Tämä on oikea suunta. Työurakeskustelussa ikääntyneiden tilanne on dominoinut ilmatilaa, vaikka työuran alkupää on siirtynyt myöhemmäksi. Tähänkin jumiin on syytä kiinnittää huomiota, mikäli työuria halutaan kokonaisuudessaan pidentää.
Lindström kertoi selvitysryhmän tämänhetkisestä tilanteesta palkansaajajärjestöjen yhteisessä ”Miten pidennämme työuria?” -seminaarissa. Samassa seminaarissa puhunut erikoistutkija Hanna Sutela Tilastokeskuksesta myös kiinnitti kuulijoiden huomiota siihen, että esimerkiksi erot fyysisessä ja psyykkisessä terveydessä ovat tasaantuneet eri ikäryhmien välillä niin, että nuoret ovat menneet jopa vanhempien ikäluokkien ohi psyykkisen kuormituksen osalta. Tämäkin kannustaa miettimään työuria kokonaisuutena, ei jonain sellaisena, jolla on merkitystä vasta uran loppuvaiheessa.
Eläketurvakeskuksen ekonomisti Satu Nivalainen kävi läpi Työstä eläkkeelle -tutkimusta, jossa kysyttiin vuosina 2019–2021 palkkatyöstä eläkkeelle jääneiltä muun muassa työolojen vaikutuksesta eläkkeelle jäämisen ajankohtaan. Jaksamisongelmat olivat terveysongelmia merkittävämpi syy eläkkeelle jääntiin.
Mikäli erilaiset jaksamisongelmat ovat nuoremmilla sukupolvilla entistä yleisempiä, tulee tämä vaikuttamaan tulevaisuudessa merkittävästi työurien pituuteen, mikäli asialle ei tehdä jotain ajoissa.
Keinoja on jo nyt, mutta niitä alikäytetään, kuten Lindström esityksessään totesi. Toivottavasti hänen ryhmänsä ehdotuksissa annetaankin aidosti konkreettisia keinoja siihen, kuinka ihmiset jaksavat pysyä työelämän kelkassa alusta loppuun asti.
Kunnissa ja hyvinvointialueilla rakennetaan vuosittain miljardien eurojen arvosta. Valitettavasti myös verovaroilla rahoitetuissa rakennuskohteissa ilmenee jatkuvasti vakavia väärinkäytöksiä: alipalkkausta, työperäistä hyväksikäyttöä, harmaan talouden eri ilmiöitä tai puutteita työturvallisuudessa. On kestämätöntä, jos veronmaksajien rahoja maksetaan yrityksille, jotka rikkovat lakia ja jättävät yhteiskunnalliset velvoitteensa hoitamatta.
Sen vuoksi Rakennusliitto keskittyy huhtikuun alue- ja kuntavaalien alla viestimään poliittisille puolueille ja näiden ehdokkaille, että huomioivat vastuullaan olevissa rakennushankkeissa harmaan talouden vastaisen työn.
Rakennusliitto haluaa, että jokainen kunta- ja aluepäättäjä:
Käyttää tiedonsaantioikeuttaan ja aktiivisesti selvittää, onko oman kunnan tai hyvinvointialueen rakennushankkeissa asiat kunnossa.
Tekee aloitteen ottaa oman vastuualueen (kunnan tai hyvinvointialueen) rakennushankkeissa käyttöön RT-ohjekortti: Työvoiman hyväksikäytön torjunta rakennusalalla.
Esittää rakennuttamisen kilpailutusehtoihin lisättäväksi urakoiden ketjuttamiskiellon.
Miksi nämä vaatimukset?
Kunta- ja aluepäättäjällä on mahdollisuus aktiivisesti kannustaa virkamiehiä valvomaan rakennushankkeiden sosiaalista vastuullisuutta.
Työvoiman hyväksikäytön ehkäisemiseen neuvova RT-ohjekortti on hyvä työkalu etenkin niille hankkeista vastaaville, jotka eivät säännöllisesti toimi rakennustyön parissa.
Jopa viidenteen ja kuudenteen aliurakoitsijaan ulottuvat ketjutukset on tarkoitettu yksinomaan hämärtämään vastuuta ja mahdollistamaan työperäinen hyväksikäyttö rakennustyössä. Mitään tuotannollista syytä niille ei ole olemassa.
Kun yhteisillä verorahoilla rakennetaan, on sen oltava vastuullista sekä sosiaalisesti että ekologisesti. Ekologinen vastuullisuus lienee tuttua kaikille, mutta miten rakennetaan sosiaalisesti vastuullisesti?
Helsingin kaupungin asuntotuotanto tekee yhteistyötä Rakennusliiton ja Rakennusteollisuus RT:n kanssa kitkeäkseen harmaata taloutta ja työntekijöiden hyväksikäyttöä pois työmailtaan. Harva kunnallinen toimija kuitenkaan suhtautuu näin kunnianhimoisesti sosiaaliseen vastuullisuuteen rakentamisessa.
Rakennusalalla riski erityisesti ulkomaisen työvoiman hyväksikäytölle on korkea. Rakennusliiton toimitsijat ja avin tarkastajat törmäävät jatkuvasti alipalkkaukseen, laittomiin työaikoihin, työluvattomiin työntekijöihin ja muihin ongelmiin. Pelkkä tilaajavastuupapereiden syynääminen ei selvästi riitä.
Lähdin etsimään vastuullisuutta julkisen sektorin ulkopuolelta ja löysin Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan omistaman Ylvan (Kiinteistösijoitukset ja ravintola-ala) ja Helsingin seudun opiskelija-asuntosäätiö Hoasin. Molemmilla vastuullistyö eri muodoissaan on omistajien vaatimaa toimintaa. Ylva ja Hoas myös jakavat keskenään hyviä käytäntöjä ja kokemuksia tavoista, joilla työmaiden sosiaalista vastuullisuutta voidaan parantaa.
”Sosiaalinen vastuullisuus ei aiheuta ylimääräisiä kustannuksia”
Hoas lanseerasi tänä vuonna konseptin Tiedostava työmaa, jolla pyritään varmistamaan, että kaikilla Hoas-työmailla toteutuvat samat sosiaaliseen vastuullisuuteen liittyvät tavoitteet.
– Taustalla oli ajatus, että sääntöjä ja lakeja riittää, mutta me aloimme miettiä, mitä ne tarkoittavat käytännössä. Miten sosiaalinen vastuullisuus näkyy työmaalla ja mitä tietoa me tilaajina oikeasti tarvitsemme siitä, Hoasin vastuullisuuspäällikkö Marika Nyyssönen kertoo.
Nyyssösen mukaan he selvittivät, miten esimerkiksi ILO:n työntekijöiden oikeuksiin liittyvät periaatteet toteutuvat eri työmailla.
– Huomasimme, että tilanne vaihtelee aika paljon eri työmaiden välillä. Meillä on paljon eri urakoitsijoita ja yhteistyökumppaneita. Osa heistä on paljon pidemmällä vastuullistyössä kuin toiset. Me haluamme, että kaikilta työmailta välittyisi tarpeellinen tieto meille ja teimme 7 kohdan säännöt työmaille, Nyyssönen sanoo.
Tiedostavan työmaan 7 sääntöä:
Työskentely on aina turvallista.
Työ ei kuormita tai stressaa liikaa.
Ei häirintää, epäasiallista tai epäkunnioittavaa käytöstä.
Kaikkien ääni kuuluu.
Johto tukee sinua.
Tavarat ovat järjestyksessä ja paikat siistejä.
Saat tarvitsemasi tiedon helposti ja ajoissa.
Osa konseptia on, että työmaalla toteutetaan säännöllisin väliajoin anonyymi, monikielinen kysely työntekijöille siitä, miten nämä periaatteet toteutuvat.
– Me uskomme, että tämän kautta saamme tietää, jos työmaalla on epäkohtia, epäasiallista käytöstä tai mitä vain liittyen palkkaukseen tai turvallisuuteen. Tämä on uusi ja helppo kanava tuoda asiat tietoomme. Me haluamme saada jokaisen työntekijän äänen kuuluviin riippumatta siitä, kenen palkkalistoilla hän on, Nyyssönen toteaa.
Konkretiaa urakkaohjelmiin
Hoasissa on selvitetty säätiön urakkaohjelmien nykytilaa suhteessa sosiaaliseen vastuullisuuteen ja sitä, mitä ohjelmissa pitäisi parantaa. Apuna käytettiin muun muassa tuoretta RT-korttia työvoiman hyväksikäytön torjunnasta rakennusalalla sekä Finnwatchin raporttia rakennusalan ihmisoikeusrikkomuksista ja työperäisestä hyväksikäytöstä vuodelta 2022.
– Totesimme, että moni asia on jo hyvällä mallilla, mutta kehityskohteita löytyy, Nyyssönen sanoo.
Esimerkiksi urakoiden ketjuttaminen on jo ollut pidempään rajoitettua.
– Urakan ketjuttaminen on kielletty. Pääurakoitsijan aliurakoitsijoiden töiden jakaminen edelleen aliurakoiksi ei ole sallittua ja vaatii aina erikseen Hoasin kirjallisen luvan. Yksi aliurakoitsija saa olla, ei enempää ilman tilaajan erillistä hyväksyntää. Erillishyväksyntä voi tulla kyseeseen esimerkiksi eristystöissä, joka on normaalisti LVI- tai IV-urakoitsijan alla. Kukaan ei saa työskennellä ilman, että meiltä on hyväksytetty tilaajavastuutiedot, Nyyssönen listaa.
Nyt urakkaohjelmiin nostetaan myös kevytyrittäjyyden kielto.
– Kevytyrittäjyyden kautta urakoitsijoilla on mahdollisuus kiertää vastuitaan työntekijöistään. Tällainen toiminta on rinnastettavissa pakkotyöhön, Nyyssönen sanoo.
Muita urakkaohjelmaan nousevia asioita ovat muun muassa se, että jos urakoitsija järjestää työntekijälle majoituksen, sen tulee täyttää terveydensuojelulaissa säädetyt vaatimukset ja yritystä sitovan työehtosopimuksen määräykset majoitusoloista.
Urakkaohjelmiin viedään rekrytointimaksujen kielto, majoituksesta maksun perimisen kielto, muut työntekijöiltä pidätettävien laittomien ja perusteettomien palkanosien kielto ja pakkotyön kielto kuten matkustusasiakirjojen ja työlupa-asiakirjojen pidättämisen kielto.
Pääurakoitsijalla on myös vastuu työntekijöiden tiedottamisesta omista oikeuksistaan. Hoas on kuitenkin myös itse teettänyt usealla kielellä työmaille julisteita, joissa kerrotaan työmaan periaatteista.
Nyyssönen pitääkin tilaajan roolia olennaisena vastuullisuuden toteutumisessa.
– Me voimme tilaajana ottaa näissä asioissa vahvan roolin. Haluamme varmistaa, että asiat tehdään tietyllä tavalla, vaikka hyväksyisimme sen, ettei kaikki aina mene täydellisesti. Meidän täytyy keskustella vastuullisuusasioista urakoitsijoiden kanssa ja sitä tarvitaan sen sijaan että me nostaisimme kädet pystyyn ja ajattelisimme, etteivät nämä asiat kuulu meille.
Kun Nyyssöseltä kysyy, nostaako sosiaalinen vastuullisuus rakentamisen kustannuksia, hän ei epäröi vastata ”ei”.
– Voihan se olla, että konseptimme karsii pois halvempia urakoitsijoita, mutta me haluamme muutenkin toimia vastuullisten ja hyvämaineisten urakoitsijoiden kanssa. Ja jos on tilanne, jossa urakoitsija luistaa vastuistaan, me poistamme urakoitsijan työmaalta emmekä enää lähetä seuraavaa tarjouspyyntöä.
Tiedostavan työmaan konseptia toteutetaan tällä hetkellä tällä hetkellä viidellä Hoasin työmaalla, mm. Keski-Pasilaan Helsinkiin sijoittuvassa isossa rakennuskohteessa, jossa sekoittuu opiskelija-asuminen, liiketiloja ja toimistotiloja. Tänä vuonna konsepti ulotetaan myös kiinteistöjen ylläpitoon ja huoltoon.
– Tänä vuonna toteutetaan samanlainen anonyymi kysely kuin työmailla myös ylläpitosopimusten kautta meidän kohteissa100-prosenttisesti työskentelevien talkkareiden, siivoojien, teknisen ylläpidon ja korjauskumppaneiden joukossa.
– Se toteutetaan jatkossa 3–4 kertaa vuodessa. Kyselyiden avulla on mahdollisuus kerätä pitkäaikaisesti ja yhtenäisesti tietoa eri alueilla työskentelevien työntekijöiden kokemuksista liittyen työympäristöön, vuorovaikutukseen ja henkiseen hyvinvointiin, Nyyssönen sanoo.
” Emme ole vielä valmiita tässä asiassa”
Ylva raportoi omasta vastuullisuudestaan Vastuuttomuusraportilla. Sen pääpaino on ekologisessa vastuullisuudessa, mutta sosiaalinen vastuullisuus on myös mukana.
Ylvan työmailla on ollut vuodesta 2019 asti käynnissä Inklusiivinen työmaa -hanke, jonka tavoitteena on kehittää ratkaisuja työmailla mahdollisesti tapahtuvien ihmisoikeusrikkomusten kitkemiseksi ja yhdenvertaisuuden lisäämiseksi. Myös Rakennusliiton kansainvälisten asioiden asiantuntija Nina Kreutzman on ollut antamassa Rakennusliiton näkemyksen inklusiiviseen työmaahan osana ryhmää, jossa oli toimijoita myös SAK:sta, Rakennusteollisuus RT:stä ja työ- ja elinkeinoministeriöstä.
– Urakkasopimuksissa on liite inklusiivisen työmaan periaatteista, joihin kaikkien urakoitsijoidemme on sitouduttava. Sekä Hakaniemen Lyyra-kortteli että Grand Hansa Hotelli Helsingin keskustassa olivat inklusiivisen työmaan pilottikohteita, Ylvan vastuullisuusjohtaja Eelis Rytkönen kertoo.
Inklusiivinen työmaa on yksi OECD:n tukeman Business For Inclusive Growth (B4IG) -verkoston piloteista.
Inklusiivisen ja yhdenvertaisen työmaan periaatteet
Taso 1: Turvalliset työolosuhteet ja läpinäkyvyys: työterveys, turvallisuus, työehdot, yhdenvertaisuus ja harmaan talouden torjunta
yhdenvertaisuuden ongelmakohtien purkamiseksi, työntekijöiden rohkaisu epäkohtien esille tuomiseen matalalla kynnyksellä
Taso 3: Omistajuuden ja osaamisen vahvistaminen työmailla: ylpeys ja omistajuus yhteisistä saavutuksista, arvonanto kaikille työntekijöille
Rytkösen mukaan se, että urakoitsija allekirjoittaa tilaajan vaatimat periaatteet, ei kuitenkaan riitä.
– Selvitimme Lyyran työmaalla toteutetulla kyselyllä, miten työntekijät kokevat työntekijöiden perusoikeuksien, työn arvostuksen ja yhdenvertaisuuden toteutumisen käytännössä. Esimerkiksi perusoikeuksien toteutumisen osalta saimme pistemäärän 4,6 kun verrokkityömailla luku on 3,9, Rytkönen sanoo.
Rytkösen mukaan kysely toteutettiin suhteellisen pienelle osalle työmaalla yhteensä työskennelleen 2 000 ihmisen joukossa, mutta sieltä saatiin hyvää ymmärrystä siihen, mitä voidaan parantaa.
– Mitä kauempaa Suomesta vierastyöläinen tulee, sitä huonommin hän ymmärtää perusoikeutensa, Epäkohdista kertominen voi olla vaikeata monelle, koska ei oikein tiedä miten, tai ei ole yhteistä kieltä. Koetamme ratkaista sen viemällä työmaalle informaatiota mahdollisimman monella kielellä.
Rytkönen, joka aloitti Ylvan palveluksessa vuoden 2023 syksyllä, kertoo edellisessä työpaikassaan törmänneensä Ylvan inklusiivisen työmaan vaatimuksiin.
– Niitä tosiaan vaadittiin. Meiltä kysyttiin, mitä urakoitsijana teemme inklusiivisuuden eteen, emmekä päässeet kisaan mukaan, kun meillä ei ollut toimittaa riittävän ymmärrettävää selvitystä. Mielestäni meillä oli ihan hyvät periaatteet, mutta niitä ei silloin ollut mietitty vielä tarpeeksi pitkälle.
Ylvan muita konkreettisia toimia on muun muassa se, että sopimuksissa velvoitetaan pääurakoitsijaa hyväksyttämään jokainen aliurakoitsija Ylvalla.
– Lisäksi rakentamisen ketjut on rajoitettu kolmeen niin, että pääurakoitsija voi palkata aliurakoitsija, joka voi palkata toisesta firman tekijän, mutta tämä tekijä ei enää voi, Rytkönen kertoo.
Rytkösen mukaan Ylvalla on vielä paljon parannettavaa sosiaalisen vastuun kysymyksissä, kuten alalla laajemminkin.
– Emme varmasti ole vielä mitenkään valmiita tässä asiassa ja siksi pyrimme oppimaan ja parantamaan toimintaamme vastakin.
– Helmikuussa tulevat ensimmäiset kysymykset verotuksesta: mikä oli ateria- ja kilometrikorvauksen määrä, YIT Housing Oy:n pääluottamusmies Jussi Sakari toteaa.
Helmikuussa veroilmoitusta täyttävät ne, joilla tai heidän puolisoillaan on esimerkiksi metsätuloa tai yritystoimintaa palkkatyön ohessa.
– YIT:llä on ollut jo pitkään perinne, että luottamusmies tekee verovähennysohjeet. Se lähetetään sähköpostitse ja WhatsApilla kaikille.
Viestissä on linkkejä verottajan ja Rakennusliiton sivuille, joissa avustetaan veroilmoituksen täyttämisessä.
– Aikaisemmin meillä oli omat liitteet, jotka täytettiin ja lähetettiin verottajalle, mutta se ei ole enää mahdollista. Nykyisin on tärkeää kertoa, mihin kohtaan mitäkin merkitään verottajan sivuilla.
Veroneuvonta vie pääluottamusmiehen työajasta muutaman päivän vuodessa. Kaikki tiedot on tarkastettava, summat päivitettävä ja vastailtava jäsenten esittämiin kysymyksiin.
– Erityistapaukset, kuten verottajan hylkypäätökset, työllistävät välillä enemmän. Verottaja myös haastaa välillä erityisalan tulkintaa, vaikka työntekijä kuuluu ohjeiden mukaisesti sen piiriin, Sakari sanoo.
– Olen iloinen veronmaksaja, mutta jokaisen on saatava hänelle kuuluvat vähennykset.
– Olen iloinen veronmaksaja, mutta jokaisen on saatava hänelle kuuluvat vähennykset, YIT:n Jussi Sakari toteaa.
Kannattaa olla rehellinen
Hartela Etelä-Suomi Oy:n pääluottamusmies Janne Gren on tehnyt verovalituksia ja oikaisuja työntekijöiden puolesta ja auttanut verovähennysten kirjaamisessa veroilmoitukseen. Reilut 10 vuotta sitten Grenin pakeille tuli vanhempi rakennusmies, joka oli saanut selvityspyynnön työmatkojen vähennyskelpoisuudesta.Mies oli hädissään asiasta, ATK-taidot olivat olemattomat eikä kirjoitushommatkaan oikein sujuneet.
– Rauhoittelin miestä, ettei tämä asia tähän kaadu. Hän oli aivan perustellusti hakemassa matkakorvauksia oman auton käytöstä työmatkoilla. Verottaja oli asiasta eri mieltä.
Gren tunsi rakennusmiehen pitkän työhistorian, joten lyhyen haastattelun jälkeen selvityksen tekeminen oli helppoa.
– Kysyin ensiksi, että vaihdatko työmaata usein työviikon, kuukauden tai vuoden aikana? Vastaus oli myönteinen, joten työvermeitä piti kuljettaa työmaalta toiselle.
Työkalujakin kertyi autoon sirkkelistä lähtien. Entäs betonointi- ja laudoitustyöt sekä raudoitukset? Niitäkin oli tehty, joten nekin lisättiin selvitykseen. Ateriakorvaukset olivat jääneet hakematta useammalta vuodelta.
– Rakennusmies sai mätkyjen sijaan mukavan veronpalautuksen selvityksen jälkeen.
Grenin mielestä veroasiat kuuluvat luontevasti luottamusmiehen työnkuvaan. Jäsenistöstä tiedonhaku on hankalaa, verottajan termit ovat kankeita ja perustelujen kirjoittaminen on työlästä.
– Joskus on käynyt niin, että olen tehnyt omaa veroilmoitusta viimeisenä iltana aivan viime hetkillä puolen yön tienoilla.
Gren muistuttaa, että verottajan kanssa kannattaa pysyä totuudessa ja kuittien pitää olla tallessa.
– Verottaja pitää kiinni joka pennistä. Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä täsmääkö ilmoittamani tiedot. Jos verottaja on ottanut näpeilleen jossain vähennysoikeudessa, se varmasti syynää tarkemmin muut vähennykset, jolloin voidaan kysellä taannehtivasti kuitteja 5 vuoden ajalta. Arkistoinnin pitää olla kunnossa. Vanhaan kunnon Rakentajan kalenteriin kannattaa merkata työmaat ja työmatkat etenkin, jos niitä on useampia vuodessa.
Työnantajan kanssa kannattaa sopia etukäteen työmaan vaihtamisesta, jos työmaa uhkaa venyä yli 3 vuoden mittaiseksi, jolloin ateriakorvaus poistuu vähennyksistä.
– Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä täsmääkö ilmoittamani tiedot, Hartelan Janne Gren muistuttaa.
Työkaluista 8,40 euroa viikossa
YIT Housing Oy:n pääkaupunkiseudun alueellinen luottamusmies Jari Jääskeläinen on myös avustanut rakentajia vuosien ajan veroilmoitusten täyttämisessä. Jääskeläinen esiintyy luottis_jaska-nimimerkillä eri somekanavissa, joihin hän tekee rakennusalaa ja ay-toimintaa sivuavaa sisältöä.
– Tiktokista löytyy tekemäni ohje veroilmoituksen täytöstä. Se on pari vuotta vanha, joten luvut eivät ole ihan relevantteja tälle vuodelle, Jääskeläinen muistuttaa.
Luottis_jaskan kahta verotusaiheista Tiktok-klippiä on katsottu vajaat 100 000 kertaa, joten tietoa verovähennysten kiemuroita kaivataan kovasti. Kaikilla ei kuitenkaan ole käytössään tietoteknisiä hilavitkuttimia.
– Olen auttanut useampana vuotena veroilmoituksen täyttämisessä vanhempaa miestä, jolla on vanhanaikainen näppäinpuhelin. Hänellä ei ole myöskään pankkitunnuksia.
Ensimmäisellä kerralla selvisi, ettei hän ollut koskaan aikaisemmin hakenut verovähennyksiä. Veroilmoituksen asiallisen täyttämisen jälkeen veronpalautuksia on tullut lähes 1 000 euroa aikaisempaa enemmän.
– Kaveri halusi tarjota minulle pullakahvit palkkioksi veroilmoituksen täyttämisestä. Se ei onnistunut, sillä kyseisessä kahvilassa pystyi maksamaan vain kortilla. Hänellä ei ollut maksukorttia, Jääskeläinen kertoo.
Jääskeläisen mukaan monelle Rakennusliiton jäsenelle tulee yllätyksenä erityisesti työkalukorvaus.
– Jos sitä ei itse vähennä, verottaja katsoo sen työtuloksi. Väitän se olevan yleisin virhe rakentajien veroilmoituksesta. Siitä tulee kuitenkin pitkä penni, jos alalla tekee töitä kymmeniä vuosia.
Tällä hetkellä työkalukorvausta voi saada yhdeltä työviikolta 8,40 euroa. Keskimääräisen työkuukauden saldo on jo 36,12 euroa.
Luottis_jaska eli Jari Jääskeläinen julistaa verovähennysten ilosanomaa somessa.
750 euroa vähennetään automaattisesti
Vähennyksiä ei tarvitse tehdä, jos tulonhankkimiskulujen määrä jää alle 750 euron. Poikkeuksen tästä muodostavat ay-jäsenmaksut, jotka vähentävät verotaakkaa koko määrällään.
Vähennyskelpoisten tulonhankkimismenojen luettelo on laaja. Verottaja voi ottaa huomioon muun muassa tietokone- ja tietoliikennekuluja; työhuoneen tai -asunnon kustannuksia sekä opiskelu- ja koulutusmenoja.
Erityisalojen matkakorvaukset 2024
Erityisalalla työskentelevät työntekijät, esimerkiksi kirvesmiehet, muurarit, rakennusmiehet, maalarit ja vedeneristäjät, voivat vähentää matkakulut aina tulonhankkimiskuluna oman auton käytön perusteella (0,27 euroa/kilometri) eikä vähennyksessä ole omavastuuta eikä ylärajaa. Työntekijät, joilla on varsinainen työpaikka, kuten rakennustuoteteollisuudessa, vähentävät matkakulut verottajan ohjeiden mukaan.
Jos työskentelee yli 3 vuotta samassa tai hyvin lähellä toisiaan olevissa kohteissa, varsinaisen työpaikan määritelmä täyttyy myös erityisalan työntekijöillä. Oman auton käytön verovähennysoikeus ei silloin ole enää itsestäänselvyys. Matkakuluihin tulee omavastuu ja yläraja. Myös oikeus ateriakorvausvähennykseen poistuu. 3 vuoden laskennan katkaisee vain yli 6 kuukauden poissaolo työkohteesta, jonka aikana tehdään ainakin päivä töitä muualla.
Moni rakentaja tekee osan töistään kotona. Mittamiehet ja urakkaporukoiden nokat suunnittelevat töitään ennakkoon iltaisin ja viikonloppuisin. Digitalisaatio tuo myös muiden rakentajien töitä kotiin. Silloin kannattaa hakea työhuonevähennystä.
Kaikilla sopimusaloilla voi olla poikkeavia tehtäviä ja erilaisia vakiintuneita verotuskäytäntöjä. Nämä selviävät parhaiten kysymällä omalta luottamusmieheltä.
Vähennykset
Talonrakennusalalla sekä maalaus- ja vedeneristysalalla, jossa työntekijällä ei ole kiinteää työpaikkaa eli työskennellään erityisissä työntekokohteissa kuten talonrakennus- tai korjausrakennustyömaalla, työntekijä vähentää matkakulut tulonhankkimiskuluina. Omaa autoa työmatkoihin käytettäessä vähennys on 0,27 euroa kilometriltä. Vähennyksessä ei ole omavastuuta eikä ylärajaa.
Erityisalan työntekijä, jolla ei ole varsinaista työpaikkaa, hakee tulonhankkimisvähennyksenä ateriakorvauksen 12,75 euron suuruista vähennystä työpäivää kohden edellyttäen, ettei työnantaja ole järjestänyt ja kustantanut työmaaruokailua. Mikäli työpäivän pituus ylittää ruokatauot mukaan lukien 11 tuntia matkustusaikaa huomioimatta, voi hakea vähennystä kaksinkertaisena kyseisiltä päiviltä.
Työssä käytettävien omien työkalujen hankinnasta ja kulumisesta johtuvia kuluja vähennetään kuittien perusteella. Erityisen tärkeää on muistaa vähentää työnantajan maksama perustyökalukorvaus 1,68 euroa työpäivältä. Maksettua perustyökalukorvausta ei huomioida ennakonpidätyksessä ja vähennyksen saaminen edellyttää sen hakemista.
Lattianpäällystysalalla on samanlaiset työkaluvähennykset kuin talonrakennuksessa.
Infra-alalla saa samat vähennykset kuin rakennusalalla. Ateriakorvausvähennyksen saamisen edellytys on, ettei työnantaja ole sitä maksanut. Kiinteiden työpaikkojen osalta noudatetaan verotuksen yleisiä matkakustannusten vähennyssääntöjä.
Asfalttialalla ja rakennustuoteteollisuudessa verovähennykset ovat yleisten matkakustannusten piirissä.
Talotekniikka-alalla on poikkeavia työtehtäviä ja erilaisia vakiintuneita verotuskäytäntöjä. Nämä selviävät parhaiten kysymällä omalta luottamusmieheltä tai Rakennusliiton toimitsijoilta.
– Rakennusten korjaaminen energiatehokkaammiksi ja puhtaan energian investoinnin tuovat työtä alalle, BWI:n pääsihteeri Ambet Yuson sanoo.
Ilmastonmuutos osuu kovaa myös rakentajiin. Kuumenevat työskentelyolosuhteet hiipivät yhä pohjoisemmaksi ja BWI miettii, toimisivatko sääestepäivät sapluunana myös kuumuuden käsittelyyn.
– Yksi iso BWI:n agendalla oleva asia on ilmastonmuutos ja sen vaikutukset työntekijöihin. Valmistaudumme parhaillaan seuraavaan YK:n ilmastokokoukseen, joka järjestetään Brasiliassa. Olemme toiveikkaita, että presidentti Luiz Inácio Lula da Silva suhtautuu myönteisesti työntekijöiden näkökulmiin, BWI:n pääsihteeri Ambet Yuson sanoo.
Yusonin mukaan kuumastressi koettelee nyt myös eurooppalaisia rakentajia.
– Se oli jo 10 vuotta sitten iso kysymys Qatarin MM-jalkapallokisojen rakentajien parissa, mutta Euroopassa asiasta ei juuri keskusteltu. Tilanne on nyt muuttunut. Nyt pohditaan, millä tavalla työntekijöille kompensoidaan se, jos työt keskeytyvät vaarallisen kuumuuden takia. Useissa maissa on sovittu kompensaatiosta kylmyyden tai tuuliolosuhteiden osalta. Vastaava voisi toimia myös kuumuuden aiheuttamissa ongelmissa, Yuson miettii.
Yusonin mukaan ilmastonmuutos myös tuottaa uutta työtä rakentajille.
– Rakennusten korjaaminen energiatehokkaammiksi ja puhtaan energian investoinnin tuovat työtä alalle.
Saudi-Arabian MM-kisat
Kansainvälinen jalkapalloliitto FIFA päätti antaa Saudi-Arabialle vuoden 2034 jalkapallon MM-kisat. Kaikille, jotka muistavat rakentajien työskentelyolosuhteet Qatarissa ennen kansainvälistä huomiota, tämä valinta aiheuttaa kylmiä väreitä.
– Saudi-Arabia ostaa kaiken. Tenniksen, golfin, formulat ja nyt jalkapallon. Maailman maista vain Norja vastusti kisojen luovutusta Saudi-Arabialle, Yuson ihmettelee.
BWI, joka hankaluuksista huolimatta pystyi työskentelemään Qatarin kisarakentajien olosuhteiden parantamiseksi, ei pysty samanlaiseen toimintaan Saudi-Arabiassa.
– Siellä on vahva valvontakoneisto, ammattiliitot ovat kiellettyjä ja maan rikoslaki mahdollistaa muun muassa käsien ja päiden katkaisun, Yuson kertoo.
Eurooppalaisten ylikansallisten yritysten kautta voidaan vaikuttaa jonkin verran, mutta niiden kiinnostus neuvotella Saudi-Arabian valtion kanssa on vähäistä.
– Kisojen 300 sponsoria ovat todennäköisin kohde kampanjoinnille.
Tällä hetkellä keskellä aavikkoa alkanut kisarakentaminen on jumissa, sillä ensin yritysten on rakennettava työntekijöiden majoitustilat, sillä Saudi-Arabian valtion piti huolehtia asiasta, mutta se on jäänyt kesken.
– Kisapaikkoja rakennetaan keskellä kiviaavikkoa, ja lähin pikkukaupunki on yli tunnin matkan päässä. Kun kävin viimeksi paikan päällä, tienposkessa lojui maanrakennuskoneita, sillä rakentaminen oli pysähtynyt, turvallisuussyistä nimettömänä pysyttelevä BWI:n työntekijä kertoo.
Saudi-Arabiassa työskentelee 13 miljoonaa siirtotyöläistä muun muassa Pakistanista, Bangladeshista, Nepalista, Jemenistä, Filippiineiltä ja Etiopiasta. Maassa on käytössä kafala-järjestelmä (Työntekijä tarvitsee paikallisen sponsorin, joka on usein työnantaja ja joka usein takavarikoi työntelijän passin. Työntekijä on täysin riippuvainen työnantajan hyvästä tahdosta.)
– Eurooppalaiset, alueella rakentavat yritykset ovat luvanneet, että eivät takavarikoi työntekijöiden asiakirjoja, BWI:n työntekijä kertoo.
BWI:llä on nyt melkein 10 vuotta aikaa vaikuttaa siihen, että Saudi-Arabian kisojen rakentajat eivät palaa kotiin lyijyarkuissa, kuten Qatarissa aluksi kävi.
– Vaikutusmahdollisuudet ovat pienet, mutta BWI ei antaudu ikinä, Yuson sanoo.
Valtiosihteeri Mika Nykäsen johtama työryhmä julkaisi tammikuun puolivälissä toimenpidesuosituksensa valtion tukeman asuntotuotannon kehittämiseksi.
Työryhmän toimenpidesuosituksissa valtion tukemaa tuotantoa vähennetään, pitkän korkotukimalliin hyväksyttäviä uusia lainoja lyhennetään 10 vuodella, rajoituksista vapauttamista helpotetaan ja erityisryhmien niukkaa investointiavustusta kohdennetaan vain sellaisiin kohteisiin, joissa vaaditaan erityisiä tilaratkaisuja ja haavoittuvimmassa asemassa oleville ryhmille, kuten vammaiset henkilöt ja asunnottomuutta kokevat henkilöt.
Tuettua tuotantoa voidaan käyttää suhdanteiden tasaamisessa varoen ja vain edullisin asumiskustannuksin.
Rakennusliiton puheenjohtaja Kimmo Palonen ilmaisee huolensa tuetun asuntotuotannon määrän tulevasta kehityksestä.
– Nyt pitäisi rakentaa, jotta maamme työllisyys saataisiin nousuun. Asuntotuotannon tilanne on tulppa, joka vaikuttaa moneen asiaan; ihmiset eivät pääse töihin kasvukeskuksiin, kun kohtuuhintaisia asuntoja ei ole.
Palosen mukaan tuetun tuotannon käytöstä vastasyklisesti on positiivisia esimerkkejä esimerkiksi finanssikriisin ajalta.
– Markkinavetoisuus ei yksinään toimi, Palonen sanoo.
Raha ja kehittäminen vähenevät
Teija Ojankosken mukaan tarkoituksena on selvästi kohdentaa kohtuuhintaisia asuntoja yhä pienempituloisille ihmisille. Kuva: Y-Säätiö
Y-Säätiön toimitusjohtaja Teija Ojankosken mukaan raportissa oli sekä myönteisiä että kielteisiä asioita.
– Myönteistä on, että rahoituksen lupaprosesseihin tulee joustoa ja nopeutta. Ara-rahoituksessa on ollut erityisvaatimuksia, jotka eivät ole olleet perusteltuja. Esimerkiksi urakoissa ei ole voitu käyttää allianssimallia ja rappukäytäviin on ollut luonnonvalovaatimuksia, joita rakentamismääräykset eivät vaadi, Ojankoski listaa.
Huonoja puolia toimenpide-ehdotuksissa on kuitenkin selvästi enemmän.
– Selkeä viesti, että rahoitusta ohjataan vähemmän kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon. Kun enimmillään lähihistoriassa on menty noin 10 000 asunnon vuosivauhdilla, saattaa määrä tippua noin 5 000 asuntoon tai alle. Se tarkoittaa myös sitä, että niillä alueilla, jossa kysyntää on eniten, rakentamisen määrä vähenee rahoituksen vähenemisen myötä.
Rakentamisen työllisyyden kannalta tuetun asumisen rooli luonnollisesti pienenee.
– Ja painopiste siirtyy enemmän korjaamisen puolelle.
Ojankosken mukaan tarkoituksena on selvästi kohdentaa kohtuuhintaisia asuntoja yhä pienempituloisille ihmisille.
– Huhutaan ensimmäisestä ja toisesta tulodesiilistä, eli todella pienituloisista ihmisistä. Aiemmin tulorajojen kohdalla voitiin käyttää sosiaalista tarveharkintaa, mutta uusien lakimuutosten myötä harkinnan mahdollisuus on poistunut. Tämä tulee lisäämään segregaatiota. Jos vain kaikkien köyhimpiä voidaan hyväksyä asukkaiksi, sosiaalista sekoittumista ei tapahdu.
Korkotukilainojen myöntäminen 30 vuodeksi 40 vuoden sijaan ei ole Ojankosken mukaan puhtaasti huono asia, sillä se mahdollistaa Suomen asuntokannan kehittämistä nopeammalla tahdilla kuin ennen. Yhdessä sosiaaliturvan leikkausten kanssa se muodostaa kuitenkin riskin.
– Se nostaa alkuvaiheen vuokria ja kun Kelan tukirajat eivät enää mitenkään keskustele Ara-vuokrien tason kanssa, miten köyhimmillä ihmisillä on varaa asua näissä asunnoissa?
Se, että koko Ara lakkautetaan ja siirretään ympäristöministeriön alaisuuteen, aiheuttaa myös huolta, sillä se tarkoittaa rahoituksen siirtymistä budjettiin.
– Toivoisin, että tämä olisi puhdas hallinnollinen muutos, ja sääntelyn uudistuksilla saadaan notkeutta toimintaan, mutta onhan se riski, Ojankoski sanoo.
Aralla on ollut myös vahva kehittäjän rooli, mutta uudessa roolissa ei puhuta kehittämisestä enää mitään.
– Yleishyödylliset asuntotuottajat ovat olleet kehittämisessä mukana eräänlaisina koelaboratorioina esimerkiksi energiatehokkuuden ja hiilijalanjäljen osalta. Meillä kokeiltuja asioita on valunut pikkuhiljaa kaupalliseen tuotantoon. Tällä on ollut vahva alaa eteenpäin vievä vaikutus.
Ojankoski toivookin, että kehitystyö otettaisiin jossakin ympäristöministeriön tehtäväkokonaisuudessa huomioon.
– Mutta onko kehittämishankkeisiin enää luvassa rahoitusta? Sitä näkökulmaa ei ainakaan ole otettu raportissa huomioon.
Myös KOVA ry uskoo vuokrien nousevan
KOVA:n Jouni Parkkonen arvelee vuokrien nousevan. Kuva: KOVA ry
Myös Kohtuuhintaisten vuokra- ja asumisoikeustalojen omistajat – KOVA ry pitää myönteisenä sitä, että valtion tukemaan asuntotuotantoon liittyviä ohjeistuksia ja sääntelyä sekä myöntöprosessia halutaan keventää.
– Pidän myös tärkeänä, että kiinteistöjen elinkaarikustannukset huomioidaan korkotukilainoissa, sillä se mahdollistaa erilaiset vastuullisuusinvestoinnit jo rakentamisvaiheessa, KOVAn toimitusjohtaja Jouni Parkkonen toteaa.
Yhdistys suhtautuu varauksellisesti pitkien korkotukilainojen laina-ajan lyhentämiseen nykyisestä 40 vuodesta 30 vuoteen.
– Laina-ajan lyhentäminen nostaa lainanlyhennysten määriä nykyisestä ja siten tämä aiheuttaa jatkossa paineita vuokriin ja käyttövastikkeiden nostamiseen, KOVAn tiedotteessa todetaan.
Työryhmän ehdotusta siitä, että 10 vuoden korkotukimalli olisi jatkossa lähinnä suhdanneluonteinen väline KOVA pitää sinänsä perusteltuna, mutta katsoo, että pitkän korkotukimallin tulee aina olla ensisijainen väline myös matalasuhdanteissa, sillä se tuottaa edullisinta asumista, jolle on suurin tarve.
Sähköliiton ja Rakennusliiton yhteisiä koulutuskuvioita ovat kasanneet Tomi Juntunen (vas.), Tarja Toppari, Juhani Lohikoski, Jari Kiviluoma ja Marjukka Hilbert.
Helmikuun alussa Jyväskylässä järjestetään ensimmäinen Sähköliiton ja Rakennusliiton yhteinen luottamushenkilöiden kurssi. Kummankin liiton yhteisten teemojen lisäksi molemmilla liitoilla on omiin tes-aloihin keskittyvää ohjelmaa.
– Sähköliitossa edustajisto päätti, että otamme luottamusmieskoulutuksen omaan haltuun, Sähköliiton koulutusasiantuntija Tarja Toppari kertoo.
Aikaisemmin Sähköliiton koulutukset toteutettiin keskitetysti Kiljavan opistolla. Nyt kursseja viedään myös maakuntiin. Sähköliiton koulutusvastaava Tomi Juntunen kartoitti muiden ammattiliittojen koulutusratkaisuja ja Rakennusliitolla oli kiinnostava malli koulutuksen järjestämiseen.
Tomi Juntunen: Koulutusta oli pakko uudistaa.
– Viiden päivän mittaisten Kiljava-koulutusten kysyntä on hiipunut jo pitkään. Koulutuksen uudistaminen oli pakko tehdä, Juntunen sanoo.
Alueellisten kurssien vetovoiman uskotaan olevan parempi etenkin nuorempien luottamushenkilöiden keskuudessa. Rakennusliitossa alueellinen koulutus on toiminut hyvin.
– Ostaessamme koulutuksen ulkopuoliselta hukkaamme viikon keskustelun meidän jäsentemme kanssa, Juntunen kiteyttää.
Jari Kiviluoma: Työpaikoilla molempien liittojen jäsenet tekevät jo nyt yhteistyötä.
Sähköasentajat ja rakentajat tuntevat toisensa jo valmiiksi.
– Meidän jäsenistömme tekee yhteistyötä paikallistasolla jo nyt yhteisillä työmailla, Sähköliiton sopimusasiantuntija Jari Kiviluoma muistuttaa.
– Yhteisten kurssien ansiosta pääsemme törmäyttämään porukkaa keskenään.
Yhteisten koulutusten lisäksi Sähköliitolla on ensi vuonna myös täysin omia koulutustilaisuuksia.
– Rakennusliitossa olemme huomanneet, että meidän luottamushenkilöillemme on tärkeämpää se, milloin koulutus on kuin tes-alan vastaavuus, Rakennusliiton koulutuspäällikkö Juhani Lohikoski toteaa.
Yhteistyöstä jo nyt hyötyä
Lohikosken mielestä yhteistyöstä on jo nyt ollut hyötyä Rakennusliiton koulutuksen kehittämiselle.
– Meillä koulutukset pyörivät hyvin, mutta tällä tavalla olemme saaneet uusia ideoita kehittämiseen.
Kiviluoma ja Juntunen ovat vierailleet Rakennusliiton luottamushenkilökursseilla, ja tätä kautta on tullut hyvää palautetta kurssiohjelmasta ja sen läpiviennistä. Palautteella parannetaan jatkossa Rakennusliiton omaa koulutusta.
– Yhteistyö tuo meille sparrauskaverin koulutuksen kehittämiseen, Juntunen uskoo palautteen molemminpuolisuuteen.
Juntusen mielestä koulutuksen palauttaminen Sähköliiton omaan tuotantoon parantaa opetuksen laatua ja helpottaa sen jatkuvaa kehittämistä. Lohikoski aikoo muuttaa oman työskentelyn painotuksia kurssien järjestämisessä.
– Tunnistan Sähköliiton palautteesta, että minun pitäisi itse olla seuraamassa enemmän meidän koulutuspäiviämme.
Lohikosken mukaan luottamushenkilöiden peruskurssilla avataan edunvalvonnan ja työsuojelun perusteet. Tätä osaamista syvennetään jatkokurssilla sen jälkeen, kun luottamushenkilö on saanut vähän kokemusta tehtävistään tositoimissa.
– Emme tee kenestäkään työoikeuden juristia, vaan pyrimme antamaan valmiudet, joilla voi toimia hyvin yrityksen tai työmaan luottamushenkilönä, Lohikoski muistuttaa kurssituksen käytännöllisestä painotuksesta.
Välineitä hyvään tiedon löytämiseen
Molemmissa liitoissa on huomattu, että koulutusten suunnittelu ei ole helppoa. Kurssilaisilla voi olla aikaisempia ikäviä kokemuksia koulumaailmasta.
– Kursseille tulee henkilöitä, jotka jo osaavat paljon. Sitten tulee myös aloittelijoita, jotka istuvat ihan hiljaa koko kurssin ajan. Jos kurssin tehtävät vedetään liian nopeasti läpi, kokeneempi kaveri ei saa siitä mitään uutta irti ja aloittelija ei ehdi oppia mitään, Kiviluoma kuvaa tilannetta.
Kiviluoman mukaan luottamushenkilökoulutuksen yksi tärkeä tavoite on se, että luottamushenkilö oppii itsenäisesti hakemaan tietoa tessistä ja sen tulkinnoista, sillä työmaalla kysytään yllättäviäkin kysymyksiä.
Molemmissa liitoissa uskotaan, että yhteistyökuvioita kehitetään jatkossakin. Luottamushenkilöiden tiedon tarve vain kasvaa tulevaisuudessa.
– Ennen lainsäädännön ja tes-tason muutoksia tuli 30 vuoden välein. Nyt isoja muutoksia tulee 3 vuoden välein. Tiedon päivittämisen tarve on suurempi kuin esimerkiksi 2000-luvun alussa, Kiviluoma vertaa.
– Luottamushenkilön pesti on 2 vuoden mittainen, mutta se voi kestää 20 vuotta.
Teksti ja kuvat: Jukka Nissinen
Tarja Toppari: Sähköliiton edustajisto päätti siirtää luottamusmieskoulutuksen liiton tehtäväksi.
– Joulu on tulossa. Se on joillekin lapsille kauhun paikka. Tuleeko kotona riitaa, onko ruokaa, saanko yhtään joululahjaa, ETKL:n Oona Ylönen kuvaa liian tuttua tilannetta.
Ensi- ja turvakotien liitto (ETKL) avasi lähisuhdeväkivallan uhreille kriisiapua tarjoavat ensimmäiset turvakodit Helsinkiin, Turkuun, Ouluun ja Kotkaan vuonna 1979.
Suomalaisten turvakotien toiminnassa on muihin maihin verrattuna merkittävä ero.
– Turvakotien ovet ovat olleet alusta asti avoimet myös miehille. Suomessa on vain yksi ainoastaan naisille ja lapsille tarkoitettu turvakoti. Muissa Pohjoismaissa turvakoteja on perustettu feministiseen ideologiaan perustuen, Suomessa näkökulma on ollut lasten, Ensi- ja turvakotien liiton pääsihteeri Oona Ylönen huomauttaa.
Miesten osuus turvakotien asiakkaista on kuitenkin hyvin pieni.
– Miehille suunnattu Lyömätön linja on jäsenyhteisömme. Yritämme tehdä palveluistamme sellaisia, että sukupuoli huomioidaan, mutta se ei ole ulossulkevaa, Ylönen toteaa.
Turvakodit tarjoavat lyhytaikaista kriisiasumista lähisuhdeväkivaltatilanteisiin tai sen uhan alle joutuneille. Ensi- ja turvakotien liiton toiminnassa on myös paljon ennaltaehkäiseviä ja matalan kynnyksen palveluita, kuten erilaisia keskustelumahdollisuuksia tarjoavia chat-palveluita.
– Meidän tavoitteemme on lopettaa lähisuhdeväkivalta tästä maasta. Se ei onnistu, jos emme auta kaikkia, niin uhreja kuin väkivallan tekijöitäkin. Kaikilla on oikeus apuun.
Tekemistä riittää, sillä Suomi on naisten kokeman väkivallan suhteen Euroopan unionin toiseksi väkivaltaisin maa. Lähes joka toinen suomalaisnainen on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa 15 ikävuoden jälkeen. Naiset kohtaavat usein toistuvaa ja vakavaa, miehet kertaluonteista väkivaltaa.
Säästöt tuoreen pääsihteerin harmina
Oona Ylönen aloitti pääsihteerin työt tänä syksynä. Hänellä on takanaan pitkä ura lastensuojelun ja sosiaalihuollon johtamistehtävissä.
Sosiaalialan järjestöjen toiminnan suunnittelua ja tulevaisuuden näkymiä hankaloittaa sosiaali- ja terveysjärjestöihin kohdentuvat rajut säästösuunnitelmat.
– Tällä hetkellä yhtenä pulmana on se, miten tulkitaan julkista järjestämisvastuuta ja se, että kykeneekö julkinen tosiasiassa ottamaan vastuun uusista ihmisryhmistä.
Vajaat 2 vuotta sitten hyvinvointialueille siirtyi aiemmin kunnille kuulunut vastuu sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä. Hyvinvointialueiden rooli on vasta selkiytymässä.
– Osassa sosiaalihuollon kysymyksistä järjestöt ovat erityisen vahvoja. Nyt olemme huolissamme siitä, että järjestöiltä menee toimintamahdollisuudet rajujen säästösuunnitelmien vuoksi.
Ylönen pelkää, että aiemmin järjestöiltä tukea saaneet ihmiset joutuvat hunningolle, sillä säästötalkoilevat hyvinvointialueet ja valtio eivät pysty niitä järjestämään. Esimerkiksi päihderaskauksiin liittyvän työn kehittäminen ja lähisuhdeväkivallan torjuminen ovat tehtäviä, joita järjestöt ovat hoitaneet tehokkaasti.
– Hyvinvointialueen sosiaalityöntekijät eivät voi erikoistua vaikkapa väkivaltatyöhön tai raskaus- ja vauva-ajan haasteisiin, sillä he hoitavat kaikkia sosiaalipolitiikkaan liittyviä kysymyksiä. Toivottavasti järjestöjen erikoisosaamista ei hävitetä tässä tilanteessa.
– Samaan aikaan Stean avustusten leikkausten kanssa tulee hyvinvointialueiden ja kuntien järjestöjä koskevia säästöpäätöksiä. Hyvinvointialueiden ostopalveluja on myös jäädytetty.
Terrorismille luodaan kasvupohjaa
On arvioitu, että nykyhallituksen toimet lisäävät lapsiperheköyhyyttä 17 000 uudella lapsella.
– Loppukesällä valmistui ETKL:n Jokaisen numeron takana on ihminen -selvitys, jossa vanhemmat kertoivat köyhyyden kokemuksistaan. He kertoivat, että he syövät, mikäli lasten lautasille jää jotakin. Vanhemmat kokevat, että heillä ei ole mitään keinoa parantaa perheen taloudellista tilannetta.
Myös työssä käyvien köyhyys on lisääntynyt merkittävästi.
– Se luo näköalattomuutta, toivottomuutta ja masennusta. Tiedämme, että köyhyys vaikuttaa lasten myöhempään elämään. Jo hyvin pienet lapset osaavat hahmottaa vertaisryhmästään kuka on köyhä.
Ylönen ihmettelee, miksi lähisuhdeväkivaltaa ei pidetä selkeämmin sisäisen turvallisuuden uhkana.
– Miksi se ei liity meillä turvallisuuskeskusteluun? Sellaiset ihmiset, joilla ei ole mitään menetettävää, ovat vaarallisia sekä itselleen että muille.
Väkivallan uhreista voi tuntua siltä, että heitä ei nähdä ja kuulla tässä yhteiskunnassa. Toivottomat ja näköalattomat ihmiset ovat terroristiryhmien jäsenhankinnan lempikohteita.
– Meidän pitää varoa sysimästä ihmisiä tilanteeseen, josta ei tunnu olevan ulospääsyä.
Työtapaturmilla ja väkivallalla on yleensä samanlainen historia. Ne alkavat pikkuasioista ja monen läheltä piti -tapauksen jälkeen sattuu lopulta pahasti.
– Suomi on pullollaan kunnollisia miehiä. Olisi hyvä, että he puuttuisivat miesporukoissa vähäiseenkin häirintään. He voisivat pyytää miettimään miltä tuntuisi, jos kohteena olisikin oma tytär tai äiti.
Ylönen myöntää, että kiusallisiin tilanteisiin puuttuminen voi olla hankalaa.
– Olen ollut näissä hommissa yli 25 vuotta. Siitä huolimatta eteen on tullut tilanteita, joissa en ole saanut sanaa suustani enkä itsekään ole aina osannut puolustautua. Jokaisen pitäisi harjoitella etukäteen valmiutta siihen, miten puutun tällaisiin tilanteisiin.
– Meidän ei pidä kasvattaa tyttöjä olemaan turvassa, vaan poikia olemaan uhkaamatta tyttöjä.
Voimme kaikki olla mukana rakentamassa lapsimyönteistä suomalaista yhteiskuntaa, Tiina Ristikari muistuttaa.
Itsenäisyyden juhlavuoden lastensäätiön Samalta viivalta – ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -ohjelma on päättymässä.
– Tämä on ollut 3-vuotinen hanke, mutta tällä on 20-vuotinen tutkimustyön historia takanaan, hanketta vetänyt Itlan kehitysjohtaja, tutkimusprofessori Tiina Ristikari kuvaa pitkää kaarta.
Ristikari on ollut THL:ssä luomassa ja tutkinut suomalaisten lasten vuosien 1987 ja 1997 ikäkohortteja. Tutkijoita kiinnostavaa informaatiota on kerätty erilaisista rekisteritiedoista kaikista Suomessa kyseisinä vuosina syntyneistä henkilöistä. Tietoa on sikiöajalta lähtien vuonna 1987 syntyneistä 30-vuotiaaksi asti ja 1997 syntyneistä 18-vuotiaaksi asti.
– Olen tutkijana kiinnostunut eriarvoisuuden ja haavoittuva asemassa olevien lasten ongelmista nuoruudesta lähtien. Tutkimukseni ja kehitystyön idea on, miten saamme kaikki toimijat rakentamaan hyvää lapsuutta. Se ei ole pelkästään sotepalveluja ja koulua.
Vanhempien jaksamista voidaan tukea esimerkiksi tekemällä työelämästä joustavampaa. Erilaisilla tukiratkaisuilla voidaan kasvattaa hyvinvoivia lapsia, joista tulee hyvinvoivia aikuisia.
Pitkän tutkijauran pohjalta Ristikarille on tullut selväksi, millainen vaikutus lapsuusajan köyhyydellä on kasvuun ja kehitykseen. Suomessa näitä ongelmia ei haluta nähdä.
– Lapsuuden aikainen köyhyys vaikuttaa myös vanhempaan. Se lisää hänen stressiään ja heikentää vuorovaikutusta lapseen. Köyhyys näkyy kaikissa lapsen kasvun ja kehityksen kysymyksissä. Se näkyy jopa sikiöaikaisessa kehityksessä.
– Tänä päivänä ymmärretään, että toksinen stressi aiheuttaa aivoihin tulehdusta muistuttavan tilan.
Köyhyydessä ei jaksa ajatella tulevaisuutta, sillä kaikki tarmo menee nykytilanteesta selviämiseen. Kasvatuksen kannalta se on hankalaa, sillä lapsuudessa tehdään päätöksiä, jotka vaikuttavat niin työ- kuin elämänuraan. Vanhemmilla ei ole voimia esimerkiksi seurata lasten läksyjen tekemistä tai antaa myönteistä palautetta lapselle hänen saavutuksistaan.
1990-luvun virheet toistetaan taas
Köyhyys uhkaa etenkin yksinhuoltajien, suuren lapsikatraan ja maahanmuuttajien perheitä.
– Yksinhuoltajien köyhyysriski on 8-kertainen kahden vanhemman perheisiin verrattuna.
Orpon hallituksen päätökset ovat lisänneet lapsiköyhyyden riskiä.
– Useiden arvioiden mukaan leikkaukset kohdistuvat samaan ryhmään, erityisesti yksinhuoltajatalouksiin. Vaikutukset ovat samankaltaisia kuin 1990-luvulla. Samat virheet toistetaan, vaikka olosuhteet eivät ole samankaltaiset kuin silloin. Tässä ajassa olisi mahdollista tehdä pitkäaikaisia säästöjä, Ristikari toteaa.
Hallituksen talouspoliittiset päätökset luovat ongelmia, joiden korjaaminen parin vuosikymmenen päästä on erittäin kallista.
Samalta viivalta -ohjelmassa on tutkittu köyhyyden taustasyitä, köyhyydessä kasvamisen seurauksia ja ratkaisuja näille ongelmille. Reilu vuosi sitten ohjelman tutkijat kiteyttivät asian seuraavasti:
”Lapsiperheköyhyyttä voidaan vähentää kohdennetun lapsilisän ja ylivelkaantuneiden perheiden kevytkonkurssimenettelyn avulla sekä edistämällä kansanterveyttä. Lapsiperheköyhyyden vähentäminen vaatii pitkäjänteistä työtä.”
– Ratkaisuja lapsiperheköyhyyteen -nettisivuille on koottu kaikki olemassa oleva tutkimustieto. Sieltä saa hyvän kuvan suomalaisesta lapsiperheköyhyydestä, sen syistä ja ratkaisuista.
Oulussa edettiin teoriasta käytäntöön
Ristikari on aina halunnut viedä tutkimustiedon kentälle mahdollisimman nopeasti. Tässä ohjelmassa tutkijoiden keräämää tietoa on käytetty tuoreeltaan Oulussa toteutetun kokeilun pohjustukseen. Oulun kaupungin lisäksi kokeilussa on mukana muita sosiaalialan järjestöjä, erilaisia yrityksiä ja yhdistyksiä.
– Suomalaisissa lapsiperheissä köyhyyttä edeltävät tietyt elämäntilanteet. Avioero on suurin riski, seuraavaksi vanhempien työttömyys tai sairastuminen. Vaikka meillä on sosiaaliturvajärjestelmä, se ei täysin onnistu tässä.
Tästä syystä niitä palveluita, jotka hoitavat näiden kolmen riskitekijän aiheuttamia ongelmia, pitää kehittää ottamaan lapsen näkökulma paremmin huomioon. Se ei ole rakettitiedettä, vaan hyvin yksinkertaisia kysymyksiä sosiaaliturvan tarvitsijoille.
– Kysytään onko heillä lapsia, miten lapsille kuuluu. Sen jälkeen toisten toimijoiden avustuksella tuetaan lapsen hyvää kasvua, Ristikari kuvaa isomman sosiaalityöntekijöiden tiimin yhteistyön lähtökohtia.
Perheen kokonaisuuden huomioonottaminen sosiaalipalveluista on lakisääteistä, mutta sitä ei noudateta tällä hetkellä. Ristikarin mukaan syynä on se, että aikuisten sosiaali- ja terveyspalveluissa ei ole vielä osaamista lasten kanssa työskentelyyn.
– Tämän ratkaiseminen ei ole vaikeaa. Luodaan koordinaatiorakenne, jonka kautta saadaan lasten kanssa työskentelevät asiantuntijat paikalle.
Oulun 2-vuotinen kokeiluhanke jää pysyväksi osaksi Oulun kaupungin alueellista hyvinvointityötä.
