Työehtosopimuksen yleissitovuus
17.10.2018 Palkat ja TES
Kaikissa kehittyneissä maissa työntekijöiden suojana on vähimmäistyöehtoja. Ainakin minimipalkka. Ne voidaan säätää lailla tai työehtosopimuksella. Lailla säädetyt vähimmäisehdot koskevat kaikkia työntekijöitä alasta riippumatta. Työehtosopimuksilla sovitut vähimmäisehdot koskevat vain niitä aloja, joille työehtosopimukset on tehty.
Työmarkkinoiden säätelyjärjestelmät perustuvat eri maissa historiaan ja kulttuuriin. Englannissa ammattiliitot kilpailevat keskenään päästäkseen sopimaan yritysten kanssa työehtosopimuksia. Ruotsissa työehtosopimus sitoo vain sopijajärjestöjen jäseniä. Suomessa työehtosopimukset ovat yleissitovia. Olleet jo liki 50 vuotta. Yleissitovuus eri muodoissaan on käytössä useassa muussakin Euroopan maassa.
Yleissitovuus tarkoittaa, että myös järjestäytymättömien työnantajaliittoon kuulumattomien työnantajien on noudatettava yleissitovan työehtosopimuksen vähimmäisehtoja. Tätä huonompi työsopimuksen ehto on automaattisesti mitätön. Paremmin voi toki sopia. Työnantajien jatkuva vaatimus paikallisen sopimisen lisäämisestä tarkoittaakin oikeutta sopia työehtosopimusta huonommin.
Lailla säädettävän minimipalkan suuruus on poliittinen päätös. Minimipalkka on aina työehtosopimusten palkkoja pienempi. EU:n itälaajenemisen jälkeen Saksaan vyöryi miljoonia itä-eurooppalaisia työntekijöitä, joita työehtosopimukset eivät koskeneet. Kovan väännön jälkeen maahan säädettiin minimipalkka (8,50 euroa tunti), jolla työskentelee nyt kolmannes rakentajista. Poliittinen oikeisto katsoo tämänkin vähimmäispalkan heikentävän pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä.
Euroopan unionin vapaille työmarkkinoille on säädetty ns. komennustyödirektiivi. Se velvoittaa maksamaan maasta toiseen lähetetylle työntekijälle vähintään työntekomaan palkkaa. Palkan pitää olla määritelty lailla tai yleisesti velvoittavalla työehtosopimuksella. Ruotsin työmarkkinamalli on nyt suurissa vaikeuksissa, koska Ruotsissa ei ole sen enempää yleissitovia työehtosopimuksia kuin minimipalkkaa.
Jos Suomen työehtosopimusten yleissitovuus poistettaisiin, EU:n komennustyödirektiivin edellyttämä vähimmäispalkka lakkaisi olemasta. Järjestäytymättömissä yrityksissä palkoilla ei olisi alarajaa. Työntekijän ainoa keino olisi haastaa työnantaja oikeuteen syrjinnästä. Oikeudenkäynti Suomessa maksaisi enemmän kuin omakotitalo itä-eurooppalaisen työntekijän kotimaassa. Työntekijät jäisivät täysin työnantajansa armoille.
Yleissitovuuden poistamista seuraisi todennäköisesti lakisääteinen vähimmäispalkka. Se olisi varmuudella pienempi kuin alimmat työehtosopimusten palkat, ehkä n. 6-7 euroa tunnilta. Lisäksi esimerkiksi rakennusalan työehtosopimuksen vuosilomakorvaus 18,5 %, erillinen palkanosa 7,7 %, päivittäisten matkakulujen korvaus ja päivärahat katoaisivat. Näiden tilalle tulisi ainoastaan vuosilomalain mukainen 9 %:n tai 11,5%:n lomakorvaus.
Jos järjestäytymättömät yritykset saisivat jatkossa teettää töitä näillä ehdoilla, voisiko joku yritys kuulua enää työnantajaliittoon ja kilpailla kalliimmilla työehtosopimuksen ehdoilla? Miten kävisi kymmenille tuhansille rakennusalalta leipänsä tienaaville työntekijöille? Olisiko joku valmis jatkamaan töitä puolella tai kolmanneksella nykyisistä tuloista?
Kyösti Suokas
varapuheenjohtaja