löytyy resurssi ja ammattitaito tulkita kaikkien Suomessa olevien ammattialojen paikallisia sopimuksia, Palonen kysyy.
Jartsan voittoon vienyt tyylinäyte ilmakitaransoiton SM-kisoissa.
Nelipäiväinen Työväen musiikkitapahtuma järjestettiin Valkeakoskella jo 52. kerran 25.–28. heinäkuuta. Bändit, paneelikeskustelut ja muu ohjelma toi tapahtumaan noin 20 000 kävijää. Festivaaleilla esiintyivät muun muassa Kotiteollisuus, Suistamon Sähkö, Saimaa, Atomirotta, Lenni-Kalle Taipale & Osmo Ikonen, Kolmas Nainen, Eini, Coitus Int 50 Revival ja Inginmaa/Hypnomen.
Jyrki Ojasen (vas.) ja Pauli Hanhiniemen sanailu kulki leppeissä merkeissä.
Lauantaina musiikkitapahtumassa Rakennusliiton varapuheenjohtaja Jyrki Ojanen haastatteli lauluntekijä Pauli Hanhiniemeä. Millaisia tarinota sanoitusten takana on ja miten laulut syntyvät?
– Jos tietäisin, miten lauluja tehdään, tekisin taas äkkiä muutaman laulun. Ongelmani on se, että minulla pitää olla tarve tehdä jotain, Hanhiniemi sanoi.
Hanhiniemi käytti esimerkkinä Tästä asti aikaa -kappalettaan.
– Kirjoitin sen tekstin vuonna 1990. Se syntyi hetkellä, jolloin olin lähtenyt Alavudelta jo kolmatta kertaa. Tajusin, etten enää palaa sinne. Se on yksinkertainen laulu siitä, kuinka itseni yllätin ikävöimästä kavereita ja menneitä tapahtumia. Kertsissä kuitenkin katsotaan eteenpäin: ”mulla on tästä asti aikaa, muutama lantti mammonaa”. Se on minun voimalauluni.
Kolmannen naisen biiseissä Hanhiniemi teki omat laulusävellykset kitaransoiton sekaan.
– Jätkät soitteli riffejään ja minä tungin laulujani väliin. Jos he olivat hyvällä tuulella, he jättivät sovituksessa minulle vähän tilaa.
Hanhiniemi pitää itseään musiikkiteollisuuden kannalta huonona lisäarvon tuottajana.
– En ole osannut kiteyttää niin kiehtovasti, että ihminen kuullessaan oppii heti ja alkaa rallattemaan hittibiisiä.
– Tunnistatko, että sinulla on usein toistuva rakenne: niin sen piti mennä; niin se meni; sitä sain, mitä uhmassa hain; turpiini kerjäsin ja sain, Ojanen kysyi.
Pienen muodollisen estelyn jälkeen Hanhiniemi myöntää sitä saa, mitä tilaa -rakenteen.
– Sattuma minut tänne toi, sattuma minut aateloi. Vanhat äijät opettaa, mitään sä ilmaiseksi et saa. Mutta jos oikein tarkkaan katsotaan, mistään ei tarvitse maksaakaan. Tämä ei ole minun keksintöni: me synnymme ja kuolemme alasti. Kaikki mitä siinä välissä tapahtuu, on bonusta. Niin kauan kuin elämme, olemme saamapuolella, Hanhiniemi riimitteli.
Ojasen mukaan Hanhiniemen laulujen päähenkilönä on usein mies, joka hakee rehvakkuutensa jälkeistä sovitusta etsivä mies.
– Tämä mies löytää itsemyötätunnon. Kappaleiden sanoituksissa kamppaillaan sitä vastaan, ettei se mene ihan itsesäälin puolelle. Siinä lämmössä on jotain kaurismäkeläistä myötätuntoisuutta, Ojanen haastaa.
– Päähenkilö on monesti minun näköiseni ja yritän muokata hänelle mukavan kohtalon. Se on inhimillistä, että olemme kusipäitä. Se on jo paljon, jos itse huomaa sen, Hanhiniemi totesi.
Ilmakitaraa ja hyviä kavereita
Ilmakitaransoiton SM-kisojen tuomaristoon kuuluivat Petri Markkanen Valkeakosken sanomista (vas.), Kimmo Palonen Rakennusliitosta, Kimmo Virtanen Tampereen musiikista sekä yleisön edustajana valkeakoskelainen Kristiina, jolta kukaan ei muistanut kysyä sukunimeä.
Valkeakoskella järjestettiin ensimmäiset ilmakitaransoiton Suomen mestaruuskisat. Voiton vei Jartsa, valkeakoskelainen hönö.
– Sain minuutissa kitarakamat, Jartsa totesi nappisuorituksestaan.
Kitaran lisäksi Jartsa sai menolipun ilmakitaransoiton MM-kisojen finaaliin Ouluun, ilmakukat ja -diplomin sekä kitaristi Samuli Federleyn lahjoittaman ilmakitaralaukun. Federley toimi SM-kisojen virallisena lämppäri- ja lopettajaisbändinä.
Kisojen tuomariston jäsen, Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palosen mielestä Jartsa oli tuomariston mielestä helppo valinta voittajaksi.
– Yleisöllä oli hauskaa, sillä kaikki kilpailijat heittäytyivät hienosti lavaesiintymisissään. Jartsa veti parhaimmat ilmaveivisoolot, joten voitto oli selvä. Kisojen erinomaista antia oli myös Samuli Federleyn kitarointi, jota olisi kuunnellut enemmänkin, Palonen oli tyytyväinen tapahtumaan.
Jukka Kokkonen johdattamassa toimittajaa näyttelyn saloihin.
– Tästä mennään sisään ”työmaalle”, näyttelyn kuraattori, projektitutkija Jukka Kokkonen aloittaa kierroksen näyttelyn alkupisteessä, jossa jokainen voi kokeilla kulkukorttia ja pyöröporttia.
Rakentajat-näyttely ei kulje kronologisesti jahkaten vanhaa historiaa, vaan se on rakennettu erilaisten teemojen ympärille. Muun muassa työmaaolot, ammattinimikkeet, ansiot, työturvallisuus, työkalut – kaikissa näissä on tapahtunut huomattavaa kehitystä Rakennusliiton olemassaolon aikana ja liiton tekemän työn takia. Näyttely tuo kehityksen esiin kuvien, tekstien, musiikin, esineiden ja grafiikoiden avulla.
Ensin oli työmaa
Näyttelyn alkupäässä voi tarkastella rakennusalan työllisten ja liiton jäsenten määrää 100 vuoden ajalta.
– Laman aikana koko alan työllisiä oli vähemmän kuin liitossa jäseniä, Kokkonen muistuttaa.
Vanhoissa jättikokoisissa valokuvissa työskennellään ilman minkäänlaisia suojavarusteita. Yhdellä kuvan miehellä on päällään puku ja tyylikäs hattu.
– Hän oli todennäköisesti rakennusmestari.
Museoon on rakennettu 1950-luvun työmaaparakki, tosin ajan hienoimmasta päästä lautalattioineen. Kokkosen mukaan niihin aikoihin paljas maa oli tyypillisin työmaakopin lattia.
– Tänne on koottu aikakauden tyypillistä esineistöä. On hotapulverit ja tupakat pöydällä, kamiina tuomassa lämpöä ja piilopullo halkopinon takana, Kokkonen sanoo.
Kaikissa näyttelyn teemoissa on myös osioita, joissa katsoja pääsee tekemään jotain. On ammattinimike-sanasokkeloita, työmuotoäänestys, voi valita aikakauden biisejä soimaan ja pienimmät pääsevät myös rakentelemaan tiilistä.
– Nämä leikkityökalut ovat nykyään paljon hienompia kuin silloin, kun minä olin pieni, Kokkonen naurahtaa.
Työturvallisuutta ja työläisten oikeuksia
Yksi näyttelyn graafeista kuvaa mitan avulla aikajanalla niitä lakimuutoksia, joissa ay-liike on ollut vahvana vaikuttajana parantamassa työntekijöiden asemaa.
– Kyllähän sitä toivoisi, että ihmiset tutustuisivat näihin, sillä ilman näitä oikeuksia työelämässä ei olisi kovin kummoista, Kokkonen toteaa.
Myös alan vanhoihin palkkaryhmittelyihin on kiinnostavaa tutustua.
– Tämä palkkaryhmitys on vuodelta 1956. Kuten huomaat, alimmassa palkkaryhmässä ovat käytännössä olleet naiset ja erityisesti maaseudun naiset ja ylimmässä ammattitaitoiset miehet.
Työturvallisuusosiossa on näytillä muun muassa tiettävästi ensimmäiset Suomessa käytössä olleet turvakengät, mutta toisaalta uusinta uutta eli nostamista helpottava eksoskeleton. Esillä on myös julisteita erilaisista työturvallisuuskampanjoista, joita rakennuksilla on toteutettu.
Näyttelyn teemamuoto toimii. Se jättää tilaa näkijän omille tulkinoille, eikä aikaa tarvitse käyttää valtavien tekstimassojen tankkaamiseen.
– Haluamme, että ihmiset voivat fiilistellä vaikka tuolla parakilla ja miettiä omia ajatuksiaan, eikä niin, että ”tämä tapahtui näin ja siirry seuraavan vuosikymmeneen”.
Teksti: Johanna Hellsten Kuvat: Kimmo Brandt
Sosiaalitilojen tarpeistoa 1950-luvulta.Valurautainen kamina lämmitti parakin tiloja. Harvoissa paikoissa ihan näin laadukkaita tulisijoja kuitenkaan oli.Pikkurakentajan unelmakohde.Työ väen asema parani 100 vuoden aikana huimasti. Mitassa tärkeimmät virstanpylväät.
