Erilaiset juhlalliset seremoniat, missä mahtipontisesti avataan uusi ostoskeskus tai muurataan työmaan peruskivi, luovat tunteen, että eteenpäin mennään.
Sosiaaliturvaleikkaukset otettiin portaittain käyttöön, ja asfalttialalla ansioturvaan tehdyt leikkaukset ilmenevät arjessa viimeistään kun routa iskee maahan.
Lakimuutoksen takia levityskauden päätyttyä on lopuillakin alan työntekijöillä edessä tilanne, missä tehdään päivärahan uudelleenmääritys.
Kun uudelleenmääritys on tehty, alkaa keväällä töiden jatkuessa kertymään uusi 12 kuukauden työssäoloehto. Työttömyyden alkaessa ja karenssipäivien jälkeen ensimmäinen 20 prosentin sivallus astuu voimaan 40 työttömyyspäivän jälkeen. 170 päivän jälkeen leikataan 5 prosenttia lisää.
Edellä mainitut muutokset tarkoittavat lähes kaikille asfalttialan työntekijöille sitä, että joka toisen levityskauden päätteeksi leikkuri on jo valmiina odottamassa, koska uutta päivärahan määrittelyä ei tehdä ennen kuin on taas työskennelty 12 kuukautta 28 kuukauden tarkastelujaksolla.
Päätökset dokumentoitiin verkkokalvoillemme ministerin saksikuvan muodossa. Nauhanleikkausta ei nähty, mutta ”juhlallisuuksien” seurauksena kestokrapulan saivat erityisesti kausityöntekijät.
***
Kun uinuva rakennussala on välillä herännyt toteamaan, että nousukausi antaa edelleen odotuttaa, on samaan aikaan asfalttialalla riittänyt työtä.
Korjausvelka on näkynyt ja välillä ehkä tuntunutkin autoilijan hanurissa. Hallitusohjelma toi teiden kunnossapitoon siivun pelimerkkejä ja korjausvelan kasvu saatiin ainakin hetkellisesti pysäytettyä. Jos halutaan välttää paluu traktorin rattiin, joutuu rahaa jakamaan seuraavatkin kokoonpanot.
Neljän vuoden parlamentaarinen kausi on puolessa välissä, jos katsoo asiaa asfalttialan näkökulmasta. Kahdelle viimeiselle kaudelle määrärahat yleensä jäävät pienemmäksi.
Tien päällystämisen osalta kuluvan hallituskauden aikana ei ole nähty yhtä räikeää siltarumpupolitiikkaa, jossa päättäjät tahtovat käyttää vetovoimaansa oman vaalipiirin toiveiden täyttämiseksi.
Oma lukunsa on infrarakentamisen tunnin juna, joka osuu sattumalta monen päättäjän takapihalle.
Kun vaalit lähestyy ja päättäjien kiintopisteet keskittyvät yksilökeskeisiin tavoitteisiin, toisi liikennejärjestelmäsuunnitelma ”Liikenne 12” veivaamiseen enemmän ennakoitavuutta.
***
Monissa yhteyksissä on muisteltu 90-luvun lamaa, kun keskustellaan tämänhetkisestä työtilanteesta. Laman tuoksinassa 1994 syntyi asfalttikartelli, joka jatkui aina 2000-luvun alulle saakka. Oikeutta käytiin ja vahingonkorvauksia maksettiin.
Toukokuussa tuli uutinen Kilpailu- ja kuluttajavirastosta, jossa kerrottiin, että virasto on tehnyt tarkastuksia asfalttialalla toimivien yritysten tiloissa. Virasto selvittää, onko alan yritysten välillä ollut kiellettyä yritysten välistä yhteistyötä. Marraskuun alussa saimme lukea lisätietoa: viranomaiset ovat tehneet uusia tarkastuksia yritysten lisäksi myös yksityisasuntoihin.
Kartelliepäily on vielä tutkinnan alla. Toivotaan että yritykset ovat toimineet itsellensä kirjattujen arvojen ja eettisten ohjeiden mukaisesti.
***
Ammatillisen koulutuksen säästö- ja sopeutustoimet, kansankielellä leikkaukset, ovat iskeneet aikuiskoulutukseen. Päällystysalan ammattitutkinnon suorittaminen on uhattuna, kun oppilaitokset supistavat tarjontaa.
Päällystysalan tutkinnot ovat olleet osana maarakennusalan tutkintoa. Järjestävällä oppilaitoksella tulee olla OKM:n järjestämislupa. Tutkintoryhmiä on keskimäärin ollut yksi vuosittain, ja mahdollista on suorittaa asfalttialan, sekä tiemerkintäalan, ammattitutkinto ja erikoisammattitutkinto.
Tutkintoja on toteutettu tähän asti katkeamatta 23 vuotta. Suoritettujen tutkintojen määrä on lähellä 1000 suoritettua ammatti- tai erikoisammattitutkintoa. Viime vuosina oppilasryhmien kokoamisessa on ansioitunut Pekka Kinnunen ja kysyntä on ollut tasaista.
Tällä hetkellä ei ole isäntäorganisaatiota, joka ottaisi tutkintojen toteuttamisesta varmuudella vetovastuun, mikä tarkoittaa sitä, että ennakkoon ei tulevaa kurssia voida markkinoida.
Tutkinnon myötä on monille avautunut jatkokoulutusmahdollisuuksia ja varsinkin erikoisammattitutkinnon suorittaminen on ollut etumieheksi tai työnjohdollisiin tehtäviin siirtyvillä työntekijöille lähes itsestäänselvyys.
Valitettavasti näyttää siltä, että pitkä perinne on katkeamassa. Tilanne vaatisi yhteistoimintaa yritysten ja sopijaliittojen välillä, koska jos jatkuvuutta ei ole, niin koulutuksen uudelleen käynnistäminen ei välttämättä ole helppoa.
Olisiko vaihtoehtona sitoa ammattitutkinto yritysten järjestämiin rekrytointikoulutuksiin? Esimerkiksi kaikki koulutuksen käyneet alalle jääneet työntekijät suorittaisivat ammattitutkinnon työnantajien järjestämänä yhteiskoulutuksena, työskenneltyään kolme vuotta alalla. Samassa koulutuksessa olisi mahdollista toteuttaa koulutus myös muille työntekijöille, joilla tutkinto on suorittamatta. Tutkinto toimii halpana referenssinä tilaajille ja todistuksena ammattitaidosta.
***
Jos joku kysyy mitä leikataan seuraavaksi, minulla on vastaus valmiina.