Kuumassa työskentelylle tarvitaan sääntelyä

– Rakennusten korjaaminen energiatehokkaammiksi ja puhtaan energian investoinnin tuovat työtä alalle, BWI:n pääsihteeri Ambet Yuson sanoo.

Ilmastonmuutos osuu kovaa myös rakentajiin. Kuumenevat työskentelyolosuhteet hiipivät yhä pohjoisemmaksi ja BWI miettii, toimisivatko sääestepäivät sapluunana myös kuumuuden käsittelyyn.

– Yksi iso BWI:n agendalla oleva asia on ilmastonmuutos ja sen vaikutukset työntekijöihin. Valmistaudumme parhaillaan seuraavaan YK:n ilmastokokoukseen, joka järjestetään Brasiliassa. Olemme toiveikkaita, että presidentti Luiz Inácio Lula da Silva suhtautuu myönteisesti työntekijöiden näkökulmiin, BWI:n pääsihteeri Ambet Yuson sanoo.

Yusonin mukaan kuumastressi koettelee nyt myös eurooppalaisia rakentajia.

– Se oli jo 10 vuotta sitten iso kysymys Qatarin MM-jalkapallokisojen rakentajien parissa, mutta Euroopassa asiasta ei juuri keskusteltu. Tilanne on nyt muuttunut. Nyt pohditaan, millä tavalla työntekijöille kompensoidaan se, jos työt keskeytyvät vaarallisen kuumuuden takia. Useissa maissa on sovittu kompensaatiosta kylmyyden tai tuuliolosuhteiden osalta. Vastaava voisi toimia myös kuumuuden aiheuttamissa ongelmissa, Yuson miettii.

Yusonin mukaan ilmastonmuutos myös tuottaa uutta työtä rakentajille.

– Rakennusten korjaaminen energiatehokkaammiksi ja puhtaan energian investoinnin tuovat työtä alalle.

Saudi-Arabian MM-kisat

Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA päätti antaa Saudi-Arabialle vuoden 2034 jalkapallon MM-kisat. Kaikille, jotka muistavat rakentajien työskentelyolosuhteet Qatarissa ennen kansainvälistä huomiota, tämä valinta aiheuttaa kylmiä väreitä.

– Saudi-Arabia ostaa kaiken. Tenniksen, golfin, formulat ja nyt jalkapallon. Maailman maista vain Norja vastusti kisojen luovutusta Saudi-Arabialle, Yuson ihmettelee.

BWI, joka hankaluuksista huolimatta pystyi työskentelemään Qatarin kisarakentajien olosuhteiden parantamiseksi, ei pysty samanlaiseen toimintaan Saudi-Arabiassa.

– Siellä on vahva valvontakoneisto, ammattiliitot ovat kiellettyjä ja maan rikoslaki mahdollistaa muun muassa käsien ja päiden katkaisun, Yuson kertoo.

Eurooppalaisten ylikansallisten yritysten kautta voidaan vaikuttaa jonkin verran, mutta niiden kiinnostus neuvotella Saudi-Arabian valtion kanssa on vähäistä.

– Kisojen 300 sponsoria ovat todennäköisin kohde kampanjoinnille.

Tällä hetkellä keskellä aavikkoa alkanut kisarakentaminen on jumissa, sillä ensin yritysten on rakennettava työntekijöiden majoitustilat, sillä Saudi-Arabian valtion piti huolehtia asiasta, mutta se on jäänyt kesken.

– Kisapaikkoja rakennetaan keskellä kiviaavikkoa, ja lähin pikkukaupunki on yli tunnin matkan päässä. Kun kävin viimeksi paikan päällä, tienposkessa lojui maanrakennuskoneita, sillä rakentaminen oli pysähtynyt, turvallisuussyistä nimettömänä pysyttelevä BWI:n työntekijä kertoo.

Saudi-Arabiassa työskentelee 13 miljoonaa siirtotyöläistä muun muassa Pakistanista, Bangladeshista, Nepalista, Jemenistä, Filippiineiltä ja Etiopiasta. Maassa on käytössä kafala-järjestelmä (Työntekijä tarvitsee paikallisen sponsorin, joka on usein työnantaja ja joka usein takavarikoi työntelijän passin. Työntekijä on täysin riippuvainen työnantajan hyvästä tahdosta.)

– Eurooppalaiset, alueella rakentavat yritykset ovat luvanneet, että eivät takavarikoi työntekijöiden asiakirjoja, BWI:n työntekijä kertoo.

BWI:llä on nyt melkein 10 vuotta aikaa vaikuttaa siihen, että Saudi-Arabian kisojen rakentajat eivät palaa kotiin lyijyarkuissa, kuten Qatarissa aluksi kävi.

– Vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, mutta BWI ei antaudu ikinä, Yuson sanoo.

Teksti: Johanna Hellsten, kuva: Jukka Nissinen

Viimeinen naula Aran arkkuun

Kuva: Lehtikuva: Jussi Nukari

Valtiosihteeri Mika Nykäsen johtama työryhmä julkaisi tammikuun puolivälissä toimenpidesuosituksensa valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi.

Työryhmän toimenpidesuosituksissa valtion tukemaa tuotantoa vähennetään, pitkän korkotukimalliin hyväksyttäviä uusia lainoja lyhennetään 10 vuodella, rajoituksista vapauttamista helpotetaan ja erityisryhmien niukkaa investointiavustusta kohdennetaan vain sellaisiin kohteisiin, joissa vaaditaan erityisiä tilaratkaisuja ja haavoittuvimmassa asemassa oleville ryhmille, kuten vammaiset henkilöt ja asunnottomuutta kokevat henkilöt.

Tuettua tuotantoa voidaan käyttää suhdanteiden tasaamisessa varoen ja vain edullisin asumiskustannuksin.

Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen ilmaisee huolensa tuetun asuntotuotannon määrän tulevasta kehityksestä.

– Nyt pitäisi rakentaa, jotta maamme työllisyys saataisiin nousuun. Asuntotuotannon tilanne on tulppa, joka vaikuttaa moneen asiaan; ihmiset eivät pääse töihin kasvukeskuksiin, kun kohtuuhintaisia asuntoja ei ole.

Palosen mukaan tuetun tuotannon käytöstä vastasyklisesti on positiivisia esimerkkejä esimerkiksi finanssikriisin ajalta.

– Markkinavetoisuus ei yksinään toimi, Palonen sanoo.

Raha ja kehittäminen vähenevät

Teija Ojankosken mukaan tarkoituksena on selvästi kohdentaa kohtuuhintaisia asuntoja yhä pienempituloisille ihmisille. Kuva: Y-Säätiö

Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankosken mukaan raportissa oli sekä myönteisiä että kielteisiä asioita.

– Myönteistä on, että rahoituksen lupaprosesseihin tulee joustoa ja nopeutta. Ara-rahoituksessa on ollut erityisvaatimuksia, jotka eivät ole olleet perusteltuja. Esimerkiksi urakoissa ei ole voitu käyttää allianssimallia ja rappukäytäviin on ollut luonnonvalovaatimuksia, joita rakentamismääräykset eivät vaadi, Ojankoski listaa.

Huonoja puolia toimenpide-ehdotuksissa on kuitenkin selvästi enemmän.

– Selkeä viesti, että rahoitusta ohjataan vähemmän kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Kun enimmillään lähihistoriassa on menty noin 10 000 asunnon vuosivauhdilla, saattaa määrä tippua noin 5 000 asuntoon tai alle. Se tarkoittaa myös sitä, että niillä alueilla, jossa kysyntää on eniten, rakentamisen määrä vähenee rahoituksen vähenemisen myötä.

Rakentamisen työllisyyden kannalta tuetun asumisen rooli luonnollisesti pienenee.

– Ja painopiste siirtyy enemmän korjaamisen puolelle.

Ojankosken mukaan tarkoituksena on selvästi kohdentaa kohtuuhintaisia asuntoja yhä pienempituloisille ihmisille.

– Huhutaan ensimmäisestä ja toisesta tulodesiilistä, eli todella pienituloisista ihmisistä. Aiemmin tulorajojen kohdalla voitiin käyttää sosiaalista tarveharkintaa, mutta uusien lakimuutosten myötä harkinnan mahdollisuus on poistunut. Tämä tulee lisäämään segregaatiota. Jos vain kaikkien köyhimpiä voidaan hyväksyä asukkaiksi, sosiaalista sekoittumista ei tapahdu.

Korkotukilainojen myöntäminen 30 vuodeksi 40 vuoden sijaan ei ole Ojankosken mukaan puhtaasti huono asia, sillä se mahdollistaa Suomen asuntokannan kehittämistä nopeammalla tahdilla kuin ennen. Yhdessä sosiaaliturvan leikkausten kanssa se muodostaa kuitenkin riskin.

– Se nostaa alkuvaiheen vuokria ja kun Kelan tukirajat eivät enää mitenkään keskustele Ara-vuokrien tason kanssa, miten köyhimmillä ihmisillä on varaa asua näissä asunnoissa?

Se, että koko Ara lakkautetaan ja siirretään ympäristöministeriön alaisuuteen, aiheuttaa myös huolta, sillä se tarkoittaa rahoituksen siirtymistä budjettiin.

– Toivoisin, että tämä olisi puhdas hallinnollinen muutos, ja sääntelyn uudistuksilla saadaan notkeutta toimintaan, mutta onhan se riski, Ojankoski sanoo.

Aralla on ollut myös vahva kehittäjän rooli, mutta uudessa roolissa ei puhuta kehittämisestä enää mitään.

– Yleishyödylliset asuntotuottajat ovat olleet kehittämisessä mukana eräänlaisina koelaboratorioina esimerkiksi energiatehokkuuden ja hiilijalanjäljen osalta. Meillä kokeiltuja asioita on valunut pikkuhiljaa kaupalliseen tuotantoon. Tällä on ollut vahva alaa eteenpäin vievä vaikutus.

Ojankoski toivookin, että kehitystyö otettaisiin jossakin ympäristöministeriön tehtäväkokonaisuudessa huomioon.

– Mutta onko kehittämishankkeisiin enää luvassa rahoitusta? Sitä näkökulmaa ei ainakaan ole otettu raportissa huomioon.

Myös KOVA ry uskoo vuokrien nousevan

KOVA:n Jouni Parkkonen arvelee vuokrien nousevan. Kuva: KOVA ry

Myös Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry pitää myönteisenä sitä, että valtion tukemaan asuntotuotantoon liittyviä ohjeistuksia ja sääntelyä sekä myöntöprosessia halutaan keventää.

– Pidän myös tärkeänä, että kiinteistöjen elinkaarikustannukset huomioidaan korkotukilainoissa, sillä se mahdollistaa erilaiset vastuullisuusinvestoinnit jo rakentamisvaiheessa, KOVAn toimitusjohtaja Jouni Parkkonen toteaa.

Yhdistys suhtautuu varauksellisesti pitkien korkotukilainojen laina-ajan lyhentämiseen nykyisestä 40 vuodesta 30 vuoteen.

– Laina-ajan lyhentäminen nostaa lainanlyhennysten määriä nykyisestä ja siten tämä aiheuttaa jatkossa paineita vuokriin ja käyttövastikkeiden nostamiseen, KOVAn tiedotteessa todetaan.

Työryhmän ehdotusta siitä, että 10 vuoden korkotukimalli olisi jatkossa lähinnä suhdanneluonteinen väline KOVA pitää sinänsä perusteltuna, mutta katsoo, että pitkän korkotukimallin tulee aina olla ensisijainen väline myös matalasuhdanteissa, sillä se tuottaa edullisinta asumista, jolle on suurin tarve.

Teksti: Johanna Hellsten

Ay-koulutus ylittää liittorajat

Sähköliiton ja Rakennusliiton yhteisiä koulutuskuvioita ovat kasanneet Tomi Juntunen (vas.), Tarja Toppari, Juhani Lohikoski, Jari Kiviluoma ja Marjukka Hilbert.

Helmikuun alussa Jyväskylässä järjestetään ensimmäinen Sähköliiton ja Rakennusliiton yhteinen luottamushenkilöiden kurssi. Kummankin liiton yhteisten teemojen lisäksi  molemmilla liitoilla on omiin tes-aloihin keskittyvää ohjelmaa.

– Sähköliitossa edustajisto päätti, että otamme luottamusmieskoulutuksen omaan haltuun, Sähköliiton koulutusasiantuntija Tarja Toppari kertoo.

Aikaisemmin Sähköliiton koulutukset toteutettiin keskitetysti Kiljavan opistolla. Nyt kursseja viedään myös maakuntiin. Sähköliiton koulutusvastaava Tomi Juntunen kartoitti muiden ammattiliittojen koulutusratkaisuja ja Rakennusliitolla oli kiinnostava malli koulutuksen järjestämiseen.

Tomi Juntunen: Koulutusta oli pakko uudistaa.

– Viiden päivän mittaisten Kiljava-koulutusten kysyntä on hiipunut jo pitkään. Koulutuksen uudistaminen oli pakko tehdä, Juntunen sanoo.

Alueellisten kurssien vetovoiman uskotaan olevan parempi etenkin nuorempien luottamushenkilöiden keskuudessa. Rakennusliitossa alueellinen koulutus on toiminut hyvin.

– Ostaessamme koulutuksen ulkopuoliselta hukkaamme viikon keskustelun meidän jäsentemme kanssa, Juntunen kiteyttää.

Jari Kiviluoma: Työpaikoilla molempien liittojen jäsenet tekevät jo nyt yhteistyötä.

Sähköasentajat ja rakentajat tuntevat toisensa jo valmiiksi.

– Meidän jäsenistömme tekee yhteistyötä paikallistasolla jo nyt yhteisillä työmailla, Sähköliiton sopimusasiantuntija Jari Kiviluoma muistuttaa.

– Yhteisten kurssien ansiosta pääsemme törmäyttämään porukkaa keskenään.

Yhteisten koulutusten lisäksi Sähköliitolla on ensi vuonna myös täysin omia koulutustilaisuuksia.

– Rakennusliitossa olemme huomanneet, että meidän luottamushenkilöillemme on tärkeämpää se, milloin koulutus on kuin tes-alan vastaavuus, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski toteaa.

Yhteistyöstä jo nyt hyötyä

Lohikosken mielestä yhteistyöstä on jo nyt ollut hyötyä Rakennusliiton koulutuksen kehittämiselle.

– Meillä koulutukset pyörivät hyvin, mutta tällä tavalla olemme saaneet uusia ideoita kehittämiseen.

Kiviluoma ja Juntunen ovat vierailleet Rakennusliiton luottamushenkilökursseilla, ja tätä kautta on tullut hyvää palautetta kurssiohjelmasta ja sen läpiviennistä. Palautteella parannetaan jatkossa Rakennusliiton omaa koulutusta.

– Yhteistyö tuo meille sparrauskaverin koulutuksen kehittämiseen, Juntunen uskoo palautteen molemminpuolisuuteen.

Juntusen mielestä koulutuksen palauttaminen Sähköliiton omaan tuotantoon parantaa opetuksen laatua ja helpottaa sen jatkuvaa kehittämistä. Lohikoski aikoo muuttaa oman työskentelyn painotuksia kurssien järjestämisessä.

– Tunnistan Sähköliiton palautteesta, että minun pitäisi itse olla seuraamassa enemmän meidän koulutuspäiviämme.

Lohikosken mukaan luottamushenkilöiden peruskurssilla avataan edunvalvonnan ja työsuojelun perusteet. Tätä osaamista syvennetään jatkokurssilla sen jälkeen, kun luottamushenkilö on saanut vähän kokemusta tehtävistään tositoimissa.

– Emme tee kenestäkään työoikeuden juristia, vaan pyrimme antamaan valmiudet, joilla voi toimia hyvin yrityksen tai työmaan luottamushenkilönä, Lohikoski muistuttaa kurssituksen käytännöllisestä painotuksesta.


Välineitä hyvään tiedon löytämiseen

Molemmissa liitoissa on huomattu, että koulutusten suunnittelu ei ole helppoa. Kurssilaisilla voi olla aikaisempia ikäviä kokemuksia koulumaailmasta.

– Kursseille tulee henkilöitä, jotka jo osaavat paljon. Sitten tulee myös aloittelijoita, jotka istuvat ihan hiljaa koko kurssin ajan. Jos kurssin tehtävät vedetään liian nopeasti läpi, kokeneempi kaveri ei saa siitä mitään uutta irti ja aloittelija ei ehdi oppia mitään, Kiviluoma kuvaa tilannetta.

Kiviluoman mukaan luottamushenkilökoulutuksen yksi tärkeä tavoite on se, että luottamushenkilö oppii itsenäisesti hakemaan tietoa tessistä ja sen tulkinnoista, sillä työmaalla kysytään yllättäviäkin kysymyksiä.

Molemmissa liitoissa uskotaan, että yhteistyökuvioita kehitetään jatkossakin. Luottamushenkilöiden tiedon tarve vain kasvaa tulevaisuudessa.

– Ennen lainsäädännön ja tes-tason muutoksia tuli 30 vuoden välein. Nyt isoja muutoksia tulee 3 vuoden välein. Tiedon päivittämisen tarve on suurempi kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa, Kiviluoma vertaa.

– Luottamushenkilön pesti on 2 vuoden mittainen, mutta se voi kestää 20 vuotta.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

Tarja Toppari: Sähköliiton edustajisto päätti siirtää luottamusmieskoulutuksen liiton tehtäväksi.

Turvakodit vaikeuksissa

– Joulu on tulossa. Se on joillekin lapsille kauhun paikka. Tuleeko kotona riitaa, onko ruokaa, saanko yhtään joululahjaa, ETKL:n Oona Ylönen kuvaa liian tuttua tilannetta.

Ensi- ja turvakotien liitto (ETKL) avasi lähisuhdeväkivallan uhreille kriisiapua tarjoavat ensimmäiset turvakodit Helsinkiin, Turkuun, Ouluun ja Kotkaan vuonna 1979.

Suomalaisten turvakotien toiminnassa on muihin maihin verrattuna merkittävä ero.

– Turvakotien ovet ovat olleet alusta asti avoimet myös miehille. Suomessa on vain yksi ainoastaan naisille ja lapsille tarkoitettu turvakoti. Muissa Pohjoismaissa turvakoteja on perustettu feministiseen ideologiaan perustuen, Suomessa näkökulma on ollut lasten, Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Oona Ylönen huomauttaa.

Miesten osuus turvakotien asiakkaista on kuitenkin hyvin pieni.

– Miehille suunnattu Lyömätön linja on jäsenyhteisömme. Yritämme tehdä palveluistamme sellaisia, että sukupuoli huomioidaan, mutta se ei ole ulossulkevaa, Ylönen toteaa.

Turvakodit tarjoavat lyhytaikaista kriisiasumista lähisuhdeväkivaltatilanteisiin tai sen uhan alle joutuneille. Ensi- ja turvakotien liiton toiminnassa on myös paljon ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita, kuten erilaisia keskustelumahdollisuuksia tarjoavia chat-palveluita.

– Meidän tavoitteemme on lopettaa lähisuhdeväkivalta tästä maasta. Se ei onnistu, jos emme auta kaikkia, niin uhreja kuin väkivallan tekijöitäkin. Kaikilla on oikeus apuun.

Tekemistä riittää, sillä Suomi on naisten kokeman väkivallan suhteen Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Naiset kohtaavat usein toistuvaa ja vakavaa, miehet kertaluonteista väkivaltaa.

Säästöt tuoreen pääsihteerin harmina

Oona Ylönen aloitti pääsihteerin työt tänä syksynä. Hänellä on takanaan pitkä ura lastensuojelun ja sosiaalihuollon johtamistehtävissä.

Sosiaalialan järjestöjen toiminnan suunnittelua ja tulevaisuuden näkymiä hankaloittaa sosiaali- ja terveysjärjestöihin kohdentuvat rajut säästösuunnitelmat.

– Tällä hetkellä yhtenä pulmana on se, miten tulkitaan julkista järjestämisvastuuta ja se, että kykeneekö julkinen tosiasiassa ottamaan vastuun uusista ihmisryhmistä.

Vajaat 2 vuotta sitten hyvinvointialueille siirtyi aiemmin kunnille kuulunut vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Hyvinvointialueiden rooli on vasta selkiytymässä.

– Osassa sosiaalihuollon kysymyksistä järjestöt ovat erityisen vahvoja. Nyt olemme huolissamme siitä, että järjestöiltä menee toimintamahdollisuudet rajujen säästösuunnitelmien vuoksi.

Ylönen pelkää, että aiemmin järjestöiltä tukea saaneet ihmiset joutuvat hunningolle, sillä säästötalkoilevat hyvinvointialueet ja valtio eivät pysty niitä järjestämään. Esimerkiksi päihderaskauksiin liittyvän työn kehittäminen ja lähisuhdeväkivallan torjuminen ovat tehtäviä, joita järjestöt ovat hoitaneet tehokkaasti.

– Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijät eivät voi erikoistua vaikkapa väkivaltatyöhön tai raskaus- ja vauva-ajan haasteisiin, sillä he hoitavat kaikkia sosiaalipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Toivottavasti järjestöjen erikoisosaamista ei hävitetä tässä tilanteessa.

– Samaan aikaan Stean avustusten leikkausten kanssa tulee hyvinvointialueiden ja kuntien järjestöjä koskevia säästöpäätöksiä. Hyvinvointialueiden ostopalveluja on myös jäädytetty.

Terrorismille luodaan kasvupohjaa

On arvioitu, että nykyhallituksen toimet lisäävät lapsiperheköyhyyttä 17 000 uudella lapsella.

– Loppukesällä valmistui ETKL:n Jokaisen numeron takana on ihminen -selvitys, jossa vanhemmat kertoivat köyhyyden kokemuksistaan. He kertoivat, että he syövät, mikäli lasten lautasille jää jotakin. Vanhemmat kokevat, että heillä ei ole mitään keinoa parantaa perheen taloudellista tilannetta.

Myös työssä käyvien köyhyys on lisääntynyt merkittävästi.

– Se luo näköalattomuutta, toivottomuutta ja masennusta. Tiedämme, että köyhyys vaikuttaa lasten myöhempään elämään. Jo hyvin pienet lapset osaavat hahmottaa vertaisryhmästään kuka on köyhä.

Ylönen ihmettelee, miksi lähisuhdeväkivaltaa ei pidetä selkeämmin sisäisen turvallisuuden uhkana.

– Miksi se ei liity meillä turvallisuuskeskusteluun? Sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää, ovat vaarallisia sekä itselleen että muille.

Väkivallan uhreista voi tuntua siltä, että heitä ei nähdä ja kuulla tässä yhteiskunnassa. Toivottomat ja näköalattomat ihmiset ovat terroristiryhmien jäsenhankinnan lempikohteita.

– Meidän pitää varoa sysimästä ihmisiä tilanteeseen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä.

Työtapaturmilla ja väkivallalla on yleensä samanlainen historia. Ne alkavat pikkuasioista ja monen läheltä piti -tapauksen jälkeen sattuu lopulta pahasti.

–  Suomi on pullollaan kunnollisia miehiä. Olisi hyvä, että he puuttuisivat miesporukoissa vähäiseenkin häirintään. He voisivat pyytää miettimään miltä tuntuisi, jos kohteena olisikin oma tytär tai äiti.

Ylönen myöntää, että kiusallisiin tilanteisiin puuttuminen voi olla hankalaa.

– Olen ollut näissä hommissa yli 25 vuotta. Siitä huolimatta eteen on tullut tilanteita, joissa en ole saanut sanaa suustani enkä itsekään ole aina osannut puolustautua. Jokaisen pitäisi harjoitella etukäteen valmiutta siihen, miten puutun tällaisiin tilanteisiin.

– Meidän ei pidä kasvattaa tyttöjä olemaan turvassa, vaan poikia olemaan uhkaamatta tyttöjä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Köyhyys vie lapsilta tulevaisuuden

Voimme kaikki olla mukana rakentamassa lapsimyönteistä suomalaista yhteiskuntaa, Tiina Ristikari muistuttaa.

Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelma on päättymässä.

– Tämä on ollut 3-vuotinen hanke, mutta tällä on 20-vuotinen tutkimustyön historia takanaan, hanketta vetänyt Itlan kehitysjohtaja, tutkimusprofessori Tiina Ristikari kuvaa pitkää kaarta.

Ristikari on ollut THL:ssä luomassa ja tutkinut suomalaisten lasten vuosien 1987 ja 1997 ikäkohortteja. Tutkijoita kiinnostavaa informaatiota on kerätty erilaisista rekisteritiedoista kaikista Suomessa kyseisinä vuosina syntyneistä henkilöistä. Tietoa on sikiöajalta lähtien vuonna 1987 syntyneistä 30-vuotiaaksi asti ja 1997 syntyneistä 18-vuotiaaksi asti.

– Olen tutkijana kiinnostunut eriarvoisuuden ja haavoittuva asemassa olevien lasten ongelmista nuoruudesta lähtien. Tutkimukseni ja kehitystyön idea on, miten saamme kaikki toimijat rakentamaan hyvää lapsuutta. Se ei ole pelkästään sotepalveluja ja koulua.

Vanhempien jaksamista voidaan tukea esimerkiksi tekemällä työelämästä joustavampaa. Erilaisilla tukiratkaisuilla voidaan kasvattaa hyvinvoivia lapsia, joista tulee hyvinvoivia aikuisia.

Pitkän tutkijauran pohjalta Ristikarille on tullut selväksi, millainen vaikutus lapsuusajan köyhyydellä on kasvuun ja kehitykseen. Suomessa näitä ongelmia ei haluta nähdä.

– Lapsuuden aikainen köyhyys vaikuttaa myös vanhempaan. Se lisää hänen stressiään ja heikentää vuorovaikutusta lapseen. Köyhyys näkyy kaikissa lapsen kasvun ja kehityksen kysymyksissä. Se näkyy jopa sikiöaikaisessa kehityksessä.

– Tänä päivänä ymmärretään, että toksinen stressi aiheuttaa aivoihin tulehdusta muistuttavan tilan.

Köyhyydessä ei jaksa ajatella tulevaisuutta, sillä kaikki tarmo menee nykytilanteesta selviämiseen. Kasvatuksen kannalta se on hankalaa, sillä lapsuudessa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat niin työ- kuin elämänuraan. Vanhemmilla ei ole voimia esimerkiksi seurata lasten läksyjen tekemistä tai antaa myönteistä palautetta lapselle hänen saavutuksistaan.

1990-luvun virheet toistetaan taas

Köyhyys uhkaa etenkin yksinhuoltajien, suuren lapsikatraan ja maahanmuuttajien perheitä.

– Yksinhuoltajien köyhyysriski on 8-kertainen kahden vanhemman perheisiin verrattuna.

Orpon hallituksen päätökset ovat lisänneet lapsiköyhyyden riskiä.

– Useiden arvioiden mukaan leikkaukset kohdistuvat samaan ryhmään, erityisesti yksinhuoltajatalouksiin. Vaikutukset ovat samankaltaisia kuin 1990-luvulla. Samat virheet toistetaan, vaikka olosuhteet eivät ole samankaltaiset kuin silloin. Tässä ajassa olisi mahdollista tehdä pitkäaikaisia säästöjä, Ristikari toteaa.

Hallituksen talouspoliittiset päätökset luovat ongelmia, joiden korjaaminen parin vuosikymmenen päästä on erittäin kallista.

Samalta viivalta -ohjelmassa on tutkittu köyhyyden taustasyitä, köyhyydessä kasvamisen seurauksia ja ratkaisuja näille ongelmille. Reilu vuosi sitten ohjelman tutkijat kiteyttivät asian seuraavasti:

”Lapsiperheköyhyyttä voidaan vähentää kohdennetun lapsilisän ja ylivelkaantuneiden perheiden kevytkonkurssimenettelyn avulla sekä edistämällä kansanterveyttä. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen vaatii pitkäjänteistä työtä.”

– Ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -nettisivuille on koottu kaikki olemassa oleva tutkimustieto. Sieltä saa hyvän kuvan suomalaisesta lapsiperheköyhyydestä, sen syistä ja ratkaisuista.

Oulussa edettiin teoriasta käytäntöön

Ristikari on aina halunnut viedä tutkimustiedon kentälle mahdollisimman nopeasti. Tässä ohjelmassa tutkijoiden keräämää tietoa on käytetty tuoreeltaan Oulussa toteutetun kokeilun pohjustukseen. Oulun kaupungin lisäksi kokeilussa on mukana muita sosiaalialan järjestöjä, erilaisia yrityksiä ja yhdistyksiä.

– Suomalaisissa lapsiperheissä köyhyyttä edeltävät tietyt elämäntilanteet. Avioero on suurin riski, seuraavaksi vanhempien työttömyys tai sairastuminen. Vaikka meillä on sosiaaliturvajärjestelmä, se ei täysin onnistu tässä.

Tästä syystä niitä palveluita, jotka hoitavat näiden kolmen riskitekijän aiheuttamia ongelmia, pitää kehittää ottamaan lapsen näkökulma paremmin huomioon. Se ei ole rakettitiedettä, vaan hyvin yksinkertaisia kysymyksiä sosiaaliturvan tarvitsijoille.

– Kysytään onko heillä lapsia, miten lapsille kuuluu. Sen jälkeen toisten toimijoiden avustuksella tuetaan lapsen hyvää kasvua, Ristikari kuvaa isomman sosiaalityöntekijöiden tiimin yhteistyön lähtökohtia.

Perheen kokonaisuuden huomioonottaminen sosiaalipalveluista on lakisääteistä, mutta sitä ei noudateta tällä hetkellä. Ristikarin mukaan syynä on se, että aikuisten sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole vielä osaamista lasten kanssa työskentelyyn.

– Tämän ratkaiseminen ei ole vaikeaa. Luodaan koordinaatiorakenne, jonka kautta saadaan lasten kanssa työskentelevät asiantuntijat paikalle.

Oulun 2-vuotinen kokeiluhanke jää pysyväksi osaksi Oulun kaupungin alueellista hyvinvointityötä.

Teksti: Jukka Nissinen Kuva: Antti Kirves

Työkkäri palaa kirkonkylälle

1.1.2025 Suomessa tapahtuu iso muutos työllisyyspalveluissa, kun edellisen hallituksen kaudella päätetty työllisyyspalveluiden siirto valtiolta kunnille tapahtuu. Tietyllä tavalla palataan vanhaan, sillä vielä 1960-luvulla palvelut olivat kuntien vastuulla.

Alueellisia TE-keskuksia on tähän mennessä ollut Suomessa 15. Uudessa systeemissä keskuksia muodostuu peräti 45. Isommilla kunnilla ja kaupungeilla on omansa, pienemmät kunnat hoitavat sen kuntayhteistyön kautta.

SAK:n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski toimi edellisen hallituksen työministeri Tuula Haataisen erityisavustajana, kun muutos pantiin käyntiin, joten hänellä on hyvä käsitys siitä, miten valmistelu sai alkunsa.

SAK:n koulutus- ja työllisyysasioiden päällikkö Mikko Heinikoski näkee uudistuksessa sekä hyviä puolia että riskejä. Kuva. SAK

– Kuntakentällä nähtiin, että siellä tunnetaan alueellinen elinkeinotoiminta ja työllisyystilanne parhaiten. Kunnat ovat myös joutuneet maksamaan niin sanottua ”kela-sakkoa” pitkäaikaistyöttömistä ja siellä haluttiin päästä omalla toiminnalla vaikuttamaan näihin kuluihin, Heinikoski kertoo.

Yksi sysäys on saattanut myös olla sote-uudistus.

– Siinähän kunnilta poistui paljon tehtäviä ja mahdollisesti resursseja vapautui.

Rakennusliiton sosiaalipoliittinen asiantuntija Jere Ketola pitää muutosta kannatettavana.

– Siirron yksi kantava ajatus on, että palvelu tulee lähemmäksi kansalaista. Mutta Hangosta Nuorgamiin pitäisi saada samalla tavalla tukea ja apua. Kohtelun pitää olla tasa-arvoista, eikä palvelu saisi heikentyä.

Mistä palvelua 1.1. alkaen?

TE-toimistojen työntekijät siirtyvät kuntien palvelukseen vanhoina työntekijöinä.

– Isoissa kaupungeissa, joissa palvelupisteitä on ollut tähänkin asti, muutos tuskin on kovin suuri. Pienemmät kunnat sen sijaan perustavat uusia toimipisteitä, mikä todennäköisesti tarkoittaa yt-neuvotteluita. Ei siksi, että ketään irtisanottaisiin, mutta ihmisten sijoittelu, joka tapahtuu vasta vuoden vaihteen jälkeen, voi vaatia sitä, Heinikoski arvioi.

Jere Ketola arvioi, että yhdeksi hankaluudeksi muodostuu yhteydenotto TE-palveluihin vuodenvaihteen jälkeen.

– Tällä hetkellä ainoa tiedossa oleva kanava yhteydenottoon on Työmarkkinatori ja sen sähköinen asiointi. Suomessa on kuitenkin edelleen paljon sellaisia ihmisiä, joiden digitaidot eivät ole kovin hyvät. Tarvitaan samanlainen yleinen puhelinnumero kuin nykyään on käytössä, mutta sellaisesta ei vielä ole tietoa, Ketola toteaa.

Ketolan mukaan myös esimerkiksi suomea taitamattomien ulkomaalaisten osalta on vielä auki, miten heille suunnatut palvelut toteutuvat jatkossa.

Siirtymä tapahtuu vaikeassa työllisyystilanteessa.

– Ihmisten taloudellisen ahdingon ei pitäisi pahentua siirtymän takia, Ketola muistuttaa.

Ja siihen on aito riski. Työvoimapoliittisten lausuntojen tekeminen siirtyy uusille työllisyysalueille, mutta edes työttömyyskassat eivät vielä tiedä, mistä ne saadaan vuodenvaihteen jälkeen. TE-palveluiden työvoimapoliittinen lausunto on edellytys sille, että kassat voivat maksaa hakijalle ansiosidonnaista työttömyysturvaa.

– Jää nähtäväksi, miten data siirtyy vuoden vaihteessa, Ketola toteaa.

Rakennusliiton sosiaalipoliittinen asiantuntija Jere Ketola kannustaa liiton jäseniä tutustumaan sähköisiin kanaviin, sillä heti vuoden vaihteen jälkeen ne saattavat olla ainoa yhteydenottokanava työllisyyspalveluihin.

Rahoitus siirtyy, mutta riittääkö se?

Työntekijöiden lisäksi kuntiin siirtyy valtiolta myös TE-palveluiden rahoitus. Sitä ei siirretä suoraan korvamerkittynä TE-palveluihin, vaan se tulee osaksi kuntien kokonaisbudjettia.

– Lähtökohta oli se, että kaikki raha, mitä valtio on käyttänyt työllisyyspalveluihin, siirtyy kunnille. Miinus se noin 37 miljoonaa euroa, joka leikattiin juuri palkkatuesta. Kunnat saavat tietyn summan, joka ei nouse. Kunnat kantavat itse vastuun siitä, että raha riittää, meni työttömyys mihin suuntaan tahansa, Heinikoski selventää.

Kunnat eivät siis voi huutaa valtiota apuun, jos raha ei riitäkään. Lisäksi entinen kuntia koskeva ”kela-sakko” alkoi juosta, kun joku oli ollut työttömänä 300 päivää. Uudessa mallissa se alkaa nousta porrastetusti jo 100 päivän kohdalla.

– Kunnille muodostuu taloudellinen intressi tehdä jotain jo varhaisemmassa vaiheessa työttömyyttä, eikä vasta siinä vaiheessa, kun työllistyminen on jo paljon vaikeampaa, Heinikoski sanoo.

Heinikoski on toiveikas, että kunnat pystyisivät pohtimaan työttömyyden ja talouden suhdetta laajemminkin.

– Rahoitus on laaja kysymys. Se ei ole pelkästään se, mitä valtiolta siirtyy ja paljonko kunnat käyttävät. Työttömyyden hoito ei ole pelkkä menoerä. Kunnissa aletaan ehkä etsiä tarkemmin piilotyöpaikkoja ja miettimään, miten esimerkiksi alueen ammattikouluja voitaisiin käyttää työttömien osaamisen päivittämiseen.

Ketolakin toivoo, että nyt vaikeina taloudellisina aikoina kuntien säästöpaineet eivät näkyisi työllisyyden hoidossa.

– Arvostelua voi syntyä siitä, että työllisyyden hoitoon käytettäisiin ”liikaa” rahaa. Toivottavasti näin ei käy. Kuntien intresseissä kun kuitenkin olisi pitää veronmaksajat veronmaksajina eikä työttöminä.

Rakennusalalla omat hankaluutensa

Heinikoski näkee rakennusalan tilanteen erityisen hankalana tällä hetkellä. Vaikka palveluita olisi, töitä ei yksinkertaisesti ole.

– Tämä haastaa kunnat juuri siihen, että pitää pystyä tarjoamaan esimerkiksi koulutuspalveluita, jolloin työtön pystyy työttömyysaikana parantamaan omaa työmarkkina-asemaansa. Rakennusalalla on paljon erilaisia pätevyyksiä, joista olisi hyötyä tulevaisuutta silmällä pitäen.

Toinen haaste on alan lomautuskäytännöt.

– Meidän järjestelmä ei ole oikein taipunut tarjoamaan lomautetuille palveluita. Lomautettu ei miellä itseään työttömäksi ja samalla myös järjestelmä olettaa, että he ovat jossain kohtaa palaamassa töihin. Myös työnantajat tietysti ajattelevat näin. Mutta sitten lomautus pitkittyykin ja päätyy lopulta työttömyyteen, kuten nyt on käynyt, kun alan huono tilanne on kestänyt pidemmän aikaa.

Heinikosken tässäkin olisi kunnille näytön paikka.

– Tämä olisi tärkeä kohderyhmä, joka pitäisi huomioida muutoksessa.

Teksti ja kuvat: Johanna Hellsten

—————————————————————-
HUOM!

1.1.2025 lähtien saat yhteyden työllisyyspalveluihin osoitteessa https://tyomarkkinatori.fi/henkiloasiakkaat kirjautumalla sisään sähköisiin palveluihin ja https://tyomarkkinatori.fi/aluesivu ohjaa oman alueen palveluihin.

Vuoden alusta myös kuntien omilla sivuilla pitäisi löytyä työvoimapalveluiden yhteystiedot.  

Huumorilla pärjää pitkälle, mutta uusia niksejä voi oppia

Rakennusliiton luottamusmiesten ja työsuojeluvaltuutettujen jatkokurssi on käynnissä Helsingissä 10.–13. joulukuuta. Kurssilla on kaikkiaan 17 osanottajaa.

– Kun joku asia on saatu ratkaistua tai siihen on löytynyt kompromissi, se on mukava tilanne, Caverionin Joensuun alueyksikön luottamusmies Joni Purmonen sanoo.

Caverionin Joensuun alueyksikön luottamusmies Joni Purmonen on valittu toiselle kaudelle marraskuussa.

– Ensimmäinen kauteni päättyi loka-marraskuun vaihteessa. Laitoin kyselyn, onko pestistä kiinnostuneita ja järjestetäänkö vaalit. Kukaan ei vastannut kyselyyn, Purmonen kertoo paikan uusimisesta.

Lujatalon Kokkolan työsuojeluvaltuutettu ja yhteysmies Juha Rintala aloitti pestissään tämän vuoden alussa.

– Vanha työsuojeluvaltuutettu kysyi, haluanko lähteä hänen seuraajakseen.

Rintala kävi peruskurssin Oulussa viime talvena.

– Olen kauan, 30 vuotta sitten Siikarannassa työsuojelukurssilla. Se oli legendaarinen paikka. Olen vähän sellainen vanhan ajan ihannoija.

Purmonen on jo toista kertaa Helsingissä kurssilla

– Kävin peruskurssin toissa vuonna Hakaniemessä. Sen lisäksi olen osallistunut iltapäiväkoulutuksiin.

Rakennusliitossa huomioidaan myös luottamushenkilöiden lähipiiri.

– Olimme viikonlopun perheen kanssa Vuokatissa itäisen ja pohjoisen toiminta-alueen perhetapahtumassa. Lapset pääsivät SuperParkiin ja pariskunnille oli seksuaaliterapeutin luento. Sen päälle oli aluetoimitsijoiden ohjelmaa, Purmonen piti tapahtumaa hyvin toimivana.

– Siellä huomioitiin koko perhe.

Rintala osallistui tänä syksynä Tukholman luottamushenkilöristeilylle.

– Risteily yhdisti porukkaa ja Tukholman bussiajelu oli hyvin viihdyttävä. Liiton varapuheenjohtajaa, Ojasen Jyrkiä on aina mukava kuunnella, vaikka se välillä meneekin vähän överiksi.

Purmonen toivoo, että liitossa kehitettäisiin luottamushenkilöiden työnohjausta, sillä joskus edunvalvontaan liittyvät prosessit ovat raskaita. Se auttaisi asioiden jälkikäsittelyä. Luottamusmies kokee myös onnistumisen hetkiä.

– Kun joku asia on saatu ratkaistua tai siihen on löytynyt kompromissi, se on mukava tilanne.

Rintalan mukaan Lujatalolla hommat hoituvat hyvällä huumorilla.

– Lujatalo osti NyConin 2020-luvun alussa. Olemme vieläkin nyconilaisia, vaikka moni asia, etenkin työsuojelu, on muuttunut.

Caverionissa työsuojelu on hyvissä kantimissa.

– Suojaimet ovat kunnossa ja niistä ei tingitä, Purmonen toteaa.

Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen

– Olemme vieläkin nyconilaisia, vaikka moni asia on jo muuttunut, Lujatalon Kokkolan työsuojeluvaltuutettu ja yhteysmies Juha Rintala sanoo.

Vapautetaan ammattilaiset tekemään työnsä paremmin

Neljällä työmaalla neljäntoista vapaaehtoisen asennusporukan etumiehen kypärässä kamera, jolla kerättiin yli 400 tuntia videomateriaalia. Kaikki osallistujat haastateltiin. Tutkija analysoi kerätyn kuvamateriaalin ja muun kertyneen aineiston. Mihin työmaalla kuluu aikaa?

Näistä lähtöasetelmista syntyi kiinnostava tohtorinväitöskirja, jossa pyrittiin selvittämään, mihin sähkö-, putki- ja iv-asentajien työaika kuluu ja miten työtä voitaisiin sekä tehostaa että tehdä mielekkäämmäksi sen tekijöille. Tutkimus toteutettiin vuosina 2021–2022.

– Väitöskirjani ideana on lisätä ymmärrystä siitä, mitä työmaalla tapahtuu ja mihin menee aikaa. Eikä vain johdon näkökulmasta, vaan myös työntekijöiden näkökulmasta, rakennustekniikan tohtori Christopher Görsch Aalto-yliopistosta kertoo.

– Uskon vahvasti, että työntekijät tietävät parhaiten, miten työ pitäisi tehdä. On tärkeää ymmärtää heidän roolinsa työmaalla ja sitä, kuinka paljon tietotaitoa heillä on ja kuinka usein he pelastavat tilanteen, Görsch jatkaa.

Tutkimuksen 4 projektia olivat yksi normaali asunto, toinen asunto, jonka moduulikylpyhuoneissa oli suunnitteluongelmia, hotelli/toimistokohde, jossa oli paljon koronasta aiheutuneita viiveitä ja neljäntenä laaja kauppakeskushanke.

Epäluulosta innostukseen

Työntekijät eivät aluksi olleet erityisen innoissaan kypäräkameroista.

– He olivat huolestuneita siitä, että jos he tekisivät jotain väärin, se olisi kaikkien nähtävillä. Mutta yhteisessä sopimuksessa sovittiin, että kukaan muu ei tule koskaan näkemään videoita paitsi minä, tutkimusassistentti ja työntekijät itse. Ja se pätee edelleen, Görsch kertoo.

Lisäksi kaikki kuva otettiin ilman ääntä.

Kypäriin kiinnitetyt kamerat myös painoivat jonkin verran akkujen takia, mutta työntekijöiden mukaan niihin tottui päivässä.

– Epäluulo muuttui nopeasti innostukseksi; työntekijät olivat kiinnostuneita siitä, mitä me teemme. He antoivat mielellään haastatteluja, mutta myös ideoita siitä, miten tutkimusta voisi parantaa. He myös haluavat kehittää rakennustyömaiden toimivuutta.

Logistiikka aikahukkana

Tutkimuksessa kävi ilmi, että asentajat pystyivät käyttämään työajastaan vain noin 20 prosenttia varsinaiseen asennustyöhön. Muu osa ajasta ei suinkaan ole hyödytöntä, sillä he suorittivat tehtäviä, jotka jonkun oli pakko tehdä.

– Me koulutamme esimerkiksi sähköasentajan, joka on kovan luokan ammattilainen ja saa sen mukaista palkkaa. Haluammeko todella, että hän tekee 80 prosenttia työajastaan jotain muuta, kuin mihin hänet on koulutettu?

Görschin tiimi huomasi, että asentajien työ keskeytyy jatkuvasti. Keskeytykset olivat sekä lyhyitä – asentaja esimerkiksi siirtyi seuraavaan tehtävään, tai pidempiä – jolloin asentaja joutui etsimään esimerkiksi materiaaleja ja työkaluja.

–  Lyhyet keskeytykset ovat pienempi ongelma, mutta pidemmät keskeytykset johtavat hukkaan ja ne myös lisäävät asentajan stressiä. Jos pidempiä keskeytyksiä saataisiin vähennettyä, työn tehokkuus lisääntyisi.

Mikä ratkaisuksi?

Mikä vaikuttaisi työn keskeytyksiin?

– Materiaali kyllä tulee työmaalle, mutta ei työmaan sisällä sinne, minne tarvitaan. Esimerkiksi joillakin työmailla on kokeiltu sitä, että sekä materiaalit että työkalut tulevat suoraan asennuspaikalle. Toinen vaihtoehto on, että työntekijät pystyvät itse tilaamaan tarvitsemansa materiaalit sähköisistä järjestelmistä ja logistiikkatyöntekijä tai tulevaisuudessa vaikka robotti toisi ne oikeaan paikkaan, Görsch ideoi.

Görschin mukaan myös asennusolosuhteisiin pitäisi kiinnittää työsuunnittelussa huomiota.

– Pystyykö asennuksen tekemään sille varatussa tilassa vai joutuvatko työntekijät levittäytymään muihin tiloihin?

Monesti kyse on myös urakkarajoista. Jonkun täytyy tehdä nekin työt, jotka eivät kuulu kenellekään. Niihin töihin käytetty aika ei ole sinällään tuhlattua aikaa. Mutta onko se järkevää ammattilaisen ajankäyttöä? Urakoiden pilkkominen pieniin osiin aiheuttaa myös sitä, että jokainen pyrkii optimoimaan lähinnä omaa osuuttaan.

– Jo vuosisatojen ajan ihmiset ovat erikoistuneet tekemään erilaisia asioita. Rakennusalallakin erikoistutaan, mutta ei tarpeeksi, kun logistiikan osaajia ei käytetä niihin töihin, joihin he ovat erikoistuneet.

Görschin mukaan olisi myös tärkeää, että työntekijöiden käytössä olisi mahdollisimman ajantasaista tietoa työmaasta.

– Asentaja voisi yhden työvaiheen valmistuttua esimerkiksi katsoa suoraan sovelluksesta, voinko siirtyä seuraavaan kohtaan, kun siellä on muut työt jo valmiina.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Putkimiehemme Lyonissa

WorldSkills-kisoissa suomalainen putkiasentaja joutuu käyttämään suomalaisesta työnteosta poikkeavia menetelmiä.

Längelmäveden rantaan Orivedellä rakennetaan hulppeaa huvilaa.

– Ilmanvaihtokone tulee erillisen saunarakennuksen puolelle. Huvilassa on 3 makuuhuonetta alakerrassa ja 2 yläkerrassa. Teen tässä parhaillaan ilmanpoistolinjaa. Näitä on mahdotonta tehdä kuvien mukaan. Pitää miettiä mihin alaslaskut tulevat ja mistä pääsee menemään koolausten mukaan, putkiasentaja Mikko Motin kuvailee työmaataan.

Pienkohteessa työskentely tarkoittaa hyppäämistä työkohteiden välillä.

– Seuraavaksi on luvassa kahden hakelämpölaitoksen kytkentä. Ne ovat minulle uutta, en ole aikaisemmin tehnyt sellaisia. Työ on monipuolista täällä maalla. Tykkään, että jokainen päivä on erilainen.

Syyskuun puolivälissä Motinin maisemat olivat eksoottisemmat, sillä hän osallistui nuorten ammattitaidon WorldSkills-kisoihin Ranskan Lyonissa. Sijoitus oli 9.–26. ja kotiin tuomisina oli Medallion for Excellence -tunnustus oman lajinsa keskitasoa paremmasta suorituksesta.

– Olen erittäin tyytyväinen omaan suoritukseeni. Voittaja sai 743 pistettä ja minä sain 719 pistettä. Lajin voittajat treenaavat kisoihin vuosia ja minä tulen normaalilta ammattikoulu- ja työelämäpohjalta.

Talotekniikan kilpauralla Motin on osallistunut kahdesti Taitaja-kisoihin ja kerran Euroskills-kilpailuun.

– Sijoituin Taitajakisoissa 2021 neljänneksi ja 2022 voitin kultaa. EM-kisoissa sain Medallion for Excellence -maininnan. Sijoitus oli 7.–15.

Poikkeavat työtavat

Taitajakisojen tehtävät perustuvat suomalaisen työelämän työtapoihin.

– Taitajakisoissa on myös yrittäjälähtöisyyttä. Tehtävissä huomioidaan muun muassa tuottavuus ja kestävä kehitys.

EM-kisoissa kilpailija voi joutua tekemään kilpailutyötä vieraammilla työtavoilla.

– Kisassa juotettiin kupariputkia tinalangalla eli pehmytjuottamalla, jota ei Suomessa tehdä ollenkaan. MM-kisoissa tehtiin töitä tavoilla, joita Suomessa ei saa käyttää lainkaan.

Taitajakisoissa hyvään sijoitukseen riittää, että tekee siistiä työtä.

– EM- ja MM-kisoissa joutuu oikaisemaan, mikä ottaa vähän luonnon päälle. Siellä pitää miettiä mistä saa eniten pisteitä ja työ on saatava valmiiksi määräajassa koepaineistettavaksi. Ilman sitä ei tarvitse miettiä omaa sijoittumistaan.

Kilpaileminen on lisännyt Motinin ratkaisukykyä myös käytännön työmailla.

– Etenkin täällä perämetsässä on osattava tehdä itse päätöksiä. Jos lähden täältä hakemaan yhtä mutkaa hallilta, se tulee kalliiksi.

Myös työjälkeen Motin kiinnittää nykyisin enemmän huomiota.

Kisoihin osallistuminen ja etenkin harjoittelu vaatii paljon aikaa.

– Käytin kilpailua varten lomapäiväni ja otin vielä ylimääräistä lomaa treenausta varten.

Koska kilpailutehtävät poikkeavat paljon tavallisista töistä, varsinaisen tekemisen lisäksi pitää tutustua englanninkielisiin kilpailudokumentteihin. Tredu on rahoittanut harjoittelua ja tarjonnut tilat siihen. Tredun Kangasalan toimipiste on Motinille tuttu entuudestaan.

– Suoritin siellä talotekniikan perustutkinnon. Valmistuin vuonna 2022. Euroskills-kisojen yhteydessä tein talotekniikan ammattitutkinnon. Ilman Tredun rahoitusta ja muita sponsoreita minun ei olisi mahdollista kilpailla.

Motinin aikaisemmasta opettajasta Tommi Mäntylästä on tullut tärkeä valmentaja ja mentori kilpauralle.

– Olen kulkenut Mäntylän Tommin kanssa amiksen alusta alkaen, Motin kiittää tärkeästä taustatuesta.

Tutkinnoista palkanlisää

Motin on töissä Rautajärven LVI:ssä. Työnantaja on myös suhtautunut myönteisesti kilpailuharrastukseen.

– Olen ollut tässä firmassa töissä työharjoittelusta lähtien vuodesta 2021. Jäin silloin töihin koulun ohella.

Tällä hetkellä Motin tekee oppisopimuksella talotekniikan erikoisammattitutkintoa. Tavoitteena on saada tutkinto valmiiksi ensi keväänä.

– Viime keväänä ja syksyn aikana minulla oli työmailla mukanana työharjoittelija. Opastuksesta saa hyväksiluettavaa tutkintoihinkin. Harjoittelijasta on paljon apua tällaisilla työmailla.

Motin suosittelee kilpailemisesta ja jatkokouluttautumista kaikille.

– Tutkinnoista saa itselleen lisäpalkkaa ja voi kehittää omaa osaamista. Siitä on hyötyä jatko-opintoja ajatellen. Jatko-opintoja ehkä jossakin kohtaa, mutta ei vielä, Motin sanoo.

Vapaa-ajallaan Motin pelaa salibandya SB lujassa sekä harrastaa palokuntatoimintaa Aitoon vapaapalokunnassa.

– Harrastukset ovat yleishyödyllisiä ja niillä saa illat ja viikonloput hyvin täytettyä. Ne ovat hyvää vastapainoa työlle.

Teksti: Jukka Nissinen Kuvat: Jukka Nissinen, Worldskills Finland

Mikko Moitinille kilpaileminen on tuonut varmuutta omaan osaamiseen.