Rakennusliiton nuorisotyöryhmän puheenjohtajaksi valittu Jose Piironen, 28, puhuu mielellään Rakennusliitosta ja työstä rakennusalalla alan opiskelijoille. Oppilaitosvierailut ovat sellaista Raksanuorten toimintaa, jota Piironen haluaa kehittää. Aiemmin ammattikouluilla vierailivat liiton aluetoimitsijat.

– Sitä on muutettu niin, että me Raksanuorten työryhmäläiset käymme tekemässä oppilaitoksissa tiedottamiset. Toivon, että se lähtee pyörimään hyvin – toivon, että meillä olisi koko Suomi katettuna toimijoilla, jotka tekevät oppilaitostiedotuksia.

Aiheisiin kouluilla kuuluvat työehtosopimus ja se, mitä rakennusalan opiskelijoiden muutenkin kannattaa tietää töitä hakiessaan ja töihin mennessään. Piironen vastaa oppilaitosvierailuista Pohjois-Karjalan alueella. Hän on syntynyt Joensuussa, jossa hän nykyisinkin asuu ja työskentelee.

Monessa luottamustoimessa

Jose Piironen on ammatiltaan lvi-asentaja. Hän on työskennellyt Lämpökarelia Itä-Suomi Oy:ssä yli 7 vuotta. Työhön kuuluvat laajasti kaikki lvi-huoltoon liittyvät työt. Työhön kuuluvat esimerkiksi omakotitalojen remontit, joissa uusitaan käyttövesiputkisto, lämmitysputkisto ja lämmönlähde tai kaikki niistä sekä taloyhtiöiden kaukolämpökeskusten kunnostukset ja vaihdot.

Piironen tuli alalle aika lailla sattumalta. Hän aloitti kokin opinnot, mutta työskentely ruoan parissa ei tuntunut omalta. Seuraavaksi hän päätti hakea opiskelemaan putkiasentajaksi. Kaveri opiskeli alaa jo, ja Piironen  oli kuullut, että palkkaus on aika hyvä. Nyt häntä innostaa työn monipuolisuus. 

–  Eteen tulee edelleen uusia asioita ja opittavaa. Saan tehdä erilaisia keikkoja ja tavata monenlaisia asiakkaita.

Kiinnostus ay-toimintaan alkoi, kun Piirosesta tuli työpaikkansa luottamusmies 4 vuotta sitten. Ammattiliittoon hän on kuulunut lähes yhtä kauan kuin on työskennellyt rakennusalalla.

– Liitosta kysyttiin, onko työpaikallani luottamusmiestä. Kun ei ollut, kysyttiin, rupeaisinko luottamusmieheksi. Mietin, että jospa kokeilisin.

Piironen sai tietoa ammattiliitosta ja liiton toiminnasta esimerkiksi luottamustoimeen liittyvissä koulutuksissa. Ne rupesivat kiinnostamaan enemmän ja niistä tuli yksi Piirosen suurimmista mielenkiinnon kohteista.

– Olen Joensuun putkimiesten ammattiosaston puheenjohtaja ja Rakennusliiton liittokokouksessa minusta tuli liittovaltuuston jäsen, Piironen kertoo muista luottamustoimistaa.

Kaikkeen tekemiseen saa tukea

Aktiiviseen ay-toimintaan Piirosta innostaa ennen kaikkea se, että hän haluaa pitää työelämän reiluna.
Rakennusliiton aluetoimitsija Lauri Kinnunen on tukenut häntä luottamustoimissa ja antanut hänelle vastuita Pohjois-Karjalassa. Luottamusmieheksi ryhdyttyään Piironen alkoi myös järjestää Raksanuorten tapahtumia kotiseudullaan. Hän on järjestänyt mahdollisuuden osallistua pakohuonepeliin ja pelata paintballia sekä kokeilla koskenlaskua ja boulderointia. Seuraaviin suunnitelmiin kuuluu lasketteluretki.

Aktiivisuutensa myötä Piironen pyydettiin mukaan valtakunnalliseen nuorisotyöryhmään. Ryhmässä pohditaan yhdessä, millaista paikallinen toiminta voi olla, jotta mahdollisimman moni haluaisi mukaan. Yhteinen valtakunnallinen aktiviteetti on vuosittainen Beachfutis-tapahtuma Kalajoella.

Tapahtumissa voi verkostoitua muiden rakennusalan ammattilaisten kanssa ja saada tietoa uusista työmahdollisuuksista, pitää hauskaa porukassa ja kysellä kiperiäkin kysymyksiä esimerkiksi ammattiliitosta ja työehtosopimuksesta.

– Parasta olisi, jos tapahtumista löytyisi kiinnostuneita ihmisiä järjestämään nuorisotoimintaa tai luottamusmiehiksi työpaikoille, joissa luottamusmiestä ei vielä ole. Meitä nuoria vaikuttajia ei ole Rakennusliitossa hirveän paljon, mutta meitä tarvitaan lisää varsinkin tulevaisuudessa.

Teksti ja kuva: Hanna Hirvonen

Kun verotusneuvos Markku Hirvonen aloitti työt verohallinnossa, harmaata taloutta ei ollut olemassa. Sen sijaan kuutamourakointi oli niin yleistä, ettei verohallituksen pääjohtaja Mikko Laaksonen saanut 1970-luvulla rakennusmiestä mökkityömaalleen tekemään kuitillista työtä.

– 1990-luvun alussa harmaaseen talouteen tartuttiin kiinni rakennusalan järjestöjen vaatimuksesta. Kun asiaa ruvettiin purkamaan, kävi ilmi, kuinka laajasta ilmiöstä on kyse. Se ei ollut pientä kuutamourakkaa, vaan massiivista aliurakointia.

1990-luvun puolivälissä käyttöön otetut yritysten kirjanpidon reaaliaikaiset tarkastukset toivat päivänvaloon uuden ilmiön: kuittikaupan, jossa kikkailtiin arvonlisäveron vähennyksillä ja palautuksilla tekaistujen kuittien avulla.

– Se oli yllätys, kuinka laajaa kuittikauppa oli, Hirvonen kertoo.

Seuraava suuri muutos sekä harmaan että rikollisen taloudellisen toiminnan saralla oli Baltian maiden liittyminen EU:hun vuosituhannen alussa. Työvoiman liikkuvuutta rajoitettiin aluksi, mutta se ei estänyt virolaisia yrityksiä tulemasta rakennusalalle.

– Palvelut saivat liikkua heti alusta asti ja se oli Rakennusliiton kannalta merkittävä muutos. Olin sanonut aikaisemmin, että Rakennusliitto oli meidän tehokkain viranomaisemme. Se tiesi, mitä tapahtuu työmailla ja se pystyi pistämään yrityksen saartoon. Lopulta saarrot eivät enää tepsineetkään, virolaisfirma vaihtui nopeasti toiseksi.

Hirvonen uskoo, että järjestäytynyt rikollisuus oli ollut jo aikaisemmin mukana rakennusalalla, mutta ilmiö tuli esille 2000-luvun alussa.

– Silloin tuli esille useita juttuja, joissa liivijengit olivat mukana ja taustalla. Silloin väitettiin, että ne olivat mukana erityisesti telineasennuksessa, jossa tarvittiin enemmän lihaksia kuin ammattitaitoa. Näitä firmoja tavattiin esimerkiksi suurten teollisuuslaitosten vuosihuoltojen yhteydessä.

Veronumero oli Rakennusliiton pitkäaikainen hanke, joka saatiin lopulta maaliin vuonna 2012.

– Veronumeroa vauhditti huomattavasti ulkomaisen työvoiman ongelmat.

Talousrikosten tutkinta on poliitikkojen heittopussi

Hirvosen mukaan työnantajien etujärjestöt, poliitikot ja viranomaiset ovat olleet aina innokkaasti mukana harmaan talouden vastaisessa taistelussa. Välillä tosin ei ole selvää, millä puolella rintamaa. Esimerkiksi Orpon hallitus ei ole jatkanut harmaan talouden torjuntaohjelmaa. 1980-luvulla presidentti Mauno Koivisto epäili, että rötösherrajahti on mennyt liian pitkälle.

– Sipilän hallituksen taksiuudistus, Hirvonen jatkaa listaa poliitikkojen vastakarvaisista päätöksistä.

Julkisuus ja media ovat sekä vauhdittaneet että lamaannuttaneet harmaan talouden torjuntaa.

– Vuonna 1997 oli massiivinen trollauskampanja, joka oli reaktio tehostuneeseen verotarkastukseen. Se oli tyypillistä infosodankäyntiä, perusteettomia väitteitä, joita ammuimme alas. Toisaalta käännetyn alvin kohdalla tiedotusvälineet pitivät hyvin asiaa esillä. Varsinkin sen jälkeen, kun vaalirahajupakka nousi vuonna 2008. Pääsin silloin vähän ilkeilemään.

Hirvonen uskoo, että vilungintekijöiden ja viranomaisten otteluita nähdään jatkossakin. Siksi verohallinnon, poliisin ja syyttäjälaitoksen resurssit talousrikosten tutkinnassa pitäisi olla kunnossa.

– Toimintaympäristö muuttuu kaiken aikaa ja tulee uusia väärinkäytösten muotoja.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskus SASK sai tämän vuoden huhtikuussa uuden toiminnanjohtajan, kun järjestön pitkäaikainen johtaja, Janne Ronkainen siirtyi toisiin tehtäviin. Hänen tilalleen valittiin pitkän linjan ay- ja kehitysyhteistyön ammattilainen Juska Kivioja, joka siirtyi tehtävään STTK:n järjestöpäällikön tehtävistä.

– Olin mukana SASK:n hallituksessa jo STTK:n aikana. Päädyin hakemaan toiminnanjohtajan tehtävää, koska koin SASK:n olevan arvokotini ja tunsin toiminnan jo pitkältä ajalta. Saan tehdä sekä ay-työtä että kehitysyhteistyötä ja olla heikomman puolella. Rakentamalla vahvempaa ay-liikettä rakennetaan parempaa yhteiskuntaa, Kivioja sanoo.

Kivioja on jo lapsuudesta asti nähnyt, miten tärkeää ammattiliitojen toiminta on. Hän muistaa juosseensa pitkin kunnantalon käytäviä, kun liittoaktiivi-äiti istui osaston kokouksessa.

– Koputimme kavereiden kanssa oveen ja kysyimme, mitä te oikein teette siellä. Äidit kertoivat meille, että ”meillä on tämmöinen yhdistys, jossa hoidamme yhteisiä asioita”.

Kumppanuudet vievät eteenpäin

Kiviojan mukaan SASK:n toiminnan eteenpäin kehittämisessä kumppanuudella on iso merkitys.

– Se tarkoittaa ensinnäkin sitä, että kohdemaiden toimijat ovat enemmän kumppaneita kuin kohteita, sillä me näemme, että digitalisaatio, uudet työn muodot ja ilmastonmuutos aiheuttavat haasteita työntekijöille sekä meille täällä että heille siellä. Eli meillä on paljon yhdistäviä asioita ja se muuttaa keskustelua vuorovaikutteisempaan suuntaan, Kivioja sanoo.

Toisaalta kumppanuus koskettaa sekä kotimaista että globaalia ay-liikettä.

– Meillä täytyy olla kumppaneina vahvat ammattiliitot, jotka voivat käydä temaattista keskustelua ja nostaa yhteiskunnassa esiin samoja teemoja. Ja liittojen jäsenten pitää voida kokea SASK läheiseksi niin, että he voivat lähteä esimerkiksi mukaan lähettiläskoulutukseen ja toisaalta jäsenille kerrotaan niistä tuloksista, joita työllä on saavutettu.

Kiviojan mukaan SASK on olemassa toteuttaakseen ammattiliittojen agendaa.

– Se on meidän tärkein juttu. Lisäksi tärkeää on yhteistyö muiden kehitysyhteistyöjärjestöjen ja esimerkiksi Nenäpäiväsäätiön kaltaisten toimijoiden kanssa. Verkostot ovat tärkeitä.

Tuulisia aikoja

Kivioja aloittelee uutta työtään tilanteessa, jossa sekä järjestöjen että kehitysyhteistyön rahoitusta leikataan, eikä poliittinen ilmapiiri ole muutenkaan myönteisin mahdollinen.

– Näen, että me olemme hirveän tärkeässä roolissa pitämään ääntä siitä, että demokratiasta huolehditaan niin täällä kuin muuallakin ja että kansalaisilla on mahdollisuuksia vaikuttaa nyt, kun koko suomalainen hyvinvointivaltio on jonkinlaisessa epävakauden tilassa. Eihän tämä kiva tilanne ole, Kivioja toteaa.

Edellisen hallituksen strategioissa Afrikan rooli korostui erityisesti, ja osaksi myös siksi SASKinkin toiminta siellä on vahvaa. 

– Voisi arvata, että Ukraina on tulossa vahvasti agendalle seuraavaksi. SASK ei ole koskaan toiminut sotaa käyvissä maissa, mutta me tarkkailemme ja katsomme asiaa tällä hetkellä.

Ihmisten sitoutuminen erilaisten järjestöjen toimintaan on vähentynyt selvästi. Nyt ihmisiä on helpompi saada mukaan yksittäisiin korkean profiilin kampanjoihin ja SASK on onnistunut niissä muun muassa Qatarin jalkapallokisojen osalta hyvin.

– Siinähän Rakennusliitto oli myös vahvasti tukena. Meidän täytyy löytää tällaisia näkökulmia, jotka tuovat työtämme myös muiden kuin liittoaktiivien tietoisuuteen.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Antti Kirves

– Yllättävintä ja positiivisinta uudessa työssäni on ollut se, kuinka syvällä Työturvallisuuskeskuksen lonkerot yhteiskunnassa ulottuvat ja kuinka paljon meidän tekemisellemme ja palveluille on tilausta. Meillä on paljon vaikutusmahdollisuuksia ja toimintamme on laajaa, Timo Koskinen sanoo.

Tuore toimitusjohtaja on monessa liemessä keitetty. Hän on toiminut VR:n henkilöstö- ja turvallisuusjohtajana sekä Postin henkilöstöjohtajana. Löytyypä taustasta työmarkkinajuristinkin töitä Kemianteollisuudessa. Mikä sai miehen lähtemään uudenlaisiin ympyröihin?

– Työurastani on nyt tehty ¾ ja iso osa siitä henkilöstöjohtajana. Silloin olen katsonut toimintaa yrityksen taloudellisen menestyksen kautta. Toisaalta inhimillinen työelämä ja hyvät työolosuhteet ovat sydäntäni lähellä. Työturvallisuuskeskus yhdistää mielestäni nämä 2 puolta. On tavallaan latteaa sanoa näin, mutta haluan jättää jäljen, olla mukana vaikuttamassa kokonaisuuteen nimeltä hyvä työelämä, Koskinen kertoo.

Uudistaja?

Koskisen uraa voi tarkastella jonkinlaisen muutosjohtamisen kautta. Kun hän meni VR:ään töihin, oli siellä noin 12 000 työntekijää ja hänen lähtiessään enää noin puolet siitä. Postiin hän tuli vuoden 2019 kuohuntojen jälkeen. Minkälaista uudistamista hän haluaa tehdä TTK:ssa?

– Aika näyttää, minkälaisia tarpeita on. Viittasit varmaan siihen, onko tulossa esimerkiksi isoja saneerauksia. Onhan muutoksen tekeminen paljon muutakin; se on ihmisten osaamisen päivittämistä ja sen varmistamista, että meidän kyvykkyytemme vastaavat siihen, mitä TTK:lta odotetaan.

Koskinen pitää vaarallisimpana ajattelua, että toteaa kaiken olevan ihan hyvin näin, eikä mieti miten organisaatiota voisi kehittää.

– Toinen tärkeä taso uudistamiselle ovat verkostot, joissa toimimme. Olen tavannut sidosryhmiä ia kuunnellut, sieltä tulevia signaaleja. Miten verkostojen toimintaa kannattaisi kehittää? Verkosto on laaja. Miten saamme taattua, että kaikki voivat nauttia tuottamastamme lisäarvosta?

Koskinen pitää hyvänä esimerkkinä työn psykososiaalisen kuormituksen vähentämiseksi tehtävää työtä.

– Pitääkö meidän miettiä jokaista toimialaa erikseen? Vai yritämmekö osallistaa kaikki laajemman kokonaisuuden tekemiseen, jota voi sitten räätälöidä sektorikohtaisesti?

Kolmanneksi Koskinen pohtii, miten TTK:n koko ajan laajentuvaa roolia pitäisi hallita.

– Olemme tehneet 50 vuotta työturvallisuustyötä, jossa lähtökohtana on ollut työympäristön fyysinen turvallisuus. ”Älä laita sormea rattaiden väliin, siihen sattuu”. Nykyään työelämässä on kuitenkin uudenlaisia ilmiöitä, ja meidän käsissämme oleva pallo paisuu paisumistaan. Mitä TTK on tulevaisuudessa?

Koskisen mukaan voi olla, että TTK:n rooli voi muuttua.

– Asioita pystyy tiettyyn pisteeseen asti työntämään, mutta ei loputtomiin. TTK voi toimia vaikuttavan tekemisen tuloksellisuuden osoittajana esimerkkien kautta ja keskustelun herättäjänä, mutta tarpeen ja ratkaisujen pitää syntyä työpaikoilla.

Kortit säilyvät

Tärkeä osa TTK:n palveluvalikoimaa ovat jokaiselle rakentajalle tuttu Työturvallisuuskortti.

– Olen todella ylpeä meidän korttituotteesta. Työturvallisuuskortti on turvallisuuskulttuurin luomista ja turvallisen asenteen luomista. Sillä on merkitystä.

Koskinen kertoo istuneensa TTK:n avokonttorilla työntekijän vieressä, joka vastaili puhelimessa Työturvallisuuskortin toimintaa koskeviin kysymyksiin.

– Hän kertoi, kuinka joltain isolta työpaikalta soitettiin, että työntekijöitä ei voida päästää työmaalle, kun heidän korttiensa voimassaoloa ei voinut todentaa. Se on iso ja hieno juttu, että yrityksissä on tällaista työturvallisuuskulttuuria!

Uhkaako huono aika työturvallisuutta?

Uhkaako taloudellisesti kireä aika myös työturvallisuutta tai TTK:n toimintaa? TTK:n rahoitus nojaa toisaalta kaupalliseen toimintaan, toisaalta toiminta saa rahoitusta työnantajien maksamista tapaturmavakuutusmaksuista Työsuojelurahaston kautta.

Koskinen ei pidä todennäköisenä, että työnantajat eivät ostaisi TTK.n palveluita, sillä se vaikuttaisi yritysten toimintaan negatiivisesti. Laajemmin työturvallisuuskulttuurin osalta hän muistuttaa:

– Työturvallisuudesta tinkiminen olisi väärän polun valinta. On kiistatonta, että ne yritykset, joiden työturvallisuuskulttuuri on kunnossa, menestyvät. Ja jos tarkastelet perustoiminnassaan menestyviä yrityksiä, huomaat, että myös niiden työturvallisuuskulttuuri on yleensä kunnossa.

Koskinen muistuttaa, että turvallisuudesta tinkiminen johtaa helposti negatiiviseen spiraaliin, joka vain jatkaa kiihtymistään.

– Kun nykypäivänä miettii sosiaalisen vastuullisuuden merkitystä työnantajien julkikuvassa, niin sillä työnantajalla, joka aikoo vielä joskus pystyä rekrytoimaan huippuammattilaisia rakennustyömaalle, ei ole varaa tinkiä turvallisuudesta.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Antti Kirves

Rakentaja-lehti lähetti joulukuun lopulla sähköpostitse Rakennusliiton naispuolisille jäsenille kyselyn seksuaalisesta häirinnästä rakennusalalla. Kyselyyn vastasi 464 liiton naisjäsentä. 44 prosenttia vastanneista oli kohdannut jossain vaiheessa työuraansa seksuaalista häirintää työssään.

Yleisimmin häiritsijä oli eri työyhteisön palveluksessa oleva henkilö (62 %), mutta myös työkaverit olivat syyllistyneet häirintään (58 %).

Huolestuttavaa on, että 66 % kyselyyn vastanneista naisista ei kokenut saaneensa minkäänlaista tukea häirintätilanteessa. Kun häirinnästä kerrottiin, siitä kerrottiin kuitenkin ensisijaisesti esihenkilölle (55 %), mutta esimerkiksi työsuojeluvaltuutetulle häirinnästä oli kertonut vain 11 %.

Kyselyyn vastanneista naisista 62 % oli kokenut henkilökohtaisen koskemattomuuden loukkauksia työssään.

”Joskus on koskettu perseeseen ja naureskeltu. Jos kesällä on ollut kuuma ja olen ollut teepaidassa, niin heti on tuijoteltu ja yritetty koskea.”

”Minua ahdisteli vanhempi timpuri, joka on ollut firmassa pitkään ja joidenkin esihenkilöiden reaktio oli ”se on aina ollut sellainen” ja ”Kari on Kari” (nimi muutettu).”

”Esimerkiksi itse löysin pari viikkoa sitten Sejon tyttökalenterin vuodelle 2024 työpaikkani yhteisestä varastosta.”

”Jos on lattianrajassa töissä ja joutuu kyykistelemään, ei oikeuta kommentteihin perseestä tai siihen, että jäädään taakse tuijottelemaan.”

Niistä vastaajista, jotka ovat joutuneet häirinnän kohteeksi, 80 % koki asiasta ahdistusta ja 66 % koki stressiä. Työssäjaksamiseen häirintä vaikutti paljon 28 %:lla ja työmotivaatioon 26 %:lla vastaajista.

Esihenkilöt ja työmaajohto vähättelevät

Rakentaja-lehti kysyi, minkälaista tukea vastaajat olivat saaneet työpaikalla seksuaaliseen häirintään liittyen. Avovastauksia tuli 100 vastaajalta. Työmaiden johto ja esimiehet eivät pääse helpolla naisten kommenteissa. Moni kertoo vähättelevästä asenteesta.

Myös häiritsijöiden joukossa oli esimiehiä. Vastaajista 38 % nimesi seksuaaliseksi häiritsijäksi esimiehen.

Useissa vastauksissa toistui myös se, että häirinnästä ei uskalleta kertoa esimiehelle. Pelättiin oman aseman heikkenemistä työpaikalla sekä sitä, että kertomusta ei oteta tosissaan.

”Mielestäni tämä aihe voitaisiin ottaa paljon vakavammin työmailla. Olen nähnyt paljon välinpitämättömyyttä ja hiljaisuutta aiheesta.”

”En saanut tukea. Työterveydestä voivottelua. Esimies kertoi, että olisi pitänyt sanoa siinä hetkessä, vaikka olin shokissa. Kertoi että kannattaa vaihtaa alaa.”

”Esimiesasemassa olevien pitäisi ottaa pienempiäkin tilanteita vakavasti. Tuntuu, että ahdistelun täytyy olla fyysistä kiinni käymistä, että siihen puututaan.”

”Ensinnäkin se, että jos asiasta ilmoittaa esimiehelle niin otetaan tosissaan, eikä niin että ilmoittaja ylireagoi. Valistusta, valistusta…”

”Työmaiden työnjohto ei minun nähden ole suoranaisesti osallistunut seksuaaliseen häirintään esim. seksistisen kommentoinnin muodossa, mutten koskaan ole nähnyt myöskään tilanteisiin puuttumista tai kommentointia ettei käytös ole ok.”

”Haluaisin, että työnjohto tekisi selväksi, että häirinnälle on nollatoleranssi, ja että ovat aina tukena. En ole uskaltanut valittaa, kun pelkään että ei oteta tosissaan, ja että asema työmaalla heikentyisi entisestään tai työt loppuisivat.”

”Varsinkin miespuoliset esihenkilöt ja työnjohto vähättelevät tapahtunutta.”

”Lähinnä vähättelyä saanut osakseni ja perinteinen ”no tällaista pitää vain kestää, koska miehet nyt on miehiä” eli tukea en ole saanut.”

Mitä häirinnälle pitäisi tehdä?

Rakentaja-lehti kysyi myös, mitä rakennusalalla tapahtuvalle seksuaaliselle häirinnälle pitäisi tehdä. Johdolta odotetaan nollatoleranssia ja asioihin puuttumista, mutta kommenttien mukaan näin tapahtuu van harvalla työpaikalla. Vastaajat toivovat kampanjointia ja koulutusta työmailla, jotta tietoisuus seksuaalisestä häirinnästä ja sen vahingollisuudesta lisääntyisi.

”Seksuaalista häirintää voitaisiin ehkäistä ja vähentää lisäämällä tietoisuutta siitä, mikä kaikki on seksuaalista häirintää ja miten se voi vaikuttaa työntekijän työssä jaksamiseen.”

”Lisää infoa asiasta. Paljon. Ei toimi näin tämä homma.”

”Työpaikan/työmaan perehdytyksiin voisi panostaa ja lisätä turvallisen tilan periaatteiden mukaisia osuuksia sekä tasa-arvoisen työmaan toimintaohjeita.”

”Minusta olisi hyvä järjestää koulutuksia seksuaalisesta häirinnästä ja ottaa myös huomioon erilaiset kulttuurit työmaalla, mikä voi lisätä häirintää.”

”Kampanja, joka ilmaisee miehille sen, että nainen rakennusalalla on töissä, ei näyteikkunassa kuolattavana, näytti hän miltä tahansa. Nainen ei halua töissä osakseen ihailua tai seksuaalista huomiota, nainen haluaa arvostusta tekemästä työstään sellaisenaan.”

Vaan riittääkö valistus?

Kaikki eivät usko koulutuksen voimaan, vaan toivovat suoria ja kovia sanktioita häiritsijöille.

”Mielestäni jokaisen esimiehen olisi välittömästi puututtava häirintään ja annettava esimerkiksi varoitus tällaiselle häiritsevälle työntekijälle.”

”Sitä voitaisiin kitkeä tuntuvilla sanktioilla ja varoituksilla/irtisanomisella.”

”Seksuaalisen häirinnän sanktiointi on tarpeen. Häirinnän kohteeksi joutuneen tulee myös kyetä nostamaan ääntä asiasta eikä antaa asian jäädä pimentoon. Esihenkilön tulee myös rohkeasti kuulla asiaa ja puuttua siihen, vaikka kuinka tuntuisi häveliäälle ja tekisi mieli vain hyssytellä ja toivoa, että ongelma katoaa itsestään.”

”Ahdistelijan irtisanominen.”

”Vanhat miehet pitäisi laittaa johonkin puhuttelevaan ”käytöskouluun” ja se tulisi kohdistaa vain miehiin. Olen nainen ja kokenut ainoastaan miehiltä seksuaalista ahdistelua.”

”Kunnon rangaistukset ja pelotteet käyttöön.”

”En usko, että valistuskampanjoista on niinkään hyötyä. Nollatoleranssi ahdisteluun ja sakkokäytäntö varmaan toimisi parhaiten.”

”Häiritsijä pitäisi poistaa työmaalta.”

”En tiedä, auttaako mikään siihen, jos työpaikalla on henkilö, joka ajattelee, että on sallittavaa ahdistella muita ja saa siitä iloa. Ainakin näkisin tarpeellisena, että sellaiselle henkilölle annetaan varoitus ja potkut, jos ei lopeta käytöstään.

Työmaiden kulttuuri kaipaa pöyhimistä

Häirintä ei rajoitu työmailla pelkästään seksuaaliseen häirintään, vaan naiset kokevat, että heihin kohdistetaan myös muunlaista epäasiallista kohtelua. Vastaajista peräti 69 % kokee, että heihin on kohdistettu työnteon perusteetonta arvostelua, 57 %, että heidän mainettaan tai asemaansa on kyseenalaistettu.

Moni näkee, että seksuaalinen häirintä on osa naisia aliarvioivaa kulttuuria työmailla.

”Ehkä enemmän tulee vastaan vähättelyä (jaksatko/pystytkö kantaa, osaatko käyttää tätä ja tota konetta) kun seksuaalista häirintää. Tuntuu, että omaa osaamistaan pitää todistella enemmän.”

”Monesti tuntuu, että naisena joutuu jatkuvasti todistelemaan muille osaamistaan ja tekemään paljon enemmän töitä kuin mies vastaavassa asemassa. Silti työpanosta vähätellään.”

”Naisten eriarvoisuus työpaikalla on suuri ongelma ja moittimista työnjäljestä ja teosta saan enemmän sukupuoleni takia.”

”En keksi tapaa, jolla muutettaisiin ennakkoluuloja ja vanhoillista ajattelutapaa siitä, että naiset eivät kuuluisi rakennusalalle, voisi olla fyysisissä miesvaltaisissa työtehtävissä kuten rakennusalalla tai sitä että naiset olisivat yllätys ja vääränlainen näky rakennusalalla. Ainoastaan aika voi muovata tätä käsitystä.”

”Yleisesti ottaen mielestäni suomalaista sukupuolten tasa-arvoa painottavaa työkulttuuria täytyisi edistää rohkeasti ja selkeästi kansallisuudesta riippumatta.”

”Hyvin näkee vielä takapajuista ajattelumallia alalla. Tuntuu erikoiselta, että nykypäivänäkin saa nainen todistella ammattitaitoaan.”

Teksti: Johanna Hellsten, kuvat: Kimmo Brandt, kyselyn toteutus: Jukka Nissinen ja Johanna Hellsten