Ensi- ja turvakotien liitto (ETKL) avasi lähisuhdeväkivallan uhreille kriisiapua tarjoavat ensimmäiset turvakodit Helsinkiin, Turkuun, Ouluun ja Kotkaan vuonna 1979.

Suomalaisten turvakotien toiminnassa on muihin maihin verrattuna merkittävä ero.

– Turvakotien ovet ovat olleet alusta asti avoimet myös miehille. Suomessa on vain yksi ainoastaan naisille ja lapsille tarkoitettu turvakoti. Muissa Pohjoismaissa turvakoteja on perustettu feministiseen ideologiaan perustuen, Suomessa näkökulma on ollut lasten, Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Oona Ylönen huomauttaa.

Miesten osuus turvakotien asiakkaista on kuitenkin hyvin pieni.

– Miehille suunnattu Lyömätön linja on jäsenyhteisömme. Yritämme tehdä palveluistamme sellaisia, että sukupuoli huomioidaan, mutta se ei ole ulossulkevaa, Ylönen toteaa.

Turvakodit tarjoavat lyhytaikaista kriisiasumista lähisuhdeväkivaltatilanteisiin tai sen uhan alle joutuneille. Ensi- ja turvakotien liiton toiminnassa on myös paljon ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita, kuten erilaisia keskustelumahdollisuuksia tarjoavia chat-palveluita.

– Meidän tavoitteemme on lopettaa lähisuhdeväkivalta tästä maasta. Se ei onnistu, jos emme auta kaikkia, niin uhreja kuin väkivallan tekijöitäkin. Kaikilla on oikeus apuun.

Tekemistä riittää, sillä Suomi on naisten kokeman väkivallan suhteen Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Naiset kohtaavat usein toistuvaa ja vakavaa, miehet kertaluonteista väkivaltaa.

Säästöt tuoreen pääsihteerin harmina

Oona Ylönen aloitti pääsihteerin työt tänä syksynä. Hänellä on takanaan pitkä ura lastensuojelun ja sosiaalihuollon johtamistehtävissä.

Sosiaalialan järjestöjen toiminnan suunnittelua ja tulevaisuuden näkymiä hankaloittaa sosiaali- ja terveysjärjestöihin kohdentuvat rajut säästösuunnitelmat.

– Tällä hetkellä yhtenä pulmana on se, miten tulkitaan julkista järjestämisvastuuta ja se, että kykeneekö julkinen tosiasiassa ottamaan vastuun uusista ihmisryhmistä.

Vajaat 2 vuotta sitten hyvinvointialueille siirtyi aiemmin kunnille kuulunut vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Hyvinvointialueiden rooli on vasta selkiytymässä.

– Osassa sosiaalihuollon kysymyksistä järjestöt ovat erityisen vahvoja. Nyt olemme huolissamme siitä, että järjestöiltä menee toimintamahdollisuudet rajujen säästösuunnitelmien vuoksi.

Ylönen pelkää, että aiemmin järjestöiltä tukea saaneet ihmiset joutuvat hunningolle, sillä säästötalkoilevat hyvinvointialueet ja valtio eivät pysty niitä järjestämään. Esimerkiksi päihderaskauksiin liittyvän työn kehittäminen ja lähisuhdeväkivallan torjuminen ovat tehtäviä, joita järjestöt ovat hoitaneet tehokkaasti.

– Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijät eivät voi erikoistua vaikkapa väkivaltatyöhön tai raskaus- ja vauva-ajan haasteisiin, sillä he hoitavat kaikkia sosiaalipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Toivottavasti järjestöjen erikoisosaamista ei hävitetä tässä tilanteessa.

– Samaan aikaan Stean avustusten leikkausten kanssa tulee hyvinvointialueiden ja kuntien järjestöjä koskevia säästöpäätöksiä. Hyvinvointialueiden ostopalveluja on myös jäädytetty.

Terrorismille luodaan kasvupohjaa

On arvioitu, että nykyhallituksen toimet lisäävät lapsiperheköyhyyttä 17 000 uudella lapsella.

– Loppukesällä valmistui ETKL:n Jokaisen numeron takana on ihminen -selvitys, jossa vanhemmat kertoivat köyhyyden kokemuksistaan. He kertoivat, että he syövät, mikäli lasten lautasille jää jotakin. Vanhemmat kokevat, että heillä ei ole mitään keinoa parantaa perheen taloudellista tilannetta.

Myös työssä käyvien köyhyys on lisääntynyt merkittävästi.

– Se luo näköalattomuutta, toivottomuutta ja masennusta. Tiedämme, että köyhyys vaikuttaa lasten myöhempään elämään. Jo hyvin pienet lapset osaavat hahmottaa vertaisryhmästään kuka on köyhä.

Ylönen ihmettelee, miksi lähisuhdeväkivaltaa ei pidetä selkeämmin sisäisen turvallisuuden uhkana.

– Miksi se ei liity meillä turvallisuuskeskusteluun? Sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää, ovat vaarallisia sekä itselleen että muille.

Väkivallan uhreista voi tuntua siltä, että heitä ei nähdä ja kuulla tässä yhteiskunnassa. Toivottomat ja näköalattomat ihmiset ovat terroristiryhmien jäsenhankinnan lempikohteita.

– Meidän pitää varoa sysimästä ihmisiä tilanteeseen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä.

Työtapaturmilla ja väkivallalla on yleensä samanlainen historia. Ne alkavat pikkuasioista ja monen läheltä piti -tapauksen jälkeen sattuu lopulta pahasti.

–  Suomi on pullollaan kunnollisia miehiä. Olisi hyvä, että he puuttuisivat miesporukoissa vähäiseenkin häirintään. He voisivat pyytää miettimään miltä tuntuisi, jos kohteena olisikin oma tytär tai äiti.

Ylönen myöntää, että kiusallisiin tilanteisiin puuttuminen voi olla hankalaa.

– Olen ollut näissä hommissa yli 25 vuotta. Siitä huolimatta eteen on tullut tilanteita, joissa en ole saanut sanaa suustani enkä itsekään ole aina osannut puolustautua. Jokaisen pitäisi harjoitella etukäteen valmiutta siihen, miten puutun tällaisiin tilanteisiin.

– Meidän ei pidä kasvattaa tyttöjä olemaan turvassa, vaan poikia olemaan uhkaamatta tyttöjä.

Teksti ja kuva: Jukka Nissinen

Neljällä työmaalla neljäntoista vapaaehtoisen asennusporukan etumiehen kypärässä kamera, jolla kerättiin yli 400 tuntia videomateriaalia. Kaikki osallistujat haastateltiin. Tutkija analysoi kerätyn kuvamateriaalin ja muun kertyneen aineiston. Mihin työmaalla kuluu aikaa?

Näistä lähtöasetelmista syntyi kiinnostava tohtorinväitöskirja, jossa pyrittiin selvittämään, mihin sähkö-, putki- ja iv-asentajien työaika kuluu ja miten työtä voitaisiin sekä tehostaa että tehdä mielekkäämmäksi sen tekijöille. Tutkimus toteutettiin vuosina 2021–2022.

– Väitöskirjani ideana on lisätä ymmärrystä siitä, mitä työmaalla tapahtuu ja mihin menee aikaa. Eikä vain johdon näkökulmasta, vaan myös työntekijöiden näkökulmasta, rakennustekniikan tohtori Christopher Görsch Aalto-yliopistosta kertoo.

– Uskon vahvasti, että työntekijät tietävät parhaiten, miten työ pitäisi tehdä. On tärkeää ymmärtää heidän roolinsa työmaalla ja sitä, kuinka paljon tietotaitoa heillä on ja kuinka usein he pelastavat tilanteen, Görsch jatkaa.

Tutkimuksen 4 projektia olivat yksi normaali asunto, toinen asunto, jonka moduulikylpyhuoneissa oli suunnitteluongelmia, hotelli/toimistokohde, jossa oli paljon koronasta aiheutuneita viiveitä ja neljäntenä laaja kauppakeskushanke.

Epäluulosta innostukseen

Työntekijät eivät aluksi olleet erityisen innoissaan kypäräkameroista.

– He olivat huolestuneita siitä, että jos he tekisivät jotain väärin, se olisi kaikkien nähtävillä. Mutta yhteisessä sopimuksessa sovittiin, että kukaan muu ei tule koskaan näkemään videoita paitsi minä, tutkimusassistentti ja työntekijät itse. Ja se pätee edelleen, Görsch kertoo.

Lisäksi kaikki kuva otettiin ilman ääntä.

Kypäriin kiinnitetyt kamerat myös painoivat jonkin verran akkujen takia, mutta työntekijöiden mukaan niihin tottui päivässä.

– Epäluulo muuttui nopeasti innostukseksi; työntekijät olivat kiinnostuneita siitä, mitä me teemme. He antoivat mielellään haastatteluja, mutta myös ideoita siitä, miten tutkimusta voisi parantaa. He myös haluavat kehittää rakennustyömaiden toimivuutta.

Logistiikka aikahukkana

Tutkimuksessa kävi ilmi, että asentajat pystyivät käyttämään työajastaan vain noin 20 prosenttia varsinaiseen asennustyöhön. Muu osa ajasta ei suinkaan ole hyödytöntä, sillä he suorittivat tehtäviä, jotka jonkun oli pakko tehdä.

– Me koulutamme esimerkiksi sähköasentajan, joka on kovan luokan ammattilainen ja saa sen mukaista palkkaa. Haluammeko todella, että hän tekee 80 prosenttia työajastaan jotain muuta, kuin mihin hänet on koulutettu?

Görschin tiimi huomasi, että asentajien työ keskeytyy jatkuvasti. Keskeytykset olivat sekä lyhyitä – asentaja esimerkiksi siirtyi seuraavaan tehtävään, tai pidempiä – jolloin asentaja joutui etsimään esimerkiksi materiaaleja ja työkaluja.

–  Lyhyet keskeytykset ovat pienempi ongelma, mutta pidemmät keskeytykset johtavat hukkaan ja ne myös lisäävät asentajan stressiä. Jos pidempiä keskeytyksiä saataisiin vähennettyä, työn tehokkuus lisääntyisi.

Mikä ratkaisuksi?

Mikä vaikuttaisi työn keskeytyksiin?

– Materiaali kyllä tulee työmaalle, mutta ei työmaan sisällä sinne, minne tarvitaan. Esimerkiksi joillakin työmailla on kokeiltu sitä, että sekä materiaalit että työkalut tulevat suoraan asennuspaikalle. Toinen vaihtoehto on, että työntekijät pystyvät itse tilaamaan tarvitsemansa materiaalit sähköisistä järjestelmistä ja logistiikkatyöntekijä tai tulevaisuudessa vaikka robotti toisi ne oikeaan paikkaan, Görsch ideoi.

Görschin mukaan myös asennusolosuhteisiin pitäisi kiinnittää työsuunnittelussa huomiota.

– Pystyykö asennuksen tekemään sille varatussa tilassa vai joutuvatko työntekijät levittäytymään muihin tiloihin?

Monesti kyse on myös urakkarajoista. Jonkun täytyy tehdä nekin työt, jotka eivät kuulu kenellekään. Niihin töihin käytetty aika ei ole sinällään tuhlattua aikaa. Mutta onko se järkevää ammattilaisen ajankäyttöä? Urakoiden pilkkominen pieniin osiin aiheuttaa myös sitä, että jokainen pyrkii optimoimaan lähinnä omaa osuuttaan.

– Jo vuosisatojen ajan ihmiset ovat erikoistuneet tekemään erilaisia asioita. Rakennusalallakin erikoistutaan, mutta ei tarpeeksi, kun logistiikan osaajia ei käytetä niihin töihin, joihin he ovat erikoistuneet.

Görschin mukaan olisi myös tärkeää, että työntekijöiden käytössä olisi mahdollisimman ajantasaista tietoa työmaasta.

– Asentaja voisi yhden työvaiheen valmistuttua esimerkiksi katsoa suoraan sovelluksesta, voinko siirtyä seuraavaan kohtaan, kun siellä on muut työt jo valmiina.

Teksti ja kuva: Johanna Hellsten

Y-Säätiö on Suomen neljänneksi suurin vuokranantaja ja suurin valtakunnallisesti toimiva vuokranantaja. Lisäksi se on merkittävä toimija asunnottomuuden vähentämisessä, onhan säätiö perustettu alun perin juuri siihen tarkoitukseen.

– Meidän perustehtävämme on poistaa Suomesta asunnottomuus. Rakennamme paljon, pyrimme vaikuttamaan ja meitä kuunnellaan asunnottomuusasioissa. Samaan aikaan kun näkyvyytemme on kasvanut, on toimintaympäristö toisaalta muuttunut vaikeammaksi, Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankoski pohtii säätiön tämänhetkistä asemaa Suomessa.

Toimintaympäristön vaikeutumisella Ojankoski viittaa koko rakennusalaa vaivanneeseen kustannusten nousuun ennen vuotta 2024.

– Kustannusten nousu siirtyy tietyllä aikavälillä vuokrahintoihin, mutta toisaalta tavallisten ihmisten maksukyky ei samaan aikaan kasva.

Merkittävä rakennuttaja

Y-säätiöllle valmistui viime vuonna yli 400 asuntoa, tänä vuonna vain vähän päälle 200, mutta rakenteilla on yli 600 kohdetta. Kohteet ovat kerrostaloja ja niissä on 50–100 asuntoa.

Nyt kun rakentaminen on hiljentynyt, rakennusyhtiöt tarjoavat yleishyödyllisille toimijoille olemassa olevia tonttejaan. Ongelmana on se, että niitä ei lähtökohtaisesti ole tarkoitettu kohtuuhintaiseen tuotantoon.

– Niissä projekteissa on paljon jumpattavaa, jotta ne saadaan vastaamaan Ara-raameja. Joissain se on mahdollista, ja me haluamme ylläpitää rakentamista ja asuntotuotantoa tässä tilanteessa.

Rakentamisen hintojen nousu on pysähtynyt tai ainakin hidastunut.

– Tällä hetkellä pystymme vielä rakentamaan kohtuullisella hinnalla, mutta meillä on pelko siitä, että kun rakentaminen käynnistyy jossain vaiheessa reippaammin, hinnat nousevat taas. Meillä on virkamiesten kanssa vähän erilainen näkemys siitä, onko rakentaminen nyt edullista, meidän mielestämme se on.

Nykyinen hallitus suunnittelee Ara-valtuuksien pienentämistä.

– Se näkyy meillä tulevaisuuden suunnittelussa. Jos valtuudet pienenevät, kilpailee usea toimija niukoista valtuuksista. Samaan aikaan MAL-sopimuksista (maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimukset, joita valtio solmii tiettyjen isojen kaupunkien kanssa) on poistettu vaatimus tietystä määrästä Ara-tuotantoa. Se luo epävarmuutta siitä, että miten jatkossa millekin alueelle voidaan saada aikaan valtion tukemaa tuotantoa. Muitakaan malleja kohtuuhintaisen tuotannon tekemiseksi ei oikein ole.

Omat hankaluutensa aiheuttavat myös rahoituslaitosten kiristyneet rahoitusehdot.

– Tällä hetkellä Kuntarahoitus on ainoa rahoittaja, joka tarjoaa rahoitusta 40 vuoden laina-ajalle. Se on monopoliasemassa, mikä ei tällä hetkellä ole ongelma. Yleisesti olisi kuitenkin parempi, että rahoitus olisi hajautetumpaa.

Y-Säätiö on myös suuri korjausrakentaja. Sen omistuksessa olevista yli 19 000 asunnosta on koko ajan yli 40 prosenttia on jossain kohdassa korjaussykliään.

– Isompia korjauksia tehdään 50–60 vuoden sykleissä ja perusvarustuksen uusimista kuten kylpyhuoneremontteja noin 20 vuoden sykleissä. Tällä hetkellä joudumme priorisoimaan korjauksia jonkun verran taloudellisesti tiukan tilanteen takia.

– Olemme silti rakentajille aika iso työmaa, Ojankoski toteaa.

Asumistuen leikkaukset aiheuttavat hätää

Y-Säätiön vuokra-asunnoissa asuu sekä työtätekeviä, pienipalkkaisia ihmisiä että työttömiä. Erityisryhmien kohteissa asuu asunnottomia ihmisiä, jotka kykenevät pääsääntöisesti asumaan itsenäisesti, mutta tuetusti.

Tavallisissa kohtuuhintaisissa vuokra-asunnoissa asuvilta ihmisiltä on alkanut tulla huolestuneita puheluita Y-Säätiön asumisneuvontaan. Rahat eivät meinaa riittää vuokraan. Kelan asumistukirajojen kiristäminen tarkoittaa pääkaupunkiseudulla sitä, että jopa Y-Säätiön asunnot ovat liian kalliita.

– Kelan rajat kulkevat eri maailmassa kuin valtion tukeman kohtuuhintaisen vuokra-asunnon vuokrat erityisesti pk-seudulla. Näitä asuntoja on ollut kallista rakentaa, joten niiden vuokrakaan ei osu Kelan normeihin. Tämä oli tiedossa jo lainsäädäntöä valmistellessa, Ojankoski sanoo.

Hänen mukaansa tilanne on hankala, sillä vaikka vapailta vuokramarkkinoilta löytyisi raameihin osuva asunto, voi sen vuokra nousta hetken päästä, eikä kukaan tiedä, kuinka paljon.

– Ja vaikeassa tilanteessa olevat ihmiset tarvitsisivat nimenomaan pysyvyyttä ja ennustettavuutta, jota institutionaaliset asuntorakennuttajat pystyvät tarjoamaan paremmin.

Ojankosken mukaan nyt eletään tilanteessa, jossa yhä useammat ihmiset eivät pysty ratkaisemaan asumisongelmaansa esimerkiksi sairauksien, toimintakyvyn, tulotason tai jonkun muun ongelman myötä, ja he putoavat toimeentulotuen piiriin.

– He eivät välttämättä pääse siitä tilanteesta enää nousemaan mihinkään. Meillä on pitkään pystytty luottamaan sosiaaliturvajärjestelmään, josta nyt leikataan. Ei sillä ole kukaan elänyt leveästi ennenkään, päinvastoin, Suomi on saanut useita huomautuksia sosiaaliturvan tasosta jo aiemmin.

Suomessa asunnottomuus on poikkeuksellisen vähäistä

Verrattuna muihin länsimaihin, Suomi on onnistunut tekemään suoranaisen ihmeen asunnottomuuden vähentämisessä. Asunnottomuus on 35 vuodessa vähentynyt lähes 80 prosenttia. Y-Säätiö saa jatkuvasti vierailijoita ympäri maailmaa, jotka tulevat tutustumaan tapoihin, joilla Suomi on saanut merkittävän laskun aikaan, kun esimerkiksi useissa Euroopan maissa asunnottomuus on noussut.

Suomessa asunnottomia ei juurikaan näe kadulla, mikä aiheuttaa herkästi ilmiön ”poissa silmistä, poissa mielestä”.

– Juuri siksi, että meillä on niin vähän asunnottomuutta ja se ei näy, siitä puhutaan niin vähän. Toki erilaisten tempausten yhteydessä aiheesta uutisoidaan, mutta muuten keskustelua on aika vähän. Asunnottomuus ei tunge samalla tavalla silmille kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa tai Kanadassa, Ojankoski miettii.

Hän pitää erityisen onnistuneena suomalaista tapaa hoitaa asunnottomuutta: asunto ensin, sen lisänä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän yhteistyö. Se on toiminut pääsääntöisesti hyvin. Uusi uhka hyvin palvelleelle järjestelmälle on kuitenkin syntynyt. Hyvinvointialueuudistus.

– Sieltä nousee nyt erilaisia ”katvealueita” ja säästökohteita esiin ja se aiheuttaa meillä huolta tulevaisuuden osalta. Palveluita ja tukea ei pystytä välttämättä tarjoamaan samalla tavalla kuin ennen. Asunto ensin -periaate sisältää katon pään päälle, mutta myös räätälöityä apua erilaisiin vaikeisiin elämäntilanteisiin, jotka ovat johtaneet asunnottomuuteen. Näin ihminen pystyy jatkossa säilyttämään kotinsa ja elämään kohtuullisen hyvää elämää.

Ojankosken mielestä leikkauspäätöksiä tehtäessä olisi syytä miettiä, ovatko ne pitkällä aikavälillä Suomen edun mukaisia.

– Muussa tapauksessa pitää alkaa laskea, kuinka paljon me olemme valmiita sietämään ruumiita, kun talvella alkaa ihmisiä kuolla kadulle. Ymmärrän, että elämme vaikeita taloudellisia aikoja, mutta ihmisten terveyden ja hyvinvoinnin pitäisi mennä kaiken edelle, sillä se takaa kansakunnan kasvun. Näen, että valtion täytyy pitää huolta heikoimmassa asemassa olevista ja pitäisimme kiinni siitä, mikä Suomessa on hyvää.

Ojankoski muistuttaa, että esimerkiksi Belgiassa on tehty tutkimusta siitä, minkälaisia kustannuksia syntyy, jos asunnottomuuden hoitoon ei panosteta riittävästi.

– Monissa maissa asunnottomuuden eteen tehdään paljon töitä, mutta jos yhteiskunta ei panosta ennaltaehkäisyyn ja riittävään tukeen, ilmiötä ei saada hallintaan. Asunnottomille on tarjolla tilapäissuojia, mutta ei pysyvää asumista ja tukea. Eli jos ongelman perussyihin ei puututa, lääkitään oiretta, mutta ei paranneta alkusyytä.

Asunnoton kuormittaa monenlaisia järjestelmiä. Terveydenhuoltoa, kun yskä muuttuu kylmillä kaduilla keuhkokuumeeksi, poliisia ja vartiointiliikkeitä. Liike-elämä kärsii, asunnottomuus synnyttää ryöstelyä ja niin edelleen.

– Kun asunnoton saadaan pois kadulta tai tilapäisasumisesta, syntyy Tampereella 2011 tehdyn tutkimuksen mukaan säästöä 15 000 euroa vuodessa. Meillä on nyt tuoreista tilastoista meneillään vastaava tutkimusprojekti, jossa selvitämme, mitkä ovat asunnottomuuden kustannukset yhteiskunnalle ja mitkä ovat hyödyt, joita asunto ensin -periaatteella syntyy.

Ojankoski toivookin, että myös tulevaisuudessa Suomessa olisi riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja, sillä se on perusta, jolla pystytään ehkäisemään tuloköyhyydestä johtuva asunnottomuus ja sitä kautta vähentämään monia muitakin ongelmia.

Teksti: Johanna Hellsten

Rakennusliitto on mukana Teollisuusliiton 11.–31.3.2024 järjestämässä poliittisessa lakossa, jolla vastustetaan Suomen hallituksen suunnittelemia leikkauksia ja työelämäheikennyksiä. Lakon piirissä on 11 keskeisessä toimipaikassa noin 4 000 teollisuuden työntekijää, ja Rakennusliitto on mukana kolmella tehtaalla. Lakot ovat osa SAK:laisten liittojen yhteistä Painava syy -kampanjaa.

Lakko on jatkumassa myös Outokummun Tornion tehtailla. Outokummun Tornion tehtaiden pääluottamusmies Tommi Sauvolainen sanoo, että lakkoväsymystä ei työntekijöissä näy. Nyt taistellaan myös tulevien sukupolvien puolesta.

– Ihmisten tietoisuus on kasvanut kesän ja syksyn edetessä ja hallituksen toimien seurauksena. Meillä on aivan mitättömän pieni taparikkureiden porukka, mutta muuten työntekijät ovat lakossa. Ihmiset ymmärtävät, että tässä taistellaan sekä omista työehdoista että tulevien sukupolvien työehdoista, Sauvolainen sanoo.

Keskiviikkona sekä työnantajien että työntekijöiden edustajat olivat kutsuttuna työministeri Arto Satosen (kok) luokse keskustelemaan tulehtuneesta työmarkkinatilanteesta. Keskusteluun ladatut suuret odotukset hallituksen jonkinasteisesta vastaantulosta jäivät pettymykseksi.

Pääluottamusmies Sauvolainen sanoo olevansa surullinen, että lakkoa on yhä jatkettava hallituksen peräänantamattomuuden vuoksi.

– Minulle työnantaja sanoo, että käsitätkö millaisia taloudellisia vaikutuksia tämä lakko aiheuttaa. Tokihan minä sen pääluottamusmiehenä käsitän, mutta sitä en käsitä, miksi työnantaja on valmis ottamaan näin paljon takkiin, Sauvolainen ihmettelee.

– Ilmeisesti he laskevat näille toimille niin paljon arvoa tulevaisuudessa, että tämä vääntö kannattaa.

Sauvolainen kertoo, että hallituksen suunnitelmista eniten työntekijöissä huolta herättää ensimmäisen sairauspäivän palkattomuus.

– Jos sairaussakko tulee, se on suora palkan leikkaus.

Lisäksi huolta herättävät paikallisen sopimisen laajennukset. Outokumpu on toistaiseksi järjestäytynyt työnantaja, mutta tulevaisuudesta ei tiedä.

– Meillä on ollut iät ajat luottamusmiesjärjestelmä. Vahva epäilys on, että entinen neuvottelukulttuuri ei säily. Olemme aina pystyneet sopimaan asioista. Pelko on, että tulevaisuudessa työnantaja voi sanella entistä enemmän. Asiat voidaan verhota paikalliseksi sopimiseksi, kun meillä ei ole voimaa puolustautua, koska lakko-oikeutta ollaan myös voimakkaasti rajoittamassa.

Sauvolainen pitää arvokkaana, että SAK:lainen liittoperhe osallistuu lakkoon laajasti.

– Tämä osoittaa, että solidaarisuutta on edelleen. Palkansaajien etuja on valvottava yhdessä, jotteivat ne murene. Yhdessä olemme vahvempia.

Työmarkkinatilanne on ajautunut niin vaikeaa tilanteeseen, että selvää ulospääsytietä on hankala nähdä. Sauvolaisen mielestä työantajien astuminen julkisuuteen voisi auttaa asiassa.

– Toivon, että isot työnantajat tulisivat julkisuuteen ja vaatisivat asioiden sopimista yhteisessä neuvottelupöydässä. Ei tätä voida loputtomiin jatkaa, Sauvolainen sanoo.

– Ei tällainen syrjäinen vientimaa voi ruveta kilpailemaan halpatyövoimalla. Meidän on kilpailtava osaamisella, laadulla ja korkealla koulutuksella.

Paikallisen sopimisen laajennus on villi viidakko

Kolmanteen viikkoon venyvässä kohdennetussa lakossa ovat mukana Teollisuusliitto, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL, Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT, Sähköliitto, Rakennusliitto ja Palvelualojen ammattiliitto PAM.

Outokummun Tornion tehtaiden sähköpuolen edustaja Tuomas Torvinen sanoo, että Sähköliiton työntekijät ovat osallistuneet lakkoon laajasti. Tiettyä suojelutyötä niin Sähköliiton kuin Teollisuusliitonkin jäsenet joutuvat tehtailla tekemään, jotta tuotantokoneille ei aiheudu vahinkoa lakon aikana.

– Erittäin hyvällä mielellä olemme olleet. Tässä on meneillään niin suuria asioita, Torvinen sanoo.

– Harmi, että ministeri Satonen ei tullut keskiviikkoisessa tilaisuudessaan yhtään vastaan.

Torvisen mukaan hallituksen toimet ovat niin rajuja, ettei työntekijöillä jää muuta vaihtoehtoa kuin osoittaa mieltään lakoin.

– Seisomme vahvasti näiden lakkotoimien takana ja niin pitkään kuin tarvitsee. Ei Suomea ole ennenkään laitettu nousuun köyhiä ja pieniä ihmisiä päähän potkimalla.

Terästehtailla Sähköliiton jäsenistöä huolettavat hallituksen toimissa erityisesti paikallisen sopimisen laajennukset sekä lakko-oikeuden rajaaminen.

– Meille oli jo aikoinaan hyvin pitkä tie, kun Sähköliiton osalta tes menetettiin ja sitten saimme lopulta väännettyä paikallisen sopimuksen. Jos paikallista sopimista laajennetaan järjestäytymättömiin yrityksiin, kuka niitä sopimuksia sitten valvoo. Sopimuksista tulee aivan villi viidakko.

Torvisen mielestä on todella huolestuttavaa, että nyt ollaan repimässä rikki suomalaista neuvottelukulttuuria.

– On järkyttävää, että tälle tielle on lähdetty.

Torvinen pitää tärkeänä, että SAK:laiset liitot osallistuvat lakkoon laajasti. Torniossa sähkö- ja teollisuusliittolaisten yhteistyö on aina toiminut Torvisen mukaan hyvin.

– Tämä on iso asia, että toimimme yhdessä. Kautta aikojen meillä on ollut täällä Torniossa todella hyvää yhteistyötä liittojen kesken.

Lakko jatkuu Torniossa. Torvisen mielestä pattitilanne työmarkkinoilla ei ratkea, ennen kuin maan hallitus, työntekijät ja työnantajat istuvat neuvottelupöytään.

– SAK:laiset liitot tekivät jo hyvän vastaantulon. Mutta Satosen luona käytiin vain teekutsuilla, Torvinen sanoo.

– Hallituksen pääministeri Orpon johdolla pitää ryhtyä nyt neuvottelemaan. Eivät nämä solmut muuten aukea.

Periksi ei anneta

Yhdessä rintamassa Torniossa lakossa ovat myös Rakennusliiton jäsenet. Caverion Suomen Tornion yksikön luottamusmies Sami Huru sanoo, että liiton jäsenistö on vahvasti tukemassa lakkoa.

– Yhteisellä asialla ollaan. Tuemme Teollisuusliittoa ja näitä toimenpiteitä hallitusta vastaan, Huru sanoo.

Hurun mukaan lakkoväsymystä ei näy lakkolaisissa, vaikka kolmas lakkoviikko pian alkaa. Huru muistuttaa, että hallituksen toimissa on paljon isoja asioita, jotka osuvat myös Rakennusliiton jäsenistöön.

– Esimerkiksi erityisen painavaa syytä ei tarvita enää irtisanomiseen. Lisäksi nämä leikkaukset osuvat pahiten heikompi osaisiin. On myös iso asia, että ansiosidonnainen työttömyysturva putoaa 20 prosenttia kolmen kuukauden jälkeen.

Tulehtunut työmarkkinatilanne ei ole paranemassa aivan pian. Hurun mielestä puolin ja toisin keskusteluyhteys olisi hyvä saada.

– Eihän kenenkään kannata antaa periksikään. Se sitten jää nähtäväksi, kumpi antaa ensiksi periksi, Huru sanoo.

– Meidänkin jäsenistössämme on valmiutta jatkaa vieläkin pidempään, enkä uskokaan, että tämä vielä tähän loppuu.

Teksti: Tiia Kyynäräinen, kuvat: Jaakko Heikkilä