Jäämeren rataan halutaan puhaltaa lämpöä: ”Toimisi selkärankana Pohjois-Euroopan taloudelle”
Junayhteyttä Suomesta, lähinnä Rovaniemeltä Jäämerelle on haikailtu jo 100 vuotta. Nyt siihen haluaa puhaltaa lämpöä arvovaltainen vaikuttajajoukko. Tässä joukossa on myös Rakennusliiton puheenjohtaja Matti Harjuniemi.
Vaikuttajien mukaan ”Jäämeren ratahanke voi tukea niin EU:n kuin Suomenkin tavoitteita lisätä kasvua ja työllisyyttä sekä varautua ilmastonmuutokseen. Parhaimmillaan Jäämeren rata voisi toimia tulevaisuudessa selkärankana pohjoisen Euroopan taloudelliselle toiminnalle ja sille voi muodostua suuri merkitys koko Euroopalle.”
Vaikuttajien mukaan ”Jäämeren ratahanke voi tukea niin EU:n kuin Suomenkin tavoitteita lisätä kasvua ja työllisyyttä sekä varautua ilmastonmuutokseen. Parhaimmillaan Jäämeren rata voisi toimia tulevaisuudessa selkärankana pohjoisen Euroopan taloudelliselle toiminnalle ja sille voi muodostua suuri merkitys koko Euroopalle.”
Ratahankkeeseen ovat puhaltamassa lämpöä Harjuniemen lisäksi STTK:n puheenjohtaja Antti Palola, MTK:n toiminnanjohtaja Antti Sahi, Suomen Yrittäjien toimitusjohtaja Mikael Pentikäinen, Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti, Arktisen talousneuvoston puheenjohtaja Tero Vauraste ja Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä. Vaikuttajat esittävät näkemyksiään yhteisessä aloitteessa.
Jäämeren rata kulkisi Rovaniemeltä Sodankylän kautta Ivaloon ja siitä edelleen kahta reittivaihtoehtoa Inarinjärven ympäri Kirkkoniemeen. Radan kokonaispituus olisi noin 500 kilometriä. Rovaniemeltä Sodankylän kaivosalueille on noin 150 kilometriä, ja siitä Kirkkoniemeen vielä noin 350 kilometriä.
Suomessa radasta on tehty alustavia selvityksiä. Radan kustannukset haarukoitiin muutama vuosi sitten 1,6 ja 3,1 miljardin euron välille.
Vaikuttajien mukaan maailmanlaajuinen huomio kohdistuu yhä voimakkaammin arktisiin ja pohjoisiin alueisiin. ”Mahdolliset uudet kuljetusreitit esimerkiksi Aasiaan, kestävän kaivos- ja metsäteollisuuden potentiaali, nopeasti kasvava turismi sekä kalastuksen ja maataloustuotannon painopisteen siirtyminen pohjoiseen ovat nostaneet alueen kiinnostavuutta. Lisäksi Norjan öljyvirasto julkisti huhtikuun lopulla arvion, jonka mukaan Barentsinmeren öljy- ja kaasuvarannot ovat kaksi kertaa luultua suuremmat.”
Vaikuttajat haluavat radasta nyt yhteispohjoismaisen selvityksen. Se olisi tarpeen viimeistään kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa 2019.
Pelkkä radan suunnittelu vie helposti 10 vuotta, joten aivan pikahankkeesta ei ole kysymys. Radan rakentaminen ei onnistune Suomen valtion rahoilla vaan siihen tarvitaan EU –tasoinen rahakukkaro. Samoin se voisi tulla mahdolliseksi elinkaarimallilla, jota on käytetty onnistuneesti moottoriteidenkin rakentamisessa.
Liikennettä radalle toisivat Barentsin öljy- ja kaasukuljetukset, kaivosteollisuus, Pohjois-Suomen ja Luoteis-Venäjän metsäteollisuus, kalastus ja turismi.
Jäämeren rata kulkisi Rovaniemeltä Sodankylän kautta Ivaloon ja siitä edelleen kahta reittivaihtoehtoa Inarinjärven ympäri Kirkkoniemeen. Radan kokonaispituus olisi noin 500 kilometriä. Rovaniemeltä Sodankylän kaivosalueille on noin 150 kilometriä, ja siitä Kirkkoniemeen vielä noin 350 kilometriä.
Suomessa radasta on tehty alustavia selvityksiä. Radan kustannukset haarukoitiin muutama vuosi sitten 1,6 ja 3,1 miljardin euron välille.
Vaikuttajien mukaan maailmanlaajuinen huomio kohdistuu yhä voimakkaammin arktisiin ja pohjoisiin alueisiin. ”Mahdolliset uudet kuljetusreitit esimerkiksi Aasiaan, kestävän kaivos- ja metsäteollisuuden potentiaali, nopeasti kasvava turismi sekä kalastuksen ja maataloustuotannon painopisteen siirtyminen pohjoiseen ovat nostaneet alueen kiinnostavuutta. Lisäksi Norjan öljyvirasto julkisti huhtikuun lopulla arvion, jonka mukaan Barentsinmeren öljy- ja kaasuvarannot ovat kaksi kertaa luultua suuremmat.”
Vaikuttajat haluavat radasta nyt yhteispohjoismaisen selvityksen. Se olisi tarpeen viimeistään kun Suomi on EU:n puheenjohtajamaa 2019.
Pelkkä radan suunnittelu vie helposti 10 vuotta, joten aivan pikahankkeesta ei ole kysymys. Radan rakentaminen ei onnistune Suomen valtion rahoilla vaan siihen tarvitaan EU –tasoinen rahakukkaro. Samoin se voisi tulla mahdolliseksi elinkaarimallilla, jota on käytetty onnistuneesti moottoriteidenkin rakentamisessa.
Liikennettä radalle toisivat Barentsin öljy- ja kaasukuljetukset, kaivosteollisuus, Pohjois-Suomen ja Luoteis-Venäjän metsäteollisuus, kalastus ja turismi.